Kuva Liisa Valonen
Kuva Liisa Valonen

Jussi-palkittu näyttelijä Eero Ritala miettii työkseen pierun olemusta ja vapaa-ajallaan hän uppoutuu tiskaamiseen.

Näyttelijä Eero Ritala, 29, hipelöi muutama vuosi sitten kollegansa Jani Volasen Jussi-patsasta ja mietti, että onhan se aika hieno. Nyt samanlainen ryhdikkäästi seisova pohjalaisukko tököttää Eeron omassa kirjahyllyssä, sillä hän nappasi helmikuun alussa parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Kulman pojat.

– En todellakaan osannut odottaa Jussia – varsinkaan ensimmäisestä pääroolistani! En muista puheestani juuri mitään, sellaista sekoiluahan se oli. Lavalta poistuttuani mietin vain, että mitä helvettiä juuri tapahtui, Eero kertoo.

Tällä hetkellä miehen ajatukset pyörivät tiiviisti Helsingin Q-teatterin Häiriötekijä-näytelmässä, jota hän on ollut mukana myös käsikirjoittamassa. Synkässä komediassa nähdään myös Eeron avopuoliso ja Kulman Pojat -elokuvan vastanäyttelijä Lotta Kaihua.

– Puolison kanssa työskenteleminen ei ole sen kummempaa. Välillä se on ihan kivaa, välillä taas ihan hirveää – aivan kuten parisuhde yleensäkin, Eero kertoo mutkattomaan tyyliinsä.

Hävyttömiä vetoja

Keväällä 2010 Eero teki karatepotkuja styroksinen pyöräilykypärä päässään ja komensi ihmisiä imemään parsaa. Eeron Jone Riksusta -sketsihahmo valloitti supersuositussa Putous-ohjelmassa.

– Minulle huudeltiin metrossa jatkuvasti sitä kuuluisaa vihanneksen imemistä, mutta se oli vain hauskaa.

Komedia on Eeron suosikkigenre. Ei sellainen "tavanomainen ovifarssiosasto", vaan ihmisten pimeitä puolia tutkiva, ronskeja elementtejä käyttävä, kiusallisen musta komedia.

Puheessaan Eero viljelee pieniä humoristisia koukkuja ja jakaa hauskoja tarinoitaan elehtien ja ilmeillen. Entisestä yllytettävästä on vuosien myötä tullut yllyttäjä, sillä Eero yrittää usein haastaa kollegoitaan tekemään hölmöyksiä pientä rahasummaa vastaan.

– Liikun huumorintajuni kanssa erittäin alhaalla, mutta minun mielestäni sieltä ei tarvitse nousta yhtään. Viihdyn pohjamudissa ihan hyvin, Eero nauraa.

Lupa naurattaa

Eero valmistui Teatterikorkeakoulusta viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen hän on näytellyt tiuhaan tahtiin niin elokuvien, television kuin teatterinkin parissa. Hän rakastaa tehdä työnsä kautta jonkinlaisen vaikutuksen ihmisiin – tarkoittaa se sitten itkua, naurua tai väliajalla poistumista.

– Välillä havahdun siihen, että mitä eriskummallisinten juttujen ideoiminen huumorintajuisten ihmisten kanssa on todella työtäni. Viimeksi mietimme porukalla pierun dramaturgiaa. Se oli ihan mielettömän hauskaa.

Kuukauden kuluttua 30 vuotta täyttävä mies kuvailee itseään iloiseksi, eloisaksi, kohteliaaksi ja ystävälliseksi ihmiseksi. Hän ei suutu helposti, mutta ärsyyntyy ihmisten itsekkyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta.

– Olen ylpeä siitä, että olemalla oma itseni olen saanut arvostusta sekä näyttelijänä että ihmisenä. En koe vetäväni mitään roolia eikä minun tarvitse mielistellä ketään, Eero pohtii.

Välillä Eero tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi nähdä tarpeeksi lähimmäisiään tai ystäviään. Mutta aina kesäviikonloppuisin Eero istuu kahden ystävänsä kanssa Helsingin Karhupuiston lippakioskilla ja jutustelee kahvikupin äärellä kaikesta mahdollisesta.

– Herrakerhomme on kiva perinne. Haaveilen, että istuisimme siinä vielä yli 70-vuotiaina ja jauhaisimme paskaa. Vain me kolme.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 8/2013.