”Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka onnellinen olen”, isänsä löytänyt Pauliina sanoo.
”Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka onnellinen olen”, isänsä löytänyt Pauliina sanoo.

Näyttelijä Pauliina Hukkanen, 39, selvitti isänsä henkilöllisyyden elettyään 35 vuotta epätietoisuudessa. – Nyt tiedän, mistä palasista minut on tehty, Pauliina sanoo.

Näyttelijä Pauliina Hukkasen, 39, lapsuudessa ei puhuttu sanaakaan isästä. Pauliina kasvoi kaksin äitinsä kanssa, eikä liiemmin kysellyt.

– Koko elämäni ajan sisälläni oli kuitenkin ollut möykky, jota en osannut selittää. Kun sain tietää, kuka isäni on, möykky katosi. Tuli tunne, että nyt olen kokonainen. Tiedän, mistä palasista minut on tehty, Pauliina sanoo.

Pauliina yritti selvittää isänsä henkilöllisyyttä ensimmäisen kerran, kun äiti kuoli. Pauliina oli silloin 15-vuotias. Kirkonkirjoista ei kuitenkaan löytynyt merkintää.

– Ajattelin, että olen pärjännyt tähän asti ilman tätä tietoa, joten pärjään tästä eteenkin päin, Pauliina sanoo.

Ajan kuluessa tarve saada tietää voimistui.

– Kun toinen lapseni syntyi, ajattelin, että on se nyt hitto, jos en saa suutani auki. Heillä on oikeus saada tietää. Identiteetin eheytyminen on äärimmäisen tärkeä asia.

Pauliina lähestyi äitinsä läheisiä ja löysi ihmisen, joka tiesi isän etunimen.

– Minun piti kerätä 35 vuotta rohkeutta kysyä. Kun asiat alkoivat tapahtua, ne tapahtuivat nopeasti.

Pelko pidätteli

Vaikka Pauliina on kova puhumaan, isästä kysymistä oli aina hillinnyt pelko. Mitä jos paljastuisi jotain, mitä ei haluaisi tietää? Miksi äiti ei ollut kertonut?

Nyt Pauliina uskoo, että äiti halusi suojella häntä. Tai ehkä lykkäämisestä oli tullut noidankehä.

– Äiti ehkä pelkäsi ympäristön reaktiota ja koki tuomitsemista myös isättömyydestäni. Se ei ollut 1970-luvulla normiarkea.

Suurimmaksi syyksi Pauliina epäilee menettämisen pelkoa. Äiti oli niin vakavasti sairas, ettei yksikään päivä ollut hänelle itsestäänselvyys.

– Minulla oli tosi voimakas teini-ikä, ja varmaan äiti myös pelkäsi, että painunkin yhtäkkiä etsimään isääni. Olin hänelle kaikki kaikessa, Pauliina sanoo.

– Jos olisin vakavasti sairas ja elämässäni kaikkein rakkain asia olisi lapsi, toimisin luultavasti itse ihan samoin.

Pauliina uskoo, että isän löytyminen on tehnyt hänestä levollisemman ihmisen.

– En voi sanoin kuvailla, miten käsittämättömältä isän löytäminen tuntui. Sitä ennen minulla oli koko ajan sellainen tunne, etten tiedä, kuka olen.

Miten Pauliina löysi isänsä? Lue koko Pauliina Hukkasen haastattelu Me Naisten numerosta 30/2015.

Lue myös:

Suosikkijuontaja Jaajo: ”Vaimoni tiesi, että minusta tulee hyvä isä”

Sukupuolensa korjanneen tytär kertoo: ”Puhelimessani lukee isä Maritta”

Koti-isä Arttu Wiskari perusti isikerhon: ”Pää hajoaa, jos on koko ajan lapsen kanssa himassa”

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.