Hannaa ja Ottoa yhdistää rakkaus matkailuun. ”Meillä ei välttämättä syödä yhdessä joka viikko, mutta matkat niputtavat meidät aina perheenä yhteen.” Kuva: Jouni Harala
Hannaa ja Ottoa yhdistää rakkaus matkailuun. ”Meillä ei välttämättä syödä yhdessä joka viikko, mutta matkat niputtavat meidät aina perheenä yhteen.” Kuva: Jouni Harala

Hanna ja Otto Kanervan pitkän liiton suurin kriisi oli Hannan sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Terapiassa käsiteltiin sairauden lisäksi parisuhteen kestävyyttä.

Kello kymmeneltä maanantaisin näyttelijä Otto Kanerva ja ­pilateskouluttaja Hanna Kanerva astuvat crossfit-saliin. Tunnin jälkeen aviopari lämmittää kotona saunan ja löysäilee kahdestaan. Iltapäivällä hämeenlinnalaiseen omakotitaloon palailee kolme koululaista: Turo, 17, Pyry, 14, ja Miska, 9.

Aina elämä ei ole ollut näin kiireetöntä. Kun Hanna työskenteli enemmän pääkaupunkiseudulla, pari teki usein eteisessä läpsystä vaihdon Oton saapuessa sunnuntaina työkeikoiltaan. Tahti katkesi viisi vuotta sitten, kun Hanna sai työmatkalla keuhkoveritulpan ja joutui puoleksi vuodeksi sairauslomalle. Jyväskylässä työskennellyt Otto otti vastuun perheen arjesta.

Pian veritulpan jälkeen Hannalla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Sairauden aiheuttamien mielialavaihteluiden ja pelkojen takia hän hakeutui psykoterapiaan. Siellä Hanna kävi läpi menneisyyttään ja sairauttaan sekä punnitsi myös parisuhdettaan uudella tavalla.

– Hannan terveysasiat eivät olleet suhteellemme läpihuutojuttu. Tilanteeseen oli suhtauduttava vakavasti. Onneksi olimme kumpikin valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Jokainen pitkä liitto vaatii välillä sinnikkyyttä, tämä oli meidän koetinkivemme, Otto kuvailee.

Pari tapasi 21 vuotta sitten, kun Otto oli vastavalmistunut näyttelijä ja Hanna juuri kisauransa lopettanut rytminen kilpavoimistelija, lajin ensimmäinen olympiaedustaja Suomessa. Jokaisen lapsen syntymän jälkeen Hanna palasi pian takaisin töihin pilateskouluttajaksi ja otti vetovastuun arjesta. Otto työskenteli viikonloput ja veti useita projekteja.

Sairastumisensa jälkeen Hanna karsi töitä. Viime vuodet hän on työskennellyt osittain kotona ja hoitanut tuotantoassistenttina Oton firman asioita.

– Itsetuntemukseni on nyt parempi kuin koskaan. Kun on sinut itsensä kanssa, hyväksyy helpommin myös toisen, Hanna sanoo.

– Otto elää ammattiaan joka solullaan. Hän kuolisi, jos käskisin mennä pankkiin päivätöihin. Itselläni on nyt rennompi ajanjakso. Ajattelen, että pidän näin nelikymppisenä kaikki kolme äitiyslomaani.

Moni Hannan ja Oton ystäväpareista on eronnut hiljattain. Sekin on saanut arvostamaan omaa liittoa.

– Onneksi meillä on ollut intohimoa selvittää matkan varrella eteen tulleet asiat. Olemme koko suhteen ajan antaneet toistemme toteuttaa unelmia, jotka toinen on kokenut tärkeiksi.

Miten tapasitte?

Otto: Menin työkavereiden kanssa katsomaan Lahden kaupunginteatteriin musikaalia, jossa Hanna tanssi. Lavalla näin naisen, joka heitteli keiloja. Ihmettelin, kuka tuollaista on joutunut opettelemaan. Myöhemmin baarissa kurssikaverini Turusen Mari vinkkasi Hannasta, että eikö tuo olisi sinulle sopiva? Hanna joi mansikkamargaritaa, minä tiesin vain salmiakkikossun ja keskikaljan. Menin kysymään, juotko ihan tosissasi tomaattimehua.

Hanna: Ensin mietin, mikä juntti tämä on. Heti perään hän kysyi, voiko istua viereen. Oli vuosi 1996, ja olin juuri päässyt ylioppilaaksi. En ollut saanut edustuspaikkaa Atlantan olympialaisiin ja olin päättänyt lopettaa voimistelu-urani. Päädyin teatteriin tanssijaksi.

Mistä tiesit, että hän on se oikea?

Hanna: Otto teki vaikutuksen karismallaan. Häpesin vähän voimistelu-uraani liittyvää huomiota. Tunsin, että pienessä kaupungissa tekemisiäni tarkkailtiin ja että kaikki tiesivät asioistani paremmin. Otolla oli samanlaisia kokemuksia näyttelijänä. Huomasimme olevamme monista asioista samaa mieltä. Oli helpottavaa puhua hänen kanssaan.

Otto: Nuori mieli ei osaa käsitellä huomiota, eikä siitä oikein uskaltanut puhua, kun pelkäsi, että pidetään ylimielisenä. Meidän oli alusta asti helppo olla yhdessä. Yhteentörmäyksiä ei tullut, vaikka pian teimme töitä yhdessä aamusta iltaan. Alkuun asuimme teatterin vieraskommuunissa.

Mikä teitä yhdistää?

Hanna: Olemme sosiaalisia, ja elämämme lutviutuivat helposti yhteen. Yksi tärkeimmistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista on ollut matkustelu. Jos jossain on pienikin rako reissulle, alamme heti buukata siihen jotain. Esikoisen syntymästä saakka, jo 17 vuotta, olemme reissanneet lasten kanssa. Meillä ei välttämättä syödä joka viikko yhdessä, mutta matkat niputtavat meidät aina perheenä yhteen. Suhteen historiaan ei mahdu yhtään epäonnistunutta matkaa.

Otto: Olen työni takia paljon poissa kotoa, joten reissuilla annan Hannan johtaa. Me muut tulemme kiltisti perässä. Matkoilla minulle käy kaikki.

Missä asioissa eroatte toisistanne eniten?

”Ilman Hannaa meillä olisi todella vapaa kasvatus.”

Otto: Olen boheemimpi, ja se näkyy kotona aikataulutuksessa. Vapaalla menen fiiliksen mukaan enkä katso kelloa. Ilman Hannaa meillä olisi todella vapaa kasvatus. Kun olemme poikien kanssa keskenämme, nukkumaanmenot ja ruokailuajat venähtävät.

Hanna: Joskus sanon Otolle leikilläni, että pitikö sinun taas tulla kotiin pilaamaan hyvät aikataulut. Olen meistä temperamenttisempi, kiihdyn hetkessä nollasta sataan. Otto on rauhallisempi ja auttaa näkemään asiat oikeassa mittakaavassa.

Mitä arvostatte toisissanne?

Hanna: Kun Otto tulee työreissulta, hän vetää verkkarit jalkaan ja sanoo: nyt en lähde mihinkään. Kun hän ei ole töissä, hän antaa perheelle kaiken. Välillä motkotan, että sinun pitäisi miettiä itseäsikin. Arvostan Oton tapaa katsoa maailmaa luovien lasien läpi, hän näkee aina isomman kuvan eikä pelästy pikkuasioista. Hänen kanssaan tunnen, että saan olla myös heikko.

Otto: Hannaan voi luottaa, hän hoitaa kaiken satakymmenprosenttisesti. Kun hän esimerkiksi osti kameran, hän halusi opetella sen käytön niin perinpohjaisesti, että on opiskellut sitä vuoden yksityisellä valokuvauskurssilla.

Miten teillä jaetaan kotityöt?

Otto: Taloudessamme on kaksi siisteyskäsitystä: miehen ja naisen. Jos minun mittarillani on jo tarpeeksi siistiä, en välitä Hannan palautteesta. Olin armeijassa vessavastaava, joka siivosi komppanian pytyt. Pystyn hoitamaan ne himassakin. Teen ruokaa Hannaa useammin. Sunnuntaina aloitan kokkaamisen jo aamukahvin jälkeen. Kattilat porisevat koko päivän, vaikka ruoka olisi vasta illalla.

”Työkalupakinkin ostin itselleni, sillä Otto ei ole yhtään kiinnostunut nikkaroinnista.”

Hanna: Meillä ei ole kovin tarkkaa jakoa kotitöissä. Olen imuroinut ja pyykännyt enemmän, koska olen enemmän kotona. Työkalupakinkin ostin itselleni, sillä Otto ei ole yhtään kiinnostunut nikkaroinnista.

Kumpi stressaa rahasta?

Otto: Toimitusjohtajana olen joutunut miettimään tuloslaskelmia. Yrittäjinä olemme oman onnemme nojassa. Ajattelemme silti aina, että kaikki järjestyy.

Hanna: Osaamme elää ja sopeuttaa menomme sen mukaan, paljonko rahaa on käytettävissä. Kun sitä on enemmän, matkustelemme enkä katso ruokakaupassa hintoja. Jos sitä on vähemmän, otan tonnikalapurkin ja keksimme lomalle jotain muuta.

Miten teillä juhlitaan?

Hanna: Nykyään harvemmin: ensi-iltajuhlissa työryhmän kanssa, muuten emme jaksa pyöriä baareissa.

Otto: Kaveripariskunnissa on monien erottua käymisvaihe. Tänä keväänä ­illallistimme meillä vain kerran, seinänaapureiden kanssa.

Ihanin teko, jonka puolisosi on tehnyt sinulle?

Hanna: Esikoisemme syntyi vuonna 2000. Vähän pöllämystyneinä seurasimme vauvan jokaista liikettä. Kotiin päästyämme aloin imuroida vauva rintarepussa. Otto tuli siihen voikukan kanssa ja kysyi, menetkö kanssani naimisiin?

Otto: Sain nyt 21 vuoden yhdessäolon jälkeen vinyylisoittimen takaisin olohuoneeseen.

Mikä on liittonne suurin kriisi?

”Arvostan sitä, että Otto jaksoi olla tukenani.”

Hanna: Varmaan se liittyy sairastumiseeni. Kävin ­terapiassa läpi koko menneisyyteni aina voimisteluaikojen anorektisesta vartaloihanteesta lähtien. Kun tutkin itseäni, tarkastelin myös suhdettamme. Arvostan sitä, että Otto jaksoi olla tukenani.

Otto: Kilpirauhasen vajaatoimintaan kuuluu, että ihminen hermostuu ihan pienestäkin asiasta. Hannan diagnoosista seurasi noidankehä, joka sai hänet pelkäämään kaikkia mahdollisia sairauksia. Yritin tukea Hannaa pysymällä rauhallisena ja olemalla poikien kanssa. Olemme käyneet myös parisuhdeterapiassa. Se auttaa näkemään monet asiat uudesta näkökulmasta ja on pelkästään hyvä asia.

Miten teillä riidellään?

Hanna: Tämä on muuttunut itsetutkiskelun jälkeen eniten. En enää räjähtele niin helposti, vaikka sukkia ja kenkiä lojuisi joka paikassa.

Otto: Itseäni kirpaisi, kun pojat olivat pieniä ja menimme perjantai-iltapäivänä ruokakauppaan. Katsoin, kun perheet tekivät yhdessä viikonloppuostoksia. Minä heitin ruokakassit koti­ovelle ja lähdin töihin. Oli pieni koulu oppia elämään näin, mutta enemmän olemme riidelleet siisteydestä kuin ajankäytöstä.

Oletteko mustasukkaisia?

Hanna: Otto on, nuorempana ehkä enemmän. Kyllä minullekin tulee piikkejä, varsinkin kun hän on pitkään pois. Se, että kaipaa toista ja tuntee mustasukkaisuutta, kertoo myös rakkaudesta.

”Pidän kyllä tarvittaessa kynsin ja hampain kiinni omastani ja puolustan reviiriäni.”

Otto: Pidän kyllä tarvittaessa kynsin ja hampain kiinni omastani ja puolustan reviiriäni.

Mikä toisessa on seksikkäintä?

Hanna: Otto on lavalla tosi seksikäs. Hän on karismaattinen ja läsnä joka solullaan.

Otto: Olen aina tykännyt sporttisista naisista. Joskus joku totesi, että miten noin rumalla miehellä voi olla noin kaunis nainen. Heitämme itsekin välillä kaunotar ja hirviö -läppää.

Mikä on yhteinen unelmanne?

Hanna: Mietimme, missä lämpimässä voisimme asua 20 vuoden kuluttua eläkkeellä.

Otto: Eläkekotia on katseltu joka reissulla. Olisimme saattaneet toteuttaa unelmamme jo, jos en tekisi niin vahvasti töitä suomen kielen kanssa.

 

Otto

Kanerva

44-vuotias Tampereen näyttelijätyön laitokselta valmistunut näyttelijä.

Tehnyt töitä myös ohjaajana.

Työskentelee Rauman Kaupunginteatterin taiteellisena johtajana ja pyörittää omaa Iltama-yritystä.

Kesän ohjaustyöt Suklaasydän Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa ja Valkeakosken kesäteatterin Badding-musiikkinäytelmä, jonka on myös käsikirjoittanut.

 

 

 

 

 

Hanna

Kanerva

41-vuotias Suomea olympialaisissa edustanut rytminen kilpavoimistelija.

 

Fysioterapeutti ja pilates-ohjaaja. Työskentelee nykyään miehensä yrityksessä.

 

Naimisissa Oton kanssa vuodesta 2002. Yhteiset pojat Turo, 17, Pyry, 14 ja Miska, 9.

Laulaja Nina Tapio erosi Ada Forsbergin isästä tyttären ollessa yhdeksänvuotias. – Olemme aina pyrkineet puhumaan asioista lasten kanssa suoraan sillä tasolla, minkä he ymmärtävät, Nina sanoo.

Sekä Nina Tapio, 45, että tytär Ada Forsberg, 20, ovat parhaillaan unelma-ammateissaan: Nina laulajana, Ada sirkustaiteilijana. Ada kiertää Sirkus Finlandian ilma-akrobaattina ympäri Suomea. Nina laulaa Jean S. -yhtyeen toisena solistina ja valmistautuu ensi keväänä esitettävään Mamma Mia! -musikaaliin.

– Kun on kasvanut taiteilijaelämää seuraten, sitä pitää ihan tavallisena, toisen polven taiteilija Ada kertoo.

Myös hänen isoäitinsä Irma Tapio on laulaja.

Peittely on pahinta

Adan ja kolme vuotta nuoremman Elsan isä on Martti Forsberg. Nina ja Martti tutustuivat jo kymmenvuotiaina luokkakavereina ja alkoivat seurustella parikymppisinä. Suhde ei kuitenkaan kestänyt. He erosivat Adan ollessa yhdeksänvuotias.

– Kyllä minä lapsena tajusin vanhempieni välisen kitkan. Ennen eroa muistan kysyneeni äidiltä, onko kaikki hyvin? Olin jo sen ikäinen, että ymmärsin eron olleen vanhemmilleni paras ratkaisu, Ada miettii.

”Kyllä minä lapsena tajusin vanhempieni välisen kitkan.”

Nina huomauttaa, että lapset näkevät väkisinkin, mitä vanhempien välillä on meneillään.

– Peittely on pahinta, mitä heille voi tehdä. Olemme aina pyrkineet puhumaan asioista lasten kanssa suoraan sillä tasolla, minkä he ymmärtävät, Nina huomauttaa.

Sittemmin Nina avioitui pastori Reijo ”Reka” Kontion kanssa. Viisi vuotta sitten Ada sai velipuolen, Vilhon. Sisaruksilla on 15 vuotta ikäeroa.

– Kun kuulin saavani pikkuveljen, aloin itkeä ilosta. Suhde Vilhon kanssa on aina toiminut, ja olen pystynyt auttamaan äitiä lastenhoidossa. Olen vahtinut Vilhoa iltaisin ja välillä öisinkin, Ada kertoo.

Lue Ninan ja Adan koko haastattelu Me Naisten numerosta 42/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Näyttelijä Sanna Stellanin puoleentoista vuoteen on mahtunut vauva, pako hometalosta, avioero ja uusi mies. – Kaiken kokemani jälkeen en ole kyynistynyt, vaan uskallan olla onnellinen, hän sanoo.

Kesän lopussa eronnut näyttelijä Sanna Stellan, 43, on löytänyt uuden rakkauden.

– Juuri nyt olen tosi onnellinen, sillä olen tavannut uuden miehen ja olen rakastunut, hän kertoo.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana Sannan elämässä on tapahtunut paljon: Sanna sai kolmannen lapsensa, ja samoihin aikoihin kotitalosta löytyi hometta, joka ajoi perheen pitkään evakkoon. Elokuun lopussa Sanna ilmoitti Facebookissa pitkän avioliittonsa päättyneen.

– Kaiken kokemani jälkeen en ole kyynistynyt, vaan uskallan olla onnellinen. Ikuisena romantikkona uskon rakkauteen. Ajattelen, ettei kaikkea elämässä voi selittää tieteellä, eikä varsinkaan sitä, miksi jotkut ihmiset saatetaan yhteen, hän kertoo.

Harkittu ero

Sannan ja hänen entisen miehensä avioeroon ei päädytty helposti.

– Eropäätöstä tehtiin pitkään. Teimme paljon töitä suhteemme pelastamiseksi muun muassa pariterapiassa. En missään nimessä koe epäonnistuneeni, vaikka erosin, Sanna kertoo.  

Vanhempien ero tuntuu rankalta ratkaisulta, kun nuorin lapsi on vasta vauvaikäinen. Sanna kuitenkin ajattelee, että lapset tulevat maailmaan silloin, kun niiden kuuluu.

– Vauvoja on putkahdellut maailmaan ihan kaikissa olosuhteissa. Se ei vaadi täydellistä elämäntilannetta. Meidänkin kuopus oli ehdottomasti haluttu lapsi, Sanna sanoo.

Mitä Sanna kertoo eronsa syistä? Mitä kaikkea äitiys on Sannalle opettanut? Mikä Siskonpedin hahmoista on Sannan suosikki? Lue lisää Me Naisten numerosta 42/2017.