Sanna-Kaisa Palo (vas.) ja Emmi Parviainen (oik.) vaihtavat keskenään sisustusvinkkejä ja reseptejä. Ritva Valkama (kesk.) sen sijaan osaa panna vain pakasteet mikroon. "Miksiköhän nuo eivät kysy multa reseptejä?" Ritva nauraa. Kuva Panu Pälviä
Sanna-Kaisa Palo (vas.) ja Emmi Parviainen (oik.) vaihtavat keskenään sisustusvinkkejä ja reseptejä. Ritva Valkama (kesk.) sen sijaan osaa panna vain pakasteet mikroon. "Miksiköhän nuo eivät kysy multa reseptejä?" Ritva nauraa. Kuva Panu Pälviä

Kun kolmen sukupolven näyttelijät Ritva Valkama, Sanna-Kaisa Palo ja Emmi Parviainen ovat toistensa seurassa, kenenkään ei tarvitse teeskennellä.

Ritva Valkama, 80, muistaa yhä sen päivän, kun hän seisoi nyt jo edesmenneen aviomiehensä, näyttelijä Pertti "Pepe" Palon ja kolmivuotiaan tyttärentyttärensä Emmi Parviaisen kanssa Helsingin Kaisaniemessä. Tyttö juoksi edestakaisin ratikkapysäkillä ja puhui kuin papupata.

– Lopulta Pepe sanoi: "Emmi-kulta, ukki antaa sulle 50 penniä, jos olet edes viisi minuuttia hiljaa." Silloin mietin, että tyttö on kyllä päivänselvästi tullut mummiinsa ja äitiinsä, Ritva kertoo.

Nyt Emmi, 27, pulputtaa Ritva-mumminsa ja äitinsä Sanna-Kaisa Palon, 52, kanssa helsinkiläisessä taiteilijaravintola Elitessä. Se on näyttelijäkolmikolle tärkeä paikka, jossa on suvun kanssa vietetty monet syntymäpäivät.

Yksi pöydistä on nimetty Ritvan appiukon ja Sanna-Kaisan isoisän Tauno Palon mukaan. Suomi-Filmin suuri tähti oli paikan vakioasiakkaita, ja ruokalistalla on uskollisesti säilytetty hänen suosikkiruokansa, sipulipihvi.

Kun Ritva, Sanna-Kaisa ja Emmi kokoontuvat yhteen, kaikki tietävät, ettei ole mitään syytä teeskennellä.

– Olemme läheisiä, eikä meidän tarvitse pönöttää toistemme seurassa, Emmi sanoo.

Mitä ihmettä, nainen koomikkona?

Ritvasta tuli koko kansan rakastama näyttelijä vuonna 1979, kun hän ja Pentti Siimes alkoivat tehdä Parempi myöhään -tv-ohjelmaa.

Silloin Suomessa oli kaksi tv-kanavaa ja julkkiksia vain kourallinen. Lauantai-iltaisin käytiin saunassa, rullattiin papiljotit päähän ja istuttiin katsomaan, kun Ritva ja Pentti antoivat nauruterapiaa. Naispuolinen koomikko oli Suomessa jotain ihan uutta.

– No, Ulla Tapaninenhan vei sitten minun paikkani, Ritva nauraa.

Kun Ritvan suosio oli huipussaan, Sanna-Kaisa oli parikymppinen opiskelija.

– Keskityin silloin kyllä enemmän omaan napaani kuin äidin suosioon, Sanna-Kaisa muistelee.

Emmi asui lapsuutensa kahdessa kodissa. Sanna-Kaisa Palon ja Emmin isän Jussi Parviaisen tiet erosivat, kun Emmi oli pieni.

– Äidillä ja isällä oli yhteishuoltajuus. Asuimme pikkuveljeni Onnin kanssa puoliksi äidin ja puoliksi isän luona siihen asti kun muutimme omillemme, Emmi kertoo.

Onnin – joka hänkin on pyrkimässä Teatterikorkeakouluun – lisäksi Emmillä on kolme sisarpuolta: kaksi isänsä puolelta ja yksi äidin ja tämän nykyisen puolison Vesa Mäkisen liitosta.

– En ole kyllä ikinä ymmärtänyt termejä isäpuoli ja siskopuoli. Minulla on neljä sisarusta ja he ovat kaikki rakkaita. Äiti ja Vesa ovat olleet yhdessä jo 23 vuotta, joten Vesa on nähnyt kaikki elämäni myötä- ja vastamäet yhtä läheltä kuin äiti ja isä. Minulla on hyvät välit kaikkiin kolmeen vanhempaani, äitiin, isään ja Vesaan, Emmi kertoo.

Joko elävä tai kuollut

Vahvan näyttelijätaustan ansiosta kolmikko ymmärtää toistensa ahdistukset ja riemut ilman, että kaikkea täytyy pukea sanoiksi. Roolien takia valvotut yöt ja ramppikuume ovat kaikille tuttuja. Ne eivät Ritvan mukaan helpota edes iän ja kokemuksen myötä.

– Onneksi näin vanhana jo tiedän, mikä pilleri kannattaa ottaa. Otan vieläkin ennen esitystä yhden beetasalpaajan, Ritva sanoo.

Sanna-Kaisalla roolit pyörivät päässä alitajuisesti joskus vuorokauden ympäri.

– Kyllä se on välillä yhtä helvettiä, vaikka vanhemmiten on tullut lisää uskoa ja malttia, hän toteaa.

Kun Sanna-Kaisa jännittää, hänellä kuivaa suu. Emmillä jännitys taas vaikuttaa ruokahaluun: hän joko syö koko ajan tai ei ollenkaan. Ritvalla paineet siirtyvät uniin. Niissä seikkailee ohjaaja Jouko Turkka.

– Alan pikku hiljaa tottua unissani poukkoilevaan Joukoon, Ritva sanoo.

Sanna-Kaisa sanoo arvostavansa äitinsä vahvaa työmoraalia: ura on kestänyt lähes 60 vuotta, eikä Sanna-Kaisa ole kuullut äidiltään valituksen sanaa. Sama työmoraali on periytynyt myös hänelle itselleen niin vahvana, että kerran kollegat ovat joutuneet lähettämään hänet teatterilta kotiin.

Sanna-Kaisa esiintyi Nainen ja rikos -näytelmässä, kun hänen silloin 8-vuotias poikansa Onni joutui pahaan ratikkaonnettomuuteen ja vietiin teho-osastolle.

– Sanoin sairaalassa lääkärille, että tulen sitten illalla esityksen jälkeen katsomaan poikaa. Lääkäri katsoi minua pitkään, Sanna-Kaisa muistelee.

Vasta Teatteri Jurkan ovella hän tajusi, että tilanne on niin paha, ettei hän kykene ihmisten eteen. Tai oikeastaan vastanäyttelijät Pirkko Hämäläinen ja Leena Uotila tajusivat. Silloin esitys peruttiin.

– Onneksi Onni lopulta selvisi onnettomuudesta. Mutta niin se vain on, että ei sitä tässä ammatissa yleensä niin vain sairauslomaa pidetä henkilökohtaisten ongelmien takia, Sanna-Kaisa miettii.

– Näyttelijä on joko elävä tai kuollut, Ritva sanoo.

Kolme sukupolvea vielä yhdessä lavalla?

Yksi Emmin haaveista olisi näytellä yhdessä mumminsa ja äitinsä kanssa. Ritva tosin on ilmoittanut lopettavansa uransa Ihmisen osa -näytelmään, jota esitetään vielä kevään ajan Helsingin Kaupunginteatterissa.

– Kyllä se on nyt viimeinen roolini, Ritva sanoo.

Samaa Ritva on tosin sanonut 18 vuotta, koko sen ajan, minkä hän on ollut eläkkeellä. Kenties kolme sukupolvea nähdäänkin vielä jossain yhdessä.

– No, se on täysin polvilääkärini asia, Ritva sanoo.

Sanna-Kaisan suurin haave on se, että he saavat läheisellä porukallaan viettää vielä monta vuotta syöden, iloiten, lahjoja aukaisten ja lasten varttumista katsellen.

– Niin ja ehkä myös lastenlastenlasten varttumista seuraten, Ritva katsoo Emmiä.

Muuten Ritvalla ei ole kuin yksi toive.

– Kunhan olisin järjissäni niin kauan kuin elän.

Kun ruuat on syöty, rouva viereisestä pöydästä rientää Ritvan luokse ja pyytää nimikirjoitusta. Ritva kirjoittaa sen ja toivottaa hyvät jatkot. Sitten Emmi auttaa mumminsa ylös pöydästä ja saattaa taksille.

– Nykyään kun poistun ravintolasta, ihmiset varmaan supisevat, miten tuo Valkama on noin juovuksissa, kun jalatkaan eivät kanna. Ai kauheeta!

Emmi näyttelee Kansallisteatterin Eurydike-näytelmässä, Ritva ja Sanna-Kaisa Helsingin Kaupunginteatterin Ihmisen osa -näytelmässä. Lisäksi Sanna-Kaisa nähdään syksyllä Q-teatterin Hämeenlinna-näytelmässä ja Emmi Jan Forströmin toistaiseksi nimeämättömän elokuvan pääroolissa.

 

Miten kolmikko muistelee rakasta puolisoa, isää ja ukkia? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 11/2013.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.