Näyttelijä Kai Vaine tykkää erityisesti olla juuri 187-senttinen. Kuvat Karoliina Paatos
Näyttelijä Kai Vaine tykkää erityisesti olla juuri 187-senttinen. Kuvat Karoliina Paatos

Ei kiitos -elokuvan Kai Vaine on matkalla seksisymboliksi, muttei paukuttele henkseleitä sen takia.

Olet vielä tuntematon leffakasvo. Mitä meidän pitäisi tietää Kai Vaineesta?
Olen tällainen urheilullinen ja eläin­rakas kaveri Helsingin Kalliosta. Etenkin koirat ovat minulle tärkeitä. Ihmisillä olisi paljon opittavaa koirilta, niiden suoruudesta ja asenteesta elämään.

Olen valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta ja tehnyt sekä televisiota että teatteria. Jos unelmien roolia kysytään, se olisi Mozartin kilpakumppanin Salierin osa. Kateuden tutkiminen kiinnostaa.

Näyttelet Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuvassa elokuvassa Ei kiitos, jossa roolihahmollasi on suhde vanhemman naisen kanssa. Kuka kypsempi leidi olisi unelmiesi vastanäyttelijä?
Ashley Judd on onnistunut säilyttämään seksikkyytensä ikääntyessäänkin. Toki rooli Anu Sinisalon vastanäyttelijänäkin oli yksi toteutunut unelma.

Paljas peppusi vilahtaa leffassa, ja muutenkin olet siinä paljon alasti. Treenasitko roolia varten?
Minulla oli ennen kuvauksia kymmenen viikon intensiivinen kuntokuuri: kävin salilla, juoksin, joogasin ja pelasin tennistä. Jätin myös turhat herkut pois. Olen kuitenkin aina kuntoillut ja elänyt aika terveellisesti, joten en joutunut tekemään varsinaista elämäntaparemonttia.

Oletko nyt valmistautunut siihen, että sinua aletaan pitää seksisymbolina?
Ääh, tuota. Joo. Tuota kysytään usein, mutta voiko siihen valmistautua? Ei sitä osaa itsestään ajatella niin. Ilkka Kanervakin on varmaan joskus ollut seksisymboli, joten ehkei tuolla tittelillä kannata henkseleitä paukutella.

Mihin et ole ulkonäössäsi tyytyväinen?
Helpompi olisi sanoa, mihin olen tosi tyytyväinen. Tykkään erityisesti olla tämän pituinen, 187 senttiä.
 
Viikset – uhka vai mahdollisuus?
Naisella vai miehellä? Heh. Miehellä viikset ovat ehdottomasti mahdollisuus. Harrastan purjehtimista ja viime kesänä olin kuusi viikkoa merellä ajamatta viiksiä ja partaa. Näytin kunnon merikarhulta.
 
Erosit keväällä pitkäaikaisesta tyttö­ystävästäsi Iina Kuustosesta. Onko elämässäsi sutinaa?
En ole enää sinkku, joten juu, elämässä on sutinaa oikein mukavasti. Mutta ei siitä sen enempää.

Mille ruualle sanot ”ei kiitos”?
Syön kyllä kalaa mutta olen tosi huono syömään muita mereneläviä. Joku siinä meren mudan maussa ällöttää.

Lue myös:

Ensi-illassa Ei kiitos: Anu Sinisalo näyttelee vonkaavaa nelikymppistä

Kai Vaine

■ Vuonna 1978 syntynyt näyttelijä on valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta.

■ Ura alkoi vuonna 2002 Salatuista elämistä. Näytellyt tv-sarjoissa Harvoin tarjolla ja Uusi päivä.

■ Mukana Ei kiitos -elokuvassa, ensi-ilta 10.1.

■ Asuu Helsingin Kalliossa. Seurustelee.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.