– Olin rohkea ja hullu lähtiessäni Askon kelkkaan vähän päälle parikymppisenä, Jonna Järnefelt sanoo. Kuva: Jouni Harala
– Olin rohkea ja hullu lähtiessäni Askon kelkkaan vähän päälle parikymppisenä, Jonna Järnefelt sanoo. Kuva: Jouni Harala

Näyttelijä Jonna Järnefeltin liitto teatterijohtaja Asko Sarkolan kanssa on kestänyt 25 vuotta, eikä iso ikäero ole sitä haitannut.

Näyttelijä Jonna Järnefelt, 49, kertoo olleensa nuorena ankara, mustavalkoinen ja tosikko. Hän vaati itseltään paljon ja söi typerästi, mikä saattoi vaikeuttaa myös äidiksi tuloa.

Jonna uskookin, että huumori on tullut hänen elämäänsä vasta aikuisena lasten ja aviomiehen kautta.

– Miehenihän on lyönyt minua huumorilla päähän viimeiset 25 vuotta. Hän pystyy näkemään kaiken suloisesti huumorin kautta, ja luultavasti se alkaa pikkuhiljaa tarttua minuunkin.

Jonna tuntee silti edelleen syyllisyyttä, jos hän syö omasta mielestään liikaa.

– Syömishäiriö on elinikäinen vamma. Mutta olen läksyni oppinut, ja kolmen tytön äitinä olen koko ajan todella tarkka siitä, mitä suustani päästän. Ruoka on yksinkertainen asia eikä siitä kannata tehdä suurta uskontoa mihinkään suuntaan.

Parhaat vuodet

Jonna uskoo, että hän on tehnyt mielenkiintoisimmat työnsä vasta täytettyään neljäkymmentä.

Tänä syksynä hänet nähdään muutaman vuoden tauon jälkeen televisiossa, kun hän näyttelee pääroolin Katja Kallion kirjoittamassa Kiiltokuvia- sarjassa. 

Jonna on innoissaan tarinasta, jonka päähenkilöön Liliin hänen oli helppo samastua.

– Käsikirjoituksessa Lili määriteltiin elämän väsyttämäksi, mutta halutessaan todella hehkeäksi. Se oli mielestäni loistavasti sanottu. Tässä sarjassa ei pelätä arjen ja ryytymisen näyttämistä, muttei myöskään sitä, mikä saa meidät syttymään. Kaikilla meillähän elää se toivon pilkahdus, että saisi joskus vielä kokea jotain sykähdyttävää.

– Sarjan teema on rakastamisen vaikeus. Tai oikeastaan rakastamisen ajoitus, miksi ihminen rakastuu aina väärässä kohtaa elämäänsä.

Salaperäinen mies

Jonna tapasi puolisonsa Asko Sarkolan vähän päälle parikymppisenä, kun he molemmat työskentelivät Lilla Teaternissa.

– Olin rohkea ja hullu lähtiessäni Askon kelkkaan, mutta jokin vaisto sanoi, että tämän kortin katson, ettei sitten tarvitse jälkeenpäin harmitella.

Tutustumisajankohta ei ollut kaikkein helpoin, sillä Asko eli vaikeaa työ- ja elämäntilannetta. Teatterinjohtajana häntä painoivat Lilla Teaternin talousvaikeudet ja samaan aikaa hän näytteli raskasta roolia venäläisen ohjaajan alaisuudessa.

– Se kaikki vaikutti hänen henkiseen hyvinvointiinsa ja suhteeseemme. Mutta ajattelen, että ruusuinen, täydellinen ja aurinkoinen parisuhteen alku antaa usein ihan väärän kuvan tulevasta arjesta. Meille tuli heti alkuun vaikeita kysymyksiä, joissa mitattiin sitoutumisen aste. Se kantaa aika pitkälle. 

Naisavuttomuus ärsyttää

Jonna uskoo, että heidän liittonsa on kestänyt myös, koska heillä molemmilla on omia läheisiä kavereita.

– Emme seurustele ainoastaan toisten pariskuntien kanssa, enkä todellakaan rasita ystäviäni sillä, että pakotan heidät tapaamaan miestäni, Jonna kertoo. 

– Ei avioliitto tai parisuhde ole itsetarkoitus, vaan tärkeää on, että itse toteuttaa jollain tavalla itseään työssä. Jos elämänkumppanisi kestää sen, silloin kestää myös parisuhde.

Arjen pyörittäminen on teatterijohtajan perheessä jäänyt kokonaan Jonnalle.

– Olen saanut tehdä sen täysin itsenäisesti enkä ole paljon lupia kysellyt.
Naisavuttomuus on minulle vierasta: en tarvitse miestä vaihtamaan lamppua tai valitsemaan mutteria kanssani rautakauppaan.

Kiiltokuvia 15.9. lähtien MTV3-kanavalla.

Lue Jonnan elämäntarina Me Naisten numerosta 36/2014.

Katso myös video:

Instagram saa Jonna Järnefeltin hysteeriseksi