Kuluneen vuoden aikana Sanni on opetellut rauhoittumista. ”Voin jo sallia itselleni sen, että katson koko päivän Netflixiä. Suorittamisesta haluan oppia pois.” Kuva: Mikko Hannula
Kuluneen vuoden aikana Sanni on opetellut rauhoittumista. ”Voin jo sallia itselleni sen, että katson koko päivän Netflixiä. Suorittamisesta haluan oppia pois.” Kuva: Mikko Hannula

Supertähdeksi noussut Sanni aikoo lopettaa virheiden pelkäämisen ja tulla jälleen omaksi itsekseen.

Kolmessa vuodessa sinusta on tullut iso tähti. Mikä on konkreettisin muutos arjessasi?

– Isoin muutos on, kun lähden kauppaan, saan ottaa samalla yhteiskuvia. Mutta totta kai käyn kaupassa itse! Vaatteita tilaan paljon ulkomailta tai ostan matkoilta. Saan niin siistimpiä vaatteita.

Entä isoin muutos pään sisällä?

– Olen yrittänyt pitää pääni samanlaisena kuin 2013, jolloin minulla ei vielä ollut mitään statusta. Tuntuu, että olen sama tyyppi – elämänkokemusta on toki enemmän ja koheltamista vähemmän. Olen oppinut, että minulla on lupa palautua. Voin viettää sunnuntain katsomalla sarjoja Netflixistä enkä lähde enää salille keikkareissun jälkeen. Kotona minun ei tarvitse piiskata itseäni. Keskityn mielen tasapainottamiseen huippujen ja laskujen välissä.

Sinun kohdallasi nuoren naisen vapaa suhtautuminen seksiin on puhuttanut. Mistä se sinusta kertoo?

– Se kertoo siitä, että maailma on kaksinaismoralistinen, ja siihen on tärkeää tuoda naisen ääntä. Vahinko-biisin videosta noussut kohu oli väsyttävä, mutta sen jälkeen minusta tuntui, että roolini vaikuttajana selkiytyi ja ihmiset alkoivat keskittyä enemmän biiseihini ja siihen, millainen artisti olen. Eikä Vahinko ole mikään seksibiisi. Sehän kertoo ihastumisesta ja heittäytymisestä. Jos siinä olisi laulettu, että haluatko harrastaa mun kanssa seksiä kerran, silloin se olisi ollut lasten kannalta kyseenalainen.

”Myöhästyn usein, koska en löydä sukalle paria. Sitten pistän eriparit jalkaan.”

Olet ollut lapsesta saakka hyvä siinä, mihin olet ryhtynyt. Missä olet erityisen hyvä?

– On vaikea antaa itselleen selkääntaputuksia mistään. Saavutuksen, kuten Emma-patsaan tai platinalevyn, jälkeen olen yleensä, että hyvä, mutta mitä seuraavaksi. Olen tullut ihan eteväksi tarinoiden kirjoittamisessa. Osaan teknisesti luoda kontrasteja ja jännitteitä. Haluan kehittyä niin, että yksi biisi voi olla kuin trilleri. Anssi Kela, Maija Vilkkumaa tai J. Karjalainen tekevät sitä tosi hyvin. On mahtavaa pystyä tekemään biisejä, jotka ovat tanssittavia ja samalla jopa itkettäviä.

Missä olet surkea?

– Olen surkea pitämään asioita järjestyksessä! Uuden laukun kanssa olen, että ihanaa, täällä ei ole mitään, ja laitan sinne lompakon, kännykän ja avaimet. Viikon päästä laukku on täynnä piuhaa ja paperia. Myös kotona asiat ovat epäjärjestyksessä. Myöhästyn usein, koska en löydä sukalle paria. Sitten pistän eriparit jalkaan.

Olet kouluiästä saakka lukenut paljon tunteista ja ihmissuhteista. Mitä olet oppinut rakkaudesta?

– Apua, en tiedä, olenko oppinut mitään, sillä kaikki suhteet ovat olleet hyvin erilaisia. Olen oppinut, että rakkauden edessä olen tosi paljas ja haavoittuvainen. Vaikka kuinka olen artisti-Sanni, se ei ole mikään juttu silloin, kun puhutaan oikeasti tunteista. Silloin olen ihan yhtä haavoittuvainen ja pieni, satutettavissa ja höynäytettävissä kuin kuka tahansa.

Entä ihmissuhteista?

– He, jotka puhuvat minulle muustakin kuin työstäni, ovat säilytettäviä ihmisiä. Muutama hyvä ystäväni sekä perheeni ovat ankkuri-ihmisiäni. On tosi tärkeää, että on joku, jonka kanssa peilata, miksi jokin asia tuntuu joltakin.

Miten pidät itsesi fyysisesti kunnossa?

– Käyn hot joogassa ja kävelyllä. Vielä viime vuonna kävin salilla neljä viisi kertaa viikossa. Kun keikkoja oli paljon, lopetin ylimääräisen rehkimisen. Keikat ovat minulle pääurheilua, loput on kehon kuuntelua.

Entä henkisesti kunnossa?

– Siinä tärkeintä ovat ystävät, perhe ja pienten asioiden arvostaminen. Koetan saada jokaiseen päivääni seikkailua. Esimerkiksi niin, että kahvinkeiton sijaan käyn hakemassa sen jostakin. Mitä pienemmistä asioista löydän iloa, sitä helpompaa minun on olla tyytyväinen.

”Rakkaus itsessään on oleellista, on sen kohde kuka hyvänsä.”

Sinua on arvosteltu myös liian laihaksi. Mitä siitä ajattelet?

– Kaikki minut tuntevat tietävät, ettei mulla ole ongelmia kroppani kanssa. Jos läheiseni sanoisivat olevansa huolissaan minusta, hätkähtäisin, mutta he tietävät, ettei syytä huoleen ole. Minusta koko asia tuntui klikkikalastelulta.

Biisissä nimeltä SANNI kuittailet eksälle. Mikä sinusta on paras keino toipua ihmissuhdekolhuista?

– SANNI on biisieni naljailevimmasta päästä, mutta pointtina on itseironia. Vaikka olisin mitä, se ei päde, kun olen saanut pakit. Artisti-Sanni on super ja mahtava, mutta eihän mikään status suojaa sellaiselta. Minusta eksästä pääsee yli niin, että antaa aikaa. Naljailu kertoo siitä, että ei olla vielä päästy yli.

Olet pienten tyttöjen idoli. Haluatko ottaa etäisyyttä siihen K18-sanoituksilla?

– En missään nimessä. Kirjoitan asioista, jotka minua koskettavat, enkä voi olettaa, että samat asiat koskettavat 10- tai 30-vuotiasta. Levy-yhtiössä joku voi kysyä, olenko ihan varma tästä, ja minä vastaan, että olen. Tarkoitukseni ei ole opettaa ketään biiseilläni tai kehottaa heitä mihinkään. Taiteen tarkoitus on kertoa maailman tilasta niin kuin sen kokee. En voi muuttaa omaa todellisuuttani sen takia, että joku saattaa kuulla sen.

Onko rakkaudella mielestäsi sukupuolta?

– Rakkaus itsessään on oleellista, on sen kohde kuka hyvänsä. Minä komppaan kaikkia, kunhan ketään ei satuteta. Chisu sanoi Vain elämää -jaksossaan, ettei sielulla ole sukupuolta silloin, kun kirjoittaa. Se oli tosi hyvin sanottu. Jos mies laulaa biisini, se on ihan yhtä totta.

Sinunkin parisuhdestatuksesi on ollut puheenaihe. Mitä siitä ajattelet?

– En ole koskaan avannut yksityiselämääni mutta en piilottele mielestäni mitään. Se vain ei liity musiikkiini. On se myös suojautumista. En halua, että kaikki asiani ovat muiden nähtävänä, koska milloin tahansa voi tapahtua mitä vain.

”Vaikka kuvastani tykkää 30 000 ihmistä, ei se tee minusta yhtään täydempää.”

Miten olet löytänyt tasapainon ulkoa tulevien vaatimusten kanssa?

– Olen poukkoillut monta vuotta, elänyt muutoksessa ja hukassakin. Nyt tuntuu, että seison omilla jaloillani.

Kakara ku Cara -biisi on keskisormea henkilöbrändäykselle. Kaikki yrittävät näyttää Kylie Jenneriltä ja panikoivat, jos eivät saakaan tykkäyksiä. Haluan olla lapsekas, räävitön ja vapaa ja näyttää finkkua pelkälle poseeraamiselle. Vaikka mun kuvastani tykkää 30 000 ihmistä, ei se tee minusta yhtään täydempää.

Olen pelästynyt sitä, että alan minimoida virheitäni, koska minuun kohdistuu katseita. Haluan takaisin kolisevaan polvikuhmujen elämään, jossa tukka voi olla päin mäntyä. En jaksa perustaa itseäni liikaa toisten funtsimiselle, sillä lopulta ihmiset funtsivat vain sitä, mitä seuraavaksi söisi. Prosessi on kesken, mutta päällä on kova minuksi tulemisen aika.

Moukari-kappaleessa kerrot raiskausuhkauksesta. Oletko joutunut muuttamaan arkeasi uhkausten takia?

– En. Nostin biisiin asioita, joita minulle on sanottu. Somessa huudetaan aivan käsittämättömiä, eikä siitä puhuta tarpeeksi. Järkyttävät, alistavat kommentit satuttavat minua. Vaikka en ota sitä itseeni, alitajuntani ottaa sen minuun. Tulee pelko, että uhka on olemassa, ja kaikista peloista haluaisin päästä veke. Haluan kertoa, miten haavoittavaa huutelu voi olla.

Olet kertonut, että et osaa haaveilla, sillä olet saanut niin paljon. Entä nyt?

– Haluaisin joskus kirjoittaa kirjan ja asua suurkaupungissa, jossa kukaan ei tunne minua. En halua elää sitten kun -elämää, sillä siitä minulla jo on kokemusta. Sitten kun -hetken jälkeisenä aamuna koittaa tyhjyys. Nyt asetan itselleni lyhyen tähtäimen tavoitteita ja opettelen suhtautumaan asioihin vähemmän vakavasti. 

Sanni

  • Muusikko Sanni Kurkisuo syntyi 26.5.1993 Lohjalla, asuu Helsingissä.
  • Näytteli Miss Farkku-Suomi -elokuvassa 2012.
  • Palkittu vuoden 2015 naissolistin Emmalla.
  • Kolmas levy SANNI ilmestyi lokakuun alussa ja myi platinaa jo ennakkoon.
Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.