Aihisten kodin sisustus on Henkan käsialaa. ”Kun muutimme tähän asuntoon, Kaappaus keittiössä oli juuri alkanut ja olin niin kiireinen, etten ollut edes muuttopäivänä paikalla. Anoppi joutui viikkaamaan kalsarini kaappiin”, Kape kertoo.
Aihisten kodin sisustus on Henkan käsialaa. ”Kun muutimme tähän asuntoon, Kaappaus keittiössä oli juuri alkanut ja olin niin kiireinen, etten ollut edes muuttopäivänä paikalla. Anoppi joutui viikkaamaan kalsarini kaappiin”, Kape kertoo.

Keittiöpäällikkö Kari Aihinen laittaa telkkarissa kotikokit järjestykseen, mutta omassa kodissaan hänen vastuullaan on vain roskien vienti. Muusta huolehtii vaimo Henriikka Aihinen.

Televisiossa keittiöpäällikkö Kari Aihisen marssii taas kerran yhteen suomalaiskotiin, lataa jääkaapin täyteen kasviksia, istuttaa perheen pöydän ääreen ja viskoo einekset roskiin.

Kaappaus keittiössä -ohjelmaa tehtiin vuodesta 2013 tämän vuoden kevääseen, ja ohjelmassa esiintyneet 29 perhettä tottelivat epäröimättä ”Kapen” turkulaisnuottista komentoa.

– Olen kuusivuotiaana ollut ensimmäisen kerran lätkäjoukkueen kapteenina. Kaappaukseen ihastuin, koska sain olla siinä oma itseni, Kape sanoo nyt.

Kotona Helsingin Kampissa Kape ei ole kapteeni. Siellä määrää Henriikka Aihinen. Hän on sisustanut kodin vaalein sävyin ja remontoinut aaltopellistä eteiseen kiiltävän seinän. Keittiössä punainen ja musta luovat vaaleudelle hallitun kontrastin, ja pariskunnan poikien huone näyttää sekin mietityltä.

Sisustuksen lisäksi Henriikka vastaa ruuanlaitosta, kaupassa käymisestä, aikatauluista ja oikeastaan kaikesta muustakin. Kun Kapea haastatellaan, hän kehuu vuolaasti rouva Aihista kodin pyörittämisestä.

– Olen sanonut Kapelle, että ei tarvitse aina niin paljon kehua. Ihmiset luulevat, että olen joku täydellinen rouva Aihinen, Henkaksi kutsuttu Henriikka sanoo.

Henkka on juuri aloittanut työt Espoon Taitoluisteluklubin toiminnanjohtajana. Iltaisin hän ohjaa ryhmäliikuntaa. Kapen ohjelmista televisiossa pyörii nyt Vappu Pimiän kanssa tehty Kädetön kokki, ja samalla kuvataan jo Katastrofikokkia Tomi Björckin kanssa. Kape on myös ravintola Savoyn keittiöpäällikkö.

Pariskunnan pojista Kasper, kuusi vuotta, on esikoulussa ja Verner, kolme vuotta, päiväkodissa – eli dagiksessa, kuten Turussa kasvaneet Aihiset sanovat. Syksyllä ovat alkaneet harrastusmenot.

Arki on onnellista, mutta pelkkä lapsen kuumeilu voi sekoittaa pakan.

– Isovanhemmat ovat Turun seudulla, joten meillä ei ole täällä turvaverkkoa, Kape kertoo.

– Lastenhoitajat on tulleet tutuiksi tänä syksynä, Henkka lisää.

Mutta ei täällä missään kriisissä olla. Tämä on normaalia ruuhkavuosia elävän perheen arkea.

Pikkujouluissa pariksi

Aihiset ovat olleet yhdessä 15 vuotta, ja siihen on tietysti mahtunut monenlaista.

Hankalinta oli alku: ensimmäiset neljä vuotta.

– Tapasimme vuonna 1999 kylpylähotelli Caribian pikkujouluissa, Kape kertoo.

Hän oli kokkipoika, Henkka työskenteli respassa. ”Helvetin hyvännäköinen mimmi” kiinnitti Kapen huomion.

"Henkalle sanoin, että kerro kaikki luurangot kaapista, ennen kuin suutelen."

– Varmaankin Kape teki aloitteen, Henkka muistelee.

– Olen lähtenyt jokaiseen suhteeseen niin, että tämän naisen kanssa mennään naimisiin. Suhteet ovat aina kaatuneet johonkin. Henkalle sanoin heti, että kerro kaikki luurangot kaapista, ennen kuin suutelen, Kape kertoo.

Vaikeaksi suhteen teki se, että Kape muutti Helsinkiin työskennelläkseen Savoyssa ja Henkka Jyväskylään opiskellakseen liikuntatieteitä.

– Kaukorakkauteen tulee helposti kaikkea, Henkka sanoo.

Junassa istumista ja viikonlopputapaamisia jatkui neljä vuotta. Toisaalta homma myös toimi, sillä vielä tuolloin Kapella oli viikonloput vapaata. Vuonna 2004 Henkka sai opintonsa päätökseen ja muutti Helsinkiin.

– Sen jälkeen on ollut tasaisempaa ja arkisempaa.

Yhdessäoloa helpottavat samankaltaiset arvot ja taustat. Molemmat tulevat kolmen lapsen ja kahden aikuisen perheistä, joissa isä teki runsaasti töitä, äiti hoivasi lapsia ja vanhempia piti totella. Avoimuus, rehellisyys ja vastuullisuus olivat tärkeitä jo lapsuudenperheissä.

– Helpottaa arkea, kun sanoo asioista. Pitää pystyä menemään hyvällä ja vapautuneella mielellä nukkumaan, Kape toteaa.

Suhdetta pitää kasassa se, että yhdessä ei olla ihan koko ajan, mutta välillä tehdään asioita kaksin tai perheenä.

– Kerran tai kahdesti vuodessa varaamme kaveripariskunnan kanssa hotellihuoneet ja pöydän ravintolasta ja teemme päivän ajan juttuja, joita teimme yhdessä jo ennen lapsia, Henkka kertoo.

– Totta kai välillä ostan ruusuja ja alusvaatteita ja käydään syömässä, mutta kun on rakkautta ja peruspaketti kasassa, ei tarvitse koko ajan hyysätä, Kape lisää.

Kermaa, voita ja suolaa

On harvinainen syysilta, sillä Kapekin on kotona. Henkka on tehnyt iltapalaksi pannukakkua, joka maistuu siltä, että kermassa ei ole säästelty. Siihen syventyessään lapset malttavat olla hetken hiljaa.

Tv-ohjelmissaan Kape on tullut tunnetuksi kevyttuotteiden ja einesten vastustajana.

– Kaikki paistetaan normaalisuolaisessa voissa ja kastikkeet tehdään kuohukermaan, hän sanoo.

Kerman, suolan ja voin käyttö on nykyään vähän kapinallista. Kun Kasper meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin, hän kommentoi ensimmäisenä isälleen puuron suolattomuutta. Kape veti nolona lippistä syvemmälle päähän.

– Emme ole terveysfriikkejä, mutta Henkka on liikunnan ammattilainen ja minä olen ruuan ammattilainen, joten tiedämme, mikä on terveellistä, hän sanoo.

Terveellisyyttä tärkeämpää on maku. Kun ruoka on hyvän makuista, ei ole ongelma, että koko perhe syö samaa ruokaa ja että kaikkea pitää maistaa.

Kapen mielestä suomalaisten kotikokkien suurimmat synnit ovat syömättömyys ja tekemättömyys. Aterioita on liian vähän eikä ruokaa jakseta tehdä.

Aihisilla Henkka tekee tavallista kotiruokaa hyvistä raaka-aineista, ja sapuskaa on tarjolla viidesti päivässä. Henkan bravuureja ovat tomaattinen kanapata ja nakkikeitto, johon tulee tuorejuustoa ja currya.

"Päätin isäni kuoleman jälkeen, että töitä tehdään joka päivä niin kauan kuin jaksaa nousta."

Televisiossa Kape on korostanut sitäkin, että perheiden pitäisi ruokailla saman pöydän ääressä joka päivä. Hänen omassa kodissaan niin tekevät äiti ja lapset. Itse hän on paikalla hyvällä tuurilla sunnuntaina ja maanantaina.

– Päätin oman isäni kuoleman jälkeen, että töitä tehdään joka päivä niin kauan kuin jaksaa nousta, Kape sanoo.

Kapen isä kuoli aivoverenvuotoon 49-vuotiaana. Isän yllättävä poismeno sai Kapen toteamaan, että menneiden ja tulevan murehtimisen sijaan kannattaa keskittyä täysillä asioihin, jotka ovat tärkeitä: perheeseen ja työhön.

 


 

Jätkät ovat etusijalla

Henkalle kodinhengettären rooliin sujahtaminen ei ole ollut vaikeaa. Kape teki suhteen alkuaikoina niin paljon töitä, että meni nukkumaankin kokinvaatteet päällä. Henkka tiesi, että jos perhettä tulee, siitä huolehtiminen jää hänen kontolleen.

– Vaikka Kape on paljon poissa ja aikataulut ovat mitä ovat, hän on hirveän hyvä isä, hän sanoo.

Kapelle lapset, ”jätkät”, ovat kaikki kaikessa. Vaimon kanssa on hyvä suhde, joten kiireestä voi puhua. Lapset taas eivät vielä ymmärrä, miksi isä lähtee kahdeksi viikoksi työreissuun.

– Jos pitää valita, alanko sunnuntaiaamuna siivota ja laitanko vaimolle kahvin pöytään vai lähdenkö jätkien kanssa pelaamaan puistoon, niin lähden kyllä pelaamaan.

Kuten monessa muussakin reissaavan isän perheessä, täälläkin isä on odotettu vieras, ja äiti se tylsä vanhempi, joka on aina kotona määräämässä.

– Henkalla on sääntöjä ja minulla ei, Kape sanoo.

Kun mennään katsomaan Jokereiden ja HIFKin peliä, lapset saavat karkkipussin, vaikkei olekaan karkkipäivä. Jokeri-lipun ja -lippiksenkin voi Kapen mielestä ostaa, jos lapset haluavat.

– En usko rajoittamiseen.

– Kape on sellainen fun daddy. Sanomme kavereillekin, että tuokaa vain kaikki lapset tänne, kun Kape on kotona, Henkka kertoo.

Molemmille on tärkeää, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia.

– Yritämme opettaa kohteliaisuudet ja sen, että heistä tulisi hyviä ystäviä. Ettei olisi tappeluita, ja osattaisiin pyytää anteeksi, Henkka kuvailee ja nousee pöydästä erottamaan nujakoivia veljeksiä.

Esikoinen ja keskimmäinen

Henkka, lapsuudenperheensä keskimmäinen lapsi, on monessa mielessä tyypillinen esikoinen. Hän järjestää juhlat ja arkimenot, säätää ja huolehtii.

Kape taas on esikoinen, mutta ei se tyypillisin.

– En ole eläissäni varannut yhtään ulkomaanmatkaa, hän sanoo.

Sen hoitaa Henkka. Hän nauttii järjestelemisestä niin, että varaa myös lapsuudenperheensä matkat.

Vaikka järjestely ei ole Kapen juttu, työmoraalia hänellä on, siitä pariskunta on yhtä mieltä. Kapen hommahan on katsoa, että ulkomaanmatkoihin on varaa.

– En koskaan ajatellut, että minusta tulisi mitään tällaista, mitä tuli. Tein vain äärimmäisen kovasti duunia, Kape sanoo urastaan.

– Töitä saa ja pitääkin tehdä paljon, Henkka toteaa.

Ei sitä paitsi ole ihme, ettei Kape ole kotona mikään käytännön ihminen. Hänhän on nykyajan rocktähti: tv-kokki.

Kun Kape teki ensimmäisen tv-projektinsa vuonna 2003, hän ei todellakaan arvannut, että telkkarissa kokkailusta tulisi iso juttu. Kokkisota oli pyörinyt useamman vuoden, mutta kukaan tuskin osasi ennustaa, että runsaan kymmenen vuoden päästä ruokaohjelmat täyttävät valtavan osan kanavien ohjelma-ajasta, kaikkea paistinpannuista kirjoihin myydään tunnettujen kokkien naamoilla ja Tomi Björck ansaitsee kokkaamalla kutsun Linnan juhliin.

"Olet ihan tavallinen aviomies ja isä, et mikään rockstara."

Aihiset ovat silti sitä mieltä, että Kapen saama julkisuus ei ole muuttanut heidän elämäänsä.

– Sekin vaikuttaa, että olet 43 vuotta, et 23, Henkka heittää.

Eikä Kape ole sellainen tatuoinnein koristeltu adonis, jollaisena vaikkapa Tomi Björck tunnetaan. Kape on perheenisä ja entinen lätkänpelaaja, joka ei nykyään harrasta yhtikäs mitään liikuntaa.

– Olet ihan tavallinen aviomies ja isä, et mikään rockstara, Henkka sanoo.

Hänen mielestään Kape on telkkarissa samanlainen rehellinen symppis kuin kotona.

– Sellainen hölmö. Ei ole mitään suodatinta, lauot vain menemään.

 

Kari ja Henriikka Aihinen

Kari Aihinen on 43-vuotias keittiöpäällikkö ja tv-kokki. Työskentelee helsinkiläisravintola Savoyssa.

Muistetaan Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, jota hän teki kolme tuotantokautta. Nyt televisiossa pyörii Kädetön kokki, ja seuraavaksi työn alla on kisa nimeltä Katastrofikokki.

Henriikka Aihinen on 37-vuotias liikuntatieteen maisteri. Hän on Espoon taitoluisteluklubin toiminnanjohtaja ja Sats Elixian ryhmäliikunnan ohjaaja sekä kouluttaja.

Aihisilla on kuusi- ja kolmivuotiaat pojat Kasper ja Verner. Vanhemmat ovat kotoisin Turusta, mutta perhe asuu Helsingissä.

Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield
Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield

Laulaja Kasmir kertoo jumaloivansa avopuolisoaan, mutta tunteneensa pariskunnan ikäeron takia riittämättömyyttä.

Vain elämää -ohjelmassa keskustellaan tällä viikolla seksin merkityksestä parisuhteessa. 

Kasmir-nimellä esiintyvä laulaja Thomas Kirjonen, 33, avaa rohkeasti omaa tilannettaan:

– Omassa elämässäni parisuhteessa jossain kohtaa mun halut saattavat olla ihan olemattomat. Siinä ei ole mitään sellaista, että rakkaus olisi kuollut, mutta kyllähän seksi on kumminkin tosi tärkeä osa parisuhdetta. 

Mira Luoti, jonka päivää tällä viikolla vietetään, on Kasmirin kanssa samoilla linjoilla seksin tärkeydestä. 

– Kun lapset tulee, niin joutuu rakentamaan sen ihan uudelleen. Siitä täytyy pitää huolta, hän lisää.

”Olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa.”

Ikäero ja epävarmuus

Kasmir kertoo jaksossa myös tunteneensa parisuhteen aluksi epävarmuutta omasta riittävyydestään. 

– Jumaloin mun avopuolisoa, hän on kaikin tavoin kaunis ihminen. Mutta se ikäero siinä, olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa. 

Kasmir on Iltalehden mukaan seurustellut pari vuotta nyt 21-vuotiaan Julian kanssa. Kasmir harmittelee olleensa välillä ”tosi perseestä”, koska epävarmuus nostaa usein ihmisen ikävimmät piirteet esiin.

Kasmir on aiemminkin puhunut avoimesti epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteista. Me Naisten haastattelussa hän kertoi hiljattain kuittailusta, jota sai kavereiltaan kaljuunnuttuaan nuorena.

– Vaikka ihmiset eivät tarkoittaisi pahaa, herkkään paikkaan osuvat sanat satuttavat. Pilkka myrkytti mieltäni ja aiheutti ujoutta ja epävarmuutta. Itsetuntooni jäi syvä särö.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti ja kirjallisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kestää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Aiemmin parhaimmillaan kahta työtä tehnyt nainen ei voinut kuvitellakaan jäävänsä lepäämään laakereillaan. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä Hongistoon muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39: korjattu kirjoitusvirheitä. Juttua muokattu 21.5. klo 9.21: Tarkennettu  Tiina Arlinin työsuhteen solmimista, suhdetta Hongistoon ja työhistoriaa.