Essi Hellén. Kuva: Jouni Harala
Essi Hellén. Kuva: Jouni Harala

Näyttelijä Essi Hellén sai lapsuudenkodistaan hauskan naisen mallin.

Putous-tähti Essi Hellén, 27, nähdään tammikuussa vaihteeksi leffaroolissa, kun draama Nuotin vierestä saa ensi-iltansa tammikuussa. Elokuvarooli on naisen kolmas. Essi päätti jo kahdeksanvuotiaana ryhtyvänsä näyttelijäksi.

– Olen oikeastaan tehnyt koko ikäni töitä sen unelman eteen.

Essi oli perheensä ainoa lapsi, jota tuettiin ja kannustettiin kotona. Tyttö sai harrastaa kaikkea.

– Partiota, voimistelua, balettia, koripalloa, jalkapallo, kuvaamataitoa, pianonsoittoa… Kaikkea, mitä keksinki, Essi luettelee.

Tanssiharrastus vei mukanaan, kun Essi oli 12-vuotias. Cheertanssissa hän oli mukana seuratoiminnassakin, showtanssissa kilpatasolla.

– Kun muut harrastaukset vaihtuivat, teatteri pysyi aina mukana. Skidinä olin se sietämätön esitysten tekijä kaikissa kotijuhlissa. Muistan elävästi, miten lauloin vispilään ja pakotin muut kuuntelemaan. Koulussa sama meno jatkui, kun teimme kaverini kanssa radio-ohjelmia ja videoita.

Ei mikään seinäruusu

Rohkean ja hauskan naisen esimerkin Essi on saanut läheltä: omalta äidiltään.

"Vasta aikuisena törmäsin ajatteluun, etteivät tietyt asiat olekaan naisten juttuja."

– Äitini on sotealan virkamies esimiesasemassa, mutta yhtä hyvin hän voisi olla stand-up-koomikko. Hän on aina naurattanut ihmisiä jutuillaan. Äidiltäni opin, että nainenkin voi olla hauska, Essi sanoo.

– Äiti opetti hyvät käytöstavat, mutta samalla myös olemaan sopivalla tavalla röyhkeä. Äitini ei todellakaan ole mikään seinäruusu. Lapsuudenkodissamme ei koskaan ajateltu, etteikö nainen voisi. Vasta aikuisena törmäsin ajatteluun, etteivät tietyt asiat olekaan naisten juttuja.

Essi sanoo olleensa perin juurin omapäinen ja yli-itsenäinen lapsi.

– Vanhempani eivät esimerkiksi saaneet millään tavalla puuttua koulunkäyntiini. Halusin itse hoitaa asiani. Muistan olleeni 9. luokalla, kun äiti kerran kysyi, olinko tehnyt läksyni. Katsoin häntä, että are you fucking kidding me? Essi nauraa.

– Se oli vähän niin, että jos vanhemmat puuttuivat tekemiseeni, lakkasin tekemästä.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...