Tällä kertaa Joonas osti antikvariaatista Vankilaslangin sanakirjan. ”Ehkä tästä on jotain apua tulevaisuudessa. Jos vaikka joutuu näyttelemään vankia!”
Tällä kertaa Joonas osti antikvariaatista Vankilaslangin sanakirjan. ”Ehkä tästä on jotain apua tulevaisuudessa. Jos vaikka joutuu näyttelemään vankia!”

Näyttelijä Joonas Saartamo ei ole rahastamurehtija. Ennen pennit menivät reissuihin ja bailuihin, nyt ruokaan ja asumiseen. 

Tuoreessa leffaroolissaan näyttelijä Joonas Saartamo sukelsi itselleen vieraisiin nahkoihin. Kaivos­elokuva Jättiläisessä hän näyttelee virkamies Jussia, joka kamppailee moraalinsa kanssa: voisiko kaivosjätin epämääräiset lupamenettelyt painaa villaisella, jos pimittämällä saisi turvallisen elintason omalle perheelle?

Joonas ei halua antaa rahan ottaa tuollaista valtaa elämästään.

– Rahaa pitää kunnioittaa, ettei homma leviä käsiin. Mutta se ei saa muuttua itseisarvoksi. Se ei voi määrittää sitä, miksi on onnellinen, mistä nauttii ja mitkä asiat ovat tärkeitä.

– Enkä todellakaan ole tiukkis rahan kanssa – voisin olla jopa millin tai pari tiukempi. Ja puhun sitten millimetreistä, en miljoonista, Joonas nauraa.

”Nuorempana rahaa meni reissaamiseen, baareihin ja keikkoihin. Nykyään on tuurissaan, että pääsen kerran vuodessa.”

Joonaksen omaan rahankulutukseen vaikuttavat tällä hetkellä erityisesti työ ja perhe-elämä. Pari vuotta sitten Joonas erosi nyt 3-vuotiaan tyttärensä äidistä. Nykyään hän asuu tyttärensä ja uuden puolisonsa kanssa kolmiossa Helsingissä.

– Isänä ja vastuullisena kansalaisena on hyvä käyttää rahoja järkevästi.

– Nuorempana rahaa meni reissaamiseen, baareihin ja keikkoihin. Kävin vuodessa kymmeniä kertoja musakeikoilla. Nykyään on tuurissaan, että pääsen kerran vuodessa.

Herättävä ansiosidonnainen

Joonakselle jää käteen keskimäärin 2 500 euroa kuussa, mutta tulot riippuvat paljon kuukaudesta. Tällä hetkellä perheen yhteiset asumiskulut ovat 1 450 euroa kuussa. Lisäksi Joonas lyhentää lainaa Kalliossa sijaitsevasta sijoitusasunnostaan ja vähän aikaa sitten ostamastaan autosta.

Joonas on freelancer, joten kiinteää kuukausipalkkaa ei tule. Takuuvarma toimeentulo ei ole itsestäänselvyys.

– Viime kesänä olin kolme kuukautta ansiosidonnaisella, Joonas kertoo.

Vaikka välillä rahankäyttöä on pohdittava tarkasti, hän näkee pienten pennien kuukausissa paljon hyvää.

– Elämäni pyörii niin paljon duunin ympärillä, että nuo jaksot ovat minulle poikaa. Niiden aikana voin keskittyä viettämään aikaa perheen kanssa. Ne auttavat myös miettimään omaa suhdetta materiaan. Että ehkä vähempikin riittäisi.

Tällä hetkellä Joonas elää omien sanojensa mukaan taloudellisesti ”perusmukavaa elämää”. Se tarkoittaa hänelle sitä, että halutessaan voi ostaa kupin erikoiskahvia, latoa ostoskoriin luomuruokaa ja – jos aikaa on – lähteä kulttuuririentoihin tai matkalle.

Yhden helmikuisen viikon aikana hänen rahansa hujahtivat vaatekaapin päivitykseen, bensaan ja ruokaan.

KESKIVIIKKO: Sinkkiyskänlääkettä ja Finrexiniä 15 €, hedelmiä 1,50 €

”Esiinnyn Neljäntienristeys-näytelmässä Turun kaupunginteatterissa. Kurkkuni tuntui aamulla kipeältä, joten kävin nappaamassa apteekista siihen helpotusta. Flunssakausi oli harmillisesti iskenyt koko näytelmän kokoonpanoon. Moni taustajoukoista joutui sairauslomalle. Itse kärvistelin lavalla lääkkeiden voimalla. Ilman näyttelijää ei ole esitystä.

Kuljin työmatkan Helsingistä Turkuun autolla, jonka ostin pari viikkoa sitten. Puolitoista vuotta vanha Kia Rio sopii minulle hyvin.

Olen koko elämäni pärjännyt julkisilla ja käyttänyt matkakorttia aktiivisesti. Parin viime vuoden ajan olen kuitenkin harkinnut oman kulkupelin ostoa. Joudun työni takia reissaamaan niin paljon, että lopulta hankin auton ihan sen takia, että arkeni helpottuisi.

”Syön hedelmät tietyssä järjestyksessä. Se luo rytmiä esitysiltaan.”

En voi syödä raskaasti ennen näytöksiä, koska liian täydellä vatsalla lavalle saattaa tulla vääränlainen energia. Ennen illan esitystä nappasin kaupasta kaksi mandariinia ja banaanin. Vedän saman kombon esityksen tauoilla – siitä on muodostunut minulle perinne. Syön hedelmät tietyssä järjestyksessä. Se luo rytmiä esitysiltaan.

Yövyin Turussa hotellissa, koska seuraavana päivänä oli myös esitys.”

TORSTAI: Lounas hotellilla 8 €, hedelmiä 1,50 €, yöpala hotellilla 15 €

 ”Vedin aamiaisen hotellilla ja lähdin kävelylle. Diggaan pitkistä kävelylenkeistä. Tykkäisin käydä juoksemassa ja pelata jalkapalloa, mutta rikoin kesällä töissä nilkkani. Talvella puolestaan meni oikea pohje juuri ennen Neljäntienristeyksen ensi-iltaa. Sen takia olen joutunut feidaamaan juoksulenkkeilyn ja fudiksen. Kävely ja uiminen ovat nyt parasta liikuntaa minulle.

Esityksessä vedin tuttuun tapaan mandariinit ja banaanin. Näytöksen jälkeen otin hotlan yörespasta mozzarella-pastasalaatin ja ruisleivän. Näytösiltoina joudun usein turvautumaan hätäruoka­ratkaisuun, koska mitkään paikat eivät ole enää iltamyöhällä auki.

”Lihani haluan syödä vähintään 95-prosenttisesti luomuna.”

Syön paljon ulkona. Toisaalta se on työn luoma pakko, mutta samaan aikaan nautin siitä. Erityisesti lounaalla on kiva käydä. Olen muuten kaikkiruokainen, mutta lihani haluan syödä vähintään 95-prosenttisesti luomuna.”

PERJANTAI: Auton tankkaus 50 €, vuohenjuustosalaatti 11,50 €, jokirapusalaatti ja marjasmoothie 10 €, raaputusarpa 10 €, kaksi gluteenitonta pizzaa ja kaksi kolajuomaa 15 €

 ”Meillä oli päivänäytös, joten pääsin lähtemään hyvissä ajoin Turusta kotiin. Matkalla tankkasin auton ja vedin lounaaksi vuohenjuustosalaatin. Samalla ostin raaputusarvan. Ostelen niitä välillä huvikseni, ja pari kertaa kuussa saatan lotota.

Illan olin ihan iisisti kotosalla puolison kanssa. Söimme pizzaa ja joimme kolaa.

”Nykyään ihanimmat viikonloput kuluvat rakkaan kainalossa ja tyttären kanssa häslätessä.”

Parikymppisenä viikonloput menivät usein juhliessa. Nykyään ihanimmat viikonloput kuluvat rakkaan kainalossa ja tyttären kanssa häslätessä. Toisaalta perjantai-iltani hujahtavat usein töissä, koska suurin osa teatterinäytöksistä on viikonloppuisin.”

LAUANTAI: Ruokakauppaan 28 €, taksi lentokentälle 42 €, limsa lentokoneessa 2,50 €, rommikola ja olut 17,50 €

”Iltapäivällä odotti lähtö Göteborgin filmifestivaaleille työmatkalle, joten aamulla kävin nappaamassa kaupasta matkahammasharjaa sun muuta tarpeellista reissua varten. Ennen lähtöäni nautiskelimme puolisoni kanssa hitaan brunssin.

Kahden aikaan lähdin kentälle taksilla. Normaalisti olisin mennyt bussilla säästääkseni rahaa, mutta tällä kertaa kulut maksoi toinen taho. Lentokoneessa join limonadin.

Nuorempana tein pitkiä matkoja ympäri maailmaa. Nykyisessä työ- ja elämän­tilanteessa pitkän reissun sovittaminen elämään on haastavampaa, mutta uskon, että sellaiselle vielä joskus mennään. Toisaalta nyt olen oppinut arvostamaan reissaamista ihan eri tavalla kuin ennen.

Matkustaminen on paras elämänkoulu, joka opettaa paljon muista ihmisistä ja kulttuureista. Se voi muuttaa ihmistä. Parhaassa tapauksessa esimerkiksi ulkoministeri Timo Soininkin ymmärrys ja maailmankuva laajenee, kun hän reissaa pitkin maailmaa.

Paikan päällä menin suoraan elokuvagaalaan, jossa Jättiläinen oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Vaikka voittoa ei tullut, ilta oli hieno. Gaalassa tarjottiin safkat ja juomat, joten omia rahoja ei kulunut.

Hotellin kattoterassilla järjestettiin juhlan jälkeen rennot bileet, joissa otin omakustanteisesti bissen ja rommikolan. Ilta kului rauhallisesti.”

SUNNUNTAI: Karkkia ja päärynänmakuinen vissy 4,50 €, päivällinen 30 €

 ”Päiväni vierähti promootiotapahtumien merkeissä. Lounasaikaan äkkäsin unohtaneeni lompakkoni hotellille. Yritin ladata puhelimeeni jotain appia, jotta saisin safkaa. Sovellukseen piti täyttää kaikki mahdolliset yhteystiedot ja laittaa kuva passista. En onnistunut saamaan sitä siinä hetkessä toimimaan, joten olin täysin ilman hilloa.

Minulle oli kiire Jättiläisen esitykseen, joten suuntasin sinne. Onneksi tarjolla oli kahvia ja hedelmiä. Niillä sain pahimman nälän taltutettua.

”Tavallisesti syön melko terveellisesti. Siksi voin välillä vetää rehellisen raskaasti.”

Myöhemmin päivällä kävin leffassa. Ostin evääksi pussin karkkia ja pullon vissyä. Päivälliseksi vedin kunnon mätöt, koska lounas oli jäänyt niin kehnoksi. Otin Hard Rock Caféssa lautasen, jossa oli sipulirenkaita, wingsejä, nachoja ja erilaisia sooseja. Kylkeen tilasin passionhedelmämehun ja jälkiruuaksi suklaapirtelön. Tavallisesti yritän syödä melko terveellisesti ja kevyesti. Siksi voin välillä vetää rehellisen epäterveellisesti ja raskaasti.”

MAANANTAI: Tuliaisia ja vaatteita 120 €, taksi 42 €

”Vietin päivän kierrellen Göteborgin vanhankaupungin pikkuliikkeitä. Löysin itselleni ja puolisolleni logottomat mustat lippikset, tyttärelleni Batman-lippiksen ja yhden pipon, joka miellytti silmääni. Ostan harvoin uusia vaatteita. Suurin osa vaatteistani on eettisiä kuteita valmistavan Pure Wasten.

Yritän vaateasioissa ottaa huomioon eettisen ja ekologisen puolen, mutta esimerkiksi nyt ostamani lippikset eivät kyllä mene siihen kategoriaan. Liika äärimmäisyys saa ihmisen pulaan. Aivojen pitää antaa välillä relata. En halua kokea päivittäin sellaista olotilaa, etten tee tarpeeksi ympäristön ja tulevaisuuden puolesta. Jokainen tekee sen, minkä jaksaa ja kykenee.

Lentokentältä ostin kotiin viemisiksi lakupiippuja. Itselleni nappasin kolmen dödön setin. Minulla on usein ollut tapana ostaa reissusta eri futisjengien pelipaitoja. Kotoa löytyy jo iso kokoelma. Kulutustapani ovat muuttuneet vuosien varrella, eikä minulla riitä enää lyhyellä reissulla intohimoa futispaidan metsästämiseen.

Tulin vasta myöhään illalla takaisin Suomeen. Otin taas taksin ja painuin suoraan kotiin nukkumaan.”

TIISTAI: Ruokakauppaan 70 €

”Vietin rauhallista kotipäivää tyttären kanssa. Teimme palapelejä, katsoimme piirrettyjä ja leikimme. Nykyään päiväni kuluvat usein samoissa merkeissä.

Kävin lähikaupassamme Laivurin valinnassa ostamassa jääkaappiin täydennystä ja fosfaatittomia konetiskitabletteja. Mukaan lähti falafel-palloja, spagettia, hedelmiä ja vihanneksia. Tyttären kanssa söimme spagettia ja basilika-tomaattikastiketta. Se on sellaista hyvää perusruokaa.

Kaupasta nappasin uuden National Geographicin. Meille tulee kotiin Tiede-lehti ja tyttärelle Muumi-lehti. Nautin lukemisesta, mutta olen siinä aika hidas. Ruotsalaisnäyttelijä Michael Nyqvistin elämäkertaa olen lukenut jo melkein kolme vuotta.

Kirjallisuus on mielestäni upea asia ja tekee hyvää ihmiselle. Luin vuosia sitten Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen. Se oli niin vaikuttava kokemus, että ostin teosta useita kappaleita ja jätin niitä eri paikkoihin, jotta muutkin saisivat siitä saman kokemuksen.

”Jos minulla olisi enemmän tunteja päivässä, kävisin jatkuvasti teatterissa ja leffassa.”

Nykyään minulla on harmillisen vähän aikaa, että pääsisin kunnolla nauttimaan kulttuuriharrastuksista. Jos minulla olisi enemmän tunteja päivissä, kävisin jatkuvasti teatterissa ja leffassa. Ja jos minulla olisi enemmän tuohta, laittaisin ne taiteellisen työn tukemiseen. Mielestäni suurin osa maailman rahasta pitäisi repiä bisnesmaailmasta helvettiin ja sijoittaa sen sijaan sairaiden hoitoon ja kulttuuriin. Bisnesmaailman biljoonatulot ovat ihan käsittämättömiä. Kuka niillä miljardeille mitään tekee?”

Viikon menot yhteensä 484 €

”Göteborgin-reissun takia rahaa meni normaalia enemmän. Arjessa minulla ei ole samalla tavalla aikaa kuluttaa muuhun kuin perusasioihin.” 

Joonas Saartamo

  • Näyttelijä syntyi 6.5.1980 Helsingissä.
  • Tunnetaan muun muassa elokuvista Menolippu Mombasaan, Tyttö sinä olet tähti, Kulman pojat ja Juoppo­hullun päiväkirja. Tähdittää tammikuussa ilmesty­nyttä Jättiläinen-elokuvaa.
  • Hänen sisarensa on Salkkareihin äskettäin paluun tehnyt Venla Saartamo ja äitinsä näyttelijä Eija Ahvo. 
  • Sai vuoden 2011 parhaan miesnäyttelijän Jussi-patsaan.
  • Tunnettu myös hiphop-artistina. Käyttää taiteilija­nimeä Jonde.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.