Keskenmenojen aikaan Aki ei kertaakaan miettinyt, että parisuhde kaatuisi lapsettomuuteen. ”Meillä on hyvä suhde. Olisi absurdi ajatus, että toinen lähtisi pois, jos toisessa olisi vikaa.” Kuva: Mikko Hannula
Keskenmenojen aikaan Aki ei kertaakaan miettinyt, että parisuhde kaatuisi lapsettomuuteen. ”Meillä on hyvä suhde. Olisi absurdi ajatus, että toinen lähtisi pois, jos toisessa olisi vikaa.” Kuva: Mikko Hannula

Muusikko Aki Tykki tietää, että tie isäksi ei ole aina mutkaton. – Kaksi keskenmenoa jättivät sellaisen jäljen, että valmistauduimme kolmannessa raskaudessa pahimpaan.

Vaikka keikkatyö oli totuttanut muusikko Aki Tykin, 42, hyvästeihin, sillä kertaa lähtö oli kovempi paikka. Laukut oli pakattu Vain elämää -kuvausreissua varten, kun Akin ja Tuulia-vaimon, 35, pian kaksivuotias esikoispoika tarttui niihin ja piti hanakasti kiinni.

– Penska ymmärtää jo, mitä on edessä, kun laukut nostetaan eteiseen. Koti-ikävästä on tullut kovaa ja konkreettista.

Aki voisi luetella kliseitä siitä, mikä kaikki muuttuu, kun perheeseen tulee lapsi. Kuinka elämä saa uuden merkityksen, sen arvojärjestys heittää kuperkeikkaa, ja miten mies faijautuessaan pääsee toteuttamaan voimakkainta viettiään. Ne kaikki hän oli kuullut jo silloin, kun lapsen hankkiminen oli heillä vasta periaatepäätös.

Sitä Aki ei ollut ennakoinut, millaisia vaikeuksia perheen perustamiseen voisi liittyä. Ne tulivat todeksi, kun periaatetasolta edettiin toteutusvaiheeseen nelisen vuotta sitten.

– Muusikon työssä on turha katsoa keikkakalenteria ja etsiä sieltä sopivaa hetkeä lapsen tulolle. Sellaista ei ole. Pikemminkin tuli aika, jolloin vaimon kanssa ymmärsimme, ettei tässä nuorruta enää.

Aki oli valmis siihen, minkä keskellä osa Happoradion soittajakavereista jo eli: vuorottelemaan kiertue-elämän ja vauva-arjen välillä. Keikoilta palatessa isämuusikoille oli lämpimästi virnuillen toivotettu hauskaa vaipanvaihtoa. Akista tuntui, että nyt olisi hänen vuoronsa.

– Kun sitten vaimon kanssa rupesimme tohkeissamme yrittämään, ei mennyt kauaakaan, kun jo plussattiin, Aki sanoo ammattilaistermein.

Plussaaminen tarkoitti positiivista tulosta raskaustestin näytöllä: esikoinen alulla, pulla uunissa!

Odotus vaihtui peloksi

Muutama päivä myöhemmin Aki istui lontoolaisen pubin pokeripöydässä, kun puhelin soi. Vaimo kertoi kotoa Suomesta, että raskaus oli yllättäen päättynyt keskenmenoon.

– Se oli kova paikka. En voinut siinä tilanteessa käydä tapahtunutta kunnolla läpi vaimon kanssa enkä kertoa asiasta pokeriporukalle. Hetki oli rajumpi vaimolle, muttei mikään läpihuutojuttu itsellenikään, Aki muistaa.

”Ensin oli ajatus, että kohta saamme lapsen. Sitten tuli pelko, emmekö koskaan saisi lasta.”

– Vaikka olimme niin alkuvaiheessa, aivot olivat jo ehtineet tehdä kaikenlaisia suunnitelmia.

Innostus vaihtui nopeasti lopullisuuden pelkoon.

– Ensin oli ajatus, että kohta saamme lapsen. Sitten tuli pelko, emmekö koskaan saisi lasta.

Aki ei usko, että alun vaikeudet vaikuttavat hänen vanhemmuuden kokemukseensa. ”Lastaan rakastaa joka tapauksessa maksimin. Silloin kun kuulen muiden vaikeuksista, muistan kyllä, miten onnekkaasti meidän lopulta kävi.”
Aki ei usko, että alun vaikeudet vaikuttavat hänen vanhemmuuden kokemukseensa. ”Lastaan rakastaa joka tapauksessa maksimin. Silloin kun kuulen muiden vaikeuksista, muistan kyllä, miten onnekkaasti meidän lopulta kävi.”

Vasta oman kokemuksen jälkeen parille alkoi selvitä, miten yleisiä keskenmenot ovat. Osa raskauksista tyssää jo ennen kuin nainen huomaa odottavansa. On arvioitu, että jopa kolmannes raskauksista päättyy keskenmenoon.

Pariskunta päätti yrittää uudelleen. Pian taas plussattiin, mutta tällä kertaa ei ostettu donitseja juhlan kunniaksi.

Sitten toinenkin raskaus meni kesken.

– Keskitin tunteeni puolisoon ja tajusin, että minun pitää olla tässä se kallio. Olisin tukena, tapahtui mitä tahansa. Vaikka menetys oli yhteinen, eihän minulla ollut raskauteen samanlaista fyysistä sidettä kuin hänellä, Aki kertoo.

– Kyllä siinä tunsi olonsa aika neuvottomaksi. Tuli kirjaimellisesti todeksi, ettei lapsia tehdä, vaan niitä saadaan. Homma ei mene niin kuin elokuvissa, missä opiskelijabileissä harrastetaan kerran seksiä ja kohta on kaksoset sylissä.

”Minulla ei ollut varaa päästä itseäni masentumaan.”

Aki kävi sisäistä asennejumppaa pysyäkseen toiveikkaana ja puolisonsa tukena.

– Minulla ei ollut varaa päästä itseäni masentumaan. Keskityin uskomaan, että kaikki vielä menee hyvin. Että jos tällä tavalla ei natsaa, meillä olisi paljon muita vaihtoehtoja.

Jarrut päällä kolmanteen raskauteen

Toisen keskenmenonsa jälkeen aviopari sai kuulla vastaavista hankaluuksista läheisiltään.

– Meitä patistettiin lääkäriin, sillä pitkä odotusten ja pettymysten sarja tiedettiin henkisesti kuluttavaksi. Onneksi menimme: yksinkertainen ongelma ratkesi yksinkertaisella hoidolla.

Vielä toisen raskauden alkaessa pariskunta oli uskaltanut olla toiveikas, mutta kolmannella kerralla ei enää tohdittu. Kolmas odotus alkoi syksyllä 2015.

– Suhtauduimme raskauteen jarrut päällä. Keskenmenot olivat jättäneet sellaisen jäljen, että melkein valmistauduimme pahimpaan.

Kalenteria seurattiin epäuskoisina, kun odotuspäivät etenivät aiempia pidemmälle. Tulivat neuvolakäynnit, sydämensykkeet ja rakastuminen odotettuun pikkuiseen. Joulun alla pari kertoi raskaudesta sukulaisilleen, mutta varoitti hankkimasta yhtään pientä sukkaa lahjaksi.

– Ensimmäisiin ultratutkimuksiin menimme kauhusta jäykkinä. Vasta joulun jälkeen uskalsimme alkaa nauttia odotuksesta. Päätimme ottaa siitä kaiken irti, sillä jos pahin tapahtuisi, se olisi joka tapauksessa karmeinta ikinä.

Pari hankki ensimmäisen pikkuruisen bodyn vauvalleen siinä vaiheessa, kun pojan sukupuoli saatiin selville.

– Tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että olemme inessä tässä jutussa.

Odottajia peloteltiin vielä raskauden loppusuoralla. Kaksi viikkoa ennen synnytystä vaimo sai toispuoleisen kasvohalvauksen. Bellin pareesiksi kutsuttu tila selittyy kasvojen hermoratoihin pakkautuvalla turvotuksella.

– Päivät ennen synnytystä olivat todella mustia. Iltaisin teippasin vaimon luomen kiinni, ettei silmä kuivu. Oli se kauhea paikka vaimolle, Aki kiroaa.

– Mutta siitäkin selvittiin!

”Emme missään vaiheessa etsineet vikaa toisistamme.”

Näin jälkeenpäin Aki kokee, että haasteet lähensivät heitä.

– Emme missään vaiheessa etsineet vikaa toisistamme. Kelailu meni pikemminkin niin, että jos jossain on vikaa, se on meissä yhdessä. Onneksi haimme apua ajoissa. Ilman sitä saattaisimme edelleen kärsiä keskenmenoja, pettymyksiä ja lohduttomuutta, hän sanoo.

– Harva kertoo keskenmenoistaan, koska kokemus on niin henkilökohtainen ja synkkä. Emme mekään puhuneet niistä tuoreeltaan. Avoimuus on kuitenkin parasta vertaistukea.

Akin ja Tuulian kokemus lapsettomuudesta oli lopulta reilun vuoden mittainen jakso ja päättyi onnellisesti. Poika täyttää tässä kuussa kaksi vuotta.

– Ehdin miettiä, että ilman lastakin meille tulisi silti tosi hieno elämä, vain vähän erilainen kuin olimme ajatelleet. Olimme lopulta hirveän onnekkaita. Moni käy läpi paljon rankemman tien, Aki pohtii.

– Sen tässä oppi, että tökeröintä on udella keneltäkään, milloin aiot hankkia lapsia. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen käy läpi.

Vanhemmuus on ollut juuri sellaista kuin isä oli odottanut.

– Etukäteen hoettiin, miten kaikki muuttuu. Yllättävintä on ollut, ettei ihan kaikki muuttunutkaan. Me esimerkiksi tykkäämme matkustella edelleen, nyt vain uuden tyypin kanssa.

Myös huumori on tutun nasevaa eikä vauvahuuruissa pehmennyttä. Aki puhuu pojastaan rääpäleenä ja karvattomana apinana, ja vaimo julkaisee Instagramissa suorasukaista Mutsi jyrää -sarjakuvaansa.

– Siellä näkyy meidän perheen arki, Aki hekottaa.

Kevään Happoradio on ollut keikkatauolla, mutta kesällä mennään taas.

– Ajattelen niin, että läsnäoloni arjessa kompensoi viikonloppujen poissaolot. Olen neljä viisi päivää kotona pojan kanssa, loput sitten jossain määrin hunningolla keikkareissuilla, Aki laskeskelee.

– Ehkä itsekästä, mutta tuntuu hyvältä välillä päästä pois luvan kanssa. Silloin kotielämää osaa arvostaa enemmän.

Lääkettä riittämättömyyteen

Aki kasvoi yksinhuoltajaäidin ainoana lapsena, vaimo taas on isosta perheestä. Yhteisistä kasvatusperiaatteista on puhuttu vasta suuntaa antavasti.

– Lapsen vahvuuksien pitäisi antaa loistaa. Minulla ei ole ajatusta, mikä hänestä pitäisi tai ei saisi tulla. Nyt tunnen ylpeyttä jo siitä, kun hän sanoo kiitti, Aki kertoo.

– Toivottavasti osaan olla kannustava vanhempi, kuten äitini on ollut. Enkä opeta pojalle turhaa häpeilyä, johon itse sorrun.

Aki ennakoi Vain elämää -julkistusta teettämällä paidan, missä luki Kuka vitun Aki Tykki? ”En tiedä, onko itsen vähättely itäsuomalaisuutta vai luonteessani. Mieluiten nauran itselleni ennen kuin kukaan muu kerkeää.”
Aki ennakoi Vain elämää -julkistusta teettämällä paidan, missä luki Kuka vitun Aki Tykki? ”En tiedä, onko itsen vähättely itäsuomalaisuutta vai luonteessani. Mieluiten nauran itselleni ennen kuin kukaan muu kerkeää.”

Aki sanoo voittaneensa ujouttaan, koska hänen ammatissaan on ollut pakko. Mutta ei hän edelleenkään mikään heittäytyjä ole. Asiat sujuvat parhaiten, kun niitä on kunnolla treenattu. Siksi Vain elämää -ohjelmaan osallistuminen oli miehelle hurja juttu: piti antaa mennä, suunnittelematta, ennakoimatta ja tutusta bändistä erillään.

” Itsensä piilottelu on enää turhaa.”

– Ehkä näin vanhemmiten tulee aika vähän rentoutua ja avautua, ja ohjelma tuntui korkeanpaikan leiriltä siihen, Aki nauraa.

– Kavereille sanoin, että minulla on kuvauksissa kaksi vaihtoehtoa. Voin joko näyttää häpeilevältä läskiltä tai vain läskiltä. Itsensä piilottelu on enää turhaa.

Aki on sanoituksissaan käsitellyt itsetuntoa ja riittämättömyyden tunnetta. Riittämättömyys liittyy eri asioihin elämäntilanteen mukaan.

– Olenko riittävän hyvä laulaja, esiintyjä, tarpeeksi hyvä isä tai osaava mies? Miehisyyden päälle käy se, kun en osaa itse kokonaan remontoida kotiamme. Minulle on ollut helvetin vaikeaa hyväksyä, etten voi olla hyvä kaikessa.

Riittämättömyyttään Aki on lääkinnyt eri tavoin. Ryyppääminen on joskus toiminut lyhytaikaisena rohtona. Faneilta tulleet kiitokset jopa elämän pelastaneista sanoituksista ovat kantaneet pidempään.

– Duuni on palkitsevinta silloin, kun onnistun koskettamaan ja jättämään jäljen. Ei kukaan halua olla turha, Aki miettii.

– Siihen samaan tarpeeseen liittyy myös perheen perustaminen. Minua on auttanut, kun olen päässyt perustyytyväiseen elämäntilanteeseen: on vaimo, lapsi ja rivitalonpätkä Espoossa. Kun yksityiselämässä on setti kasassa, sitä jaksaa kummasti taistella työpuolella.

Aki Tykki

  • on Happoradio-muusikon taiteilijanimi. Laulaja ja biisinkirjoittaja syntyi 18.9.1975 Joensuussa.
  • Asuu Espoossa vaimonsa ja pian kaksivuotiaan poikansa kanssa.
  • Mukana uudella Vain elämää -kaudella. ”Olin vitsaillut, että minua pyydetään kaudelle 25, mutta pyydettiinkin jo kaudelle 8.”
  • Akin vaimo piirtää Instagramiin Mutsi jyrää -klippiä.
Vierailija

Muusikko Aki Tykki: ”Keskenmenoissa minun piti olla se kallio”

Minulla on ollut monenlaista gynekologista vaivaa ja vakavien asioiden kanssa on painotti, viimeisimpänä kohdunkaulan syövän. Kun se on selätetty ja papat nyt puhtaita, todettiin kohdussani olevan useita myoomia ja leikkaus jossain vaiheessa on todennäköinen. En seurustele ja sinkkuaikaa on ollutkin suurin osa aikuisiästäni. Olen monesti miettinyt nimenomaan, että miten kaikesta tästä ikinä toiselle kertoisi ja miten toinen sen ottaisi. Juuri äitini kertoi kuulleensa eräältä naiselta, että kun...
Lue kommentti