Saksalaiskirjailija kertoo vuosia vaietun tarinansa:
Ingrid von Oelhafen puhui Suomessa kirjastaan, jossa hän kertoo tarinansa natsien lapsikaappausohjelman uhrina.
Ingrid von Oelhafen puhui Suomessa kirjastaan, jossa hän kertoo tarinansa natsien lapsikaappausohjelman uhrina.

Saksalainen Ingrid von Oelhafen sai 58-vuotiaana tietää olevansa natsien Saksaan kaappaama lapsi.

Jugoslavialainen Erika Matko oli juuri oikean näköinen lapsi. Siksi saksalaiset kaappasivat hänet vanhemmiltaan ja tekivät hänestä Ingrid von Oelhafenin. Helsingissä vieraillut Oelhafen kertoo tarinansa nyt kirjassaan Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset (Atena), joka ilmestyi tänään.

Samaan aikaan, kun kansallissosialistinen Saksa 1940-luvulla tuhosi keskitysleireillä alempana pitämäänsä rotuainesta, se kehitti ohjelman vaalimaan arjalaisen rodun tulevaisuutta. Raskaaksi tulleita aviottomia saksalaisnaisia rohkaistiin tulemaan niin kutsuttuihin Lebensborn-koteihin synnyttämään lapsensa, joka toimitettiin sitten adoptoitavaksi. Kun syntyvyys pysyi silti alhaisena, määräsi SS-ylipäällikkö Henrich Himmler kaappaamaan valloitetuista naapurimaista vaaleita ja sinisilmäisiä lapsia Lebensborn-koteihin, joissa heistä tehtiin saksalaisia.

Olit vain yhdeksänkuukautinen vauva, kun natsit veivät sinut vanhemmiltasi Celjen kaupungissa ex-Jugoslaviassa elokuussa 1942. Miten kaappaus tapahtui?

– Natsit pakottivat asukkaat tuomaan lapsensa lääketieteellisiin tutkimuksiin paikalliselle koululle. Äitini ja isäni toivat minut sekä veljeni ja siskoni. Sisarukseni eivät kelvanneet natseille, mutta minä näytin oikeanlaiselta. Jugoslaviasta minut vietiin Lebensborn-kotiin Saksaan. Kun olin 2,5-vuotias, saksalaiset Gisela ja Hermann von Oelhafen ottivat minut kotiinsa kasvatettavaksi.

"Pelkäsin isääni enkä uskaltanut kysyä häneltä mitään."

Olit 11-vuotias, kun taloudenhoitajanne kertoi sinulle, ettet ole vanhempiesi biologinen tytär. Miltä se tuntui?

– Elin tuohon aikaan yksin isäni kanssa, sillä äitini oli jättänyt hänet. Pelkäsin isääni enkä uskaltanut kysyä häneltä mitään. En muista olleeni järkyttynyt, ajattelin, että taustani ehkä selitti vanhempieni kalseuden. Minä vain jatkoi tiedon kanssa elämääni – yritin selvitä ja kouluttautua enkä kysellyt asiasta enempää.

Miksi luulet että vanhempasi ottivat sinut, kun he eivät koskaan kyenneet tai halunneet osoittaa sinulle rakkautta?

– Luultavasti siksi, että natsit halusivat, että pariskunnilla on lapsia, eikä äidilläni ja isälläni niitä syystä tai toisesta ollut. En ehtinyt puhua äitini kanssa koskaan taustastani. Vanhetessaan hän meni niin huonoon kuntoon, ettei enää kyennyt muistamaan mitään.

Olit 58-vuotias, kun Punainen Risti soitti ja kysyi haluatko etsiä biologisia vanhempiasi. Epäröitkö?

– Tiesin heti, että haluan löytää heidät. Kun sain puhelun, luulin, että heillä olisi kertoa vanhempieni nimet. Mutta se olikin vasta pitkän, vuosia kestävien tutkimusten alku. Aluksi en ymmärtänyt tarinaani, se oli niin mutkikas. Oli sokki kuulla, etten ollutkaan saksalainen vaan jugoslavialainen. Kului vielä vuosia, kunnes viimein sain käsiini virallisen paperin, jossa oli minun oikea nimeni Erika Matko sekä vanhempieni nimet. Olin siitä paperista niin onnellinen.  

Kuulit silloin myös ensimmäisen kerran natsien lapsikaappausohjelmasta. Mitä ajattelit tästä tiedosta?

– Olin järkyttynyt ohjelmasta ja siitä, että olin ollut sen uhri itse. Matkustin pian sen jälkeen Lebensborn-lapsien kokoukseen tavatakseni kohtalotovereitani. Siellä aloin itkeä, kun minun piti esitellä itseni. Silloin en tiennyt vielä mitään juuristani.

Matkustit Sloveniaan tapaamaan ihmisiä, joiden uskottiin olevan sukulaisiasi. Miten he suhtautuivat sinuun?

– Ensin he eivät halunneet tavata minua, sillä suvussa oli jo ikäiseni nainen nimeltään Erika Matko, eivätkä he uskoneet, että voisi olla toista. Erika ei halunnut tavata minua, mutta onneksi hänen poikansa sekä kuolleen veljeni poika antoivat sylkinäytteet, joiden avulla teetin DNA-testin. Testien kautta selvisi, että olin veljenpoikani täti. Tuntui uskomattomalta saada viimeinkin varmistus verisukulaisistani, vaikka sekä vanhempani, että veljeni ja siskoni olivat kuolleet.

Selvisi, että otettuaan sinut natsit olivat antaneet vanhemmillesi tilalle orvoksi jääneen vauvan, josta tuli Erika. DNA-testit osoittivatkin, ettei Erikan poika ollut sinulle sukua. Miltä tuntui kuulla, että sinun tilallasi ja nimelläsi oli kasvanut toinen tyttö?

– Aluksi olin raivoissani. Tuntui, että Erika oli varastanut elämäni. Mutta lopulta ymmärsin, että hän oli uhri siinä missä minäkin. Olisin vain halunnut puhua hänen kanssaan, mutta hän ei halunnut. Kerran jo seisoin hänen kerrostalonsa oven edessä, näin hänen nimensä summerissa ja olin jo painamassa sitä. Mutta en pystynyt siihen, en vain pystynyt.

Jäikö sinulle paljon kysymyksiä, joihin vielä haluaisit saada vastauksen? 

– Haluaisin tietää, millaisia äitini ja isäni olivat. Isä oli ollut joitakin vuosia keskitysleirillä, olisin halunnut kuulla, mitä hän koki siellä. Entä puhuiko äitini koskaan, miltä tuntui kasvattaa vieras lapsi omanaan? Miettikö äitini, missä olin ja mitä minulle tapahtui? Erikalta voisin saada joihinkin näihin vastauksia.

Natsien rikoksia on dokumentoitu hyvin kattavasti, mutta Lebensborn-ohjelmasta alettiin puhua vasta vuonna 2006. Miksi?

– Monia meistä painoi häpeä. Sodan aikana Lebensborn-kodeista liikkui monenlaisia huhuja, niitä pidettiin bordelleina. Monet niissä synnyttäneet äidit eivät siksi halunneet puhua asiasta lapsilleenkaan. Vuonna 2006 päätimme Lebensborn-yhdistyksessämme astua julkisuudessa. Silloin myös monet arkistot alkoivat avautua. Julkisuus auttoi, pystyimme viimein puhumaan siitä, mitä meille tapahtui.

Olet tehnyt pitkän uran vammaisten lasten fysioterapeuttina. Hakeuduitko alalle taustasi takia?

– Uskon, että hakeuduin tekemään töitä vammaisten lasten pariin osittain siksi, että natsit surmasivat kaikki vammaiset tai sairaat lapset, myös Lebensborn-kodeissa. Yksi syy on myös se, että työssäni sain todistaa syvää rakkautta ja välittämistä, jota vanhemmat tuntevat lapsiaan kohtaan.

"Ennen en pystynyt puhumaan asiasta, aloin heti itkeä. Mietin, millaista elämäni olisi ollut Erikana."

Onko mahdollista päästää irti ja lopettaa jossittelu siitä, millaista elämä olisi voinut olla, jos olisit saanut kasvaa Erika Matkona?

– Kun kirjoitimme Tim Taten kanssa kirjaa, tuntui vaikealta käydä läpi kaikki elämänvaiheeni, pettymykseni ja yksinäisyyteni. Ennen en pystynyt puhumaan asiasta, aloin aina heti itkeä. Mietin myös jatkuvasti, millaista elämäni olisi ollut Erikana. Mutta kirja auttoi minua ymmärtämään tapahtunutta. Olen voinut päästää irti ja tunnen oloni vapaaksi. Olen onnellinen elämässäni nyt.

Ingrid von Oelhafen & Tim Tate: Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset. Elämäni Lebensborn-lapsena (suom. Virpi Vainikainen, Atena). Natsien lastenkodit -dokumentti Yle Areenassa 5.11. asti.
 

 

Nurkantakalainen

"Natsit kaappasivat minut vauvana"

On ollut kova aika, ei kadehdituta. On hyvä asia, että juttu on lopulta selvenninnyt. Mutta minkälaista on ollut Stalinin Neuvostoliitossa? Miksi siitä ei kirjoiteta mitään? Se on ollut todennäköisesti vielä kauheampaa kuin natsiaikana. Natsit sentään ottivat oppia Stalinin leireistä, he olivat natseja edellä ainakin 20 vuottta.
Lue kommentti
Vierailija

"Natsit kaappasivat minut vauvana"

"Vi letade efter våra avlägsna släktingar som enligt kyrkobokföringen ska finnas i Sverige, men hittade ingen. Överraskningen var stor, när 100% genetisk match hittades 147 kilometer från oss och släkten är finländsk. Vår släkts efternamn har direkt översatts från det finländska efternamnet till svenska och kyrkböokföringen förfalskats."
Lue kommentti

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka ei enää entiseen malliin ehdikään liikkua.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Arttu Wiskarin mukaan pienet arjen muutokset ovat tärkeimpiä. 

Laulaja Arttu Wiskari on tehnyt vuoden ajan muutoksia hyvinvointiinsa.

– Aloitin pienten muutosten tekemisen viime vuoden alussa. Aloin liikkua ja katsoa ruokavaliossa pieniä juttuja. Kesän söin ja join miten halusin ja olin ihan puhki.

Syksyn alussa laulaja aloitti tipattoman ja aloitti treenaamaan personal trainerin kanssa.

– Neljän kuukauden tipaton oli iso muutos, ja sen aikana tein lisää pieniä muutoksia. Kun ne olivat hallussa, päätin tipattoman häämatkamme ajaksi, viime kesänä lastensa äidin kanssa avioitunut Arttu kertoo.

”Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikea säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on.”

Arkisin Arttu tekee musiikkia ja hoitaa 2- ja 4-vuotiata lapsia kotona. Viikonloput hän keikkailee.

– En ole oikein ikinä lomalla. Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikeaa säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on. Joskus pitää mennä salille aamulla, joskus illalla. Saatan usein mennä salille vasta yhdeksältä. Se, että jaksaa raahautua sinne, on pääjuttu. En aseta itselleni mitään älyttömiä tavoitteita, jotka saavutettuani repsahdan.

Arttu ei seuraa tarkasti kilojen tippumista, vaan yrittää vaalia pieniä muutoksia arjessaan.

– Eilen tehtiin kotona taas terveellistä safkaa. Paistoimme kasviksia, pinaattia ja lihaa.

Keikkalavojen lisäksi Wiskari nähdään Supermarsu-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa ensi viikolla. Laulaja pitää päähenkilö Emilian isäpuolen Pertin roolia lähes luonneroolina.

– Pertissä on noin puolet Arttu Wiskaria. Vähän hömelömpi versio meikäläisestä se on.