”Kulosaaren silta on lempikohtani. Se on ihana kumpaankin suuntaan”, Leena Aaltonen kuvailee.
”Kulosaaren silta on lempikohtani. Se on ihana kumpaankin suuntaan”, Leena Aaltonen kuvailee.

Lossin, metron ja nostokurjen kuljettajat näkevät kaiken mutta ovat itse piilossa. Leena, Jari ja Tommi kertovat, miltä tuntuu tehdä työtä yksin kaikkien keskellä.

”Aamun ensimmäiset tunnit ovat parhaita”

Leena Aaltonen, 53, näkee metron ohjaamosta kaiken, mutta kukaan ei näe häntä.

”Rakastan Helsinkiä. Näen kaupungin sellaisena kuin monet eivät näe koskaan. Aamun ensimmäiset tunnit ennen ruuhkaa ovat parhaita. On komean näköistä, kun aurinko nousee ja valaisee koko Helsingin siluetin punaiseksi.

Ensimmäinen työpäiväni jännitti hirveästi. Ihmiset eivät pelottaneet, mutta jännitin, muistanko kaiken ja mitä jos metroon tulee vika.

Näin työhakuilmoituksen aikoinaan Metro-lehdessä ja ajattelin, että nyt yritän. Olin ollut metron kyydissä vain kerran ennen sitä. Nyt olen ajanut seitsemän vuotta.

Työpäivänä ehtii miettiä kaikenlaista. Se on hyvä ja huono. Ajaminen tulee selkäytimestä, joten pystyn miettimään omia asioitani. Mietin usein eläimiäni, kolmea koiraa, kahta hamsteria ja kolmea akvaariota.

Jos omassa elämässä on ongelmia, niitä käy helposti läpi koko päivän. Joskus ongelmista tulee kauhean isoja, kun niitä kääntää ja vääntää. Jos ei pärjää itsensä kanssa, tämä työ käy raskaaksi. Eikä tätä voi tehdä, jos tuntee itsensä yksinäiseksi. Näillä työajoilla ystävät ovat niitä, jotka tekevät samaa työtä.

Me näemme ohjaamosta kaiken, mutta ohjaamoon eivät muut näe. Vaikka olemme näkymättömiä, matkustajat tietävät, että siellä on joku.

Jos omassa elämässä on ongelmia, niitä käy helposti läpi koko päivän.

Automaattimetro ajatteluttaa mutta ei pelota. Elämäänsä on turha pilata etukäteen stressaamalla. Kun automaatista puhuttiin paljon, moni tuli sanomaan, että lopettaa metron käytön, jos siellä ei ole enää kuljettajaa. Se tuntui hyvältä.

Tunnemme joitakin matkustajia ulkonäöltä ja tiedämme tarkkaan, miten he liikkuvat. Jos joku puuttuu aamulla, mietimme, mikähän hänellä on. En muista kasvoja mutta muistan, mitä matkustajilla on päällä. Trendit näkyvät hyvin. Revityt farkut ovat tulleet tänä kesänä takaisin.

Näen myös sellaista, mitä en välttämättä haluaisi. Esimerkiksi sen, koska uusi huumelasti on tullut Suomeen. Nistit nousevat koloistaan ja tulevat ostoksille keskustaan.

Välillä ihmiset räkivät tuulilasiin, välillä näytetään keskaria ja potkitaan ovia. Alkuun turhautti, että häiriöt vaikeuttivat työntekoani, mutta en voinut tehdä niille mitään.

Tässä työssä on paljon hyvää. Tämä on itsenäistä. Kukaan ei roiku niskassa: aikataulu on ainoa, jota joutuu noudattamaan. Jos jotain sattuu, se on harvoin oma vika. Työ jää työpaikalle, kun lähden kotiin. Ei ole sähköposteja, joita miettisin iltaisin tai lomalla.

Sanon aina, että olen antisosiaalinen ja kaipaan yksinoloa. Tykkään olla porukassakin, mutta oma aika on hirveän tärkeätä. Yksin kulkiessa voi tehdä juuri niin kuin haluaa.”


”Meri on parhaimmillaan, kun se on tyyni”, Jari Tamminen sanoo.


”Täällä koen vapauden tunteen”

Lossia 27 vuotta ajanut Jari Tamminen, 47, ei ole koskaan stressannut töistä.

"Olen ajanut tätä väliä 13 vuotta, eikä kyllästytä yhtään. Ulkoisesti tämä voi näyttää yksitoikkoiselta. Autoja menee, ja minä kuljen rannasta rantaan. Meri kuitenkin muuttuu niin paljon, että jokainen ylityskerta on erilainen.

Olen viettänyt saaristossa koko ikäni. Kaipaan meren tuoksua niin paljon, etten voisi muuttaa saaristosta minnekään.

Aloitin lossilla kesätuuraajana armeijan jälkeen. Elettiin aikaa, jolloin töitä vielä oli. Päätti vain, mihin meni ja alkoi tehdä. Nyt olen ajanut lossia 27 vuotta. Kertaakaan ei ole ollut maanantaita, jona en olisi halunnut lähteä töihin. En ole koskaan tuntenut stressiä, enkä ollut kertaakaan flunssan takia pois.

Onhan täällä hetkiä, kun tuntuu, ettei kello käy. Kun on hiljaista, on niin hiljaista, että mitään ei kuulu. Joku voisi sanoa sitä yksinäiseksi, kun talvella ei näy kolmeen neljään tuntiin autoakaan ja ainoa valo on vastarannalla. Kun sitä osaa arvostaa, ei siitä kovin helposti luopuisi.

Olen sosiaalinen ja tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta viihdyn hyvin yksinkin. Pitkän vuoron aikana ehtii ajatella paljon: työasioita, henkilökohtaisia asioita, mitä teen seuraavana vapaa­päivänä. Maail­man tapahtumat eivät kauheasti kiinnosta.

Tunnen kaikki saarten paikalliset. Yksi tulee kertomaan maataloudesta, yksi kaavoituksesta. Kaikesta pitää olla mielipide.

En ole uskovainen, mutta laitan usein kädet ristiin, kun saan tulla tänne.

Jään tänne yöksi aina iltavuoron jälkeen, koska jatkan töitä aamulla. Rannassa on parakki, jossa on sänky, keittiö, vessa ja pieni yksinistuttava sauna, jonka työkaverini on rakentanut. Kymmenen jälkeen laitan lossin kiinni ja saunan päälle.

Kotona minua odottaa vaimo, kuusivuotias poika ja koira. Kun nukun täällä yöt, en mieti, miten kotona menee. Olen hyväksynyt sen, että näin tämä vain on.

Totta kai on tilanteita, jolloin haluaisin olla mieluummin perheen kanssa. Näen vuorolistan vaikka kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Välillä olen täällä juhlapyhät ja syntymäpäivät.

Mieleenpainuvia työpäiviä ovat ne, jotka luonto antaa. Kovat myrskyt ovat niin kovia, että lossiliikenteen joutuu keskeyttämään. Vesi tulee kannen yli, eikä lossia yksinkertaisesti saa rantaan. En ole silti ikinä pelännyt merellä.

En pelkää työpaikkani puolesta. Silloitus on vähäistä nykyään, ja varustamo on ollut hereillä, kun kilpailuttaminen on ollut käynnissä. Toivon, että jään tästä hommasta eläkkeelle. En usko, että sopeutuisin enää toimistoon. Kouluttamattomuuskin vaikuttaa.

En ole uskovainen, mutta laitan usein kädet ristiin, kun saan tulla tänne. Täällä koen vapauden tunteen. Ajan aikataulun mukaan, mutta ei minulla ole kiirettä mihinkään. Vuorokauteen en voi vaikuttaa ulkoiseen maailmaan. Nautin joka hetkestä.”

Katso alta video Jarin työstä:

2190221

 

”Lehmän hermot pitää olla”

SRV:n nostokurjenkuljettaja Tommi Asikainen, 36, istuu päivät yksin 35 metrin korkeudessa.

 

”Parasta on se, että näen koko ajan, mitä tapahtuu. Työmaa menee hetki hetkeltä eteenpäin. Maisema muuttuu koko ajan, vaikka istun paikallani.

Jonkinlainen yksin viihtyvä luonne täytyy olla, että täällä viitsii olla. Ajaminen tulee niin selkärangasta, että pystyn olemaan melkein koko päivän omissa ajatuksissani. Minkä silmät näkevät, sen kädet tekevät. Ajamista ei tarvitse miettiä yhtään.

Lehmän hermot tässä pitää olla. Välillä tulee odottelua. Silloin voi ottaa vaikka pikku torkut. Minulla on niin hyvät unenlahjat, että pystyn nukkumaan missä tahansa. Jos kahvitauolla väsyttää, enkä viitsi lähteä alas, ehdin hyvin ottaa unet.

Olen tehnyt näitä hommia 16 vuotta. Aloitin heti intin jälkeen. Nuorena isot koneet ja työmaat kiinnostivat. En tiedä, tulisiko näin vanhempana lähdettyä.

Kun kerron, mitä teen työkseni, ihmiset kysyvät aina ensimmäiseksi, pelottaako. Sitten kysytään, miten näen täältä. Tätä ei voi tehdä, jos ei ole stereonäkö eikä tiedä, onko matkaa metri vai kymmenen.

Aluksi vähän jännitti, mutta sen jälkeen ei ole ikinä pelottanut. Ylhäällä olemiseen tottuu. Meni kyllä yllättävän pitkä aika, ennen kuin ylhäällä ja alhaalla olemisessa ei huomannut mitään eroa. Nosturi heiluu koko ajan, ja alussa huippasi vielä alhaallakin. Nyt kiipeäminen menee niin rutiinilla, että katselen vain, mitä sivuilla tapahtuu ja ketkä ovat menossa kahville.

Jos kone on matala, niin kuin tämä, käyn välillä kahvilla alhaalla. 50-metrinen nosturi alkaa olla niin korkea, etten viitsi lähteä alas kahvin takia.

Kun sataa räntää ja katson, kun jätkät vetävät tuolla kurahaalareissa, muistan aina, että tämä nosturi on ihan hyvä juttu.

Kun sataa räntää ja katson, kun jätkät vetävät tuolla kurahaalareissa, muistan aina, että tämä nosturi on ihan hyvä juttu.

Minulla on täällä radio, tabletti ja toisessa koneessa televisiokin. Omaa konetta on erilaista ajaa kuin muita. Tiedän kaikki sen metkut.

Näen täältä ylhäältä kokonaisuuden parhaiten. Joskus alhaalla työskentelevät pyytävät apua, kun eivät muista, mihin ovat jonkin tavaran jättäneet.

Nyt teemme parkkihallia lentokentällä. Mitä isompi kohde, sitä enemmän minulla on seurattavaa. Isoissa tehtaissa on paras olla. Siellä on niin paljon katsottavaa, sellaista, mitä ei ole koskaan ennen nähnyt.

Seuraan työmaata, toista nosturia ja sitä, mitä lentokentällä tapahtuu. Näen, kun lentokoneet nousevat ja laskeutuvat. Yhden kahden aikaan iltapäivällä lähtee tosi paljon koneita. Kerosiini haisee kopissa asti.

Ilman nosturia työmaalla ei pystyisi tekemään mitään. Robottiajoa on suunniteltu pitkään, mutta se olisi hankala toteuttaa käytännössä. Tätä ei kirjoista lukemalla opi. Jotkut eivät opi koskaan.

Olen melko varma, että teen tätä eläkkeelle asti. Ehkä olen niin urautunut, etten osaisi muuta.”

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.