Näyttelijän mielestä suomalaisen miehen suurin haaste ei ole puhumattomuus. Sen sijaan hän peräänkuuluttaa toisten huomioon ottamista. 

Juuri nyt erityisesti Sorjonen-sarjasta tuttu näyttelijä Ville Virtanen, 55, kertoo Ilta-Sanomissa, millainen hänen nuoruutensa oli kuuluisan isän takia. Hänen isänsä on viihdealan moniosaaja Jukka Virtanen, 83.

– Isä oli koko kansan omaisuutta. Opettajat olivat pääosin sodan käyneitä miehiä, osa ihan sekaisin. He eivät ymmärtäneet isän ammattia, ja minua kiusattiin sen takia. Jäin aika yksin kiusaamisen kanssa, 60-luvulla tuollaisen tilanteen hoitamiseen oli hyvin vähän keinoja, Ville kertoo IS:lle.

Uusimmassa elokuvassaan Armoton maa Ville näyttelee poliisia, isää ja isoisää, jonka perhesuhteet kärjistyvät. Ville huomauttaa Ilta-Sanomissa, että vanhemmuussuhde isän ja pojan välillä on usein jännitteinen.

– Vanhemmuuteen liittyy epämiellyttäviäkin tunteita kuten pelkoa, ahdistusta ja huolta. Tällaisten tunteiden kanssa ei ole helppoa elää, ja siksi vahvojen tunteiden vallassa kommunikaatio lähtee helposti väärille urille puolin ja toisin. Ihmissuhteissa arvokkainta olisi kilpailla anteeksiantamisessa.

Villen mielestä suomalaisen miehen suurin ongelma ei ole puhumattomuus, vaikka niin usein väitetään. Suurempi ongelma on se, että ihmiset keskittyvät pelkästään omaan napaansa.

– Ainakin kaikki minun tuntemani miehet puhuvat taukoamatta, mutta pääasiassa vain itsestään. Itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu ovat ongelmia, joiden ympärille kasautuvat muut pulmat kuten empatian puute.

Omalta isältään Ville kertoo erityisesti oppineensa rehellisyyttä.

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun Antti Holma sairastui melanoomaan, Armi Toivaselta lähti heti viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

Näyttelijä Antti Holma kertoi viime keväänä Instagramissa sairastuneensa melanoomaan. Muiden suomalaisten tapaan Antin ystävä, näyttelijä Armi Toivanen, kuuli asiasta somen välityksellä. Antille lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittynyt mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

Siihen, ettei hän kertonut diagnoosista yhdellekään ystävälleen henkilökohtaisesti, oli tietty syy.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

Vasta kesällä hän pääsi puhumaan sairaudesta kasvokkain Armin kanssa. Ystävän rauhallisesta, koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

"Kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin."

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä.

Armi Toivanen ja Antti Holma kertovat, miten he tutustuivat, ystävystyivät ja mitä he tuumivat toistensa ihmissuhdekuvioista. Entä millaista on tehdä yhdessä töitä? Lue Me Naisten uudessa numerossa 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.