”Minulla ei ollut julkisuuden kautta Nasimasta oikein mitään ennakkokäsitystä, en katsonut edes Tanssii tähtien kanssa -kilpailua”, kiinteistöalalla konsulttina työskentelevä puoliso Johan Fager sanoo. Kuva: Jonna Öhrnberg
”Minulla ei ollut julkisuuden kautta Nasimasta oikein mitään ennakkokäsitystä, en katsonut edes Tanssii tähtien kanssa -kilpailua”, kiinteistöalalla konsulttina työskentelevä puoliso Johan Fager sanoo. Kuva: Jonna Öhrnberg

”Aina aikaisemmin ajattelin, että isä on minusta ylpeä saavutusteni takia”, sanoo Nasima Razmyar.

Nasima Razmyarin elämäkerran julkaisua juhlittiin keskiviikkona. Suomen ensimmäinen pakolaistaustainen kansanedustaja kertoo, että kirjaa varten tehdyissä haastatteluissa hänellä nousi pintaan asioita, joita hän ei ollut aikaisemmin käynyt läpi.

Kahdeksanvuotiaana Nasima Razmyar oli perheensä kanssa ensimmäinen Suomesta turvapaikkaa hakenut afgaaniperhe. Rovaniemen vastaanottokeskuksen kautta perhe päätyi asumaan Helsinkiin.

– Muistin kuinka halusin kipakassakin talvisäässä lähteä äidin kanssa ulos kävelylle. Äitini ihmetteli, miksi haluan ulos kylmään. Halusin kuitenkin nähdä puutalojen ikkunoista, miltä joulu näyttää oikeissa suomalaisissa perheissä.

Muisto herkisti Nasiman, joka vietti vasta ensimmäisen joulun äitinä. Hänen ja Johan Fagerin Jonas-poika on nyt puolivuotias.

– Ehkä äitiyshormonit saivat minut itkemään muistolle, sillä nykyään vietän oman perheeni kanssa samanlaista joulua kuin perheet, joita näin ikkunoissa.

Kirjan kirjoittanut Raila Kinnunen sanoo, että Nasiman henkilökuva on myös kuvaus kiltin tytön syndroomasta. Nasimalle on aina ollut elämässä tärkeä tehdä suurlähettiläsisästä ylpeä.

”Kun minusta tuli äiti, isäni sanoi, että lapsenlapsi on tehnyt hänestä onnellisimman.”

– Tunnistan itsessäni kiltin tytön syndrooman. Aina aikaisemmin ajattelin, että isä on minusta ylpeä saavutusteni takia. Kun minusta tuli äiti, isäni sanoi, että lapsenlapsi on tehnyt hänestä onnellisimman. Olin ehkä tulkinnut isän painostusta ja kannustusta omassa päässäni väärin.

Nasima asui vanhempiensa kanssa 27-vuotiaaksi asti. Tällä hetkellä vanhemmat viettävät enemmän aikaa Nasiman oman perheen luona.

– Onneksi mieheni arvostaa perhettä ja hänelle perhekeskeisyytemme ei ole ollut rasite.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...