"Minulle on tärkeää, että sukulaiseni tukevat minua kaikissa päätöksissäni. Erityisen paljon minulle merkitsi, kun he hyväksyivt poikaystäväni", Nasiza Razmyar sanoo. Kuva Liisa Valonen
"Minulle on tärkeää, että sukulaiseni tukevat minua kaikissa päätöksissäni. Erityisen paljon minulle merkitsi, kun he hyväksyivt poikaystäväni", Nasiza Razmyar sanoo. Kuva Liisa Valonen

Nasima Razmyar, 28, on löytänyt vierelleen miehen, jonka kanssa lautaset eivät lentele. Hän muutti yhteiseen kotiin suoraan lapsuudenkodistaan.

Rauha ja tasapaino. Niin Nasima Razmyar, 28, kuvailee viimeaikaista elämäänsä. Seesteisyyden suurin syypää on poikaystävä, jonka kanssa Nasima on pitänyt yhtä kaksi vuotta. Pari tapasi toisensa baarissa, ja viime syksynä he muuttivat yhteen Helsingin keskustaan.

– Parisuhde on tuonut minulle mielen- ja sielunrauhaa. Vihdoinkin niin tärkeä osa elämääni on kunnossa. Sinkkuna minulla oli aina pieni huoli siitä, löydänkö itselleni miestä koskaan. Parisuhteeni on kuitenkin ollut kaiken sen odottamisen arvoinen, Nasima hymyilee.

Yhteiseen kotiin hän muutti suoraan lapsuudenkodistaan. Nasima yllättyi, kuinka helposti hän sopeutui avoliittoon.

– Pelkäsin aina, millaista yhteiselämä jonkun toisen kanssa on, mutta poika­ystäväni on ihan mainio. Hänen kanssaan on järjettömän helppo olla, ja tunnen oloni turvalliseksi. Kaksi vuotta on nyt kulunut, eikä meillä ole vieläkään lennellyt tavaroita. Hyvä niin, sillä en tarvitse draamaa parisuhteeseeni.

Työ Sdp:n viestintäsihteerinä ja Helsingin kaupunginvaltuustossa pitävät Nasiman kiireisenä, mutta kiire ei ole koskaan hänelle tarpeeksi hyvä syy läheisten laiminlyömiseen.

– Välillä minulle tulee riittämättömyyden tunne siitä, etten ehdi tehdä kaikkea. Nautin työstäni, mutta todellinen hyvän olon tunne kumpuaa perheestäni. Sitä ei korvaa mikään.

Hyvä kiertämään

12-vuotiaana Nasima uskoi, että hyvää tekemällä voi saada hyvää itselleen. Hän kävi koulun jälkeen kehitysvammaisten ryhmässä auttamassa ja Koskelan sairaalassa lukemassa potilaille. 

– Olin varma, että kun teen niin paljon hyvää, alan saada hyviä numeroita kokeista. Ei se ihan niin mennyt, hän muistelee.

Siitä lähtien Nasima on kuitenkin ollut tavalla tai toisella mukana vapaaehtoistyössä. Hänen haaveinaan olisi perustaa naiskeskus tai tyttökoulu Afganistanin maaseudulle. Yksi harppaus unelmaa kohti voi toteutua ensi vuonna, sillä Nasima harkitsee lähtemistä ehdokkaaksi EU-vaaleihin. Jos hän pääsisi läpi, hän olisi ensimmäinen afgaaninainen Euroopan unionissa.

– Päätös on vaikea, mutta mitä menetettävää minulla on. Olen oppinut, että mitä vähemmän suunnittelen, sitä onnellisempi olen. Asioilla on tapana loksahtaa paikoilleen ja järjestyä.

Unelmatyön lisäksi Nasima haaveilee avioliitosta ja perheestä. Hänen äitinsä on suunnitellut Nasiman häitä siitä lähtien, kun tyttö oli aivan pieni. Afganistanissa niihin satsataan valtavasti rahaa.

– Afganistanissa pareilla ei ole rakkaustarinoita, joten siksi häät ovat siellä iso asia. Perheelleni taas tärkeintä on juuri se tarina. Olen sanonut jo poika­ystävälleni, että häistämme tulee sitten melkoiset juhlat!

Lapsena Nasima piirteli muotiluomuksia Kauniit ja rohkeat -ohjelman innoittamana ja haaveili muotisuunnittelijan ammatista. Nasiman isä ei kuitenkaan hyväksynyt moista. Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 30/2013.

Lue myös:

Mitä luet seuraavaksi, Nasima Razmyar?

Nazima Razmyar

Sdp:n viestintäsihteeri ja Helsingin kaupunginvaltuutettu syntyi 13.9.1984 Kabulissa.

Asuu nykyään Helsingissä avomiehensä kanssa.

Harrastaa juoksemista ja salilla käymistä.

 

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.