Keskenmenojen aikaan Aki ei kertaakaan miettinyt, että parisuhde kaatuisi lapsettomuuteen. ”Meillä on hyvä suhde. Olisi absurdi ajatus, että toinen lähtisi pois, jos toisessa olisi vikaa.” Kuva: Mikko Hannula
Keskenmenojen aikaan Aki ei kertaakaan miettinyt, että parisuhde kaatuisi lapsettomuuteen. ”Meillä on hyvä suhde. Olisi absurdi ajatus, että toinen lähtisi pois, jos toisessa olisi vikaa.” Kuva: Mikko Hannula

Muusikko Aki Tykki tietää, että tie isäksi ei ole aina mutkaton. – Kaksi keskenmenoa jättivät sellaisen jäljen, että valmistauduimme kolmannessa raskaudessa pahimpaan.

Vaikka keikkatyö oli totuttanut muusikko Aki Tykin, 42, hyvästeihin, sillä kertaa lähtö oli kovempi paikka. Laukut oli pakattu Vain elämää -kuvausreissua varten, kun Akin ja Tuulia-vaimon, 35, pian kaksivuotias esikoispoika tarttui niihin ja piti hanakasti kiinni.

– Penska ymmärtää jo, mitä on edessä, kun laukut nostetaan eteiseen. Koti-ikävästä on tullut kovaa ja konkreettista.

Aki voisi luetella kliseitä siitä, mikä kaikki muuttuu, kun perheeseen tulee lapsi. Kuinka elämä saa uuden merkityksen, sen arvojärjestys heittää kuperkeikkaa, ja miten mies faijautuessaan pääsee toteuttamaan voimakkainta viettiään. Ne kaikki hän oli kuullut jo silloin, kun lapsen hankkiminen oli heillä vasta periaatepäätös.

Sitä Aki ei ollut ennakoinut, millaisia vaikeuksia perheen perustamiseen voisi liittyä. Ne tulivat todeksi, kun periaatetasolta edettiin toteutusvaiheeseen nelisen vuotta sitten.

– Muusikon työssä on turha katsoa keikkakalenteria ja etsiä sieltä sopivaa hetkeä lapsen tulolle. Sellaista ei ole. Pikemminkin tuli aika, jolloin vaimon kanssa ymmärsimme, ettei tässä nuorruta enää.

Aki oli valmis siihen, minkä keskellä osa Happoradion soittajakavereista jo eli: vuorottelemaan kiertue-elämän ja vauva-arjen välillä. Keikoilta palatessa isämuusikoille oli lämpimästi virnuillen toivotettu hauskaa vaipanvaihtoa. Akista tuntui, että nyt olisi hänen vuoronsa.

– Kun sitten vaimon kanssa rupesimme tohkeissamme yrittämään, ei mennyt kauaakaan, kun jo plussattiin, Aki sanoo ammattilaistermein.

Plussaaminen tarkoitti positiivista tulosta raskaustestin näytöllä: esikoinen alulla, pulla uunissa!

Odotus vaihtui peloksi

Muutama päivä myöhemmin Aki istui lontoolaisen pubin pokeripöydässä, kun puhelin soi. Vaimo kertoi kotoa Suomesta, että raskaus oli yllättäen päättynyt keskenmenoon.

– Se oli kova paikka. En voinut siinä tilanteessa käydä tapahtunutta kunnolla läpi vaimon kanssa enkä kertoa asiasta pokeriporukalle. Hetki oli rajumpi vaimolle, muttei mikään läpihuutojuttu itsellenikään, Aki muistaa.

”Ensin oli ajatus, että kohta saamme lapsen. Sitten tuli pelko, emmekö koskaan saisi lasta.”

– Vaikka olimme niin alkuvaiheessa, aivot olivat jo ehtineet tehdä kaikenlaisia suunnitelmia.

Innostus vaihtui nopeasti lopullisuuden pelkoon.

– Ensin oli ajatus, että kohta saamme lapsen. Sitten tuli pelko, emmekö koskaan saisi lasta.

Aki ei usko, että alun vaikeudet vaikuttavat hänen vanhemmuuden kokemukseensa. ”Lastaan rakastaa joka tapauksessa maksimin. Silloin kun kuulen muiden vaikeuksista, muistan kyllä, miten onnekkaasti meidän lopulta kävi.”
Aki ei usko, että alun vaikeudet vaikuttavat hänen vanhemmuuden kokemukseensa. ”Lastaan rakastaa joka tapauksessa maksimin. Silloin kun kuulen muiden vaikeuksista, muistan kyllä, miten onnekkaasti meidän lopulta kävi.”

Vasta oman kokemuksen jälkeen parille alkoi selvitä, miten yleisiä keskenmenot ovat. Osa raskauksista tyssää jo ennen kuin nainen huomaa odottavansa. On arvioitu, että jopa kolmannes raskauksista päättyy keskenmenoon.

Pariskunta päätti yrittää uudelleen. Pian taas plussattiin, mutta tällä kertaa ei ostettu donitseja juhlan kunniaksi.

Sitten toinenkin raskaus meni kesken.

– Keskitin tunteeni puolisoon ja tajusin, että minun pitää olla tässä se kallio. Olisin tukena, tapahtui mitä tahansa. Vaikka menetys oli yhteinen, eihän minulla ollut raskauteen samanlaista fyysistä sidettä kuin hänellä, Aki kertoo.

– Kyllä siinä tunsi olonsa aika neuvottomaksi. Tuli kirjaimellisesti todeksi, ettei lapsia tehdä, vaan niitä saadaan. Homma ei mene niin kuin elokuvissa, missä opiskelijabileissä harrastetaan kerran seksiä ja kohta on kaksoset sylissä.

”Minulla ei ollut varaa päästä itseäni masentumaan.”

Aki kävi sisäistä asennejumppaa pysyäkseen toiveikkaana ja puolisonsa tukena.

– Minulla ei ollut varaa päästä itseäni masentumaan. Keskityin uskomaan, että kaikki vielä menee hyvin. Että jos tällä tavalla ei natsaa, meillä olisi paljon muita vaihtoehtoja.

Jarrut päällä kolmanteen raskauteen

Toisen keskenmenonsa jälkeen aviopari sai kuulla vastaavista hankaluuksista läheisiltään.

– Meitä patistettiin lääkäriin, sillä pitkä odotusten ja pettymysten sarja tiedettiin henkisesti kuluttavaksi. Onneksi menimme: yksinkertainen ongelma ratkesi yksinkertaisella hoidolla.

Vielä toisen raskauden alkaessa pariskunta oli uskaltanut olla toiveikas, mutta kolmannella kerralla ei enää tohdittu. Kolmas odotus alkoi syksyllä 2015.

– Suhtauduimme raskauteen jarrut päällä. Keskenmenot olivat jättäneet sellaisen jäljen, että melkein valmistauduimme pahimpaan.

Kalenteria seurattiin epäuskoisina, kun odotuspäivät etenivät aiempia pidemmälle. Tulivat neuvolakäynnit, sydämensykkeet ja rakastuminen odotettuun pikkuiseen. Joulun alla pari kertoi raskaudesta sukulaisilleen, mutta varoitti hankkimasta yhtään pientä sukkaa lahjaksi.

– Ensimmäisiin ultratutkimuksiin menimme kauhusta jäykkinä. Vasta joulun jälkeen uskalsimme alkaa nauttia odotuksesta. Päätimme ottaa siitä kaiken irti, sillä jos pahin tapahtuisi, se olisi joka tapauksessa karmeinta ikinä.

Pari hankki ensimmäisen pikkuruisen bodyn vauvalleen siinä vaiheessa, kun pojan sukupuoli saatiin selville.

– Tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että olemme inessä tässä jutussa.

Odottajia peloteltiin vielä raskauden loppusuoralla. Kaksi viikkoa ennen synnytystä vaimo sai toispuoleisen kasvohalvauksen. Bellin pareesiksi kutsuttu tila selittyy kasvojen hermoratoihin pakkautuvalla turvotuksella.

– Päivät ennen synnytystä olivat todella mustia. Iltaisin teippasin vaimon luomen kiinni, ettei silmä kuivu. Oli se kauhea paikka vaimolle, Aki kiroaa.

– Mutta siitäkin selvittiin!

”Emme missään vaiheessa etsineet vikaa toisistamme.”

Näin jälkeenpäin Aki kokee, että haasteet lähensivät heitä.

– Emme missään vaiheessa etsineet vikaa toisistamme. Kelailu meni pikemminkin niin, että jos jossain on vikaa, se on meissä yhdessä. Onneksi haimme apua ajoissa. Ilman sitä saattaisimme edelleen kärsiä keskenmenoja, pettymyksiä ja lohduttomuutta, hän sanoo.

– Harva kertoo keskenmenoistaan, koska kokemus on niin henkilökohtainen ja synkkä. Emme mekään puhuneet niistä tuoreeltaan. Avoimuus on kuitenkin parasta vertaistukea.

Akin ja Tuulian kokemus lapsettomuudesta oli lopulta reilun vuoden mittainen jakso ja päättyi onnellisesti. Poika täyttää tässä kuussa kaksi vuotta.

– Ehdin miettiä, että ilman lastakin meille tulisi silti tosi hieno elämä, vain vähän erilainen kuin olimme ajatelleet. Olimme lopulta hirveän onnekkaita. Moni käy läpi paljon rankemman tien, Aki pohtii.

– Sen tässä oppi, että tökeröintä on udella keneltäkään, milloin aiot hankkia lapsia. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen käy läpi.

Vanhemmuus on ollut juuri sellaista kuin isä oli odottanut.

– Etukäteen hoettiin, miten kaikki muuttuu. Yllättävintä on ollut, ettei ihan kaikki muuttunutkaan. Me esimerkiksi tykkäämme matkustella edelleen, nyt vain uuden tyypin kanssa.

Myös huumori on tutun nasevaa eikä vauvahuuruissa pehmennyttä. Aki puhuu pojastaan rääpäleenä ja karvattomana apinana, ja vaimo julkaisee Instagramissa suorasukaista Mutsi jyrää -sarjakuvaansa.

– Siellä näkyy meidän perheen arki, Aki hekottaa.

Kevään Happoradio on ollut keikkatauolla, mutta kesällä mennään taas.

– Ajattelen niin, että läsnäoloni arjessa kompensoi viikonloppujen poissaolot. Olen neljä viisi päivää kotona pojan kanssa, loput sitten jossain määrin hunningolla keikkareissuilla, Aki laskeskelee.

– Ehkä itsekästä, mutta tuntuu hyvältä välillä päästä pois luvan kanssa. Silloin kotielämää osaa arvostaa enemmän.

Lääkettä riittämättömyyteen

Aki kasvoi yksinhuoltajaäidin ainoana lapsena, vaimo taas on isosta perheestä. Yhteisistä kasvatusperiaatteista on puhuttu vasta suuntaa antavasti.

– Lapsen vahvuuksien pitäisi antaa loistaa. Minulla ei ole ajatusta, mikä hänestä pitäisi tai ei saisi tulla. Nyt tunnen ylpeyttä jo siitä, kun hän sanoo kiitti, Aki kertoo.

– Toivottavasti osaan olla kannustava vanhempi, kuten äitini on ollut. Enkä opeta pojalle turhaa häpeilyä, johon itse sorrun.

Aki ennakoi Vain elämää -julkistusta teettämällä paidan, missä luki Kuka vitun Aki Tykki? ”En tiedä, onko itsen vähättely itäsuomalaisuutta vai luonteessani. Mieluiten nauran itselleni ennen kuin kukaan muu kerkeää.”
Aki ennakoi Vain elämää -julkistusta teettämällä paidan, missä luki Kuka vitun Aki Tykki? ”En tiedä, onko itsen vähättely itäsuomalaisuutta vai luonteessani. Mieluiten nauran itselleni ennen kuin kukaan muu kerkeää.”

Aki sanoo voittaneensa ujouttaan, koska hänen ammatissaan on ollut pakko. Mutta ei hän edelleenkään mikään heittäytyjä ole. Asiat sujuvat parhaiten, kun niitä on kunnolla treenattu. Siksi Vain elämää -ohjelmaan osallistuminen oli miehelle hurja juttu: piti antaa mennä, suunnittelematta, ennakoimatta ja tutusta bändistä erillään.

” Itsensä piilottelu on enää turhaa.”

– Ehkä näin vanhemmiten tulee aika vähän rentoutua ja avautua, ja ohjelma tuntui korkeanpaikan leiriltä siihen, Aki nauraa.

– Kavereille sanoin, että minulla on kuvauksissa kaksi vaihtoehtoa. Voin joko näyttää häpeilevältä läskiltä tai vain läskiltä. Itsensä piilottelu on enää turhaa.

Aki on sanoituksissaan käsitellyt itsetuntoa ja riittämättömyyden tunnetta. Riittämättömyys liittyy eri asioihin elämäntilanteen mukaan.

– Olenko riittävän hyvä laulaja, esiintyjä, tarpeeksi hyvä isä tai osaava mies? Miehisyyden päälle käy se, kun en osaa itse kokonaan remontoida kotiamme. Minulle on ollut helvetin vaikeaa hyväksyä, etten voi olla hyvä kaikessa.

Riittämättömyyttään Aki on lääkinnyt eri tavoin. Ryyppääminen on joskus toiminut lyhytaikaisena rohtona. Faneilta tulleet kiitokset jopa elämän pelastaneista sanoituksista ovat kantaneet pidempään.

– Duuni on palkitsevinta silloin, kun onnistun koskettamaan ja jättämään jäljen. Ei kukaan halua olla turha, Aki miettii.

– Siihen samaan tarpeeseen liittyy myös perheen perustaminen. Minua on auttanut, kun olen päässyt perustyytyväiseen elämäntilanteeseen: on vaimo, lapsi ja rivitalonpätkä Espoossa. Kun yksityiselämässä on setti kasassa, sitä jaksaa kummasti taistella työpuolella.

Aki Tykki

  • on Happoradio-muusikon taiteilijanimi. Laulaja ja biisinkirjoittaja syntyi 18.9.1975 Joensuussa.
  • Asuu Espoossa vaimonsa ja pian kaksivuotiaan poikansa kanssa.
  • Mukana uudella Vain elämää -kaudella. ”Olin vitsaillut, että minua pyydetään kaudelle 25, mutta pyydettiinkin jo kaudelle 8.”
  • Akin vaimo piirtää Instagramiin Mutsi jyrää -klippiä.
Vierailija

Muusikko Aki Tykki: ”Keskenmenoissa minun piti olla se kallio”

Minulla on ollut monenlaista gynekologista vaivaa ja vakavien asioiden kanssa on painotti, viimeisimpänä kohdunkaulan syövän. Kun se on selätetty ja papat nyt puhtaita, todettiin kohdussani olevan useita myoomia ja leikkaus jossain vaiheessa on todennäköinen. En seurustele ja sinkkuaikaa on ollutkin suurin osa aikuisiästäni. Olen monesti miettinyt nimenomaan, että miten kaikesta tästä ikinä toiselle kertoisi ja miten toinen sen ottaisi. Juuri äitini kertoi kuulleensa eräältä naiselta, että kun...
Lue kommentti

Viimeistä kiertuettaan valmisteleva Danny arvioi olevansa lämmin isä, mutta rakkaudessa hän myöntää välillä erehtyneensä. – Ihminen ei voi määrätä tunteidensa suuntaa.

Diskopallot kimaltavat ja jukeboksi soittaa klassikoita Dannyn, 75, Kirkkonummen-kodin alakerrassa. Dannyn eli Ilkka Lipsasen pitkäaikainen sihteeri Leila Salmelainen, 70, on juuri viimeistellyt kattauksen seuraavan päivän suunnittelupalaveria varten. Danny selaa kokoamaansa 200-sivuista ”raamattua” eli käsikirjoitusta, josta selviää Viimeinen ilta Dannyn seurassa -kiertueen tarkka aikataulu, esiintyjät, lavastus ja tekniikka. Kyseessä on 55 vuotta esiintyneen miehen viimeinen iso, yli 30 konserttia kattava kiertue.

– Kaiken pitää lukea tarkkaan paperilla, ettei kukaan hermostu, Danny kertoo.

Dannyn kumppani, laulaja Erika Vikman, 25, makoilee hierontatuolissa ja kuuntelee Dannyn suunnitelmia. Leila on kattanut Dannylle välipalaksi tippaleipiä ja limpparia. Hän on lähdössä lounaalle ja lupaa tuoda samalla Dannylle ravintolasta hernekeittoa ja pannaria. Danny kiittää ja luo lämpimän katseen Leilaan. He ovat työskennelleet työparina suomalaisessa viihdemaailmassa 1960-luvulta lähtien.

”Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä.”

– Leila ajoi seitsemän ensimmäistä vuotta autoa keikkamatkoilla ympäri Suomen, ja minä luin sillä aikaa kirjallisuutta takapenkillä, Danny muistelee ja saa Leilan hymyilemään.

– Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä. Arvostan inhimillistä lämpöä ja ystävyyttä.

Dannyn puhelin soi kymmenen minuutin välein. Lehdet kyselevät haastatteluita ja viihdeohjelmat haluavat vieraakseen. Uusi buumi on seurausta Dannyn esiintymisestä Vain elämää -ohjelmassa. Hiljaisempiakin aikoja on ollut.

– Kaikkien laulajien toive on saada nousta uudestaan kuin feenikslintu. On kivaa kokea, että on joissakin piireissä ja asioissa tarpeellinen, Danny sanoo.

Korkokenkien kopina lähestyy olohuonetta. Erika on lähdössä esiintymään UIT:n Tuhansien ämpärien maa -revyyn ensi-iltaan.

– Tulin vain sanomaan, että olen lähdössä. Jonkun täytyy kato käydä töissäkin ja tuoda rahaa pöytään, Erika vitsailee.

Danny kertoo, ettei hän ole valmentanut Erikaa, mutta näkökulmia esiintymisestä kyllä vaihdetaan.

– Otan toki Dannyltä palautetta mielelläni vastaan, Erika sanoo.

– Joo, kunhan korvauksesta sovitaan, Danny vastaa ja molemmat purskahtavat nauruun.

Taunon ja Ansan pomona

”Musiikki on henkistä leipää. Sen ydinidea on yltää sydämestä sydämeen eli ihmisestä ihmiseen. Ensimmäiset Porista ostamani levyt olivat savikiekkoja, Little Richardia ja Pat Boonea. Isäni oli muuttanut Brasiliaan, ja hän lähetti minulle sieltä latinalaista musiikkia.

Lauloin koulukaverin bändissä, ja kun The Islandersin pojat kuulivat lauluani joulukuussa 1963, he pyysivät minut mukaan. Jo maaliskuussa pääsin levyttämään.

Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.
Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.

Perustin Danny Show -kiertueen, koska nuoriso halusi kuulla pop-musiikkia. Ensimmäinen suomenkielinen hittini oli Kauan, ja urani aikana 98 lauluani on noussut listalle. On kiinnostava nähdä, nouseeko sinne Vain elämää -biisejä ja ylitänkö ensimmäisenä Suomessa sadan laulun rajan. Uskon, että ylitän.

60-luvun kiireisimpinä aikoina minulla oli 240 keikkaa vuodessa. Samaan aikaan perustin D-tuotannon. Olin jo 27-vuotiaana jättiläisten, kuten Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, Tauno Palon ja Ansa Ikosen työnantaja. Mietin, että voi luoja paratkoon, kun minua näin siunataan.

MAAILMAN RASKAIN AMMATTI

Viihdeala on yksi maailman raskaimmista ammateista. Elvis jaksoi vähän päälle parikymmentä vuotta, Beatles ja Abba kymmenen. Tätä on melkein mahdoton jaksaa 55 vuotta, niin kuin minä olen saanut. Muusikot elävät 20 vuotta keskimääräistä lyhyemmän elämän. Se johtuu riittämättömyyden tunteesta, työn epävarmuudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista, siis siitä, kestääkö tätä.

Nykyään jahdataan jatkuvasti uutta listahittiä. Ne, jotka jaksavat tarjota koko ajan jotain uutta, menestyvät. Uudistuminen ja ihmisten palveleminen ei ole helppoa. Tähän työhön ja musiikkiin pitää olla kova intohimo. Pitää olla ihmisrakas.

Kaikilla meillä on tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olen kokenut riittämättömyydentunnetta urani alusta saakka. Olen miettinyt, osaanko palvella ihmisiä oikein ja ovatko lauluvalinnat oikeita. Lähdin kuitenkin musiikkiuralle kuin Lasse Virén radalle: aion juosta sen kymppitonnin. Vesihaudat pitää hyppiä yli.

Suurimmat rakkaudet

Minulla ei ole ollut normaalia muusikkoasennetta, että olisin ottanut uuden tyttöystävän joka illaksi, vaan olen ihastunut ihan omien viettien ja tunteiden perusteella. Minua on lähestytty tuhansilla kirjeillä ja sähköposteilla, ja aika ajoin meno keikoilla oli hyvinkin villiä. Olihan se hienoa, että oli paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet tutustua minuun, ja on toki vieläkin. Tunteen pitää kuitenkin olla molemminpuolinen.

Elämäni naisia ovat kaikki he, joita olen rakastanut. Heitä on varmaan toistakymmentä. Elämässä on toki muutakin kuin terve järki, eli tunnepuoli, joka rikastuttaa elämää erityisesti.

"Meno keikoilla oli aika ajoin hyvinkin villiä." Kuva Dannyn kotialbumista.
"Meno keikoilla oli aika ajoin hyvinkin villiä." Kuva Dannyn kotialbumista.

Tapasin Liisan 1968, kun hän pyysi D-tuotantoa tekemään Seppälälle muotinäytöksiä. Totesin, että onpa mielenkiintoinen, miellyttävä, lahjakas ja viisas ihminen. Hän oli kaunis, ja 21-vuotiaana jo ekonomi. Hänessä oli ruutia.

Vapaa-aikaa ei juuri ollut, mutta ehdimme naimisiin 1972. Liisa rakensi Seppälästä veljensä Hannun kanssa Suomen suurinta muotiketjua. Olimme molemmat vähintään 150 päivää vuodesta matkoilla, ja usein eri aikaan kotona. Saimme kolme lasta, ja meillä oli hirmu kivaa pitkään, kunnes rakastuin Armi Aavikkoon. Ehkä osittain siksi, että Hannu ja Liisa puuhasivat niin paljon omia asioitaan. Koin itseni siinä suhteessa tarpeettomaksi.

Tapasin tuoreen Miss Suomen, Armin, vuonna 1977, kun Apu-lehti oli valinnut hänet kiertuekaverikseni. Armi oli herkkä, humoristinen, iloinen, valoisa ja kiva ihminen, joka oli aika ymmällään siitä suosiosta, minkä Tahdon olla sulle hellä -kappale toi.

Ensimmäisen kiertuevuoden jälkeen ystävyytemme alkoi muuttua lämpimämpään suuntaan, ja sillä tavalla mentiin vuoteen 1992. Liisan ja Hannun armoton lahjakkuus ja ahkeruus veivät heidät Seppälän maailmaan, ja minä jäin Dannyn ja Armin maailmaan. Lopulta erosimme Liisan kanssa vuonna 2005, ja hän muutti linnaansa Ruotsiin. Armi lopetti esiintymiset 1995, ja hän kuoli vuonna 2002. Minulla on häntä kohtaan yhä kunnioitus ja kaipaus.

En koe, että olisin tehnyt Liisaa kohtaan väärin rakastumalla Armiin, koska ihminen ei voi määrätä tunteidensa suuntaa. Olen tehnyt virheitä, mutten oikein osaa katua mitään. Sen sijaan mietin, miten en ensi kerralla enää tekisi väärin.

IHANA ERIKA

Erika on kiva pakkaus, mutta en halua määritellä suhdettamme. Tapasimme Tangomarkkinoiden yhteydessä 2015, jolloin Erikasta tuli tangoprinsessa. Sen jälkeen vaihdoimme ajatuksia, joiden ansiosta hän voitti kisan seuraavana vuonna. Sitten meille ruvettiin tarjoamaan yhteisiä töitä.

Olen koko elämäni auttanut kanssataiteilijoita, ja Erika oli vain yksi heistä. Mutta hänellä on niin miellyttävä luonne, että siitä syntyi sillä lailla enemmän, ja niin Erika muutti tänne pääkaupunkiseudulle.

”Olen koko elämäni auttanut kanssataiteilijoita, ja Erika oli vain yksi heistä.”

Olen kuvannut Erikaa luonnonlapseksi ja linnuksi, joka lähtee kohta pesästään ja lentää omilla siivillään. Hän on ahkera ja taitava, ja on ilo nähdä, kun hän etenee valitsemallaan uralla. Joskus hän saattaa kysyä ammatillisia neuvoja, mutta en ole mikään pappi, joka opettaa opetuslapsiaan. Juttelemme aivan kaikesta. Erika tuo minulle valoisuutta ja hyväntuulisuutta. Hän on järkevä, iloinen ja kaunis. Lisäksi hän on neuvonantajani, mitä tulee some- ja tietokoneasioihin.

Ne, jotka minun ja Erikan ikäerosta kärsivät, kärsikööt. Minä en kärsi. Showbisnes ei kysy ikää, ja olen tehnyt koko elämäni eri ikäisten kanssa töitä. Pitäisikö olla aina saman ikäinen, että voisi olla tekemisissä?

HYVÄSYDÄMINEN ISÄ

Minulla ja Liisalla on kaksi poikaa ja yksi tytär, jotka ovat nykyään päälle nelikymppisiä. Sanovat, että olen isäni kaltainen isä eli hyväsydäminen ihminen, jossa on lämpöä ja joka ajattelee muitakin kuin itseään.

Olemme aika paljon tekemisissä, ja ihailen lapsiani. Esimerkiksi tyttäreni Heidi on ihan uskomaton mimmi. Hän on yhdeksän laudaturin ylioppilas, joka teki neljä loppututkintoa. Nykyisin hän työskentelee pankissa Luxemburgissa. Heidin kaksi- ja puolivuotias poika oli täällä juuri puolitoista viikkoa mellastamassa. Hän on maailman hauskin pikkupoika, joka puhuu saksaa, ruotsia, suomea ja pian myös ranskaa, koska Heidi laittoi hänet Luxemburgissa ranskalaiseen kouluun.

Lapset antoivat minulle vanhemmuuden rikkauden ja mahdollisuuden kurkistaa varttuvan lapsen elämään. Isyys antoi myös tietoisuuden, että olemme kaikki erilaisia.

KUOLEMA EI PELOTA

En pelkää kuolemaa, koska olen kerran melkein kuollut. Sain infarktin vuonna 2010. Taustalaulajani Katja Lukin vei minut yöllä Hyksiin, koska selkääni alkoi sattua. Töölön sairaalasta löytynyt kardiologi laittoi sydämeni uudestaan käymään. Häkkisen Mikan isä oli naapurihuoneessa. Hän kuoli. Minä jäin henkiin ja mietin, miten elämän kortteja jaetaan.

Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi. Olen iloinen, ettei minulla ole dementiaa tai muita tauteja, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Minulla on ollut vähän diabetesta 25 vuotta, mutta mitä siitä sitten. Syön lääkkeitä ja annan palaa.

"Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi."
"Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi."

Tyttäreni Heidi sanoi, että puhuin eräässä haastattelussa liikaa kuolemasta. Mutta toisaalta, buddhalaiset sanovat, päivittäin pitää muistaa kuolemaa ymmärtääkseen, kuinka ihanaa on saada nauttia elämästä. Se on hyvä lause.

Luin, että ihmiset tekevät nykyään kuolemasiivouksia, jotta lapsille ei jää turhaa tavaraa. Se on ajatuksena hyvä. Olen ajatellut näitä asioita, ja se tarkoittaa myös testamenttia. Itseensä ja elämän kulkuun pitää suhtautua objektiivisesti. Olen tiedostanut, että kohta tulee noutaja, mutta toivottavasti ei ihan vielä. Toivon, että kun ylitän rajan, siellä on valoa eikä pimeyttä. Rukoilen, että luoja antaisi minun kypsyä ennen kuin korjaa täältä. Se kypsyminen on matka kohti suurempaa tietoisuutta ja laajempaa viisautta. Enempää en kuolemaa ajattele, eivätkä aivoni siihen riittäisikään.

EDESSÄ VIIMEINEN KIERTUE

Arvioni mukaan edessä on viimeinen iso konserttikiertueeni. Jos selviän sadasta tunnista laulua kahdessa ja puolessa kuukaudessa, on syytä arvioida tilanne uudestaan. Lavalle meneminen on vähän kuin nyrkkeilyotteluun menisi. Ennen kiertuetta pitää kuntoilla ja vahvistaa keuhkoja ja lihaksistoa, koska hengitys ja sydän ovat laulamisessa tärkeitä.

Minulla ei ole haikea olo, koska kiertueen jälkeen elämässä on muita mahdollisuuksia. Nykyään tykkään elämän flow’sta, kun se kulkee niin, ettei kuluta liikaa. Minulla on ennakkoluuloton asenne, ja saan tavata ihmisiä ja kokea taiteita. Ajatukset, musiikki, keskustelut, tietyt televisio-ohjelmat, hyvin tehdyt konsertit ja työt herkistävät minut.

Pian lähden Kreikkaan ja Rodokselle ja ensi vuonna Thaimaahan ja veljeni luokse Teksasiin, jossa menemme moottoripyöräilemään. Kesäksi muutan Rauman-huvilalle. Kutsun sinne paljon ystäviäni, kuten ex-vaimoni Liisan, joka tulee meille nykyisen puolisonsa kanssa perinteisiin rapujuhliin.

”Minulla ei ole haikea olo, koska kiertueen jälkeen elämässä on muita mahdollisuuksia.”

Kiertue on piste jollekin. Sen jälkeen minulla ei ole velvollisuutta esiintyä, eikä se ole elinkeinoni kulmakivi. En silti ole täysin lopettamassa, sillä haluan esiintyä ainakin festareilla. Vasta luoja lopettaa elämäni ja musiikin tekemiseni.”

Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.

Dannyn ensijulkaisu oli englanniksi laulettu East Virginia, joka meni listaykköseksi saman tien. ”Meno oli aika ajoin hyvinkin villiä.”

Danny kertoo lähteneensä aikoinaan musiikkiuralle kuin Lasse Viren radalle. ”Aion juosta sen kymppitonnin.”

Danny

Laulaja ja musiikkialan yrittäjä Danny eli Ilkka Lipsanen syntyi 24. syyskuuta 1942 Porissa.

Asuu osan vuodesta Kirkkonummella ja osan Raumalla.

Julkaissut 18 albumia, 94 singleä ja 15 kokoelmalevyä. Tunnetuimpia hittejä mm. Tuulensuojaan, Kesäkatu, Kauan ja Tuuliviiri.

Viimeinen iso konserttikiertue Viimeinen ilta Dannyn seurassa alkaa 26. lokakuuta. Hyvinkää-salista ja päättyy Helsingin Jäähalliin 18.1.2019.

Nostanut tunnetuksi ja manageroinut 156:ta laulajaa oman yhtiön, D-tuontannon kautta. Musiikkineuvoksen arvonimi vuonna 2002.

Kolme aikuista lasta, Turo, Heidi ja Juha, liitosta Liisa Lipsasen kanssa.

Diplomi-insinööri ja kakkutaiteilija Emma Ivane on karsinut kaiken

turhan pois sekä resepteistään

että elämästään.

Vallilalaisessa yksiössä ei soi koskaan herätyskello. Silti minimalistisen kodin asukkaalla Emma Ivanella on aikaa istua tunti aamiaisen ääressä.

–Syön puuroa, marjoja tai jugurttia, jos en jaksa keittää puuroa. Kahvin haen alakerran kahvilasta. Karsin kahvikeittimen pois, sillä en tarvitse sitä, Emma kertoo.

Tavarasta lähti 80 prosenttia muutama vuosi sitten, kun Emma halusi vapauttaa aikaa ja energiaa muuhun luovaan toimintaan. Nimestäänkin Emma Iivanainen karisti turhat kirjaimet pois. Nykyään hän käyttää työssään sukunimeä Ivane, joka sopii paremmin kansanvälisiin neuvottelupöytiin.

Kuusi vuotta sitten insinööri päätti ryhtyä kakkutaiteilijaksi.

Emma on monitaituri, joka työskentelee niin kakkutaiteilijana, reseptikirjailijana, kuvataiteilijana kuin elokuvatuottajanakin. Koulutukseltaan hän on diplomi-insinööri.

– Ihastuin kauniisti koristeltuihin kakkuihin, kun asuin Malesiassa. Päätin kokeilla itse kakun koristelua ja huomasin, että sokerimassa taipuu käsissäni hyvin.

Ensimmäisen kakun Emma teki itselleen kotona, mutta jo toinen kakku oli tilaustyö. Kuusi vuotta sitten insinööri päätti ryhtyä kakkutaiteilijaksi. Emma muistelee, että sellaista nimikettä ei käyttänyt Suomessa tuolloin vielä kukaan.

Keittiössä huomion kiinnittää marmoripintainen pöytä. Se on päätynyt useasti myös brittiläisiin kakkujen erikoislehtiin, joihin Emma kirjoittaa ja kuvaa kakkujuttuja. Hän on kuvannut itse myös viisi kuudesta keittokirjastaan. Niistä uusin on huhtikuussa ilmestynyt Vaan 3 (Cozy Publishing), jonka sivuilla marmorinen pöytä vilahtaa useammankin kerran.

”Rakastan hyvää ruokaa enkä koskaan laske kaloreita.”

Saman pöydän ääressä Emma istuu usein laskin kädessä pohtimassa ainessuhteita ja raaka-aineiden välistä kemiaa. Insinööritausta heijastuu reseptien kehittämiseen.

–Havaitsin esimerkiksi, että munaa ei tarvita Key lime -piirakkaan ollenkaan. Limetin hapan mehu reagoi kondensoidun maidon kanssa niin, että se hyytyy ilman munan hyydyttäviä ominaisuuksia.

Koska Emma työskentelee herkkujen parissa, niitä tulee myös syötyä paljon.

–Joskus minulta jopa kysytään, miten on mahdollista, etten ole lihava. Syön aitoja raaka-aineita ja kuuntelen kehoani, jolloin herkkujen vastapainoksi luonnollisesti tekee mieli esimerkiksi hyviä salaatteja. Rakastan hyvää ruokaa enkä koskaan laske kaloreita.

Tyôelâmân vapaus kunniaan

Emma Ivane, 30, on diplomi-insinööri, josta tulikin kakkutaiteilija – kehitti nerokkaan kolman aineen kakkureseptin

Kyllâ. Suomen koulutusjârjestelâssâ on vikana juuri tâmâ ettâ opiskellaan aivan vâârâ tutkinto. Se maksaa paljon ja estââ ihmisiâ aktivoitumaan nopeasti heitâ kiinostavaan tyôelâmâân. Tilastollisesti hieno asia, ministereitâ riittââ mutta yhteyiskunnalle huono. Kiva kuitekin ettâ Emma on lôytânyt mieleisen tyôn!
Lue kommentti