Topi Saha soittaa mieluummin suurelle yleisölle kuin pienelle porukalle tuttuja. Kuvat Karoliina Paatos
Topi Saha soittaa mieluummin suurelle yleisölle kuin pienelle porukalle tuttuja. Kuvat Karoliina Paatos

Muusikko Topi Saha, 25, tekisi mieluiten jäähallikeikkoja jättiyleisöille.

Onpa sinulla mainio nimi, Topi Saha! Onko se aito vai taiteilijanimi?
Nimeni on ihan kasteessa saatu, tällaisen päälle ei ole tarvinnut keksiä taitei­lijanimeä. Nimestäni väännetään usein vitsiä, eikä monestikaan kovin kekseliästä. Yleensä vitsit liikkuvat osastolla 'Saha soi'. Olen kuullut ne kaikki.

Tyylisi pohjautuu menneeseen aikaan, mikä siinä historiassa kiehtoo?
En harrasta mennyttä aikaa nostalgian tai retroilun vuoksi. Kansan­tarut ja -laulut ovat kestäneet aikaa, koska ne kertovat mielenkiintoisista ­tapahtumis­ta ja onnistuvat kosket­tamaan. Aluksi törmäsin vanhoihin kertomuksiin puolivahingossa, mutta myöhemmin kiinnostuin niistä niin, että aloin opiskella folkloristiikkaa.

Synnyinseuduillani Kaustisilla musiikkiperinne käyttää vanhojen tarinoiden yhteistä arkkua, josta saa vapaasti ammentaa.

Millaisen jäljen kotiseutusi Kaustinen jättää mieheen?
Kaustinen on muuten tavallinen pikkukylä, mutta sillä on syystäkin maine musiikin kyllästämänä kasvuympäristönä. Pelimanniperinne elää ja voi ­hyvin, ja kansanmusiikkijuhlat ovat ­kesän kohokohta. Niillä minäkin olen pyörinyt taaperoikäisestä lähtien. Kotona meillä soi aina. Myös isäni ja vanhin veljeni ovat muusikoita ja toinen veljeni pyörittää pienlevy-yhtiötään. Kai ympäristö jätti jotain luonteeseeni.

Miten muusikkous on muuttanut tapojasi kuluttaa musikkia?
Tunnustan itsessäni välillä pikkusieluisuutta. Aiheuttaa näet pientä ärsyyn­tymistä, jos joku on liian hyvä – varsinkin sellaisessa musiikissa, joka liippaa läheltä omaani. Silloin ajattelen, että vitsit, toihan on paljon parempi kuin minä.

Mikä muusikon hommassa on vaikeinta?
Olen kai valinnut väärän alan, sillä alussa en pitänyt esiintymisestä yhtään, varsinkin soolokeikat tuntuivat vaikeilta ja stressaavilta. Kun soitto ja laulu menevät hyvin, lavalla on parhaimmillaan mielettömän kivaa, mutta kun kappaleiden välissä pitäisi rupatella, tulee vaivaantunut olo. Olen huomannut, että suurelle kasvottomalle massalle on helpompi soittaa kuin pienelle porukalle puolituttuja. Jos saisin päättää, tekisin koko ajan pelkästään isoja jäähallikeikkoja.

Veikkaan siis, että nautit esiintymisestä viime vuoden Syksyn sävelessä?
Kyllä, vaikka hetkeä ennen lavalle menoa vahvari hajosi ja kitarasta katkesivat kielet. En ole vieläkään pystynyt katsomaan nauhoitusta, joten uskottelen itselleni, että esiintymisemme meni hyvin.

Topi Saha

■ Muusikko ja lauluntekijä syntyi Kaustisilla 1987, asuu Helsingissä.

■ Pitää itseään korkeintaan musiikin puoliammattilaisena. "Ammattilaisuus ei ole itseisarvo. Tärkeintä on pitää homma mielekkäänä, ei tehdä 250 keikkaa vuodessa."

■ Debyyttilevy Verta ja lihaa (2010) valikoitui HS:n vuoden levyihin. 

■ Uusi levy Kolme veljee ilmestyi 22.3.