Kansallisteatterissa Minna Canthia näyttelevä Cécile Orblin muutti Ruotsista Suomeen 9-vuotiaana. Kuva: Satu Kemppainen
Kansallisteatterissa Minna Canthia näyttelevä Cécile Orblin muutti Ruotsista Suomeen 9-vuotiaana. Kuva: Satu Kemppainen

Minna Canthista tuli 36-vuotiaana seitsemän alaikäisen lapsen yksinhuoltaja. Canthia Kansallisteatterissa näyttelevä Cécile Orblin puolestaan jäi jo raskausaikana yksin.

Näyttelijä Cécile Orblin, 40, on valmistautunut isoon rooliinsa Minna Canthina käymällä läpi omia vaiheitaan yksinhuoltajana. Cécilellä on pääosa Kansallisteatterin Canth-näytelmässä, joka sai ensi-iltansa juuri. Canth jäi 36-vuotiaana leskeksi ja seitsemän alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi.

Cécile jäi yksin jo raskausaikana, kun hän ja hänen Tukholmassa asuva, islantilainen ex-miehensä päätyivät eroon vain juuri ennen yhteisen lapsen syntymää.

– Se oli iso elämänmuutos. Tulin vanhemmaksi samanaikaisesti, kun pitkä rakkaussuhde loppui. Ajattelin, että minun on purtava hammasta ja annettava lapselleni mahdollisuus isäsuhteeseen ja exälleni mahdollisuus isyyteen, hän muistelee.

”Ajattelin, että minun on purtava hammasta ja exälleni mahdollisuus isyyteen.”

Pari halusi kuitenkin pysytellä väleissä erosta huolimatta. Ensimmäisten vuosien aikana mies sai asua Cécilen ja lapsen luona aina tullessaan tapaamaan lastaan.

– Olin onnellinen, kun hän oli kanssamme ja sanomattoman yksinäinen, kun hän lähti. Jälkeenpäin katsottuna kaksi ensimmäistä vuotta olivat perkeleellisiä. Mutta silloin ajattelin vain, että elämä on nyt tällaista ja otin asiat sellaisina kuin ne olivat.

Kummista varavanhempi

Orblin sanoo ymmärtävänsä niitä, jotka vastaavassa tilanteessa sulkevat lapsen toisen vanhemman pysyvästi elämästään; joillekin se voi olla jopa ainoa keino selvitä hengissä ja täysjärkisenä. Cécilekin tunsi myös vihaa: mieshän oli arjen vapaamatkustaja.

– En enää tuomitse sellaista ratkaisua. Jokaisella on oma tarinansa ja sitä pitää kunnioittaa. Mutta minä olen tyytyväinen, että en tehnyt niin. Lapsi on elinikäinen side isän ja äidin välillä.

Vaikka suhde vauvan isän kanssa loppui, Cécile ei jäänyt täysin yksin. Tueksi löytyi ystävä Anna, josta tuli myöhemmin myös Cécilen lapsen kummi. Kummi ja vauva kohtasivat ensimmäisen kerran, kun vauva oli vain viiden vuorokauden ikäinen. Kummista on kasvanut nyt kouluikäisen pojan varavanhempi ja läheinen aikuinen. Kummitädin äidistä on taas tullut Cécilen pojan ”kummimummi”.

– Olen niin kiitollinen. Yksinhuoltajuus on elämäntilanne, jossa et ehdi palautua, eikä nollaamisen hetkiä tule. Siinä tarvitsee muita aikuisia jakamaan vanhemmuutta.

Uusi alku

Vuodet ovat auttaneet Cécileä irti päästämisessä ja tilanteen hyväksymisessä. Lapsi on nyt jo kahdeksanvuotias, ja välit hänen isäänsä ovat nykyään hyvät.

– Exäni on fantastinen ihminen ja aivan omanlaisensa. Hän on kantanut vastuunsa niin hyvin kuin on voinut. Rakastin häntä kerran, mutta ikinä en ottaisi häntä takaisin.

Nykyään Cécile on jälleen suhteessa; sitä hän kuvailee tasapainoiseksi, hauskaksi ja rakastavaksi. Cécilen uudella elämänkumppanilla ei ole omia lapsia, mutta hän on löytänyt roolinsa uusperheen vanhempana luontevasti. 

– Jos minulle olisi yksinäisinä vuosina annettu kristallipallo ja sanottu, että saat vielä kaiken sen, mikä sinulta nyt puuttuu, en olisi uskonut!

Lue Cécilen koko haastattelu Me Naisten numerosta 47/2016.