Saana rakastui hurmaavaan mieheen, mutta miehestä paljastui väkivaltainen narsisti.

Kauniissa länsisuomalaisessa pihapiirissä on 25-vuotiaan Saana Aitto-oja-Yrjölän ja hänen miehensä ja lapsensa koti. Pihaa on silmänkantamattomiin, omakotitalo on kaunis, lapsen lelut ovat ihanasti hujan hajan ja harmaasävyinen Soma-kissa hyppelehtii huoneesta toiseen.

Olohuoneessa on peltikirstu, joka on Saanan ainoita tavaroita hänen entisestä elämästään.

– Tuo kirstu oli viedä minulta hengen. Ex-mieheni paiskasi minut kerran sitä päin. Sain viime hetkellä suojattua pääni. 

Se ei ollut ainoa kerta, kun Saana pahoinpideltiin. Mies oli myös taitava henkisen väkivallan käyttäjä.

Narsisti on ihminen, jolta puuttuu kyky myötätuntoon. Hän pitää itseään muita parempana ja syyttää toisia ongelmistaan. 

Saana oli neljän vuoden ajan parisuhteessa narsistin kanssa. 

Eroon ja yhteen

Vajaat viisi vuotta sitten Saana muutti kotipaikkakunnaltaan Etelä-Suomeen. Hänen käsiinsä sattui lehti-ilmoitus, jossa kiinnostavan tuntuinen mies haki naisystävää. Juuri eronnut Saana otti mieheen yhteyttä ja sopi treffit baariin. 

Ravintolassa Saanaa odotti reilusti vanhempi mies. Illan keskusteluissa mies kertoi joskus lyöneensä ex-naistaan.

– Jo silloin hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Mutta jotenkin miehen charmi sai  minut pyörryksiin. Hän oli kohtelias ja kivannäköinenkin, vei jalat alta.

Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Saana päätti kuitenkin jättää miehen ikäeron takia. Saanan serkkukin oli varoitellut, että ”tuossa miehessä ei ole kaikki okei”.

– Mies sai ihan tolkuttoman raivokohtauksen, kun ilmoitin erosta. Parin kuukauden ajan hän lähetteli viestejä, jossa serkkuani syytettiin manipuloijaksi ja minua hulluksi akaksi, joka on pilannut hänen elämänsä.

Kesällä mies alkoi houkutella Saanaa tapaamiseen. Saana suostui, eikä tänäkään päivänä tiedä, miksi. Jokin miehessä tempaisi mukaansa. Saanan mielestä kyse oli kirjaimellisesti sokeasta rakkaudesta.

– Sille tielle jäin ja mies hallitsi siitä eteenpäin. Elämästäni tuli helvettiä. 

Väkivaltaa

Suhteen alusta saakka miesystävä käytti aseinaan henkistä väkivaltaa, kiristämistä ja alistamista. Kun Saana sai hiivatulehduksen, se oli miehelle syy tulistua: tulehdus oli tämän mielestä sukupuolitauti ja todiste siitä, että Saanalla oli ollut suhteen aikana muita miehiä.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun hän nosti minut rinnuksista seinille. Sen jälkeen elämästäni tuli kuin elokuvien psykologista trilleriä. En koskaan tiennyt, mitä on edessä.

Mies tuli mustasukkaiseksi mitä uskomattomammista syistä. Saana ei uskaltanut jättää miestä, eikä kukaan huomannut hänen hätäänsä. Kodin ulkopuolella mies osasi esittää charmanttia ja kaverit hehkuttivat ”mahtavaa tyyppiä”. Saana ajatteli, että tietäisittepä mitä kotona tapahtuu.

Alistuminen

Saana yritti useaan otteeseen keskustella miehensä kanssa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että ongelmat johtuivat Saanasta: Saana ei arvostanut miestään tarpeeksi. Miehen mielestä Saana oli henkisesti sairas, ei suinkaan hän.

– Hiljalleen aloin uskoa siihen. Mies aivopesi minut taitavasti ja alistuin siihen. Jossain vaiheessa aloin tuntea myös sääliä vanhempaa ja sairasta miestä kohtaan, ja se piti minut suhteessa kiinni.

Vaikka mies oli mustasukkainen, hän itse sai kulkea miten halusi. Jos miehen työpäivä loppui kello 14 ja hän tuli kotiin kello 23, Saana ei saanut edes kysyä, missä tämä oli ollut. Jos hän joskus erehtyi asiaa tiedustelemaan, tuloksena oli jälleen riita.

Hiljalleen miehen elämään tuli myös alkoholi. Mies tissutteli useita oluita päivässä. 

– Jos olimme käymässä vanhempieni luona, mies meni ”käymään kaupassa” ja viipyi siellä viisi tuntia. Hän aina väitti olleensa ruokakaupassa ne viisi tuntia, vaikka eiköhän hän todellisuudessa mennyt istumaan lähipubiin.

Saana oli suhteen alkuvaiheessa luottanut mieheen ja avautunut tälle kipeistä asioista, kuten nuoruuden itsemurhayrityksestään ja siitä, että lapsena kaipasi reissutöissä ollutta isäänsä.

– Hän haukkui jatkuvasti perhettäni. Oli kuulemma isäni vika, että minusta oli tullut kamala, koska isä ei ollut läsnä lapsuudessani. Jos joku erehtyi kehumaan veljeäni, mies raivostui, miksei häntä kehuta. Ja kun puhuin erosta, mies uhkasi kertoa itsemurhayrityksestäni sosiaaliviranomaisille, etten varmasti voisi pitää yhteistä lastamme.

Niin, Saana odotti pariskunnalle yhteistä lasta.

Lapsi

Kun Saana sai kuulla odottavansa lasta, hän oli kymmenennellä raskausviikolla. Raskaus oli huomaamatta ehtinyt edetä pitkälle, koska raskaustesti oli ensin näyttänyt negatiivista tulosta. Saana ei halunnut tehdä aborttia ja kertoi raskaudesta miehelleen.

– Miehen ensimmäinen kommentti äidilleen oli ollut: ”Nyt se Saana ei ainakaan jätä minua ikinä.”

Saanan raskaudesta huolimatta mies ei muuttanut väkivaltaisia tapojaan. Hän vietti öitä pois kotoa, ja Saana eli raskauttaan yksin ja itkien. Kun mies lopulta tuli humalassa kotiin, alkoi lyöminen.

– Pystyin tekemään ainoastaan sen, että suojasin käsillä vatsaani. 

Mies oli sitä mieltä, ettei Saanasta voi tulla hyvää äitiä. 

– Aloin uskoa häntä. Itsetuntoni oli romuttunut. Pidin itseäni täytenä fiaskona. 

Ennen niin komea mies oli lopettanut ulkonäöstään huolehtimisen. Kun Saana kieltäytyi seksistä, mies alkoi epäillä, että lapsi olisikin jonkun toisen miehen.

Saana ei voinut sietää ajatusta, että mies tulisi mukaan synnytykseen. Hän olisi halunnut serkkunsa doulakseen.

– Mies sanoi, että jos hän ei tule, niin sitten ei tule kukaan muukaan. Kun synnytys oli ohi, hänen ensimmäiset kommenttinsa koskivat sitä, etten ollut kuunnellut hänen ohjeitaan, miten ponnistaa!

Saana oli onnellinen lapsestaan, mutta arjen stressi oli valtava. Mies haki jatkuvasti sairauslomaa milloin mistäkin syystä, tissutteli yöt ja nukkui päivät. Saana valvoi itkevän lapsen kanssa. Kun hän yritti elää normaalia elämää päivisin, mies käski hänet ja lapsen ulos, että saisi itse nukkua.

– Henkisen pahanolon myötä myös fyysinen kuntoni romahti täysin. Sairastuin krooniseen paksusuolentulehdukseen ja painoni putosi dramaattisesti, Saana kertaa.

Ero

Kerran Saanan kertoi tilanteestaan läheiselle ihmiselle, mutta tämä ei uskonut häntä, koska ”mieshän on niin mukava”.

– Rehellisesti sanottuna kaikkein pahimpina hetkinä, katkerissa mielikuvissani suunnittelin, miten voisin päästä lopullisesti miehestäni eroon. Ajattelin jopa, että siskoni voisi adoptoida lapseni ja minä menisin istumaan vankilaan, missä taatusti olisi helpompaa kuin kotona.

Lopullinen piste yhteiselle elämälle tuli eräänä joulukuisena yönä. Kesken riidan mies paiskasi Saanan päin kirstua. Olkapäästä meni jänne. Saanan olkapää vammautui loppuelämäksi.

– Eniten olin huolissani lapsestani. Hän alkoi olla sen ikäinen, että hänelle jäisi ikuiset traumat. Mietin myös, että pahimmassa tapauksessa hänellä ei kohta olisi äitiä ollenkaan.

Saana soitti isälleen, joka haki hänet ja lapsen pois. Vieläkään Saana ei pysty puhumaan viimeisestä illasta purskahtamatta itkuun.

– Isä sanoi, että minulla on aina koti, johon voin tulla. Ja että minulle on olemassa joku paljon parempi.

Sen jälkeen Saana ei enää ottanut miestään takaisin, ei edes harkinnut asiaa. Mies ei silti luovuttanut, vaan pommitti Saanaa viesteillä ja uhkaili itsemurhalla. 

Uusi alku

Saana muutti takaisin kotikyläänsä. Hän tapasi uudestaan ensirakkautensa, ja on tämän kanssa nyt naimisissa.

– Aviomieheni on ollut uskomaton tuki heikkoinakin hetkinä, samoin perheeni ja ystäväni. Vanha suhteeni heijastuu valitettavasti välillä nykyiseen liittooni. On ollut vaikea oppia luottamaan miehiin ja siihen, että joku voisi oikeasti rakastaa minua. Nykyinen puolisoni on saanut paikkailtua murskattua itsetuntoani, vaikka ei se vieläkään ole ehjä. Mutta vähitellen tunnen itseni taas naiseksi ja ihmiseksi. Elämässäni on jälleen naurua.

Konkreettistakin korkoa Saana joutuu entisestä suhteestaan maksamaan.

– Otin itselleni lainaa autoon. Suostuin kuitenkin antamaan rahat miehelle, kun hän väitti niitä tarvitsevansa. Autoa en saanut enkä penniäkään takaisin, vaan maksan lainaa yhä pois.

– Narsisti pystyy kääntämään kaikki asiat päälaelleen ja saa ihmiset uskomaan, että vika onkin muissa. Maksan tuosta parisuhteesta loppuelämäni, haavat eivät parane koskaan. Toivottavasti muut narsistien uhrit tajuavat tilanteen vakavuuden nopeammin, etteivät jää loukkuun kuten minä jäin.

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jukka Haapalainen ryöstettiin maaliskuussa Lontoon-kotinsa portailla, kun hän oli tulossa vaihtamasta rahaa. Ryöstäjät veivät kännykän ja rahat sekä hakkasivat Haapalaisen.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomari Jukka Haapalainen ja tanssijapuoliso Sirpa Suutari-Jääskö eivät ole juuri viettäneet aikaa Lontoossa sijaitsevassa kodissaan maaliskuussa tapahtuneen ryöstön jälkeen.

Jukka oli tuolloin vaihtamassa rahaa ulkomaan työmatkan jälkeen. Neljä miestä näki tilanteen ja seurasi tätä kotiovelle.

– He ryöstivät rahat ja kännykän. Jouduin siinä vähän hakatuksikin, Jukka kertoo.

– Miehiä oli neljä ja Jukka taisteli vielä vastaan, Sirpa kertoo päätään pudistellen.

Sirpa kuuli ulkoa miehensä huutoa ja tilasi paikalle ambulanssin. Verta vuotava Jukka paikattiin. Fyysiset vammat ovat parantuneet, mutta perusturvallisuuden tunteeseen tapahtunut vaikutti.

– Perusturvallisuuden tunne on edelleen järkkynyt, eikä se varmaan koskaan palaudu täysin ennalleen. Tämä tapahtui vielä oman kodin portailla. Asumme turvallisella alueella, Lontoon keskustassa, jota olen pitänyt aina mukavana alueena. Tämän jälkeen olen ollut varuillani.

Episodin jälkeen pari suuntasi Suomeen tekemään koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen.

– Emme ole päässeet oikein mittaamaan, miltä Lontoon-kodissa oleminen tuntuu, Sirpa sanookin.

”Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin.”

Jukka painottaa, ettei ole antanut pelolle liikaa valtaa, vaikka luottamus toisiin ihmisiin on järkkynyt.

– Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin ja yrittää löytää jotain ihmeellistä ymmärrystä näitä tekijöitä kohtaan. Onneksi on paljon töitä, joista saan positiivista virtaa, Jukka sanoo.

Pari on matkustellut ympäri maailmaa koko 20 vuotta kestäneen uransa ajan, mutta ei ole joutunut aikaisemmin vaarallisiin tilanteisiin.

– Tietysti matkustaessa olemme pyrkineet välttämään turvattomia paikkoja, Sirpa kertoi tänään Linnanmäen lehdistöpäivässä, jossa esitettiin myös UIT: kauden esiintyjät.

UIT:n ensi-illan jälkeen pari palaa kuitenkin Lontooseen, jossa heillä on esiintymis- ja luennointitehtäviä British open -tanssikilpailuissa.