Näyttelijä Pamela Tolalle perhe on elämän tärkein asia, sillä oma lapsuus oli risainen. Mutta päivän päätteeksi hän tarvitsee hetken ihan vain kahden kesken puolisonsa Lauri Tilkasen kanssa.

Helsingin Käpylän urheilupuiston pukuhuoneeseen ei mahtuisi enää yhtään ekaluokkalaista eikä varsinkaan ekaluokkalaisten luistinten nauhoja solmivaa aikuista lisää. Vieri vieressä penkeillä istuu pieniä koululaisia, ja lattia lainehtii kasseja ja kypäriä, joiden seassa joukko isiä ja äitejä kyykkii opettajan apuna. Myös näyttelijä Pamela Tola, 34, on uhmannut kirpeää pakkasta ja rientänyt solmimisjoukkoihin.

Kun jokaiseen jalkaan on kiristetty luistimet, lapset kirjavissa toppavaatteissaan köpöttelevät kumimattoa pitkin jäälle, ja vanhemmat rientävät kiireesti kukin tahoilleen.

Pamelalla ei ole juuri nyt hätä mihinkään, sillä freelancerin kalenterissa on väljää vielä tämä ja ensi viikko. Mutta sen jälkeen pitääkin kiirettä: Pamela on mukana pian käynnistyvässä tv-ohjelmassa Saturday Night Live, jossa hän hyppää itselleen uuteen lajiin.

"En ole ikinä ajatellut, että minun pitäisi valita joko ura tai perhe."

– Ohjelmassa käydään läpi viikon uutiset ja ilmiöt, joita kommentoidaan sketsien keinoin. Tällaista suoraa ohjelmaa en ole aikaisemmin tehnyt, mutta olen yrittänyt olla hermoilematta etukäteen. Livelähetyksen viehätys syntyy juuri siitä, että jokin voi mennä vikaan ja sitten siihen reagoidaan. Jos jännittää liikaa, kepeys ja huumori jäävät pois, Pamela kertoo.

Pamelan rinnalla ohjelmassa nähdään näyttelijät Kalle Lamberg, Aku Hirviniemi ja Jussi Vatanen. Uutiskatsauksen kirjoittaa André Wickström. Lisäksi mukana on viikoittain vaihtuva julkkisisäntä tai -emäntä.

Maaliskuussa starttaavassa Kynsin hampain -draamakomediassa Pamela puolestaan nähdään poliitikon roolissa. Hänen esittämänsä Anita on kansan rakastama ”sydänten ministeri”, joka valitaan yllättäen pääministeriksi, vaikka on kokematon politiikassa.

Kun Anita alkaa luoda uraa, hänen miehensä jää kotiin. Kuvio ei ole helppo, sillä Anitalla on ollut päävastuu perheen pyörittämisestä, mutta nyt roolit vaihtuvat.

Pamelalle työn ja perheen yhdistäminen ei ole koskaan ollut ongelma.

– En ole ikinä ajatellut, että minun pitäisi valita joko ura tai perhe. Vaikka sain lapset nuorena, kaikki on mennyt hyvin, kolmen alle kymmenenvuotiaan pojan äiti sanoo.

Pamelan ja hänen näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen perheessä hommat jaetaan tasan.

– En koe, että äitiys olisi estänyt minua toteuttamasta itseäni. Jos meille Laurin kanssa tulee päällekkäisiä töitä, otamme lastenhoitajan tai isovanhemmat auttavat meitä, Pamela kertoo.

Perhe ja työ toimivat myös hyvänä vastapainona toisilleen.

– Näytteleminen ja äitiys ovat molemmat intensiivistä hommaa. Kotona töitä ei ehdi miettiä. Toisaalta kotiasiatkin voivat joskus olla raskaita, mutta niiden ajattelemisesta pääsee hetkeksi, kun keskittyy töihin, Pamela sanoo.

– Freelancerina oleminen sopii minulle, sillä kuvaukset ovat usein intensiivisiä, mutta niiden jälkeen voin ottaa hetken iisimmin ja varata siihen vaikka lomaviikon. Minulle on tärkeää, että voin välillä panostaa itseeni ja perheeseeni, hän jatkaa.

– Perhe on minulle kaikista tärkein asia. Perhe on turvapaikka, jossa jokainen saa olla täysin sellainen kuin on.

Turvallinen arki

”Ihaninta elämässäni on tavallinen arki. Koen suuria onnentunteita niistä yhteisistä hetkistä, kun lähdemme koko perhe yhdessä tekemään ihan tavallisia asioita.

Lasten myötä olen löytänyt talvilajit. Ulkoilu on minusta ihanaa, vaikken ikinä ole ollut mitenkään urheilullinen. Tulimme juuri laskettelemasta Leviltä, missä alle kaksivuotias kuopuksemmekin laski muiden perässä. Käymme lasten kanssa myös hiihtämässä ja luistelemassa. Lapsuudessani maalla hiihdimme tosi paljon, ja ajattelen edelleen, että kyllä sukset pitää ihmisellä olla! Mieheni osti minulle myös hokkarit, koska oli sitä mieltä, ettei kolmen jääkiekkoa pelaavan pojan äiti tee kaunoluistimilla yhtään mitään.

Vanhemmuuteen liittyy paljon turhautumista, ja siksi näistä yhteisistä hetkistä syntyvät onnistumisen tunteet ovat tärkeitä. Se fiilis, kun käydään lämmittelemässä kaakaoilla ja voidaan huokaista, että tämähän sujuu ihan hyvin. En tiedä johtuuko se iästä vai mistä, mutta nykyään lasten ja koiran ilo on myös omaa iloani. En kaipaa sen kummempaa itselleni.

"Haluan tarjota omille lapsilleni turvallisen lapsuuden, jollaista minulla ei ollut."

Omaan varhaislapsuuteni liittyy paljon turvattomuutta: olin aika yksin tunteideni ja ajatusteni kanssa. Elämässämme tapahtui monenlaisia vaikeita asioita, minkä takia jouduin liian varhain ottamaan vastuuta ja selviytymään yksin. Haluan tarjota omille lapsilleni turvallisen lapsuuden ja tavallisia arkisia kokemuksia, joita minulla ei aina ollut. Lapsuutta ilman, että heidän tarvitsee huolehtia onko kotona ruokaa tai missä vanhemmat ovat.

Minut varmaankin pelasti, että minulla oli aina selvä suunta ja energia kohti näyttelemistä. Palo alalle oli niin kova, että sain siitä sisältöä elämääni. Näytteleminen oli keino työstää vaikeita asioita, ja välillä sen avulla varmaan pääsi myös ikäviä asioita pakoon mielikuvituksen maailmaan. Uskon vahvasti, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta, vaikka lähtökohdat olisivat mitkä tahansa.”

Koiraterapiaa

”Minulla on elämäni aikana ollut kolme koiraa. Ensimmäisen ostin omilla rahoillani noin kymmenen vanhana. Toisen hankin kahdeksan vuotta sitten, mutta siitä tuli eroperheen koira; vaikka sillä aluksi oli kaksi kotia, asuu se nykyään vakituisesti entisen mieheni luona.

Nykyinen koiramme Rocky tuli meille vajaat viisi vuotta sitten lentokoneella Malagasta. Löysin espanjalaisen katukoiran yksityisen koiratarhan nettisivuilta. Ajattelin, että jos haluan hankkia eläimen, miksen samalla voisi tehdä hyvää. Orpo Rocky sai kodin, ja samalla hyvästä tarhasta vapautui paikka koiralle, joka muuten olisi lopetettu niin kutsutuissa tappotarhoissa.

Löytökoiran ottaminen on aina riski, koska sen taustasta ei tiedä mitään. Kun soitin etukäteen Espanjaan ja kysyin, tuleeko koira varmasti toimeen lasten kanssa, työntekijät testasivat asiaa metelöimällä sen lähellä ja vakuuttivat, ettei se ole säikky. Saapuessaan Rocky oli kyllä aluksi ihan sekopäinen, pissasi ja kakkasi joka paikkaan, mutta kotiutui nopeasti.

"Eläin opettaa lapsille luopumista ja isojen tunteiden käsittelyä."

Olen aina ajatellut, että perheessä kuuluu olla koira. Tässä elämänvaiheessa eläimestä ei ole liikaa vaivaa, kun kerran joka tapauksessa olemme lasten takia paljon kotona.

Rocky on koko perheen terapiakoira, joka nukkuu lastemme vieressä. Se tuo rauhaa ja toimii myös mielialapuntarina: jos joku korottaa liikaa ääntään, Rocky lähtee huoneesta ja tajuamme, että nyt pitää hiukan hillitä. Uskon, että eläin opettaa lapsille empatiaa, mutta myös luopumista ja isojen tunteiden käsittelyä, koska sen elinikä on niin lyhyt.

Kaikki hoitavat meillä Rockya, mutta minulla on siitä päävastuu. Tai lapset antavat sille herkkuja, ja minulle jäävät ikävät asiat kuten kynsien leikkaaminen. Rocky on niin espanjalainen, että näillä pakkasilla se pitää pakottaa ulos. Olen ostanut sille takin, mutta se selvästi häpeää sitä.”



Skutsin rauha

”Aina kun lähden koiran kanssa metsään, rauhoitun. Lenkit ovat minulle meditaatiota. Haluan nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta, en ikinä kuuntele musiikkia metsässä.

Samalla kun kävelen, pidän itseni kanssa palaveria. Käyn mielessäni läpi tehtävälistalla olevia asioita. Se ei tunnu yhtään niin raskaalta kuin jos istuisin alas listaamaan niitä. Jos olen stressaantunut tai en tiedä ratkaisua johonkin, niin ulkoilun jälkeen minulla on ainakin parempi mieli, joskus jopa uusi suunnitelma. Välillä suuttuneena olen ajatellut, että kävelen niin pitkään, että rauhoitun.

Kasvoin keskellä skutsia Joensuun lähellä. Varmasti siksi luonto on minulle edelleen niin tärkeä. Kavereita ei asunut lähimaillakaan, eikä siellä ollut muuta tekemistä kuin leikkiä metsässä. Keksin tarinoita ja leikin ulkona sisarusteni kanssa tai yksin.

"Kun kävelen, pidän itseni kanssa palaveria."

Minulla on neljä biologista sisarusta ja lisäksi kasvusisaruksia, jotka ovat ihan yhtä läheisiä ja tärkeitä. Lapsena kuvasimme videokameralla itse keksimiämme juttuja, se oli kivaa, eikä silloin tarvinnut miettiä mitään murheita. Olin vanhimmasta päästä ja keksin usein ideat. Sisareni olivat paljon hauskempia ja roiskivat menemään, itse otin homman enemmän tosissani.

Minun on nykyäänkin pakko päästä Helsingistä skutsiin niin usein kuin mahdollista. Meillä ei ole mökkiä, mutta välillä vuokraamme sellaista Kustavista. On ihanaa istua saunan jälkeen laiturilla tai rantakallioilla ja katsella vettä samalla, kun aurinko laskee kallioiden taakse.

Vesi on minulle tärkeä ja rauhoittava elementti, mutta minulle riittää pelkkä veden katselu, en tykkää uimisesta. Eikä ole hienompaa tapaa päättää päivä mökillä kuin iltanuotio. Voisin istua loputtomiin katselemassa tulta ja kuunnella sen ritinää.

Vaikka asun nykyään kaupungissa, huomaan, että kaupungin syke imee minut helposti ja tekee levottomaksi. Luonnon tyyneys vaikuttaa päinvastoin. Maalla annan itselleni luvan vain olla ja kuunnella hiljaisuutta.”

Kirjoittaminen

”Nuorena ja vielä Teatterikorkeakoulussa opiskellessani minulla oli paljon ongelmia itseluottamukseni ja itseni kanssa. Koulussa tehtiin usein demoja, joiden merkitystä vähäteltiin, vaikka vanhemmat opiskelijat bongasivat niistä näyttelijöitä off-tuotantoihinsa. Minua ei ikinä pyydetty mukaan mihinkään. Päättelin, että olen tosi surkea.

Vertasin koko ajan itseäni muihin, ja siitä tuli liikaa paineita. Niinpä päätin ottaa välimatkaa näyttelemiseen. Mietin miksi ylipäänsä haluan tehdä tätä ammattia, jos se on niin rankka. Olin umpimielisesti elänyt elämää, johon kuului vain näytteleminen, mutta kun aloin kirjoittaa ja kuvata, perspektiivini laajeni. Päästin näyttelemisestä vähän irti.

Teininä kirjoitin salaa Sinä&Minä -tyylisiä, kaihoisia ja romanttisia rakkausnovelleja, jotka liippasivat läheltä omaa elämääni. Olin kokenut ensimmäiset ihastumiseni – ne kohdistuivat jostain syystä ujoihin ja ehkä kiusattuihinkin poikiin – mutta olin liian arka ja ujo, jotta mitään oikeasti olisi tapahtunut. Tarinoissanikin koettiin kaipuuta ja riipaisevia eroja.

"Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni."

Jossain vaiheessa käytin kaiken liikenevän ajan läppärin äärellä. Nykyään keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Niinpä minua ei haittaa, jos näyttelijän työstä on taukoa, sillä silloin ehdin kirjoittaa. Julkaisimme vähän aikaa sitten ystäväni Manuela Boscon kanssa lastenkirjan, mutta minulla on myös paljon leffa- ja sarjaideoita.

Kun kirjoitan, lähden pois kotoa, jossa alkaisin vain siivota. Etsin vapaan pöydän ihmisten keskeltä kahvilasta. Näyttelijä toteuttaa aina ohjaajan visiota, mutta kirjoittaessani saan olla itse luomassa jotakin. Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni.”

Yksinolo

”Näytteleminen on aika sosiaalista, ja tässä ammatissa tapaa koko ajan uusia ihmisiä. Niinpä olen sen vastapainoksi alkanut arvostaa yhä enemmän yksinoloa. Minulla on iso sosiaalinen piiri, mutten enää ajattele, että olen sulkeutunut ja outo, jos en halua nähdä ystäviäni heti, kun minulla joskus on kaksi tuntia ylimääräistä aikaa.

"Kun minulla on omaa aikaa, menen mieluummin yksin kahvilaan tuijottamaan ulos ikkunasta."

Arki on sellaista härdelliä, ja äitinä joutuu koko ajan huolehtimaan toisten asioista, että kun minulla on omaa aikaa, menen mieluummin yksin kahvilaan tuijottamaan ulos ikkunasta. En tarvitse vuorokauden mittaisia yksinäisyyteen vetäytymisiä, parikymmentä minuuttiakin tekee ihmeitä.

Kierrän kouluissa puhumassa itsetunnosta ja haaveilemisen tärkeydestä eikä minua yhtään haittaa ajella yksin pitkin Suomea. Vähän aikaa sitten ajoin tuntikausia kohti Napapiirin koulua ja vain nautin avarasta maisemasta, jota ei rikkonut yksikään rakennus. Jos yövyn hotellissa, otan omasta rauhastani kaiken irti. Syön hyvää kasvisruokaa, levitän paperini ja koneeni hotellin sängylle – ja olen onnellinen.

"Tarvitsen pienen hetken, jolloin ehdin vaihtaa kuulumiset rauhassa mieheni kanssa."

Hiljentyminen on minulle tärkeää myös jokaisen päivän päätteeksi. Kun olemme saaneet lapset nukkumaan, keitän teetä, laitan kynttilän palamaan ja nollaan Laurin kanssa päivän, joka on saatu pulkkaan. Emme katso telkkaria, sillä tarvitsen pienen hetken, jolloin ehdin vaihtaa kuulumiset mieheni kanssa rauhassa.”

Pamela Tola

  • Näyttelijä on syntynyt 15.10.1981 Ruotsinpyhtäällä ja kasvanut Pohjois-Karjalassa.
  • Tunnetaan rooleista muun muassa elokuvissa Tyttö sinä olet tähti, Härmä, Napapiirin sankarit ja Isänmaallinen mies.
  • Naimisissa näyttelijä Lauri Tilkasen kanssa. Perheeseen kuuluu yksi yhteinen poika sekä Pamelan kaksi poikaa aikaisemmasta liitosta.
  • Saturday Night Live alkaa 6.2. MTV3:lla.
  • Kynsin ja hampain 10.3. alkaen TV2:lla.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.