Susanna Indrén kertoi Me Naisten haastattelussa loppuvuodesta 2014, että halusi raitistua, koska alkoi huolestua, millainen kuva hänestä syntyy äitinä. Kuva: Jouni Harala
Susanna Indrén kertoi Me Naisten haastattelussa loppuvuodesta 2014, että halusi raitistua, koska alkoi huolestua, millainen kuva hänestä syntyy äitinä. Kuva: Jouni Harala

Korkki kiinni -ohjelmaan mukaan lähteneistä vain Susanna Indrén pystyi olemaan vuoden viinalakossa.

Viimeisessä Korkki kiinni -jaksossa selviää, miten ohjelmaan osallistuvat selvisivät vuoden viinalakosta. Osa oli kohtuukäyttäjiä, ja osalle alkoholi oli vakava ongelma.

Vuonna 2014 kuvatussa ohjelmassa tipatonta yrittivät näyttelijä Susanna Indrén, Freukkarit-laulaja Pekka Myllykoski, muotitoimittaja Jaakko Selin, Lapinlahden linnut -muusikko Timo Eränkö ja yrittäjäpariskunta Heidi Ekholm-Talas ja Jouni Talas.

Susanna Indrén: koko vuoden ilman alkoholia

Susanna oli kuusikosta ainut, joka ei ottanut vuoden 2014 aikana pisaraakaan alkoholia. Hän kertoo viimeisessä jaksossa vuoden olleen rankka. Kesällä Susanna haki vertaistukea Myllyhoidosta ja tunsi asiasta valtavaa häpeää.

– Tämän vuoden aikana oon oppinut, että mä en oo alkoholisti. Alkoholi ei oo mulle sellainen, että vetäis ikenistä – että olisi pakko dokata tai menen sekaisin. Mun ongelmat on paljon syvemmällä. Saan kehitettyä riippuvuuden asiasta jos toisesta, hän pohtii jaksossa.

Susanna kertoo myös ymmärtäneensä tipattoman vuoden aikana, että hänen täytyy tulevaisuudessa pitää itsestään parempaa huolta.

– Mun pitää kehittää terveellä tavalla läheisriippuvuus itseeni. Mun täytyy janota ja haluta olla itseni kanssa.

Ohjelmassa nähtiin myös Susannan hyvä ystävä Sirkku, joka uskoo, että Susanna jatkaa tipatontaan.

Lue lisää Susannan ajatuksia alkoholista: ”Iltaisin meni pullollinen samppanjaa”

Pekka Myllykoski: 11 kuukautta ilman alkoholia


Kuva: Sanoma-arkisto/Jani Kivelä

Ohjelman alussa Pekan alkoholinkäyttö vaikutti porukan huolestuttavimmalta. Hän joi vähintään kymmenen annosta päivässä eikä ollut saanut vähennettyä käyttöä lukuisista yrityksistä huolimatta. Pekka oli päissään ensimmäisessä jaksossa ja aloitti tipattoman vuotensa katkolta.

Hän kuitenkin pysyi raittiuspäätöksessään 11 kuukautta. Viinalakko katkesi vasta, kun hän kuuli sairastavansa syöpää.

– On myönnettävä, että alkuviikosta tuli ajatus, että perhana kyllä mä nyt otan niin, että menee pikkasen hiprakan puolelle. Otin sitten muutaman hyvän laatuviskin ja olutta päälle. Täytyyhän tätä (syöpää) päästä käyttämään tekosyynä edes yhtenä iltana, mutta siihen se sitten jäikin. Ehkä tämä annetaan minulle anteeksi, Pekka kertoo viimeisessä jaksossa.

Vuodenvaihteessa Pekka kertoi olleensa iloisesti yllättynyt, että pystyi olemaan niin pitkään juomatta.

– Tää on tehnyt mulle hyvää. On mussakin sellaista tahdonvoimaa, enkä ole ihan sellainen kuin luulin olevani. Eivät asiat ole niin ennalta määrättyjä, että mä oon nyt tämmönen enkä voi sille mitään. Ehkä mä jotain voinkin, Pekka sanoo.

Lue lisää Pekasta: Freukkarit-solisti juo vähintään 10 annosta päivässä

Jaakko Selin: 97 päivää ilman alkoholia


Kuva: Me Naiset

Jo ohjelman alussa kävi ilmi, että Jaakolle tipaton oli kaikista vaikeinta, vaikka hän kohtuukäyttäjä onkin. Jaakko huomasi, että ystäviltä ei tullut kutsua esimerkiksi muuttotalkoisiin, koska Jaakko ei juo. Lopulta Jaakko päätti lopettaa tipattomansa 97 päivän jälkeen.

– Tässä kerta kerran jälkeen ja kuukausi toisensa jälkeen olen saanut vastata samaan kysymykseen, että miltä nyt tuntuu ja miten menee. No, ei oikeastaan miltään tunnu. Musta tuntui, että se oli mun ainut vastaus ja mun jutut oli tässä, hän sanoi kameralle toiseksi viimeisessä jaksossa.

Timo Eränkö: syyskuuhun asti ilman alkoholia


Kuva: Sanoma-arkisto/Rosemarie Särkkä

Lapinlahden linnut -muusikko Timo Eränkö on kuvaillut itseään tuurijuopoksi.

– Dokaaminenhan on kiva juttu, mutta jos se alkaa invalidisoida ihmistä ja tulee työkyvytön, se on pirun huono juttu. En ole mikään lipittelijä, vaan kun otan, niin mä todella otan, hän kertoi aikaisemmin.

Timo puhui koko vuoden siitä, että sitten kun on saanut näytelmänsä valmiiksi, hän palkitsee itsensä viinalla. Timo leikitteli ajatuksella syksyyn asti. Syyskuussa hän lopulta toteutti aikeensa Berliinin-matkallaan. Ryyppyputki jäi Timolla päälle kymmeneksi päiväksi, ja hänelle ehdotettiin jo katkaisuhoitoon menemistä. Timo kieltäytyi, mutta sai lopulta itse putken katki.

Radio Rockin haastattelussa hän kertoi lähes tipattoman vuoden tehneen hänelle hyvää.

– Voin suositella raittiutta, koska se tuo koko ajan uusia kiksejä: sellaisia hajuja ja värejä lapsuudesta, jotka ovat kadonneet.

Heidi Ekholm-Talas ja Jouni Talas: kevääseen asti ilman alkoholia

Yrittäjäpariskunta Heidi Ekholm-Talas ja Jouni Talas oli ohjelman alussa Jaakon lisäksi ainoita kohtuukäyttäjiä. Jouni suostui ohjelmaan mukaan sillä ehdolla, että sai käyttöönsä viinakortin eli luvan juoda kerran vuodessa, kunhan kertoi siitä etukäteen.

Jouni päätti käyttää viinakortin poikien reissulla, kun nämä lähtivät kesällä formulakisoihin. Jounin tipaton katkesi kuitenkin jo keväällä, kun hän ja Heidi matkustivat Ranskaan. Ranskassa myös Heidi otti muutaman lasin viiniä, koska alkuvuosi oli ollut pienen pojan äidille ja yrittäjälle rankka.

Heidi kertoo viimeisessä jaksossa, että aikoo olla seuraavankin vuoden tipattomalla luonnollisesta syystä: hän odottaa toista lasta. Heidi toivoo, että myös mies on tipattomalla raskausajan.

Korkki kiinni viimeinen jakso TV1:llä ti klo 20.00.

Lue myös:

Raitistunut Veeti Kallio: ”Vedin kaikkea muuta paitsi heroiinia”

Liisa Akimoff oli vuoden juomatta: ”Vaikeinta oli stressi”

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille. Kello kahdeksalta hän on aloittanut kolmen vartin treenit valmentajansa kanssa. Tänään kaksikko kävi läpi lähestyvien SM-kisojen ratoja.

Jaana kelaa pyörätuolillaan keittiöön. Henkilökohtaiset avustajat Linda ja Tiia käyvät pöydän ääressä läpi lähiviikkojen aikataulua. Rekkakuskina ja maanviljelijänä työskentelevä kihlattu Teppo tulee tervehtimään.

– Kodissamme on päivisin vilskettä. Ihmisiä tulee ja menee, ovet ovat jatkuvasti auki, Jaana sanoo ja kaataa kahvia Muumi-mukeihin.

Jaana aloitti ratsastamisen kuusivuotiaana, kun hänen isänsä hankki perheeseen ensimmäisen ravihevosen. Jaana kokeili muitakin lajeja, kuten laskettelua, mutta hevosissa oli taikaa, jota ei löytynyt muualta.

– Kun ymmärsin, että pystyn hallitsemaan isoa eläintä ja toimimaan sen kanssa yhteistyössä, en halunnut tehdä muuta, Jaana kertoo.

”Jälkeenpäin ajatellen tein liikaa. Minut oli pakko pysäyttää.”

Parikymppisenä Jaanan elämä rakentui ratsastamisen ympärille. Hän kilpaili kansallisella tasolla este- ja kenttäratsastuksessa sekä aluetasolla kouluratsastuksessa. Lisäksi hän osti ja möi hevosia sekä pyöritti ravintolaa.

– Jälkeenpäin ajatellen tein liikaa. Minut oli pakko pysäyttää.

Sitten hän alkaa kertoa onnettomuudesta, joka muutti hänen elämänsä.

Elämä muuttui sekunneissa

Kun Jaana heräsi syyskuisena sunnuntaiaamuna neljätoista vuotta sitten, hänen olonsa oli kummallinen. Heti silmänsä avattuaan hän ajatteli, että jäisi mieluiten kotiin.

Jaanalla ja hänen silloisella puolisollaan oli ollut kinaa. Lisäksi nuorempi poika toivoi, että äiti ei lähtisi kotoa Valkealasta Haminaan esteratsastuksen aluemestaruuskilpailuihin. Poika pelkäsi, että äidille kävisi jotain.

– Minun oli kuitenkin pakko mennä, koska kisat olivat tärkeät.

Yleensä Jaanan puoliso ajoi, mutta tällä kertaa Jaana lähti yksin. Kyydissä oli viisi hevosta ja neljä tallityttöä.

Hiekkatie kisapaikalle oli kuoppainen ja huonokuntoinen. Kun Jaana pääsi pihaan, hän kysyi järjestyksenvalvojalta, minne parkkeeraa. Valvoja neuvoi ajamaan loivaan, kallioiseen ylämäkeen kisapaikan laitamille.

Kun Jaana oli melkein perillä, autosta kuului pamaus. Jaana veti käsijarrun päälle ja meni katsomaan, mitä tapahtui. Auton perästä vuoti öljyä.

– Mietin, uskallanko avata laskeutumissiltaa nähdäkseni, ovatko hevoset kunnossa.

Kun lastaussilta toimii, se aukeaa hydrauliikan turvin. Jaana ei kuitenkaan tiennyt, että autosta kuulunut pamaus oli rikkonut hydrauliikkaletkun.

Jaana hyppäsi auton takapuskurille ja veti lastaussillan ketjusta. Muutamassa sekunnissa hän ymmärsi, että 500 kiloa painava lastaussilta ei aukeakaan hitaasti, vaan tulee hänen päälleen.

– Ehdin ottaa askeleen ja kääntyä. Sen jälkeen lastaussilta katkaisi selkärankani.

Katkeruudesta valoon

Onnettomuuden jälkeen Jaana asui sairaaloissa ja kuntoutuskeskuksessa lähes vuoden. Ajatukset kiersivät kehää. Jaana oli katkera ja mietti, miksi juuri hänelle kävi näin.

Kuntoutuskeskuksessa Jaana ryhtyi keräämään pilleripurkkiin unilääkkeitä. Kun omahoitaja löysi kätkön muutaman viikon jälkeen, Jaana alkoi tavata psykologia. Hänen kanssaan keskustellessaan Jaana ymmärsi, että ei tahtonut kuolla.

– Kun näin poikani ensimmäisen kerran itsemurha-ajatusteni jälkeen, tajusin myös, että en voisi koskaan aiheuttaa heille niin suurta surua. Päätin selvitä.

Kun Jaana pääsi kotiin, edessä oli vielä muutoksia. Silloinen puoliso ei ymmärtänyt, että Jaana tarvitsi henkilökohtaisen avustajan. Jaana eli täysin miehensä, appivanhempiensa ja äitinsä avun varassa.

Vaikka Jaana ei aluksi päässyt edes vessaan yksin, hän alkoi nähdä tilanteessaan myös valoa. Hän alkoi miettiä, miksi oli aina kiirehtinyt elämänsä läpi.

– Ennen onnettomuuttani en lukenut lapsilleni muutamaan vuoteen edes iltasatua. Olin jatkuvasti stressaantunut ja painoin vain 44 kiloa.

”Onnettomuus sai minut ottamaan elämäni omiin käsiini. ”

Jaana ryhtyi kyseenalaistamaan myös liittoaan, jossa oli ollut jo pitkään ongelmia. Tunteina vuorottelivat viha ja rakkaus. Jaana tunsi olevansa kuin teini, joka etsi paikkaansa. Kolme vuotta onnettomuuden jälkeen pari erosi.

– Onnettomuus sai minut ottamaan elämäni omiin käsiini. Aloin toden teolla miettiä, mitä haluan ja tarvitsen.

Välit poikiin lähentyivät. Jaana oli pitkään ylihuolehtivainen ja pelkäsi, että pojat joutuisivat esimerkiksi kolariin. Hän ajoi auton käsihallintalaitekortin, jotta saattoi kuljettaa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Kun Jaana uskalsi lopulta päästää poikansa myös muiden kyytiin, kaikki iloitsivat.

– Olin pitkään varovainen, koska tiesin, että elämä on arvaamatonta ja voi muuttua sekunneissa.

Kun kihlattu Teppo Harju on kotona, hän nostaa Jaanan Legolaksen selkään. Muulloin saman tekevät Linda ja Tiia.
Kun kihlattu Teppo Harju on kotona, hän nostaa Jaanan Legolaksen selkään. Muulloin saman tekevät Linda ja Tiia.

Pehmeämpi ratsastaja

Ratsaille Jaana halusi nousta takaisin mahdollisimman pian.

– Koska en käynyt enää töissä, tavoitteet oli asetettava toisaalle. Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja näyttää, että pystyn. Olen jääräpää.

Näin Jaana ajatteli ensimmäisen kerran jo silloin, kun hän heräsi kahdentoista tunnin leikkauksen jälkeen Töölön sairaalassa. Kun lääkäri saapui katsomaan potilastaan, hän sanoi, että Jaana ei kävele enää koskaan.

– Itkin hetken ja sitten totesin, että alan treenata paralympialaisiin. Tämä oli selviytymiskeinoni. Minun oli pakko lohduttaa itseäni jotenkin.

Jaanan isoveli totesi myöhemmin, että keneltäkään muulta ei voinut odottaa samanlaista kommenttia. Ensin Jaana alkoi ratsastaa terapiahevosella kuntoutuskeskuksen lähellä olevalla tallilla. Hevonen oli rauhallinen ja leveäselkäinen suomenhevonen, jonka kanssa Jaana opetteli tuntemaan vartalonsa uudestaan.

– Ymmärsin, että hevosen käsittelemiseen riittää joskus kaksi sormea. Onnettomuus teki minusta ratsastajana entistä pehmeämmän.

Kuusi vuotta sitten Jaana kisasi Lontoon paralympialaisissa. Hän sijoittui vapaaohjelmassa seitsemänneksi.

Odotukset Rion paralympialaisista 2016 olivat korkealla, mutta juuri kisojen alla Jaana horjahti uuden hevosensa selästä ja sai välilevynpullistuman. Kisat jäivät väliin, sillä lääkäri kielsi ratsastamisen puoleksi vuodeksi.

Uusi usko rakkauteen

Neljä vuotta sitten Jaana kohtasi Tepon. Vuosi aiemmin hän oli todennut ystävälleen, että nyt riitti. Vaikka Jaanalla oli vuosien varrella mukavia kumppaneita, tärkeimpiä olivat hevoset ja lapset. Hän päätti omistaa kaiken aikansa ratsastamiselle ja äitiydelle.

Kesällä Jaana lähti silloisen avustajansa kanssa Tallinnan-risteilylle. Kun naiset pääsivät takaisin Elimäelle, he päättivät jatkaa hauskanpitoa paikallisessa ravintolassa. Avustaja soitti ystävälleen, joka sanoi liittyvänsä seuraan erään Tepon kanssa.

Kun Jaana näki Tepon, hän ajatteli, että onpa charmikas ja pitkä mies. Illan aikana Jaana ja Teppo juttelivat ammateistaan ja harrastuksistaan. Seuraavana päivänä Teppo tuli käymään. Ja jäi.

– Tämän jälkeen olemme olleet erossa ainoastaan kisa- ja työmatkojen vuoksi. Kihloihin menimme vuoden seurustelun jälkeen, Jaana kertoo.

”Päätimme, että olemme yhdessä ja kestämme kaiken. ”

Jaana sanoo olevansa Tepolle paljosta kiitollinen. Teppo opetti hänet taas luottamaan ja uskomaan rakkauteen. Pari ei ole kertaakaan riidellyt tai korottanut toisilleen edes ääntään.

– Päätimme, että olemme yhdessä ja kestämme kaiken. Olen edelleen umpirakastunut, Jaana sanoo.

Sisukkaana syntynyt

Jaana uskoo syntyneensä sisukkaana. Esimerkkiä hän sai myös edesmenneeltä isältään.

– Hän aloitti yrittäjänä nollasta ja vaati meiltä kakaroilta paljon. Ehkä asenteeni on osaltaan kasvatuksen tulosta. Kun jotain sattuu, käyn asian läpi ja siirryn eteenpäin.

Yksi selviytymiskeino on ollut myös avoimuus. Jaana kertoo tarinaansa, koska haluaa auttaa. Viimeksi toissa viikolla hän sai kirjeen parikymppiseltä naiselta, joka oli halvaantunut tiputtuaan hevosen selästä.

Jaana kokee, että onnettomuus teki hänestä huolettomamman. Hän on tosin, ainakin poikiensa mielestä, edelleen ylihuolehtivainen vanhempi, mutta itseensä ja tekemisiinsä hän suhtautuu rennosti.

Muutama vuosi sitten Jaana esimerkiksi selvitti, missä voisi hypätä benji-hypyn. Lääkäri kuitenkin kielsi aikeet. Eräänä kesänä Jaana päätti puolestaan kelata pyörätuolillaan 380 kilometrin matkan Tuurin kyläkauppaan. Näin hän myös teki.

– Olen käynyt rajalla, joten otan jokaisen päivän kuin se olisi viimeiseni. Haluan toteuttaa haaveitani ja olla ratsastamisessa maailman paras.

Puoli vuotta sitten Olga ja Tuukka Temonen ottivat Jaanaan yhteyttä ja kertoivat, että olisivat kiinnostuneita tekemään Jaanasta fiktiivisen elokuvan. Muutaman kuukauden ehdotusta pohdittuaan Jaana vastasi kyllä.

– Ensireaktioni oli, että minusta, miksi? Halusin miettiä, jaanko tarinaani. Olin otettu ja ihmeissäni.

Kuvaukset alkavat ensi kesänä. Elokuvateattereissa lopputulos nähdään syksyllä 2020.

Arvot uusiksi

Ennen onnettomuuttaan Jaana koki, että tärkeintä elämässä olivat bisnes ja raha. Hevosten hoitaminen tapahtui liukuhihnalta ja oli rutiinia. Nyt tilanne on toinen.

– Kun kelaan aamuisin tallille, olen onnellinen ja läsnä. Se tekee kiitolliseksi.

Poikien ollessa teini-ikäisiä Jaana pelkäsi, mitä lapset ajattelevat vammautuneesta äidistään. Huoli oli turha: pojat olivat ylpeitä. Nuorempana he kertoivat usein kavereilleen, että äiti pystyy mihin vain.

Ja hevosista Jaana on saanut aina voimaa.

– Ne ovat ihania ja voimakkaita lohduttajia. Kuin perheenjäseniä. Ihan hyvin tässä lopulta kävi.

Jaana Kivimäki

  • 44-vuotias kilparatsastaja.
  • Asuu Ratulan kylässä Elimäellä.
  • Perhe avopuoliso Teppo ja kaksi täysi-ikäistä poikaa edellisestä liitosta. Talouteen kuuluu myös kolme kissaa ja kaksi hevosta.

”Soulin kuningatar” Aretha Franklin oli menehtyessään 76–vuotias.

Yhdysvaltalainen soul-, r'n'b- ja gospel-laulaja Aretha Franklin on kuollut. Franklin oli menehtyessään 76-vuotias.

Asiasta on uutisoinut muiden muassa Associated Press, jolle Franklinin tiedottaja on vahvistanut laulajan menehtymisen.

Franklin menehtyi aikaisin aamulla kotonaan tänään torstaina 16. elokuuta. Virallinen kuolinsyy on haimasyöpä, jotta Franklin sairasti tiettävästi useamman vuoden ajan. 

– Emme löydä sopivia sanoja ilmaisemaan sydämissämme olevaa kipua. Olemme menettäneet perheemme matriarkan ja kallion, Franklinin perhe kommentoi tiedotteessaan.

– Olemme tunteneet rakkautenne Arethaa kohtaan. Meitä lohduttaa tieto siitä, että hänen perintönsä jää elämään.

People kertoo, että Franklinin kunto heikkeni viime päivien aikana äkillisesti, ja hän menehtyi nopeasti.

– Aretha oli ollut sairas jo pitkään. Hän ei halunnut ihmisten tietävän asiasta eikä siksi tehnyt siitä julkista, Franklinin pitkäaikainen ystävä kertoo Peoplen artikkelissa.

Frankliniä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä soullaulajista. Hänen suosionsa huippu ajoittui 1960–70-lukujen vaihteeseen. Franklinin tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi I Never Loved a Man (The Way I Love You),Think ja I Say a Little Prayer.

Franklin muistetaan myös vuoden 1980 elokuvasta The Blues Brothers.