Lilin ja Antin suhde alkoi nopeasti. ”Emme ikinä ottaneet aikalisää tai miettimistaukoa, toimimme molemmat vähän pyörremyrskyn tapaan.” Kuva: Milka Alanen
Lilin ja Antin suhde alkoi nopeasti. ”Emme ikinä ottaneet aikalisää tai miettimistaukoa, toimimme molemmat vähän pyörremyrskyn tapaan.” Kuva: Milka Alanen

Näyttelijä Antti Luusuaniemi ja mainosalalla työskentelevä Lili Zoe Ermezei tukevat toistensa uraa eivätkä koe suhdettaan uhatuksi. – Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei tunnu miltään, kun Antti suutelee muita, Lili sanoo.

 

Kun näyttelijä Antti Luusuaniemi, 37, tapasi kuusi vuotta sitten Unkarissa art director Lili Zoe Ermezein, 29, hän sai rinnalleen naisen, jolla vauhtia ja visioita riittää. Lili ei hätkähdä, kun hänen miehensä päättää perustaa Suomeen uuden elokuvafestivaalin eikä toppuuttele puolisoaan, kun tämä kohkaa innoissaan punaisesta matosta ja limusiineistä. Päinvastoin. Lili nyökkäilee mukana ja kertoo olevansa ylpeä Antista.

– Dream big and go for the dreams voisi olla yhteinen sloganimme. Antti on juuri oikea ihminen tekemään tämän, Lili sanoo.

Antin suuri projekti toteutuu kuun vaihteessa Hyvinkäällä, miehen entisessä kotikaupungissa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, radanvarsikaupunki muuttuu tuolloin viikonlopun ajaksi Cannesiksi, missä liikenne suljetaan, kun elokuvaväki bilettää.

– Aina kun olen kiertänyt leffafestareita, olen ihmetellyt, että missä se festari oikein on. Suomalaisista tapahtumista on puuttunut kaikki glamour, mutta se muuttuu nyt, Antti sanoo.

Red Carpet -festivaalin järjestämisen lisäksi Antin pitävät kiireisenä monet isot leffaroolit. Miehen tähdittämä Visa-Koiso Kanttilan ohjaama Kaiken se kestää valittiin kilpailemaan Moskovan filmijuhlien pääsarjaan, ja kesällä Antti on kuvannut Lenka Hellstedtin elokuvaa Kaikki oikein.

Lili tekee vähintään yhtä kovaa uraa omalla alallaan, tällä hetkellä strategisena johtajana mainostoimistossa.

"Teemme luultavasti molemmat liikaa töitä."

– Teemme luultavasti molemmat liikaa töitä, mutta kesällä varasimme kuukauden pelkästään perheelle. Vietimme osan ajasta Budapestissa vanhempieni luona. Tyttäremme Luna, 4, jäi heille hoitoon, kun lähdimme Antin kanssa kahdestaan road tripille Gardajärvelle, Lili kertoo.

MITEN ja missä TAPASITTE?

LILI: Tv-mainoskuvauksissa Budapestissa yli kuusi vuotta sitten. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota hienoon nahkalaukkuun. Kiinnostuin heti miehestä, jolla oli niin hyvä maku. Koko kuvausten ajan kollegani kutsuivat Anttia unkariksi ”Lilin aviomieheksi”, mitä Antti ei tietenkään ymmärtänyt.

ANTTI: Vietimme kolme päivää yhdessä koko työryhmän kanssa, ja meillä oli todella hauskaa. Kuvausten lopussa tajusin, että olisi kiva tutustua paremmin Liliin, ja palasin hänen luokseen kahden viikon päästä.

MIHIN HÄNESSÄ IHASTUIT?

LILI: Paitsi, että Antilla oli hyvä maku, hän oli myös komea, sympaattinen, antelias ja mukava. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja kaikki tapahtui nopeasti.

ANTTI: Suhteemme toimi heti. Meillä oli ihmeellisen luontevaa ja hauskaa yhdessä. Jo seuraavana kesänä Lili käytännössä muutti luokseni Suomeen.

LILI OLI VASTA 22-VUOTIAS, KUN TAPASITTE. OLIKO SUOMEEN MUUTTO VAIKEA PÄÄTÖS?

LILI: Vanhempana olisin ehkä kelaillut asiaa enemmän, onneksi olin silloin niin nuori ja rakastunut, etten epäröinyt hetkeäkään, kun jätin urani ja rakastamani työn luovana johtajana. Ajattelen, että jos ihmisellä on arvokasta erityisosaamista, hän löytää paikkansa. Parissa vuodessa olenkin päässyt Suomessa samaan asemaan.

"Olin niin nuori ja rakastunut, etten epäröinyt hetkeäkään."

ANTTI: Se on jotain! Lili on erityinen persoona. Jos minä olisin muuttanut Unkariin ja yrittänyt työllistyä siellä, tuskin olisin onnistunut yhtä hyvin.

LILI: Suomi on nyt ehdottomasti kotini, ja koen, että täällä olemisellani on tarkoitus. Olen tosi onnellinen siitä, että kasvatamme lapsemme täällä. Rakastan myös työtäni.

MITÄ ARVOSTAT PUOLISOSSASI?

ANTTI: Lilin myötä olen oppinut näkemään kaikki elämän mukanaan tuomat mahdollisuudet. Lili on harvinaisen inspiroiva ihminen.

LILI: Pidän Antissa siitä, ettei hän ikinä luovuta. Hänelle kaikki on mahdollista. Hän ei ikinä valita tai kyllästy, vaan haluaa mennä eteenpäin.

MIKÄ TEITÄ YHDISTÄÄ?

LILI: Olemme molemmat intohimoisia työmme suhteen, joten siihen kuluvaa aikaa ja elämänrytmiä ei ole ikinä tarvinnut selitellä toiselle.

ANTTI: Luovuus ja uteliaisuus kukkivat perheessämme.

LILI: Elämässä tärkeintä on, että voi oppia uusia asioita, mutta me päädymme samaan lopputulokseen täysin eri reittejä: Antti oppii tekemällä, minä teorian kautta. Antti nauraa minulle, koska minulla on aina menossa uusi tutkinto tai koulutus. Tällä hetkellä viimeistelen organisaatio- ja bisnespsykologian maisterintutkintoa Liverpoolin yliopistoon. En ikinä aio lopettaa opiskelua.

MITEN IHMEESSÄ EHDITTE KAIKEN?

LILI: Näemme vaivaa sen eteen, että myös yhteistä aikaa jäisi. Välillä Antilla on myöhäisempi aamu, ja minäkin yritän silloin pitää vapaata. Se ei ole vaikeaa, koska en minäkään istu kotona odottamassa Anttia. Me molemmat tasapainottelemme jatkuvasti unelmatöidemme ja perheen välillä.

ANTTI: Vanhempani auttavat meitä paljon, ja oma vanha lapsenvahtini hoitaa nykyisin myös minun lapsiani. Lisäksi meillä on unkarilainen nanny, joka puhuu lapsille unkaria.

EIKÖ TYÖN JA PERHEEN YHDISTÄMINEN OLE VAIKEAA?

ANTTI: Haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta ei se ole sen tärkeämpää kuin muu elämä. Ei elämää ja perhettä voi siirtää syrjään. Ja aina jos ajattelee olevansa tärkeä, pitää muistaa, ettei tee työtä itselleen vaan yleisölle: ota työsi vakavasti, mutta älä itseäsi.

"Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä."

LILI: Muistan kun sain kuulla, että Antti on ammatiltaan näyttelijä. Olin aivan kauhuissani, koska pelkäsin, että hän olisi itseään täynnä. Mutta luultavasti hän saa tarpeeksi huomiota näyttämöllä, sillä kun hän tulee kotiin, hänessä ei ole yhtään egoismia tai narsismia.

LILI: Antti on meistä kahdesta se, joka muistuttaa perheen tärkeydestä. Johdan globaaleja tiimejä ja voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa, mutta Antti sanoo minulle usein, että vaikka työ olisi kuinka hienoa, lopussa meillä ei ole kuin perhe.

MITEN jaatte KOTITYÖT?

ANTTI: Minä teen ruuat, sillä olen hyvä kokki. Lili huolehtii sisustamisesta ja järjestelee. Meillä käy siivooja, mutta tarvittaessa minä imuroin. Emme ikinä jätä sotkuja jälkeemme. Kun teen ruokaa, tiskaan astiat heti.

LILI: Minä tosiaankin tarvitsen puolison, joka on parempi keittiössä kuin minä. Olen visuaalinen tyyppi, ja minun tapani luoda tunnelmaa on miettiä, millaiset lautasliinat sopivat kattaukseen. Kaiken pitää näyttää siistiltä ja olla järjestyksessä. Kun tulee töistä kotiin, on tärkeää, että siellä on kaunista, puhdasta ja siistiä. Silloin voin rentoutua. Lisäksi rakastan pyykin pesemistä, eikä Antti edes kykene siihen. Minulla on hommaan tarkka metodi, käytän jokaiseen kangaslaatuun eri pesuainetta. Se on minulle tapa rentoutua.

KUN TAPASITTE, ANTILLA OLI JO TYTÄR. JÄNNITTIKÖ ÄITIPUOLEN ROOLI?

LILI: Ei. Tietenkin tilanne oli uusi, mutta nuorena kasvaa tilanteiden mukana. Antti kertoi minulle heti lapsestaan, ja hän on todella ylpeä isä. Luulen, että isänä oleminen on Antille tärkeintä maailmassa.

ANTTI: Kun peittelen tytöt iltaisin, kysyn heiltä, että tietävätkö he, mitä odotan? Ja vastaan, että sitä, kun herätään ja on taas aikaa olla yhdessä. Perhekeskeisyys juontaa lapsuudestani. Meillä vietettiin paljon aikaa yhdessä ja syötiin joka päivä saman pöydän ääressä. Ajattelen, että ruoka kokoaa perheen yhteen. Eikä kyse ole vain vatsan täyttämisestä, vaan sosiaalistamisesta.

Antti luusuaniemi ja Lili Zoe Ermezei eivät ole ikinä antaneet toisilleen aihetta mustasukkaisuuteen. "Olemme tiimi emmekä tunne itseämme uhatuksi", he kertovat. Kuva: Milka Alanen
Antti luusuaniemi ja Lili Zoe Ermezei eivät ole ikinä antaneet toisilleen aihetta mustasukkaisuuteen. "Olemme tiimi emmekä tunne itseämme uhatuksi", he kertovat. Kuva: Milka Alanen

MITEN TEILLÄ JUHLITAAN?

ANTTI: Kutsumme ihmisiä meille kotiin syömään. On tärkeää juhlia myös oman perheen kanssa. Lili rakastaa syödä aamiaista tai brunssia ulkona, vaikka osaankin kokata parempaa ruokaa kuin monessa ravintolassa.

LILI: Emme viihdy täysissä ravintoloissa, vaan istumme mieluummin kattoterassillamme hyvien ystävien kanssa illallisen äärellä keskustellen.

MILLAISIA PAHEITA TEILLÄ ON?

LILI: Minun paheisiini voi varmasti lukea työt. Olen aina ollut työnarkomaani, mutta olen oppinut Antilta, ettei se voi olla ihmisen elämän ainoa arvo.

ANTTI: Olen kärsimätön. Haluan aina kaiken heti. Minun on myös vaikea keskittyä pitkiä aikoja.

MIHIN TUHLAATTE RAHAA?

LILI: Rakastan designhuonekaluja, kenkiä ja vaatteita. Kerään hajuvesiä, ne ovat minusta todellisia taideteoksia. Antti ei tuhlaa mihinkään, mikä on hyvä asia. Riittää, että perheessä on yksi kaltaiseni tuhlari. Muuten olisimme vararikossa.

MISTÄ ASIOISTA TEILLÄ RIIDELLÄÄN?

ANTTI: Lili haluaa, että kaikki on täydellistä. Jos minä petaan sängyn, se ei kelpaa hänelle. Ja Lilin mielestä jätän aina kaapinovet auki. Hän pitää mykkäkoulua, minä taas korotan ääneni kerran, jos minulla on joku ongelma.

"Lili haluaa, että kaikki on täydellistä."

LILI: Tuo ei ole totta. Olemme molemmat temperamenttisia ja kerromme, mitä ajattelemme. Mutta emme ole pitkävihaisia, pikemminkin riitelemme Italian tyyliin. Usein riita päättyy siihen, että alamme nauraa, kun tajuamme, miten yhdentekevästä asiasta väittelemme.

KUMPI PÄÄTTÄÄ KAAPIN PAIKAN?

ANTTI: Lili. Tai ainakin hän luulee niin.

LILI: Minulla on sama strategia. Antti ajattele olevansa pomo, vaikkei ole. Vakavasti puhuen suhteessamme vallitsee moderni tasa-arvo, ja se on minulle todella tärkeää.

OLETTEKO MUSTASUKKAISIA?

ANTTI: En pelkää, että Lili rakastuisi toiseen, mutta olen mustasukkainen hänen ajastaan, siitä, etten saa Lililtä tarpeeksi huomiota. Ylipäänsä ajattelen, että mustasukkaisuus vie ihan turhaan energiaa. Sitä paitsi, jos on kimpassa näyttelijän kanssa, siitä ei tulisi mitään, suutelenhan töissäni joka päivä toisia naisia.

LILI: Emme ole ikinä antaneet toisillemme aihetta mustasukkaisuuteen. Muistan, kun näin Antin ensimmäisen kerran suutelemassa toista. Se oli Veijarit -elokuvassa Pihlan (Viitala) kanssa. Olin niin rakastunut ja vaaleanpunaisessa pilvessä, ettei se haitannut ollenkaan. Mutta valehtelisin nyt, jos väittäisin, ettei tunnu miltään, kun Antti suutelee muita. En silti tee siitä ongelmaa, sillä Antti osaa erottaa työn ja yksityiselämän. Olemme tiimi, emmekä tunne itseämme uhatuksi.

MITÄ ET ANTAISI TOISELLE ANTEEKSI?

ANTTI: Uskon, että jos suhteessa ollaan rehellisiä ja puhutaan asioista ja tunteista suoraan, tuskin joudutaan tilanteeseen, missä jotain pitäisi antaa anteeksi.

LILI: Minusta on turha kuvitella mitään sellaista tapahtuvaksi. En halua edes ajatella sitä.

"Äidiksi tulo oli minulle sokki."

MIKÄ ON OLLUT VAIKEINTA AIKAA SUHTEESSANNE?

LILI: Äidiksi tulo oli minulle sokki, sillä minulla ei ollut lapsuudenperhettäni täällä tukena. Olin siihen asti elänyt itsenäisen uranaisen arkea enkä tiennyt, mitä tehdä. Minun piti opetella äidiksi. Onneksi Antti oli jo isä ja hänelle kaikki oli helpompaa.

ANTTI: Ajattelin, että lasten on hyvä kasvaa lähellä luontoa, joten asuimme aluksi Lauttasaaressa ja Haukilahdessa. En tajunnut, miten vaikeaa se oli Lilille, joka on aina asunut suurkaupunkien ytimessä. Vuosi sitten päätimme muuttaa Helsingin keskustaan, mikä on ollut paras päätös ikinä.

MIKÄ ON YHTEINEN UNELMANNE?

ANTTI: Varmasti se, että meillä olisi enemmän aikaa yhdessä perheenä. Olemme käyneet Lilin kanssa kahdestaan Etelä-Afrikassa, ja haluaisin viedä sinne myös tytöt, kun he ovat isompia.

LILI: Olen citygirl, ja luonto Afrikassa oli melkein sokeeraavan lähellä ja vahva. Olisi ihana matkustaa enemmän koko perheen kanssa: kokea yhdessä uusia kulttuureja, ruokaa ja maita.

 

ANTTI LUUSUANIEMI

Näyttelijä syntyi 7.9.1979 Tammisaaressa ja varttui Hyvinkäällä.

Tuttu tv-sarjoista Uutishuone, Syke ja Mustat lesket. Lukuisia rooleja Kansallisteatterissa.

Nähty valkokankaalla mm. elokuvissa Veijarit, Nuotin vierestä ja Kuudes kerta.

Kaiken se kestää -elokuva ensi-illassa 8.9.

Hyvinkäällä 31.8.–3.9. järjestettävän Red Carpet -elokuvafestivaalin ja konserttien isä.

 

LILI ZOE ERMEZEI

Mirum Agencyn strateginen johtaja syntyi 20.2.1988 Budapestissa.

Opiskellut myös valokuvausta ja organisaatiopsykologiaa ja työskennellyt muotikuvaajana.

Asuu Helsingissä Antin ja heidän yhteisen tyttärensä Lunan, 4, kanssa. Perheeseen kuuluu myös Ella-tytär, 11, Antin edellisestä liitosta.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...