Näyttelijä Anne Hathaway, 28, on nyt rentoutunut romantikko.

Uusi elokuvasi Sinä päivänä kertoo 20-vuotisesta ystävyydestä Emman ja Dexterin välillä. Voivatko nainen ja mies olla vain ystäviä?
En usko, että he voivat koskaan olla täysin pelkkiä ystäviä, taustalla on aina jotain. Minusta on ainakin helpompaa olla kaveri miehen kanssa, jos molemmat ovat tahoillaan parisuhteessa. Mutta jos kaksi ystävää on sinkkuja... Elämä on pitkä, ja jos on jonkun kanssa tekemisissä kauan aikaa, tunteet voivat kehittyä.

Turvaudutko vanhoihin ystäviisi ennemmin kuin Hollywood-tuttuihisi?
Tosipaikan tullen käännyn yleensä opiskeluaikaisten ystävieni puoleen. Olemme tunteneet toisemme yli kymmenen vuotta ja olemme todella läheisiä sekä yksittäisinä kavereina että porukkana. Hollywoodissakin olen kyllä saanut aitoja ystäviä ihmisistä,  joista en olisi sitä odottanut.

Ex-miesystäväsi, yrittäjä Raffaello Follier joutui vankilaan miljoonakavalluksesta. Miten käsityksesi rakkaudesta on muuttunut iän myötä?
Suhtaudun rakkauteen nykyään lempeämmin. Vaikka asiat olisivat sekaisin, se ei enää pelota minua vaan löydän siitä jopa iloa. Teininä olin dramaattinen, hullu, yliromanttinen, ja ajatukseni rakkaudesta olivat paljon joustamattomampia. Nuorena on epävarmempi ja toivoo, että suhteen päällä olisi selkeä leima. Nyt viihdyn hyvin, vaikka kaikki ei olisi tarkkaan määriteltyä.

Olisiko teini-ikäinen Anne ylpeä 28-vuotiaan Annen saavutuksista?
Kyllä, sillä halusin näyttelijäksi. Teininä haaveilin tosin myös nunnan urasta. Sittemmin muutin mieleni, sillä nuorena sitä toivoo olevansa monta eri asiaa. Itse asiassa taisin haluta näyttelijäksi jo ennen nunnahaaveita.

Hollywoodissa kilpailu on veristä. Otatko paineita menestyksestä?
Yritän keskittyä vain siihen, että suoriudun rooleistani mahdollisimman hyvin. On niin älytön onnenpotku, että kaikista ihmisistä tämä on tapahtunut juuri minulle. Saan käydä upeissa konserteissa, syödä hienoissa ravintoloissa, pitää kauniita vaatteita ja tavata mahtavia ihmisiä. Kyllä se toimistotyön voittaa.