Kansallisteatterissa Minna Canthia näyttelevä Cécile Orblin muutti Ruotsista Suomeen 9-vuotiaana. Kuva: Satu Kemppainen
Kansallisteatterissa Minna Canthia näyttelevä Cécile Orblin muutti Ruotsista Suomeen 9-vuotiaana. Kuva: Satu Kemppainen

Minna Canthista tuli 36-vuotiaana seitsemän alaikäisen lapsen yksinhuoltaja. Canthia Kansallisteatterissa näyttelevä Cécile Orblin puolestaan jäi jo raskausaikana yksin.

Näyttelijä Cécile Orblin, 40, on valmistautunut isoon rooliinsa Minna Canthina käymällä läpi omia vaiheitaan yksinhuoltajana. Cécilellä on pääosa Kansallisteatterin Canth-näytelmässä, joka sai ensi-iltansa juuri. Canth jäi 36-vuotiaana leskeksi ja seitsemän alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi.

Cécile jäi yksin jo raskausaikana, kun hän ja hänen Tukholmassa asuva, islantilainen ex-miehensä päätyivät eroon vain juuri ennen yhteisen lapsen syntymää.

– Se oli iso elämänmuutos. Tulin vanhemmaksi samanaikaisesti, kun pitkä rakkaussuhde loppui. Ajattelin, että minun on purtava hammasta ja annettava lapselleni mahdollisuus isäsuhteeseen ja exälleni mahdollisuus isyyteen, hän muistelee.

”Ajattelin, että minun on purtava hammasta ja exälleni mahdollisuus isyyteen.”

Pari halusi kuitenkin pysytellä väleissä erosta huolimatta. Ensimmäisten vuosien aikana mies sai asua Cécilen ja lapsen luona aina tullessaan tapaamaan lastaan.

– Olin onnellinen, kun hän oli kanssamme ja sanomattoman yksinäinen, kun hän lähti. Jälkeenpäin katsottuna kaksi ensimmäistä vuotta olivat perkeleellisiä. Mutta silloin ajattelin vain, että elämä on nyt tällaista ja otin asiat sellaisina kuin ne olivat.

Kummista varavanhempi

Orblin sanoo ymmärtävänsä niitä, jotka vastaavassa tilanteessa sulkevat lapsen toisen vanhemman pysyvästi elämästään; joillekin se voi olla jopa ainoa keino selvitä hengissä ja täysjärkisenä. Cécilekin tunsi myös vihaa: mieshän oli arjen vapaamatkustaja.

– En enää tuomitse sellaista ratkaisua. Jokaisella on oma tarinansa ja sitä pitää kunnioittaa. Mutta minä olen tyytyväinen, että en tehnyt niin. Lapsi on elinikäinen side isän ja äidin välillä.

Vaikka suhde vauvan isän kanssa loppui, Cécile ei jäänyt täysin yksin. Tueksi löytyi ystävä Anna, josta tuli myöhemmin myös Cécilen lapsen kummi. Kummi ja vauva kohtasivat ensimmäisen kerran, kun vauva oli vain viiden vuorokauden ikäinen. Kummista on kasvanut nyt kouluikäisen pojan varavanhempi ja läheinen aikuinen. Kummitädin äidistä on taas tullut Cécilen pojan ”kummimummi”.

– Olen niin kiitollinen. Yksinhuoltajuus on elämäntilanne, jossa et ehdi palautua, eikä nollaamisen hetkiä tule. Siinä tarvitsee muita aikuisia jakamaan vanhemmuutta.

Uusi alku

Vuodet ovat auttaneet Cécileä irti päästämisessä ja tilanteen hyväksymisessä. Lapsi on nyt jo kahdeksanvuotias, ja välit hänen isäänsä ovat nykyään hyvät.

– Exäni on fantastinen ihminen ja aivan omanlaisensa. Hän on kantanut vastuunsa niin hyvin kuin on voinut. Rakastin häntä kerran, mutta ikinä en ottaisi häntä takaisin.

Nykyään Cécile on jälleen suhteessa; sitä hän kuvailee tasapainoiseksi, hauskaksi ja rakastavaksi. Cécilen uudella elämänkumppanilla ei ole omia lapsia, mutta hän on löytänyt roolinsa uusperheen vanhempana luontevasti. 

– Jos minulle olisi yksinäisinä vuosina annettu kristallipallo ja sanottu, että saat vielä kaiken sen, mikä sinulta nyt puuttuu, en olisi uskonut!

Lue Cécilen koko haastattelu Me Naisten numerosta 47/2016.

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka hän ei enää ehdikään liikkua entiseen malliin.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Arttu Wiskarin mukaan pienet arjen muutokset ovat tärkeimpiä. 

Laulaja Arttu Wiskari on tehnyt vuoden ajan muutoksia hyvinvointiinsa.

– Aloitin pienten muutosten tekemisen viime vuoden alussa. Aloin liikkua ja katsoa ruokavaliossa pieniä juttuja. Kesän söin ja join miten halusin ja olin ihan puhki.

Syksyn alussa laulaja aloitti tipattoman ja aloitti treenaamaan personal trainerin kanssa.

– Neljän kuukauden tipaton oli iso muutos, ja sen aikana tein lisää pieniä muutoksia. Kun ne olivat hallussa, päätin tipattoman häämatkamme ajaksi, viime kesänä lastensa äidin kanssa avioitunut Arttu kertoo.

”Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikea säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on.”

Arkisin Arttu tekee musiikkia ja hoitaa 2- ja 4-vuotiata lapsia kotona. Viikonloput hän keikkailee.

– En ole oikein ikinä lomalla. Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikeaa säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on. Joskus pitää mennä salille aamulla, joskus illalla. Saatan usein mennä salille vasta yhdeksältä. Se, että jaksaa raahautua sinne, on pääjuttu. En aseta itselleni mitään älyttömiä tavoitteita, jotka saavutettuani repsahdan.

Arttu ei seuraa tarkasti kilojen tippumista, vaan yrittää vaalia pieniä muutoksia arjessaan.

– Eilen tehtiin kotona taas terveellistä safkaa. Paistoimme kasviksia, pinaattia ja lihaa.

Keikkalavojen lisäksi Wiskari nähdään Supermarsu-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa ensi viikolla. Laulaja pitää päähenkilö Emilian isäpuolen Pertin roolia lähes luonneroolina.

– Pertissä on noin puolet Arttu Wiskaria. Vähän hömelömpi versio meikäläisestä se on.