Hiljattain ensimmäisen Oscarinsa saanut Matthew McConaughey oli vuosia romanttisten komedioiden vakiokasvo. Sitten hän päätti alkaa tehdä vain rooleja, joista todella pitää.

Auringon päivettämä Matthew ­McConaughey, 44, seisoo lavalla valkoisessa pikkutakissa, tukka taakse suittuna ja hymyilee leveästi. Kädessään hänellä on kauan haaveilemansa Oscar-patsas. ­Komea näyttelijä on totuttu näkemään hömppäelokuvien hurmurina, ­mutta ­tänä keväänä Matthew ei ole ollut palkintogaalojen kuningas charmikkaan hymynsä ja treenatun ylävartalonsa ­ansiosta.

Sen sijaan mies pokkasi parhaan miespääosan Oscar-pystin ja Golden Globe -palkinnon roolillaan elokuvassa Dallas Buyers Club.  Siinä hän näyttelee elämänjanoista, kuolemaa vastaan kamppailevaa aids-potilasta. Tuolla roolityöllään hän lopullisesti osoitti kuuluvansa kovan liigan näyttelijöihin.

Rooli Dallas Byers Clubissa toi Matthew’lle viimein Oscar-palkinnon.

Matthew’llä on takanaan yli 20 vuoden näyttelijänura, johon on hömpän ­lisäksi mahtunut niin toiminta- kuin draamarooleja. Harmittoman komistuksen leima on silti määrittänyt häntä vuosi­kaudet.

Miten Matthew oikeastaan päätyi romanttisten komedioiden vakiokasvoksi ja miten hän pääsi siitä leimasta vihdoin eroon?

Kannibaalista komistukseksi

Matthew kasvoi Uvalden pikkukaupungissa Teksasin osavaltiossa, mistä Hollywoodin ja filmigaalojen loisto oli kaukana. Kukaan tuskin kuvitteli, että lasten­tarhanopettajan ja huoltoaseman omistajan nuorin poika joskus päätyisi näyttelijäksi.

Matthew’n kaksi vanhempaa veljeä olivat seuranneet perheen isän jalanjälkiä ­Teksasin öljybisnekseen, mutta Matthew lähti yliopistoon lukemaan lakia.

Parin opintovuoden jälkeen hänen oli kuitenkin pakko myöntää, etteivät lakipykälät kiinnostaneet tarpeeksi. Niiden pänttääminen vaihtui pian näyttelemisen ja käsikirjoittamisen kursseihin.

– Minua pelotti kertoa päätöksestäni vanhemmilleni, mutta onnekseni he ­tukivat minua täysillä, hän on kertonut.

Elettiin 1990-luvun alkua, ja viihde­bisneksellä meni hyvin. Matthew oli 21-vuotias, kun hän alkoi saada pieniä rooleja mainoksista ja musiikkivideoista. Lopulta ensimmäinen oikea rooli tärppäsi elokuvasta Surutta? Sekaisin vuonna 1993. Alun perin Matthew ­palkattiin siihen lausumaan vain muutama repliikki, mutta kuvausten alettua vuorosanojen määrä moninkertaistui.

Matthew’n sähäkkä suoriutuminen hulttiopojan roolissa ei jäänyt huomiotta. Se näkyi uusina työtilaisuuksina. Matthew nähtiin muun muassa elo­kuvan Teksasin moottorisahamurhat – uusi sukupolvi mielenvikaisena kannibaalina ja vähän myöhemmin hänet ­valittiin elokuvan On aika tappaa pääosaan monen nimekkäämmän näyttelijän ohi.

Aloittelevalla näyttelijällä tuskin olisi voinut käydä parempi mäihä.

– Sitten pääsin tekemään juuri sellaisia elokuvia kuin halusin. Sain valita työni ohjaajan ja tarinan perusteella, ja työskentelin legendaaristen ohjaajien kuin Steven Spielbergin ja Robert ­Zemeckisin kanssa. Ne olivat mahtavia kokemuksia.

Niin Spielbergin Amistadissa kuin ­Zemeckisin Ensimmäisessä yhteydessä  Matthew teki hyvää työtä, mutta vakavat draamaelokuvat eivät tuottaneet tarpeeksi rahaa. Lupaava pöhinä nuoren tähdenalun ympärillä  hiljeni.

– Roolini draamaelokuvissa eivät poikineet lisää töitä, ja vuosituhannen vaihteessa urani oli hiipumassa.

Kunnes Matthew’lle tarjottiin roolia ­filmistä Häät mielessä.

– En ollut koskaan näytellyt romanttisessa komediassa. Ajattelin kuitenkin, että minun on pakko kokeilla jotain ­uutta, jos mielin jatkaa uraani.

Matthew näytteli elokuvassa charmikasta sulhasta, johon häiden suunnittelija ihastuu korviaan myöten. Sekä katsojat että elokuvien tekijät olivat ­aivan yhtä ihastuneita. Yhtäkkiä Matthew’lle alettiin tyrkyttää samantyylisiä rooleja toinen toisensa jälkeen.

– En ole ikinä kironnut roolejani ­romanttisissa komedioissa vaan lähtenyt innolla mukaan. Harvoin katson hömppää, mutta tiedän monien pitävän siitä. Minkä minä sille mahdan, että katsojat haluavat nähdä minut sellaisissa rooleissa?, Matthew sanoi suosion aikaan.

Ennen vaimoaan Matthew ehti deittailla liutaa julkkiskaunottaria. Penelope Cruziin hän rakastui ­yhteisen Sahara-elokuvan kuvauksissa.

2000-luvulla romcomien suurkuluttaja  tuskin välttyi Matthew’n ilkikuriselta virneeltä: se loisti muun muassa elo­kuvissa Kuinka hukata kundi 10 päivässä, Muuttohaluton poikamies ja Pelimiehen painajainen.
Roolit eivät ehkä olleet Matthew’n unelmatöitä, mutta hän on sitkeästi ­puhunut lajityypin puolesta.

– Vaikka romanttiset komediat vaikuttavat pinnallisilta, ne ovat tarkkaan suunniteltuja eikä niissä näytteleminen ole yksinkertaista. Toimintaelokuvissa viuhuvat nyrkit ja luodit, ja homma on siinä. Sen sijaan romcomeissa täytyy olla koko ajan hilpeä tunnelma. Sen ylläpitäminen on vaikeaa ja koko elokuva on pilalla, jos näyttelijät epäonnistuvat.

Karavaanari ja kuumat kaunottaret

Koko Matthew’n elämä ei sentään ole pyörinyt vain uran ympärillä, vaan huomiota ovat saaneet myös ihmissuhdekiemurat ja perheen perustaminen.

Tyttöjen hurmaamisen Matthew osasi jo lukioikäisenä. Koulun päätösvuotenaan hänet valittiin lukionsa komeimmaksi pojaksi. Suosio ei ole siitä hiipunut: vuonna 2005 hänet äänestettiin maailman seksikkäimmäksi mieheksi.

Julkkiskaunottaret ovat viihtyneet Matthew’n seurassa tiukasti. Vuonna 1997 hänen huhuttiin seurustelevan vastanäyttelijänsä Sandra Bullockin kanssa, ja vuonna 2004 mies rakastui Saharan kuvauksissa Penelopen Cruziin. Näyttävä ­pari seurusteli kaksi vuotta, mutta päätyi eroon, kun kaukosuhde Amerikan ja ­Espanjan välillä ei enää toiminut.

”Perhe on tuonut elämääni tasapainon”, kolmen lapsen isä Matthew sanoo. Vierellä vaimo Camila.

Pian Penelopesta erottuaan Matthew tutustui brasilialaismalli Camila Alvesiin, 31. Suhde vakiintui nopeasti, Matthew malttoi asettua, ja seurusteltuaan kaksi vuotta pariskunta sai esikois­poikansa Levin vuonna 2008. Nykyään Levillä on kaksi sisarusta, 4-vuotias Vida sekä vuoden ikäinen Livingston.

Matthew on sanonut arvostavansa tasapainoa, jonka perhe on tuonut.

– Olin aina tiennyt haluavani oman perheen, ja unelmani toteutui. Mutta ajattelen, että lapset tekevät hyvää myös uralleni: he muistuttavat minua siitä, ­ettei unelmointia pidä koskaan lopettaa.

Matthew haluaa kasvattaa lapsensa tutuissa maisemissa. McConaugheyt asuvat Teksasissa kauniin Austin-järven rannalla 7 makuuhuoneen kartanossa. Perheellä on lisäksi loma-asunto Malibussa meren äärellä.

Jotain villeiltä poikamiesvuosilta on kuitenkin säilynyt näihin päiviin. Jo sinkku­aikoinaan Matthew tunnettiin ­karavaanariharrastuksestaan, silloin matkakiesi palveli niin kämppänä Kaliforniassa kuin kulkupelinä Afrikan-reissulla.

Vieläkin Matthew saattaa lähteä tien päälle yksin nollaamaan ajatuksiaan, mutta usein asuntoautoon ahtautuu ­koko viisihenkinen perhe. Niin on taittunut esimerkiksi matka Yhdysvalloista Camilan perheen luo Brasiliaan.

– Viisi ihmistä sulloutuneena yhteen huoneeseen päiväkausiksi voi kuulostaa kamalalta, mutta oikeastaan se on aika hauskaa. Onpahan ainakin lisää tarinoita kerrottavana! Joidenkin mielestä ­karavaanaritouhu ei sovi Hollywood-tähden tyyliin, mutta minä viihdyn pienessä tilassa, Matthew on todennut.

20 kilon laihdutus palkittiin

Neljänkympin rajapyykki on näkynyt Matthew’n elämässä paitsi vakiintumisena myös romanttisen komedioiden hylkäämisenä – ainakin toistaiseksi.

– Nautin rooleistani ja minulle maksettiin niistä hyvin. En ole kuitenkaan varma, haluanko näytellä romanttisissa komedioissa enää. Olen päättänyt ottaa vastaan vain rooleja, jotka todella inspiroivat minua, tähti totesi hiljattain.

Päätös kannatti. Edellisvuosina Matthew on saanut näytellä kylmäveristä palkka­murhaajaa Killer Joessa, murhaa selvittävää toimittajaa The Paperboyssa ja strippiklubin omistajaa Magic Mikessa. Viimeistään aidsia sairastavan Ron Woodroofin rooli Dallas Buyers Clubissa osoitti, miten pitkälle Matthew on valmis menemään rooleissaan.

Ruskettunut ja lihaksikas näyttelijä oli liian terveen näköinen esittääkseen ­vakavasti sairasta. Niinpä Matthew ­keskittyi puolen vuoden ajan vain tuohon rooliin. Hän vältteli aurinkoa ja aloitti rankan laihdutuskuurin.

HBO-kanavan sarjaa True Detective ­pidetään mielenkiintoisimpana tv-tapauksena pitkään aikaan.

Neljän kuukauden ajan päivittäiseen ruoka­valioon kuului vain kaksi munanvalkuaista, yksi vanukas, pieni pala kanaa ja muutama lasi sokeritonta Coca-Colaa.

– Aluksi vaikeinta oli keksiä, mitä ­tekisin ajalla, joka ei kulunut syömiseen tai urheilemiseen. Muuten laihduttaminen oli aluksi helpompaa kuin olin kuvitellut. Mutta kun lopulta painoin vain vähän päälle 60 kiloa, olin niin huonossa kunnossa, että näköni alkoi heiketä. ­Urheillessa olin aivan poikki jo viiden punnerruksen jälkeen.

Matthew’n kova työ kruunattiin palkinnoilla, mutta niiden lisäksi hän lunasti kunnioituksen myös suuren yleisön silmissä. Itse hän tuntee vasta päässeensä hyvään vauhtiin urallaan. Televisiossa pyörii jo ylistetty sarja True Detective ja elokuvapuolella scifipätkä Interstellar odottaa ensi-iltaansa.

– Kun olin 15-vuotias, minulle tärkeä henkilö kysyi, kuka on esikuvani. Vastasin sen olevan minä 10 vuoden päässä. Vastaukseni on edelleen sama. En ­koskaan saavuta esikuvaani, mutta juuri se ajaa minua eteenpäin. Ehkä jonain päivänä päädyn pömppömahaisen ­perheenisän rooliin, mutta tällä hetkellä tunnen itseni nuoremmaksi kuin ­koskaan.

Matthew McCo­naughey

■ Näyttelijä syntyi 4.11.1969 Teksasissa, missä asuu nyky­äänkin vaimonsa Camila Alvesin ja kolmen lapsensa ­kanssa. Pari vihittiin 9.6.2012. Levi on 5-vuotias, Vida 4 ja Livingston 1.
■ Voitti Oscar- ja Golden Globe -palkinnot roolistaan elokuvassa Dallas Buyers Club.
■ Seuraava ­elokuva Interstellar saa ensi-iltansa marraskuussa.
■ Näyttelee HBO:n ylistetyssä sarjassa True Detective.

Janne Katajan ja Ulla-vaimon liitto on päättynyt. 

Juontajana, koomikkona ja näyttelijänä tunnettu Janne Kataja kertoi eilen illalla Instagramissa, että hän ja vaimonsa ovat eronneet. 

”Olemme hyvässä yhteishengessä ja ystävyydessä todenneet vaimoni kanssa, että meidän ihmissuhteemme toimii parhaiten kun emme jaa jokapäiväistä arkeamme”, hän perustelee. 

Janne Kataja ja hänen Ulla-vaimonsa ehtivät Ilta-Sanomien mukaan olla yhdessä liki kymmenen vuotta. Heillä on kaksi kouluikäistä lasta. 

Kuten monessa muussakin viimeaikaisessa eroilmoituksessa, myös Jannen päivityksessä korostetaan ystävyyttä ja perhe-elämän jatkuvuutta:

”Olemme päättäneet erota ja jatkaa hyvinä ystävinä, sekä tasavertaisina lastemme kasvattajina tätä meidän perhe-elämäämme.”

Janne paljastaa Instagram-postauksessaan, että perhe on jo jonkin aikaa elänyt kahdessa kodissa. 

Viime marraskuussa Janne kertoi Me Naisille, ettei parisuhteelle ole jäänyt ylettömästi aikaa monenlaisten töiden pyörityksessä.

– Rehellisesti sanoen hoidan parisuhdettani ajoittain valitettavan huonosti. Paras tapa hemmotella kumppania on mahdollisimman seesteinen ja onnellinen arki. Nykyisillä aikatauluillani en ole onnistuneen arjen tae, hän sanoi. 

Toisaalta hän tuumi, että joidenkin rakkaustarinoiden kuuluukin päättyä.

– Olen hyvin kompleksinen ihminen. Joskus on supervaikea olla varma, rakastanko minä. Sen tiedän, että omia lapsia pystyn rakastamaan. Väsyneenä ja kiukkuisena toisen ihmisen eleet ja tavat ottavat päähän. Silloin mietin, että vika on itsessäni, ja kykyni rakastaa on rajoittunut, hän pohti.

Alma lähti Mielenterveysseuran Mielinauha-keräyksen keulakuvaksi, koska tietää omasta kokemuksesta, miten tärkeää on pitää huolta jaksamisestaan. – Onneksi mulla on hyvä rakkauselämä, hyviä frendejä ja hyvät vanhemmat.

Viime itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa Almalla oli niin paljon vientiä, että hän ei ehtinyt missään vaiheessa iltaa buffet-pöytään, ja booliakin tuli juotua vain puoli lasia. Se oli tietoinen valinta: paitsi että Linnan muut vieraat tahtoivat ottaa selfieitä maailmankuulun pop-tähden kanssa ja mediat varata omat haastatteluaikansa, Alma itse oli päättänyt jo ennen juhlaa, että haluaa tavata eri yhtei­söjen edustajia sekä ihailemansa Tarja Halosen.

Ilta sujui suunnitelmien mukaan: Linnan juhlista sai alkunsa yhteistyö Suomen Mielenterveysseuran kanssa, ja sen tuloksena Alma Miettinen, 22, on nyt Mielinauha-kampanjan keulakuva. Kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja nuorten mielenterveystyölle.

– Olen kyllästynyt siihen, että seurataan vain, kuka on Spotifyn ykkönen. Kaikkien meidän pitäisi tehdä enemmän. Meillä artisteilla on paljon valtaa ja näkyvyyttä, jota meidän pitäisi tajuta käyttää, useissa maissa Spotifyn kärjessä ollut tähti sanoo.

Nuorten mielenterveys on Almalle tärkeä teema. Itä-Helsingissä kasvaneen Alman lähipiirissä on ollut paljon mielenterveyden ongelmia.

”Jengin pitäisi uskaltaa hakea apua.”

– Masennusta, syömishäiriötä, vaikka mitä, kaikki ovat olleet aika pahoinvoivia. Frendini ovat Vuosaaresta, entisiä lähiöskidejä, siellä on nähnyt ihan kaikkea, Alma kertoo.

Hän ei ole säästynyt ongelmilta itsekään.

– Jokainen ihminen, mies, nainen, lapsi, voi joskus pahoin, minäkin. Minulle olisi iso juttu, että ymmärrettäisiin se, ettei ole noloa voida pahoin. Jengin pitäisi uskaltaa hakea apua.

Samaan pyrkii myös Mielinauha-kampanja – vähentämään mielenterveyden häiriöihin liittyvää häpeää ja keräämään varoja matalan kynnyksen kriisiavulle, kuten nuorten Sekaisin-chatille.

Vakavan sairauden varjossa

Alma miettii, että lapsuuden tapahtumat selittävät paljon sitä, miten hänestä kasvoi sellainen kuin hän nyt on.

Kun Alma ja hänen kaksossiskonsa Anna syntyivät, heidän äitinsä oli 48-vuotias ja isä 17 vuotta nuorempi.

Isällä todettiin MS-tauti, kun tytöt olivat 4-vuotiaita. Parissa vuodessa isä joutui pyörätuoliin. Vaatesuunnittelijana toiminut äiti sairastui myöhemmin reumaan. Alma ajattelee, että vanhempien sairastuminen jätti häneen pysyvät jäljet.

– Kun 4-vuotias näkee, miten isä kaatuu, eihän se ymmärrä sitä, vaan pelästyy, että isä kuolee. On pitänyt oikeasti treenata, että pystyy luottamaan itseensä, ja edelleen pitää, Alma kertoo.

– Kun meitä oli Annan kanssa kaksi, niin me tukeuduttiin toisiimme ja otimme toisistamme sen turvan.

Vanhempien sairastuminen aiheutti Almassa myöhemmin pelkoja siitä, että hän sairastuu itsekin johonkin vakavaan tautiin, vaikka epilepsiaan. Musiikki auttoi hallitsemaan pelkoja.

– Lauloin, kun vaikka jännitti kävellä koulusta himaan pimeällä. Lauloin aina, kun mulla oli jokin ääripäätunne. Jos pelkäsin, lauloin yksin, tai jos oli ihan sairaan hyvä fiilis, saatoin mennä äidin luo olohuoneeseen ja ruveta laulamaan.

Nelosluokalle mennessään Alma ja Anna vaihtoivat koulua Vuosaaren ala-asteelle. Samana vuonna energinen ja puhelias Alma sai hymypatsaan – samalla alkoi myös koulukiusaaminen.

– Yksi poika vain yhtäkkiä päätti, että en olekaan hyvä tyyppi ja sai kaikki muut puolelleen. Se oli tosi kova paikka. Sitä poikaa kai häiritsi se, että olimme tulleet Annan kanssa siihen kaveriporukkaan ja olimme vielä tyttöjä. Jos olisimme olleet poikia, en usko, että sitä olisi tapahtunut, Alma miettii.

Kiusaaminen ilmeni lähinnä syrjimisenä ja ulkopuolelle jättämisenä. Sitä jatkui ala-asteen loppuun saakka.

– Uskon, että olin siinä vaiheessa tosi masentunut, vaikka sitä ei koskaan diagnosoitu. Koin jo silloin, että koulukiusaamista hoidetaan ihan päin helvettiä. Tai sitä ei ylipäänsä hoideta.

"Jokainen ihminen voi joskus pahoin, minäkin. Minulle olisi iso juttu, että ymmärrettäisiin se, ettei ole noloa voida pahoin."
"Jokainen ihminen voi joskus pahoin, minäkin. Minulle olisi iso juttu, että ymmärrettäisiin se, ettei ole noloa voida pahoin."

Kiusaaminen loppui vasta yläasteella, kun Alma ja Anna menivät Tehtaanpuistoon taideilmaisuluokalle. Siellä oli samanhenkisiä ihmisiä, jotka hyväksyivät Alman sellaisena kuin tämä oli. Ensimmäiset puoli vuotta Alma pelkäsi silti, että entiset luokkalaiset tulevat ja ”sotkevat kaiken”.

– Monet ovat tulleet myöhemmin Helsingin yössä pyytämään anteeksi. On ollut vaikea antaa. Kaikki sanovat, ettei saa olla katkera, mutta on ihan helvetin vaikeaa olla olematta. Toisaalta sillä katkeruudella jaksan vääntää tässä työssä viimeisetkin pisarat. Ajattelen, että haluan näyttää niille tyypeille. Ne eivät saaneet mua ihan täysin alas.

Koulukiusaaminen oli merkittävä syy siihen, että Almalle kehittyi myöhemmin paniikkihäiriö.

– Jonkun koulusta olisi pitänyt laittaa minut puhumaan vaikka koulupsykologin kanssa, mutta kukaan ei ikinä edes miettinyt, että hei pitäisikö. Äiti yritti kyllä jossakin vaiheessa. Koulusta on jäänyt kaiken sen jälkeen ahdistavat muistot. Ahdistaa se laitosmaisuus ja lajittelu cooleihin ja ei-cooleihin tyyppeihin, Alma sanoo.

Peloista, perheestä ja rakkaudesta

Juuri nyt Alma ei käy terapiassa, mutta toivoisi, että kaikilla olisi matalampi kynnys hakea apua ongelmiinsa. Siihen viittaa myös Mielinauha-kampanjan tunnuslause, jonka Alma on vihreään solmukkeeseen tekstannut: Olet tärkeä.

– Jos kelaat, ettet ole tärkeä, ajattelet samalla, että sinulla ei ole oikeutta hakea apua. Mutta jokaisella on. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä sitä, ettei saa apua ja hoitoa.

"Olen onnekas siinä, että minut hyväksytään just tällaisena."
"Olen onnekas siinä, että minut hyväksytään just tällaisena."

Kun Almalla nuorempana tuli paniikkikohtauksia, hänkin ajatteli hakevansa apua terapiasta. Mutta Kelan hakemuskaavake lannisti: terapian ehto olisi ollut, että hakija ei olisi kyennyt töihin – tai niin Alma sen ainakin tulkitsi. Ja koska hän kävi töissä ja oli työkykyinen, hän ei lähtenyt edes yrittämään.

Paniikkikohtauksia ei ole tullut pitkään aikaan, mutta livelähetykset ovat Almalle edelleen pahoja paikkoja. Enää hän ei pelkää sitä, mitä puhuu, vaan sitä, että lähetyksestä ei pääse minnekään, jos tulee sellainen olo, että olisi pakko lähteä. Isoilla lavoilla ja levy-yhtiön tapaamisissa Alma on nykyään niin kotonaan kuin niissä voi olla.

Sen sijaan hän pelkää nyt sitä, että jää joskus ihan yksin. Ja sitä, että mielenterveys alkaa järkkyä.

– Pienempänä pelkäsin enemmän fyysisiä sairauksia, nyt sitä, että mieli ei kestä – että tulen hulluksi. Että menen niin kovaa, että sairastun psykoosiin.

Almalla on takanaan vaikeitakin kokemuksia, mutta toisaalta vahva turvaverkko, joka kannattelee. Yksi vahvimmista on perhe: voimakastahtoinen, itsekin luova ja nuoruudessaan kapinallinen äiti sekä herkkä isä. Ja sisko, joka tietää heti, miltä toisesta tuntuu.

– Me ollaan Annan kanssa mokailtu ja tehty välillä laittomuuksiakin. Muutamankin kerran vaikka varastettu iskän sähköpyörätuoli kouluun ja ajettu sillä koulun käytävillä. Vaikka vanhemmat ovat tietysti olleet huolissaan ja kieltäneet, niin ne ovat aina hyväksyneet meidät sellaisina kuin me ollaan.

Alma tunnistaa itsessään selviä piirteitä sekä isästään että äidistään. Äidiltä tulee vahva tahto, tarve pitää oma päänsä ja tyylinsä, isältä herkkyys havainnoida maailmaa ja tunnistaa viboja ja vivahteita. Siitä kombinaatiosta syntyy taito ajatella luovasti ja kirjoittaa biisejä.

– Iskä on enemmän jännittäjä, semmoinen ujo poika, pelkurityyppi, vähän niin kuin minäkin aina välillä, Alma sanoo ja naurahtaa.

”Olisi varmaan hirveintä olla sellainen tyypillinen naisellinen nainen tässä maailmassa.”

Almalta kysytään usein, ottaako hän paineita ulko­näöstään tai onko häntä yritetty maailmalla muuttaa toisenlaiseksi.

– No en vittu ota! Olen onnekas siinä, että minut hyväksytään just tällaisena. Olisi varmaan hirveintä olla sellainen tyypillinen naisellinen nainen tässä maailmassa. Se olisi varmaan hirvein rooli, mikä tässä maailmassa on. Olen onnekas, että en ole sellainen, Alma miettii ja kertoo iloitsevansa siitä, että naisilla on nyt selvästi vallankumous käynnissä ja että erilaisia naiseuden malleja on alettu vähitellen hyväksyä.

Onnekas hän on myös monessa muussa mielessä.

– Mulla on hyvä rakkauselämä, hyviä frendejä, hyvät vanhemmat, vähän rahaa ja olen vain yksinkertaisesti tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut.

Alma kertoo perheensä ja ystäviensä lisäksi saavansa tukea myös parisuhteestaan.

– Totta kai saan tukea, ehdottomasti. Se on tärkeintä, en mä muuten varmaan olisi, se on tosi tärkeätä, Alma hakee sanoja.

– Mitä nyt Seiskassakin sanoin: kaikilla elämänalueilla sujuu ihan hyvin. Parisuhteessa saa tukea, erilaista tukea vielä, hän jatkaa ja viittaa Seiskan juttuun, jossa hänen kerrottiin juhlineen Linnan jatkoilla salaperäisen tummaverikön kanssa.

Tulevaisuudessa, joskus kaukana tulevaisuudessa, Alma näkee itsensä perheellisenä naisena.

– Toivon, että joku päivä minulla on perhe ja omakotitalo ja kissoja ja koiria. Ei varmaan Espoossa, ehkä Vantaalla, sieltä saa samat neliöt halvemmalla. Tai ehkä Vuosaaressa. Mutta siihen menee vähintään kymmenen vuotta. Meidän äiti oli 48-vuotias saadessaan meidät. Olen aina nähnyt, että voisin tulla äidiksi vasta vanhempana.

Ikuinen itähelsinkiläinen

Almalla on nytkin kaulassaan Linnan juhlissa positiivista huomiota kerännyt Suomen Leijona -riipus. Suomi on Almalle tärkeä, erityisesti Itä-Helsinki.

– Tyttö voi lähteä idästä, mutta itä ei tytöstä, Alma sanoo.

Alma ja Anna ovat parhaillaan etsimässä omia asuntoja Helsingistä: Hakaniemestä, Kalliosta tai Sörkasta. Alman vanhemmat asuvat Kalasatamassa, ja Alma ja Anna majailevat toistaiseksi Suomessa ollessaan vanhempiensa luona.

Tosin Alma ehtii olla Suomessa nykyään yleensä vain hetken. Haastattelusta pari päivää taaksepäin hän on käynyt Saksassa hakemassa paikallisen Emma-pystin, enin osa elämästä kuluu Lontoossa, ja jo viikonloppuna hän lähtee kahdeksi viikoksi Los Angelesiin tekemään uutta albumia.

”En halua, että ihmiset kelaa, että nyt tuolla on noussut kusi päähän, koska en koe, että on noussut.”

Kotonaan hän rentoutuu silittelemällä perheen kolmea kissaa. Viikonloppuna hän käy ystävien kanssa juhlimassa ja menee seuraavana päivänä saunaan.

Parhaat ystävät ovat kaikki Itä-Helsingistä ja tuttuja jo lapsuudesta: Karhu, Isla ja Dana. Jokainen heistä on kuunnellut ja auttanut, kun joskus on tuntunut siltä, että pää ei vain kestä. Ja apu on ollut vastavuoroista.

Suomessa Alma tunnetaan nykyään minne tahansa hän meneekin. Neonkeltaisena hohtava tukka ei juuri ole auttanut julkisuudelta piiloutumisessa, hän myöntää. Julkisuus on se puoli työstä, joka on hyväksyttävä, mutta silti se painaa joskus.

– Eniten rasittavat sellaiset ­asiat, joita ei tullut ennen edes ajatelleeksi, hän sanoo ja kertoo esimerkin ystävänsä näytelmän ensi-illasta.

– Pelotti, että siitä tulee Alma-show eikä hänen show’nsa.

Toisen ystävän ylioppilasjuhlissa yhtäkkiä kaikki ottivat selfieitä Alman kanssa eivätkä kuvia sankarista.

– Lähdin sieltä kesken pois, koska hävetti niin. Hävettää tulla mestoille ja ottaa show itselle.

Samaa vaatimattomuutta Almassa on rahankäytön suhteen. Haastatteluun tullessaan hänellä on silmillään Los Angelesista ostetut Versacen vintagelasit – ja yllään kolmen euron Blend-merkin kirpparitoppis. Niitä vintagelasejakin hän vähän häpeilee.

– En kehtaa pitää Suomessa vaikka jotain kalliita kenkiä. En halua, että ihmiset kelaa, että nyt tuolla on noussut kusi päähän, koska en koe, että on noussut.

”Aina on saanut mokata. Silti mut on hyväksytty sellaisena kuin olen.”

Raha on tietenkin myös poistanut paineita, sen Alma myöntää.

– Iskälle ja äidillekin on helpotus, että saan ostettua kämpän itselle ja Annalle. Ja pystyn auttamaan äitiä veloissa ja laskuissa, se on mulle tosi tärkeää.

Varhaisnuoruuden kohellukset ovat takana, ja Almasta saa kuvan ihmisenä, joka huolehtii paljon siitä, miten muut ihmiset ympärillä voivat.

– Se on totta, en halua tuottaa pettymystä läheisille. Se ei haittaa, jos olen vaikka ollut juhlimassa ja vetänyt isomman illan, kunhan vain en ole satuttanut ketään. Pienenäkään laittomuudet eivät hävettäneet, mutta jos äidille tuli paha mieli, se hävetti. Se on ollut koko meidän kasvatuksen pääpointti: ihmisille ja eläimille ei saa olla paha. Ja tärkeintä on ollut, että aina on saanut mokata. Silti mut on hyväksytty sellaisena kuin olen.

Syntynyt 17.1. Kuopiossa, viettänyt lapsuutensa Itä-Helsingissä.

Laulaja-lauluntekijä, joka nousi julkisuuteen Idols-kisasta.

Debyyttisingle Karma kesällä 2016. Maaliskuussa 2018 kuuden kappaleen minialbumi Heavy Rules Mixtape.

Keväällä Amerikan- ja Euroopan-kiertueet ja esiintymisiä Suomessa mm. kesän festareilla.

Mielenterveysseuran Mielinauha-keräyksen keulakuva. Mielinauhan voi ostaa R-kioskilta, Tokmannilta tai apteekista. Keräykseen voi myös lahjoittaa esim. osoitteessa mielinauha.fi.