Saana rakastui hurmaavaan mieheen, mutta miehestä paljastui väkivaltainen narsisti.

Kauniissa länsisuomalaisessa pihapiirissä on 25-vuotiaan Saana Aitto-oja-Yrjölän ja hänen miehensä ja lapsensa koti. Pihaa on silmänkantamattomiin, omakotitalo on kaunis, lapsen lelut ovat ihanasti hujan hajan ja harmaasävyinen Soma-kissa hyppelehtii huoneesta toiseen.

Olohuoneessa on peltikirstu, joka on Saanan ainoita tavaroita hänen entisestä elämästään.

– Tuo kirstu oli viedä minulta hengen. Ex-mieheni paiskasi minut kerran sitä päin. Sain viime hetkellä suojattua pääni. 

Se ei ollut ainoa kerta, kun Saana pahoinpideltiin. Mies oli myös taitava henkisen väkivallan käyttäjä.

Narsisti on ihminen, jolta puuttuu kyky myötätuntoon. Hän pitää itseään muita parempana ja syyttää toisia ongelmistaan. 

Saana oli neljän vuoden ajan parisuhteessa narsistin kanssa. 

Eroon ja yhteen

Vajaat viisi vuotta sitten Saana muutti kotipaikkakunnaltaan Etelä-Suomeen. Hänen käsiinsä sattui lehti-ilmoitus, jossa kiinnostavan tuntuinen mies haki naisystävää. Juuri eronnut Saana otti mieheen yhteyttä ja sopi treffit baariin. 

Ravintolassa Saanaa odotti reilusti vanhempi mies. Illan keskusteluissa mies kertoi joskus lyöneensä ex-naistaan.

– Jo silloin hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Mutta jotenkin miehen charmi sai  minut pyörryksiin. Hän oli kohtelias ja kivannäköinenkin, vei jalat alta.

Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Saana päätti kuitenkin jättää miehen ikäeron takia. Saanan serkkukin oli varoitellut, että ”tuossa miehessä ei ole kaikki okei”.

– Mies sai ihan tolkuttoman raivokohtauksen, kun ilmoitin erosta. Parin kuukauden ajan hän lähetteli viestejä, jossa serkkuani syytettiin manipuloijaksi ja minua hulluksi akaksi, joka on pilannut hänen elämänsä.

Kesällä mies alkoi houkutella Saanaa tapaamiseen. Saana suostui, eikä tänäkään päivänä tiedä, miksi. Jokin miehessä tempaisi mukaansa. Saanan mielestä kyse oli kirjaimellisesti sokeasta rakkaudesta.

– Sille tielle jäin ja mies hallitsi siitä eteenpäin. Elämästäni tuli helvettiä. 

Väkivaltaa

Suhteen alusta saakka miesystävä käytti aseinaan henkistä väkivaltaa, kiristämistä ja alistamista. Kun Saana sai hiivatulehduksen, se oli miehelle syy tulistua: tulehdus oli tämän mielestä sukupuolitauti ja todiste siitä, että Saanalla oli ollut suhteen aikana muita miehiä.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun hän nosti minut rinnuksista seinille. Sen jälkeen elämästäni tuli kuin elokuvien psykologista trilleriä. En koskaan tiennyt, mitä on edessä.

Mies tuli mustasukkaiseksi mitä uskomattomammista syistä. Saana ei uskaltanut jättää miestä, eikä kukaan huomannut hänen hätäänsä. Kodin ulkopuolella mies osasi esittää charmanttia ja kaverit hehkuttivat ”mahtavaa tyyppiä”. Saana ajatteli, että tietäisittepä mitä kotona tapahtuu.

Alistuminen

Saana yritti useaan otteeseen keskustella miehensä kanssa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että ongelmat johtuivat Saanasta: Saana ei arvostanut miestään tarpeeksi. Miehen mielestä Saana oli henkisesti sairas, ei suinkaan hän.

– Hiljalleen aloin uskoa siihen. Mies aivopesi minut taitavasti ja alistuin siihen. Jossain vaiheessa aloin tuntea myös sääliä vanhempaa ja sairasta miestä kohtaan, ja se piti minut suhteessa kiinni.

Vaikka mies oli mustasukkainen, hän itse sai kulkea miten halusi. Jos miehen työpäivä loppui kello 14 ja hän tuli kotiin kello 23, Saana ei saanut edes kysyä, missä tämä oli ollut. Jos hän joskus erehtyi asiaa tiedustelemaan, tuloksena oli jälleen riita.

Hiljalleen miehen elämään tuli myös alkoholi. Mies tissutteli useita oluita päivässä. 

– Jos olimme käymässä vanhempieni luona, mies meni ”käymään kaupassa” ja viipyi siellä viisi tuntia. Hän aina väitti olleensa ruokakaupassa ne viisi tuntia, vaikka eiköhän hän todellisuudessa mennyt istumaan lähipubiin.

Saana oli suhteen alkuvaiheessa luottanut mieheen ja avautunut tälle kipeistä asioista, kuten nuoruuden itsemurhayrityksestään ja siitä, että lapsena kaipasi reissutöissä ollutta isäänsä.

– Hän haukkui jatkuvasti perhettäni. Oli kuulemma isäni vika, että minusta oli tullut kamala, koska isä ei ollut läsnä lapsuudessani. Jos joku erehtyi kehumaan veljeäni, mies raivostui, miksei häntä kehuta. Ja kun puhuin erosta, mies uhkasi kertoa itsemurhayrityksestäni sosiaaliviranomaisille, etten varmasti voisi pitää yhteistä lastamme.

Niin, Saana odotti pariskunnalle yhteistä lasta.

Lapsi

Kun Saana sai kuulla odottavansa lasta, hän oli kymmenennellä raskausviikolla. Raskaus oli huomaamatta ehtinyt edetä pitkälle, koska raskaustesti oli ensin näyttänyt negatiivista tulosta. Saana ei halunnut tehdä aborttia ja kertoi raskaudesta miehelleen.

– Miehen ensimmäinen kommentti äidilleen oli ollut: ”Nyt se Saana ei ainakaan jätä minua ikinä.”

Saanan raskaudesta huolimatta mies ei muuttanut väkivaltaisia tapojaan. Hän vietti öitä pois kotoa, ja Saana eli raskauttaan yksin ja itkien. Kun mies lopulta tuli humalassa kotiin, alkoi lyöminen.

– Pystyin tekemään ainoastaan sen, että suojasin käsillä vatsaani. 

Mies oli sitä mieltä, ettei Saanasta voi tulla hyvää äitiä. 

– Aloin uskoa häntä. Itsetuntoni oli romuttunut. Pidin itseäni täytenä fiaskona. 

Ennen niin komea mies oli lopettanut ulkonäöstään huolehtimisen. Kun Saana kieltäytyi seksistä, mies alkoi epäillä, että lapsi olisikin jonkun toisen miehen.

Saana ei voinut sietää ajatusta, että mies tulisi mukaan synnytykseen. Hän olisi halunnut serkkunsa doulakseen.

– Mies sanoi, että jos hän ei tule, niin sitten ei tule kukaan muukaan. Kun synnytys oli ohi, hänen ensimmäiset kommenttinsa koskivat sitä, etten ollut kuunnellut hänen ohjeitaan, miten ponnistaa!

Saana oli onnellinen lapsestaan, mutta arjen stressi oli valtava. Mies haki jatkuvasti sairauslomaa milloin mistäkin syystä, tissutteli yöt ja nukkui päivät. Saana valvoi itkevän lapsen kanssa. Kun hän yritti elää normaalia elämää päivisin, mies käski hänet ja lapsen ulos, että saisi itse nukkua.

– Henkisen pahanolon myötä myös fyysinen kuntoni romahti täysin. Sairastuin krooniseen paksusuolentulehdukseen ja painoni putosi dramaattisesti, Saana kertaa.

Ero

Kerran Saanan kertoi tilanteestaan läheiselle ihmiselle, mutta tämä ei uskonut häntä, koska ”mieshän on niin mukava”.

– Rehellisesti sanottuna kaikkein pahimpina hetkinä, katkerissa mielikuvissani suunnittelin, miten voisin päästä lopullisesti miehestäni eroon. Ajattelin jopa, että siskoni voisi adoptoida lapseni ja minä menisin istumaan vankilaan, missä taatusti olisi helpompaa kuin kotona.

Lopullinen piste yhteiselle elämälle tuli eräänä joulukuisena yönä. Kesken riidan mies paiskasi Saanan päin kirstua. Olkapäästä meni jänne. Saanan olkapää vammautui loppuelämäksi.

– Eniten olin huolissani lapsestani. Hän alkoi olla sen ikäinen, että hänelle jäisi ikuiset traumat. Mietin myös, että pahimmassa tapauksessa hänellä ei kohta olisi äitiä ollenkaan.

Saana soitti isälleen, joka haki hänet ja lapsen pois. Vieläkään Saana ei pysty puhumaan viimeisestä illasta purskahtamatta itkuun.

– Isä sanoi, että minulla on aina koti, johon voin tulla. Ja että minulle on olemassa joku paljon parempi.

Sen jälkeen Saana ei enää ottanut miestään takaisin, ei edes harkinnut asiaa. Mies ei silti luovuttanut, vaan pommitti Saanaa viesteillä ja uhkaili itsemurhalla. 

Uusi alku

Saana muutti takaisin kotikyläänsä. Hän tapasi uudestaan ensirakkautensa, ja on tämän kanssa nyt naimisissa.

– Aviomieheni on ollut uskomaton tuki heikkoinakin hetkinä, samoin perheeni ja ystäväni. Vanha suhteeni heijastuu valitettavasti välillä nykyiseen liittooni. On ollut vaikea oppia luottamaan miehiin ja siihen, että joku voisi oikeasti rakastaa minua. Nykyinen puolisoni on saanut paikkailtua murskattua itsetuntoani, vaikka ei se vieläkään ole ehjä. Mutta vähitellen tunnen itseni taas naiseksi ja ihmiseksi. Elämässäni on jälleen naurua.

Konkreettistakin korkoa Saana joutuu entisestä suhteestaan maksamaan.

– Otin itselleni lainaa autoon. Suostuin kuitenkin antamaan rahat miehelle, kun hän väitti niitä tarvitsevansa. Autoa en saanut enkä penniäkään takaisin, vaan maksan lainaa yhä pois.

– Narsisti pystyy kääntämään kaikki asiat päälaelleen ja saa ihmiset uskomaan, että vika onkin muissa. Maksan tuosta parisuhteesta loppuelämäni, haavat eivät parane koskaan. Toivottavasti muut narsistien uhrit tajuavat tilanteen vakavuuden nopeammin, etteivät jää loukkuun kuten minä jäin.

Amerikkalaisnäyttelijä Alyssa Milano nosti seksuaalisen häirinnän somen ykkösaiheeksi – taustalla on tuottajamoguli Harvey Weinstein tapaus.

Parin viime viikon aikana seksuaalinen häirintä ja sen yleisyys on noussut yhdeksi suurimmista puheenaiheista Yhdysvaltojen medioissa. Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, kun New York Times paljasti, että tunnettu elokuvatuottaja Harvey Weinstein on ahdistellut seksuaalisesti lukuisia elokuva-alalla työskenteleviä naisia.

New York Times kertoi viime viikolla, että Weinsteiniä syytetään useista ahdisteluista ja raiskauksista. Esimerkiksi Oscar-palkitut näyttelijät Gwyneth Paltrow ja Angelina Jolie ovat lehden tietojen mukaan joutuneet Weinsteinin ahdistelemiksi aloittelevina näyttelijöinä.

Weinstein on itse kiistänyt syytteet. Tuottajan vaimo Georgina Chapman ilmoitti viime viikolla hakevansa eroa miehestään. Parilla on kaksi yhteistä lasta ja he ovat olleet yhdessä yli kymmenen vuotta.

Haluatko lukea lisää Weinsteinin tapauksesta? Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla laajan koosteen aiheesta. Lue juttu tämän linkin kautta.

Kuluneen viikon aikana maailmantähdet kuten Meryl Streep, Judi Dench, Kate Winslet, Jennifer Lawrence ja Leonardo DiCaprio ovat tuominneet Weinsteinin teot. Myös Hillary Clinton, Barack Obama ja Michelle Obama ovat ottaneet tuikkasanaisesti kantaa aiheeseen.

Tärkeä aihe esiin

Yksi kovaäänisimmistä Weinsteinin tapausta kommentoineista julkisuuden henkilöistä on näyttelijä Alyssa Milano, 44.

Hän kirjoitti pitkässä blogitekstissään, että Weinsteinin käytös kuvottaa ja suututtaa häntä. Näyttelijä kertoi olevansa kuitenkin tyytyväinen siitä, että tapaus on nostanut esiin tärkeän yhteiskunnallisen ongelman.

– Samaan aikaan olen kuitenkin iloinen – suorastaan hurmioitunut – että tämä on avannut keskustelun naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, esineellistämisestä ja väheksynnästä, hän kirjoitti viime viikolla.

Nyt Milano jatkaa kannanottoaan. Hän julkaisi eilen seuraavan twiitin:

Vapaasti suomennettuna viestin sisältö on jokseenkin seuraava:

– Jos kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet naiset kirjoittaisivat ”Minä myös” statukseensa, ihmiset saattaisivat käsittää, kuinka suuri ongelma on.

”Kuka voi sanoa Not Me?”

Tällä hetkellä #MeToo avainsanalla Twitteristä löytyy tuhansia twiittejä. Milanon twiittiin on vastattu yli 30 000 kertaa. Milano on vastannut myös itse omaan twiittiinsä sanoilla ”Me too”, minä myös.

Monet amerikkalaiset julkisuudenhenkilöt ovat twiitanneet Milanon twiittiin sanoilla ”Me too”. Suomessa esimerkiksi malli ja tv-juontaja Maryam Razavi, toimittaja Hanna Sumari, laulaja Chisu ja muusikko Paula Vesala ovat päivittäneet someen Me too -viestin. 

Monet ovat osallistuneet avainsanan avulla keskusteluun, jonka tarkoituksena on tehdä seksuaalisen häirinnän yleisyydestä näkyvämpää:

Eräs Twitter-käyttäjä huomauttaa seksuaalisen häirinnän olevan niin yleistä, että mietityttää, onko sitä kohtaamattomia ihmisiä olemassa.

Me Naisten taannoisen kyselyn mukaan 63 prosenttia lukijoistamme on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana.

Euroopan Perusoikeusviraston mukaan Suomessa 71 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää täytettyään 15 vuotta. EU:n jäsenvaltioiden keskiarvo on 55 prosenttia.

Milanon twiittin alla on huomautettu, ettei pidä kuitenkaan luulla, että seksuaalinen häirintä ja väkivalta koskisi vain naisia. Twitterissä monet ovat kommentoineet, että myös miehet ja transsukupuoliset joutuvat kohtaamaan seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.

Jutun otsikkoa muutettu 16.10.2017. 

Vierailija

Lukeeko somefeedissäsi #MeToo? Tempauksen tarkoituksena nostaa esiin, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä on

Weinstein on kuitenkin käsittääkseni kiistänyt eikä häntä ole kaiketi tuomittu joten julkinen lynkkaus ei sovi oikeustajuuni, vaikka hän saattaa toki olla syyllinenkin. Nykyajan twitter-maailmassa saatetaan joukkohysteriassa tuhota ihmisiä jo ennen kuin oikeus on sanonut sanansa joka saattaa myös olla vapauttava jolloin vahinko on jo tapahtunut. Ennen vainottiin katkerien miesten toimesta noitia, nyt saatetaan katkerien noitien toimesta toisinaan vainota miehiä, noin hieman kärjistäen...
Lue kommentti
"Emme eronneet riidoissa tai särkeneet toistemme sydämiä. Ystävyys säilyi, koska ymmärsimme erota tarpeeksi ajoissa”, Manu ja Eva kertovat. Kuva: Jouni Harala

Muusikkopari Eva Louhivuori ja Manu Laudic päättivät erota seitsemän yhteisen vuoden jälkeen. – Emme halunneet jäädä roikkumaan väljähtyneeseen tilaan ja odottamaan, milloin tuhoaisimme välimme.

Muusikot Eva Louhivuori, 30, ja Emmanuel Laudic, 28, napsivat vuoroin suupaloja toistensa salaattikulhoista helsinkiläisellä studiolla. Aamun ratsastuslenkiltä suoraan töihin tullut Eva vaihtaa tallipuseronsa puhtaaseen Manun edessä.

Touhussa ei ole mitään, mitä mies ei olisi nähnyt ennenkin, mutta tilanne on silti uusi: Eva ja Manu ovat yhä musiikkiduo, mutta eivät enää rakastavaisia. Pariskunta laittoi pisteen seitsemän ja puoli vuotta kestäneelle seurustelulleen toissa kesänä. Nyt he kertovat siitä ensi kertaa julkisesti.

– Läheisillemme kerroimme heti, kun olimme tehneet päätöksen erostamme. Jotkut ovat ihmetelleet, miten pystymme edes olemaan samassa huoneessa enää, toiset ovat hermoilleet, miten bändin nyt käy, Manu sanoo.

– Mutta ei meillä ole mitään draamaa meneillään. Vaikka kaikki on muuttunut, tavallaan kaikki on ennallaan, Eva sanoo kuin rauhoitellen muita.

Ei siis sotakirveitä, kostohaluja tai katkeria kyyneliä. Voiko näinkin erota?

Ero tuntui oikealta

Hyvä meininki, sellainen sopivan härö hauskanpito, on ollut Eva & Manu -duon tavaramerkki alusta alkaen. Se on kuulunut parin musiikissa ja keikoilla sekä näkynyt Evan ja Manun arkielämässä. Pari tuli tunnetuksi, kun se lähti kiertämään Eurooppaa ikälopulla pakettiautollaan, julkaisi reissullaan biisin viikossa ja piti matkaltaan suosittua blogia.

– Me kasvoimme aikuisiksi yhdessä, ja olemme kokeneet keskenämme mielettömiä juttuja. Olemme tehneet oikeastaan kaikkea, mitä nuoren mieli on keksinyt haluta. Vietimme todellista ex tempore -elämää, Manu sanoo vähän ylpeyttä äänessään.

Jyväskyläläinen Eva ja pariisilainen Manu tutustuivat yhdeksän vuotta sitten opiskellessaan musiikkia Bostonissa Yhdysvalloissa. Sieltä pari muutti Lontooseen, teki sitten matka-autoseikkailunsa ja asettui lopulta Suomeen. Välillä kotina toimi pikkuruinen yksiö Helsingissä, sitten maalaistalo Nurmijärvellä, jossa cityelämä vaihtui ruohonleikkuuseen ja takkapuiden kanteluun. Liikenevät rahat käytettiin musiikintekoon ja matkusteluun.

”Kaikissa suhteissa pitää tehdä kompromisseja, mutta ratkaisevaa on, mistä asioista niitä tehdään.”

– Seitsemän vuoden aikana muutimme ainakin yhdeksän kertaa, Manu ynnäilee.

Viimeinen yhteinen osoite oli Pariisissa. Siellä kypsyi ajatus erosta. Ei ollut erityistä kuohuntaa, vain tunne siitä, että suhde oli tullut loppuunsa. Eropäätös tehtiin heinäkuussa 2016.

– Eroaminen tuntui jotenkin luonnolliselta ja oikealta. Emme halunneet jäädä roikkumaan väljähtyneeseen tilaan ja odottamaan, milloin riitautuisimme ja tuhoisimme hyvät välimme. Listasimme plussat ja miinukset, ja päätimme lopettaa suhteen ennen kuin siitä tulisi paskaa, Eva sanoo.

– Kaikissa suhteissa pitää tehdä kompromisseja, mutta ratkaisevaa on, mistä asioista niitä tehdään. Se, jättääkö toinen hammastahnatuubin auki ei ole niin vakavaa kuin se, saako hän sinut tuntemaan itsesi paremmaksi sinuksi vai heikommaksi sinuksi. Olen ylpeä siitä, että olimme tarpeeksi rohkeita tekemään ratkaisun nopeasti ja ajoissa.

”Eroaminen oli oikea päätös.”

Manu nyökyttelee vieressä.

– Eroaminen silloin oli oikea päätös. Useimmat kai eroavat, kun jännite on kireimmillään. Silloin suhteesta lähdetään raivolla ja keskisormi pystyssä. Emme jääneet odottamaan sitä romahdusta.

Oikeasti yksin

Manulla ja Evalla on montakin selitystä sille, miksi ero sujui niin siististi. Ei täysin suruitta tai tunteitta mutta hirmu asiallisesti.

– Ehkä eroamista helpotti, ettei siihen liittynyt menettämisen pelkoa. Meillä ei ollut yhteistä omaisuutta, ei lapsia tai asuntolainaa, joita olisi pitänyt jakaa tai hyvästellä. Emme omista muuta kuin tavaramme ja soittimemme, Manu järkeilee.

– Emme myöskään pelänneet menettävämme toisiamme, Eva jatkaa.

– Juttelemme monta kertaa päivässä. Missään vaiheessa ei ole tullut sellaista ikävää tai tunnetta, että kadottaisi toisen kokonaan.

Pari päätti heti alussa, etteivät bändi tai musiikin tekeminen saisi kärsiä parisuhteen loppumisesta. Ne ja ystävyys asetettiin etusijalle, sitten käytiin keskustelua, miten tavoitteeseen päästäisiin.

– Olisimme voineet vetää ruksit koko juttumme päälle ja sanoa hyvästit seitsemälle upealle vuodelle. Toinen tapa oli iloita kaikesta koetusta ja aloittaa uusi kausi elämässä. Valitsimme jälkimmäisen, Manu selvittää.

Liikkuvainen elämäkin oli tavallaan valmistellut Evaa ja Manua. Se oli totuttanut jatkuviin muutoksiin.

– Olemme kokeneet valtavasti yhdessä, mutta samaan aikaan kummallakin on ollut omat jutut ja harrastukset. Meillä oli parisuhteessakin paljon aikaa itsellemme. Eroaminen ei laukaissut meissä identiteettikriisiä. Yhteisissä kodeissakin meillä on aina ollut omat tilamme, nurkkaukset, joihin vetäytyä. Ehkä se kaikki on osaltaan loiventanut muutosta, joka erosta on seurannut.

” Alkuun oikein tarkkailin, millaista oli mennä nukkumaan ja herätä yksin.”

Eva ja Manu asuvat nyt omissa osoitteissaan Helsingissä. Manulla on kämppäkaverinaan bändin rumpali, Eva asuu ensimmäistä kertaa elämässään itsekseen.

– Se on ollut uutta, että olen ensimmäistä kertaa oikeasti yksin. Alkuun oikein tarkkailin, millaista oli istahtaa syömään yksin, mennä nukkumaan ja herätä yksin. Huomasinkin tykkääväni siitä, Eva kertoo.

Ranskalainen Manu aikoo erosta huolimatta pitää kotinsa Suomessa. Täällä ovat ystävät ja tärkeä työyhteisö. ”Työn sosiaalinen puoli on minulle tärkeämpää kuin bisnesmenestys. Olemme Evan kanssa mahtava työpari edelleen.” Kuva: Jouni Harala
Ranskalainen Manu aikoo erosta huolimatta pitää kotinsa Suomessa. Täällä ovat ystävät ja tärkeä työyhteisö. ”Työn sosiaalinen puoli on minulle tärkeämpää kuin bisnesmenestys. Olemme Evan kanssa mahtava työpari edelleen.” Kuva: Jouni Harala

Eikä Eva ihan omin nokkineen pyöri. Tälläkin hetkellä jaloissa päivystää monirotuinen Edi, virallisemmin Edward the Hound, Romaniasta pelastettu katukoira. Sen piti muuttaa Evan ja Manun luo jo Pariisiin, mutta kun eropäätös syntyi, koiran tuloa lykättiin. Edi seuraa Evan perässä herkeämättä. Manu kertoo, miten koira hermostuu, jos Eva katoaa sen näkyvistä hetkeksikin.

– Silloin Edi alkaa heti hikoilla tassunpohjistaan. Joskus studion ovella voi nähdä kosteita tassunjälkiä, jos Edi on jätetty hetkeksi odottamaan.

Irti intiimistä

Toistaiseksi Edi on päässyt mukaan muutamille keikkamatkoille Eva & Manun syyskiertueella. Rundin kohokohtiin kuuluu esiintyminen Helsingin Tavastialla ja uuden sinkun julkaisujuhlat. Alien on vihdoin uutta materiaalia kolmen vuoden jälkeen.

– Eipäs kun kahden, Manu korjaa.

– Kolmenpas, Eva väittää vastaan.

– No ei voi olla kolmea vuotta vielä…

– Onpas! Facebook muistutti juuri vanhasta päivityksestä kolme vuotta sitten.

Siinä välissä Eva ja Manu ovat vaihtaneet levy-yhtiötä ja aloittaneet päivätyöt laulunkirjoittajina. Kumpikin tekee biisejä nyt myös muille artisteille ja muiden kirjoittajien kanssa. Manu on tehnyt esimerkiksi laulaja Ollien julkaiseman kappaleen Haluun enemmän, ja Evan kirjoittamia lauluja julkaistaan Japanissa ja Etelä-Koreassa.

– Se on ainoa muutos urallamme eron jälkeen. Ennen teimme musiikkiamme intiimisti. Kirjoitimme kappaleita toisillemme, ja viimeistelimme ne yhdessä oman bändin käyttöön. Emme edelleenkään ala esittää muiden lauluja, mutta on ollut virkistävää päästää ulkopuolisia mukaan luovaan prosessiimme, Manu sanoo.

Uusia Eva & Manu -lauluja on kirjoitettu Yhdysvalloissa asuvan tuottaja Nico Stadin, Jukka Immosen sekä ruotsalaisen Cazzi Opeian kanssa.

– Aiemmin halusin, että päätämme kaikesta itse ja teemme kaiken itse. Miten väärässä olinkaan! Eva nauraa.

– On ollut mahtavaa saada uusia ideoita muilta. Yhdessä työskennellessä olen oppinut uutta itsestänikin.

Manu on pannut merkille muutoksen työtavoissa ja itsekurissa.

– Kun istahdan työpöytään jonkun vieraan kanssa, oma työpanos on 200 prosenttia. En halua aiheuttaa pettymystä enkä kehtaa olla se, joka sanoo, että katsotaan tämä loppuun huomenna.

Ensi viikolla julkaistava Alien poikkeaa myös näkökulmaltaan aiemmista Eva & Manu -biiseistä. Niistä useimmat ovat parisuhdelauluja, kun tämä kertoo ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tuntemuksista.

”Tunnen erilaisuutta edelleen.”

– Varsinkin nuorena se oli tuttu tunne ja iso osa kasvu­ikää, Eva avaa laulun teemaa.

– Tunnen erilaisuutta edelleen, mutta nyt aikuisena se on positiivinen tunne. Olen ylpeä, millainen olen, enkä tunne tarvetta mukautua muiden kaltaiseksi.

Eronneet, eivät alakuloiset

Manu lupaa, että rento ja hullutteleva meno jatkuu Evan & Manun keikoilla edelleen. Hauskanpito ja kujeileva asenne eivät ole hiipuneet erossa.

– Emme todellakaan ala laulaa surumielisiä erolauluja tai muutu alakuloisiksi esiintyjiksi. En koe, että ero on vaikuttanut taiteeseemme. Meillä on edelleen täydellinen luottamus toisiimme ystävinä ja työparina, hän miettii.

”Eron jälkeen yhdessä työskentely on ollut jopa rennompaa.”

Eva tunnustaa jännittäneensä yleisön reaktiota erouutiseen, onhan rakkaussuhde kuitenkin ollut osa duon imagoa.

– Olimme pari ennen kuin olimme bändi. Minun oli joskus vaikea pitää ne asiat erillään. Koen, että eron jälkeen yhdessä työskentely on ollut jopa rennompaa. En suutu tai ota kaikkea niin vakavasti, Eva pohtii.

Eva on nyt nähnyt enemmän ystäviään, perhettään, viettänyt aikaa mökillä ja hevostalleilla. Manu on matkustellut vieläkin enemmän ja reissannut säännöllisemmin kotiseuduillaan Ranskassa. Hän haaveilee talosta siellä.

– Kotini pysyy kuitenkin Suomessa, koska täällä ovat läheisimmät ystäväni, työni ja tärkeä työyhteisö. Mutta olisi kiva saada Ranskaan pieni kakkoskoti, jossa voisi viettää kesät, lomailla ja kirjoittaa lauluja, Manu suunnittelee.

– Minun on helppo nähdä meidät viettämässä iltaa kymmenenkin vuoden päästä. Grillailemme pihalla, soitamme hyvää musaa, ja Evan lapset pyörivät siinä minun lasteni kanssa.

  • Laulaja-laulunkirjoittaja syntyi Jyväskylässä 23.3.1987.
  • Tapasi Emmanuel Laudicin molempien opiskellessa Yhdysvalloissa Berklee College of Musicissa.
  • Opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Pop & Jazz Konservatoriossa. Kaksi Evan kirjoittamaa kappaletta julkaistaan Japanissa ja Etelä-Koreassa.

 

Emmanuel ”Manu” Laudic

  • Ranskalaismuusikko syntyi Pariisin lähistöllä 25.5.1989.
  • Eva & Manu -duo julkaisee uuden Alien-sinkun 13.10. Julkkarikeikka Tavastialla 14.10. Syyskiertue jatkuu 28.10. asti.
  • Manu on kirjoittanut musiikkia mm. Ollielle. Vaikuttaa kokoonpanossa Ritarit.