Aihisten kodin sisustus on Henkan käsialaa. ”Kun muutimme tähän asuntoon, Kaappaus keittiössä oli juuri alkanut ja olin niin kiireinen, etten ollut edes muuttopäivänä paikalla. Anoppi joutui viikkaamaan kalsarini kaappiin”, Kape kertoo.
Aihisten kodin sisustus on Henkan käsialaa. ”Kun muutimme tähän asuntoon, Kaappaus keittiössä oli juuri alkanut ja olin niin kiireinen, etten ollut edes muuttopäivänä paikalla. Anoppi joutui viikkaamaan kalsarini kaappiin”, Kape kertoo.

Keittiöpäällikkö Kari Aihinen laittaa telkkarissa kotikokit järjestykseen, mutta omassa kodissaan hänen vastuullaan on vain roskien vienti. Muusta huolehtii vaimo Henriikka Aihinen.

Televisiossa keittiöpäällikkö Kari Aihisen marssii taas kerran yhteen suomalaiskotiin, lataa jääkaapin täyteen kasviksia, istuttaa perheen pöydän ääreen ja viskoo einekset roskiin.

Kaappaus keittiössä -ohjelmaa tehtiin vuodesta 2013 tämän vuoden kevääseen, ja ohjelmassa esiintyneet 29 perhettä tottelivat epäröimättä ”Kapen” turkulaisnuottista komentoa.

– Olen kuusivuotiaana ollut ensimmäisen kerran lätkäjoukkueen kapteenina. Kaappaukseen ihastuin, koska sain olla siinä oma itseni, Kape sanoo nyt.

Kotona Helsingin Kampissa Kape ei ole kapteeni. Siellä määrää Henriikka Aihinen. Hän on sisustanut kodin vaalein sävyin ja remontoinut aaltopellistä eteiseen kiiltävän seinän. Keittiössä punainen ja musta luovat vaaleudelle hallitun kontrastin, ja pariskunnan poikien huone näyttää sekin mietityltä.

Sisustuksen lisäksi Henriikka vastaa ruuanlaitosta, kaupassa käymisestä, aikatauluista ja oikeastaan kaikesta muustakin. Kun Kapea haastatellaan, hän kehuu vuolaasti rouva Aihista kodin pyörittämisestä.

– Olen sanonut Kapelle, että ei tarvitse aina niin paljon kehua. Ihmiset luulevat, että olen joku täydellinen rouva Aihinen, Henkaksi kutsuttu Henriikka sanoo.

Henkka on juuri aloittanut työt Espoon Taitoluisteluklubin toiminnanjohtajana. Iltaisin hän ohjaa ryhmäliikuntaa. Kapen ohjelmista televisiossa pyörii nyt Vappu Pimiän kanssa tehty Kädetön kokki, ja samalla kuvataan jo Katastrofikokkia Tomi Björckin kanssa. Kape on myös ravintola Savoyn keittiöpäällikkö.

Pariskunnan pojista Kasper, kuusi vuotta, on esikoulussa ja Verner, kolme vuotta, päiväkodissa – eli dagiksessa, kuten Turussa kasvaneet Aihiset sanovat. Syksyllä ovat alkaneet harrastusmenot.

Arki on onnellista, mutta pelkkä lapsen kuumeilu voi sekoittaa pakan.

– Isovanhemmat ovat Turun seudulla, joten meillä ei ole täällä turvaverkkoa, Kape kertoo.

– Lastenhoitajat on tulleet tutuiksi tänä syksynä, Henkka lisää.

Mutta ei täällä missään kriisissä olla. Tämä on normaalia ruuhkavuosia elävän perheen arkea.

Pikkujouluissa pariksi

Aihiset ovat olleet yhdessä 15 vuotta, ja siihen on tietysti mahtunut monenlaista.

Hankalinta oli alku: ensimmäiset neljä vuotta.

– Tapasimme vuonna 1999 kylpylähotelli Caribian pikkujouluissa, Kape kertoo.

Hän oli kokkipoika, Henkka työskenteli respassa. ”Helvetin hyvännäköinen mimmi” kiinnitti Kapen huomion.

"Henkalle sanoin, että kerro kaikki luurangot kaapista, ennen kuin suutelen."

– Varmaankin Kape teki aloitteen, Henkka muistelee.

– Olen lähtenyt jokaiseen suhteeseen niin, että tämän naisen kanssa mennään naimisiin. Suhteet ovat aina kaatuneet johonkin. Henkalle sanoin heti, että kerro kaikki luurangot kaapista, ennen kuin suutelen, Kape kertoo.

Vaikeaksi suhteen teki se, että Kape muutti Helsinkiin työskennelläkseen Savoyssa ja Henkka Jyväskylään opiskellakseen liikuntatieteitä.

– Kaukorakkauteen tulee helposti kaikkea, Henkka sanoo.

Junassa istumista ja viikonlopputapaamisia jatkui neljä vuotta. Toisaalta homma myös toimi, sillä vielä tuolloin Kapella oli viikonloput vapaata. Vuonna 2004 Henkka sai opintonsa päätökseen ja muutti Helsinkiin.

– Sen jälkeen on ollut tasaisempaa ja arkisempaa.

Yhdessäoloa helpottavat samankaltaiset arvot ja taustat. Molemmat tulevat kolmen lapsen ja kahden aikuisen perheistä, joissa isä teki runsaasti töitä, äiti hoivasi lapsia ja vanhempia piti totella. Avoimuus, rehellisyys ja vastuullisuus olivat tärkeitä jo lapsuudenperheissä.

– Helpottaa arkea, kun sanoo asioista. Pitää pystyä menemään hyvällä ja vapautuneella mielellä nukkumaan, Kape toteaa.

Suhdetta pitää kasassa se, että yhdessä ei olla ihan koko ajan, mutta välillä tehdään asioita kaksin tai perheenä.

– Kerran tai kahdesti vuodessa varaamme kaveripariskunnan kanssa hotellihuoneet ja pöydän ravintolasta ja teemme päivän ajan juttuja, joita teimme yhdessä jo ennen lapsia, Henkka kertoo.

– Totta kai välillä ostan ruusuja ja alusvaatteita ja käydään syömässä, mutta kun on rakkautta ja peruspaketti kasassa, ei tarvitse koko ajan hyysätä, Kape lisää.

Kermaa, voita ja suolaa

On harvinainen syysilta, sillä Kapekin on kotona. Henkka on tehnyt iltapalaksi pannukakkua, joka maistuu siltä, että kermassa ei ole säästelty. Siihen syventyessään lapset malttavat olla hetken hiljaa.

Tv-ohjelmissaan Kape on tullut tunnetuksi kevyttuotteiden ja einesten vastustajana.

– Kaikki paistetaan normaalisuolaisessa voissa ja kastikkeet tehdään kuohukermaan, hän sanoo.

Kerman, suolan ja voin käyttö on nykyään vähän kapinallista. Kun Kasper meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin, hän kommentoi ensimmäisenä isälleen puuron suolattomuutta. Kape veti nolona lippistä syvemmälle päähän.

– Emme ole terveysfriikkejä, mutta Henkka on liikunnan ammattilainen ja minä olen ruuan ammattilainen, joten tiedämme, mikä on terveellistä, hän sanoo.

Terveellisyyttä tärkeämpää on maku. Kun ruoka on hyvän makuista, ei ole ongelma, että koko perhe syö samaa ruokaa ja että kaikkea pitää maistaa.

Kapen mielestä suomalaisten kotikokkien suurimmat synnit ovat syömättömyys ja tekemättömyys. Aterioita on liian vähän eikä ruokaa jakseta tehdä.

Aihisilla Henkka tekee tavallista kotiruokaa hyvistä raaka-aineista, ja sapuskaa on tarjolla viidesti päivässä. Henkan bravuureja ovat tomaattinen kanapata ja nakkikeitto, johon tulee tuorejuustoa ja currya.

"Päätin isäni kuoleman jälkeen, että töitä tehdään joka päivä niin kauan kuin jaksaa nousta."

Televisiossa Kape on korostanut sitäkin, että perheiden pitäisi ruokailla saman pöydän ääressä joka päivä. Hänen omassa kodissaan niin tekevät äiti ja lapset. Itse hän on paikalla hyvällä tuurilla sunnuntaina ja maanantaina.

– Päätin oman isäni kuoleman jälkeen, että töitä tehdään joka päivä niin kauan kuin jaksaa nousta, Kape sanoo.

Kapen isä kuoli aivoverenvuotoon 49-vuotiaana. Isän yllättävä poismeno sai Kapen toteamaan, että menneiden ja tulevan murehtimisen sijaan kannattaa keskittyä täysillä asioihin, jotka ovat tärkeitä: perheeseen ja työhön.

 


 

Jätkät ovat etusijalla

Henkalle kodinhengettären rooliin sujahtaminen ei ole ollut vaikeaa. Kape teki suhteen alkuaikoina niin paljon töitä, että meni nukkumaankin kokinvaatteet päällä. Henkka tiesi, että jos perhettä tulee, siitä huolehtiminen jää hänen kontolleen.

– Vaikka Kape on paljon poissa ja aikataulut ovat mitä ovat, hän on hirveän hyvä isä, hän sanoo.

Kapelle lapset, ”jätkät”, ovat kaikki kaikessa. Vaimon kanssa on hyvä suhde, joten kiireestä voi puhua. Lapset taas eivät vielä ymmärrä, miksi isä lähtee kahdeksi viikoksi työreissuun.

– Jos pitää valita, alanko sunnuntaiaamuna siivota ja laitanko vaimolle kahvin pöytään vai lähdenkö jätkien kanssa pelaamaan puistoon, niin lähden kyllä pelaamaan.

Kuten monessa muussakin reissaavan isän perheessä, täälläkin isä on odotettu vieras, ja äiti se tylsä vanhempi, joka on aina kotona määräämässä.

– Henkalla on sääntöjä ja minulla ei, Kape sanoo.

Kun mennään katsomaan Jokereiden ja HIFKin peliä, lapset saavat karkkipussin, vaikkei olekaan karkkipäivä. Jokeri-lipun ja -lippiksenkin voi Kapen mielestä ostaa, jos lapset haluavat.

– En usko rajoittamiseen.

– Kape on sellainen fun daddy. Sanomme kavereillekin, että tuokaa vain kaikki lapset tänne, kun Kape on kotona, Henkka kertoo.

Molemmille on tärkeää, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia.

– Yritämme opettaa kohteliaisuudet ja sen, että heistä tulisi hyviä ystäviä. Ettei olisi tappeluita, ja osattaisiin pyytää anteeksi, Henkka kuvailee ja nousee pöydästä erottamaan nujakoivia veljeksiä.

Esikoinen ja keskimmäinen

Henkka, lapsuudenperheensä keskimmäinen lapsi, on monessa mielessä tyypillinen esikoinen. Hän järjestää juhlat ja arkimenot, säätää ja huolehtii.

Kape taas on esikoinen, mutta ei se tyypillisin.

– En ole eläissäni varannut yhtään ulkomaanmatkaa, hän sanoo.

Sen hoitaa Henkka. Hän nauttii järjestelemisestä niin, että varaa myös lapsuudenperheensä matkat.

Vaikka järjestely ei ole Kapen juttu, työmoraalia hänellä on, siitä pariskunta on yhtä mieltä. Kapen hommahan on katsoa, että ulkomaanmatkoihin on varaa.

– En koskaan ajatellut, että minusta tulisi mitään tällaista, mitä tuli. Tein vain äärimmäisen kovasti duunia, Kape sanoo urastaan.

– Töitä saa ja pitääkin tehdä paljon, Henkka toteaa.

Ei sitä paitsi ole ihme, ettei Kape ole kotona mikään käytännön ihminen. Hänhän on nykyajan rocktähti: tv-kokki.

Kun Kape teki ensimmäisen tv-projektinsa vuonna 2003, hän ei todellakaan arvannut, että telkkarissa kokkailusta tulisi iso juttu. Kokkisota oli pyörinyt useamman vuoden, mutta kukaan tuskin osasi ennustaa, että runsaan kymmenen vuoden päästä ruokaohjelmat täyttävät valtavan osan kanavien ohjelma-ajasta, kaikkea paistinpannuista kirjoihin myydään tunnettujen kokkien naamoilla ja Tomi Björck ansaitsee kokkaamalla kutsun Linnan juhliin.

"Olet ihan tavallinen aviomies ja isä, et mikään rockstara."

Aihiset ovat silti sitä mieltä, että Kapen saama julkisuus ei ole muuttanut heidän elämäänsä.

– Sekin vaikuttaa, että olet 43 vuotta, et 23, Henkka heittää.

Eikä Kape ole sellainen tatuoinnein koristeltu adonis, jollaisena vaikkapa Tomi Björck tunnetaan. Kape on perheenisä ja entinen lätkänpelaaja, joka ei nykyään harrasta yhtikäs mitään liikuntaa.

– Olet ihan tavallinen aviomies ja isä, et mikään rockstara, Henkka sanoo.

Hänen mielestään Kape on telkkarissa samanlainen rehellinen symppis kuin kotona.

– Sellainen hölmö. Ei ole mitään suodatinta, lauot vain menemään.

 

Kari ja Henriikka Aihinen

Kari Aihinen on 43-vuotias keittiöpäällikkö ja tv-kokki. Työskentelee helsinkiläisravintola Savoyssa.

Muistetaan Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, jota hän teki kolme tuotantokautta. Nyt televisiossa pyörii Kädetön kokki, ja seuraavaksi työn alla on kisa nimeltä Katastrofikokki.

Henriikka Aihinen on 37-vuotias liikuntatieteen maisteri. Hän on Espoon taitoluisteluklubin toiminnanjohtaja ja Sats Elixian ryhmäliikunnan ohjaaja sekä kouluttaja.

Aihisilla on kuusi- ja kolmivuotiaat pojat Kasper ja Verner. Vanhemmat ovat kotoisin Turusta, mutta perhe asuu Helsingissä.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.