”Hyvä suhde on tasavertainen eikä mikään kompromissi”, näyttelijä Wanda Dubiel sanoo.
”Hyvä suhde on tasavertainen eikä mikään kompromissi”, näyttelijä Wanda Dubiel sanoo.

Näyttelijä Wanda Dubiel, 39, eli lavalla niin kiivaasti toisten elämää, että oma jäi melkein elämättä. Nyt hänellä olisi tilaa parisuhteelle ja perheelle. – Olen tarvinnut kaiken tämän ajan päästäkseni peloistani.

Tässäkö tämä elämä nyt on, näyttelijä Wanda Dubiel ihmetteli reilut viisi vuotta sitten. Vähän päälle kolmikymppinen nainen oli ehtinyt näytellä Kansallisteatterissa yli kymmenen vuotta ja tehdä rooleja, joista moni kollega olisi kateellinen. Hän oli unelmiensa työssä, mutta silti kaikki tuntui olevan pielessä.

Wanda lähti aamulla harjoituksiin ­ ja kävi iltapäivätauon aikana kaupassa ja kotona viemässä koiransa ulos. Teatterille maskiin hän palasi kuudeksi. Kotiin Vantaan Kartanonkoskelle­ näyttelijä ehti­ kymmenen jälkeen illalla. Siellä koirat odottivat iltapissille pääsyä eikä uni koskaan tullut heti. Wanda puuhasteli kotihommia, lueskeli­ tai katsoi telkkaria puoleen yöhön. Kiireisimpinä aikoina sama toistui kuutena päivänä viikossa. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan. 

– Olin saanut Kansallisesta ammatillisesti paljon, mutta oikeassa elämässäni en ollut kasvanut aikuiseksi. Olin käyttänyt kaikki paukut lavalla siihen, että elin jonkun toisen elämää. Mutta ei ole mitään­ järkeä olla hyvä näyttelijä, jos on keskenkasvuinen ihminen, Wanda, 39, kertoo nyt.

Töitä paiskiessa Wandalle ei jäänyt aikaa yksityiselämälle, kestävästä ihmissuhteesta puhumattakaan.

– Tilanne oli sietämätön. Ajattelin, etten halua elää tällaista elämää. Tarvitsen joskus myös ihmissuhteen, eikä tässä ole sille tilaa.

Tänä keväänä Wandan kasvot ovat tulleet tutuiksi sadoilletuhansille televisionkatsojille Mustat lesket -draamasarjasta, jossa hänen, Pihla Viitalan ja Malla Malmivaaran esittämä naiskolmikko on päästänyt päiviltä aviomiehiään ja peitellyt jälkiään.

Wandan esittämä Johanna Koskinen on kovia kokenut ja tiukka nainen, joka on valmis ottamaan suuria riskejä.

–  Johanna on mahtava mimmi. Lukiessani käsikirjoitusta koekuvauksia varten päätin, että tämä on mun rooli, Wanda­ kertoo.

Suuri tv-rooli oli ollut hänen salainen haaveensa. Aiemmin Wanda oli rakentanut itselleen näkymättömiä esteitä ja ajatellut, ettei hänen ikäisensä teatteritaustainen nainen voisi sellaista saada.

– Nykyään en suostu uskomaan, että 40 vuotta täyttäneiltä loppuvat roolit. Päälle nelikymppinen nainenhan on ihan supermielenkiintoinen, koska hänellä­ on kokemusta ja elämän jälkiä.

Wanda pystyi helposti samastumaan parisuhteessaan kovia kokeneeseen hahmoonsa.

– Olen ollut suhteissa, joissa minua on kohdeltu tökerösti ja loukattu tahallaan. Annoin sen jatkua, koska en uskaltanut suuttua. Läheisriippuvainen ei uskalla sanoa ei, Wanda sanoo.

Katse peiliin

Irtisanoutuminen Kansallisteatterista ei ollut mikään hetken mielijohde. Wanda oli jo pitkään tiennyt, ettei voi hyvin.

– En enää tuntenut itseäni. Ajattelin, että en halua olla tämä pahantuulinen, kireä ja syyttelevä ihminen. En pitänyt siitä murmuttavasta tyypistä, Wanda kertoo.

Työpaikalla valitettavaa riitti: milloin informaatio ei kulkenut, milloin asiat eivät muuten vain toimineet.

Työn lisäksi Wanda ryhtyi luottamusmieheksi ja hoiteli muiden asioita. Kun piti itsensä kiireisenä, ei tarvinnut pysähtyä­ miettimään omia ongelmiaan. 

– Juoksin itseäni karkuun niin paljon kuin kerkesin. On helppoa piiloutua kiireiden taakse ja huseerata muiden asioita, jotta välttää katsomasta itseään.

”Kun lähdin Kansallisesta, lopetin tekemästä suunnitelmia siitä, miten elämän pitäisi mennä. Irti päästäminen oli kauhean helpottavaa”, näyttelijä Wanda Dubiel sanoo.

Lopulta Wanda irtisanoutui. Sen jälkeen hänelle jäi aikaa olla omassa seurassaan.

– Minulla oli mahdollisuus yksityiselämäänkin, ja siellä tulivat vanhat asiat vastaan. Tajusin, miten paljon menneisyyden roinaa olin raahannut perässäni.

Wanda ymmärsi, että hän oli toistanut lyhyeksi jääneissä parisuhteissaan samaa kaavaa.

– Olin pelännyt hylätyksi tulemista ja sitä, etten osaa pitää puoliani. Yritin olla mahdollisimman rakastettava, kiltti ja ymmärtävä: täydellinen tyttöystävä. Mutta kun jatkuvasti joustaa, ylittää omat rajansa.

Läheisriippuvainen nainen ei uskaltanut sanoa ei, vaikka monta kertaa olisi pitänyt.

– Hyväksyin tökeröä käytöstä ja selittelin itselleni, että mies tekee ohareita, puhuu paskaa, loukkaa tahallaan ja vähättelee­, koska hänellä on ollut vaikea lapsuus tai mitä ikinä. Mutta täsmälleen sitä vetää puoleensa, mitä itse on. Olen ollut epävarma, ja minulla on ollut epävarmoja kumppaneita. Kun olen kohdellut itseäni huonosti, olen samalla opettanut toiselle, miten minua saa kohdella.

– Olin kuvitellut, että olen aikuinen ja viisas. Oli kauheaa tajuta, että olin aina miellyttänyt ihmisiä ja pitänyt yllä rooleja. Lopulta en enää itsekään tiennyt, kuka olen. Eteeni tuli se totuus, että minulta puuttuu aika tavalla tervettä omanarvontuntoa ja puhdasta itseni rakastamista.

Elämän vuoro

Wandalla on tarttuva nauru, joka tuntuu syntyvän jossain syvällä ja kuplivan ylös veikeisiin silmiin asti. Olemus on samaan­ aikaan niin levollinen ja aikuinen, että on vaikea kuvitella naisen vasta löytäneen itsensä.

Wanda kertoo, että hänen elämänsä kovimmat paikat ovat olleet viimeiset viisi vuotta, jolloin hän on joutunut tutustumaan itseensä.

Ennen kuin Wanda tajusi, että jonkin on muututtava, hänen piti ottaa vielä kerran kunnolla takkiinsa. Pitkään sinkkuna ollut nainen aloitti suhteen, johon latasi paljon odotuksia. Hän tuli kuitenkin yllättäen jätetyksi.

– Silloin kaikki nousi pintaan ja päätin, että näin ei voi jatkua. Minulla on vastuu elämästäni ja suhteistani, eikä se muutu itkemällä. Täytyy olla jokin keino päästä ulos. 

Wanda ymmärsi, ettei ehkä selviä muutoksesta yksin, sillä menneisyyden painolastia oli paljon. Hän kävi yhdeksän kuukautta terapiassa, jossa oppi viimein puhumaan tunteistaan. Monia lukkoja aukaisi myös kaksi vuotta kestänyt mentaalinen valmennus. Omat tarpeensa ohittaneelle Wandalle oli tärkeää oppia oikeanlaista myötäelämistä.

– Minun ei täydy lähteä mukaan toisen vahvoihin tunteisiin, vastustaa, pelätä­ tai ratkoa niitä. Riittää, että olen läsnä.

Aiemmin Wanda hyysäsi muita silloinkin, kun ei olisi halunnut, ja vaikeni vaikka koki tulleensa loukatuksi.

– Nyt en pelkää mennä toisen luo ja sanoa, että minua satutti.

Wanda uskoo, että jotkin käyttäytymismallit ovat lähtöisin lapsuudesta. Hän varttui metsien keskellä Otavassa, ja pikkupaikkakunnalla Wandan isän puolalainen sukunimi aiheutti ennakkoluuloja.  

– Välillä koulussa olin kaveri, välillä en kuulunut porukkaan. Ei se mahtunut minun lapsen oikeudentajuuni, mutta on varmasti vaikuttanut siihen, että minusta­ tuli näyttelijä. Aloin tarjota erilaisia vaihtoehtoja. Äkkiähän sitä oppii, mikä rooli menee läpi, mikä ei. 

– Olen aina ollut herkkä, ja jo lapsena tuli vastaan tilanteita, joissa täytyi näyttää vahvemmalta tai isommalta kuin on. Suomalaisessa kulttuurissahan ei hirveästi tunteista puhuta tai opeteta lapsia ilmaisemaan niitä. Olemme kaikki pitkässä vaikenemisen ketjussa.

Haaveissa perhe

Monen vuoden jälkeen Wandan sisältä on löytynyt uudenlainen, rento nainen. Wanda uskookin, että ihmisen on täysin mahdollista rakentaa itsensä uudelleen. 

– Olen lempeämpi elämää kohtaan ja luotan itseeni. Arjessani on enemmän huumoria ja keveyttä, enkä ota asioita niin henkilökohtaisesti.  En enää tunne häpeää tai syyllisyyttä, kun katson itseäni. Välillä olen ihan pöhkö ja tyhmä ja välillä ihan huippu, mutta olen ihminen ja saan kompastua.

Wanda täyttää tänä vuonna neljäkymmentä, mutta sanoo käyneensä läpi niin paljon asioita viime aikoina, ettei ikäkriisiä pukkaa. Nelikymppisen naisen täytyy kuitenkin hyväksyä, etteivät kaikki haaveet välttämättä ehdi enää toteutua. 

– Ei mulla paniikkia ole, mutta tietysti olen miettinyt, että näinköhän ne lapset sitten ovat minulta passé. Toisaalta eihän lapsensaanti välttämättä ole vielä myöhäistä.

Ensin pitäisi kuitenkin löytää puoliso, sillä vaikka Wanda on joskus kokenut vauvakuumetta, hän ei ole koskaan ajatellut hankkivansa lasta yksin.

–  Haluan koko perheen, hän sanoo.

– Utelut elämäntilanteestani ovat tuntuneet välillä pahalta, ja seuraava kysymys on ollut, olenko lesbo. Perheettömänä eläminen vaatii sisua, kun kaikilla pitäisi olla kaksi lasta, Volvo ja omakotitalo.  

Lapsirakas Wanda voisi hyvin kuvitella itsensä uusperheenkin äidiksi.

– Lapsia voi tulla monella tavalla, eikä minulla ole mitään vastaan ihmisiä, joilla on lapsia edellisistä suhteistaan.

On Wanda sitäkin miettinyt, mikä hänessä­ on vikana, kun ihmissuhdetta ei löydy. Nykyisin hän ajattelee, ettei olisi ollut valmis suhteeseen nuorempana.

– Aikaisemmin olisin hirveästi halunnut parisuhteen, mutta sabotoin kaikki mahdollisuudet, koska minua pelotti. Luulen, että olen tarvinnut kaiken tämän­ ajan päästäkseni peloistani eroon. Kun on hyvä olla itsensä kanssa, on hyvä elää myös toisen kanssa. En myöskään enää rakenna itselleni odotuksia koko elämän kestävästä suhteesta tai Sen Ainoan Oikean löytymisestä, Wanda sanoo.

Enimmäkseen sinkkuna elellyt Wanda ei ole koskaan aloittanut ihmissuhdetta pelkästään sen takia, että pitäisi olla joku.

– Hyvä suhde on tasavertainen eikä mikään kompromissi. Siihen tullaan vapaasta­ tahdosta eikä sen takia, että valitsin nyt sut, kun ei tässä oikein muitakaan ole. 

Wandalle on ihan sama, onko mies perusduunari vai Nokian johtaja.

– Tärkeintä on, että mies tietää kuka on ja mitä tarvitsee. Huumorintajua arvostan­ myös. Pidän miehisestä lämmöstä ja suoruudesta.

Yksin muttei yksinäinen

Wanda asuu kerrostalossa Kartanonkoskella kahden whippettinsä Kanelin ja Pippurin kanssa. Päivittäiseen ohjelmaan kuuluu pitkä lenkki Vantaan metsissä, missä kolmikko on nähnyt muun muassa pakoon juoksevia metsäkauriita. Muutaman kerran viikossa Wanda treenaa salilla ja meditoi, kun siltä tuntuu.

Ammatilliset haaveet kohdistuvat tv- ja leffatöihin, sillä kameratyöskentelyn ansiosta Wanda on löytänyt uuden vaihteen näyttelemiseen. Freelancerin elämäänsä Wanda ei vaihtaisi pois, vaikka toisinaan onkin talou­dellisesti tiukkaa. 

– Välillä tulen toimeen paremmin, välillä olen kusessa. En kuitenkaan haluaisi olla kuukausipalkalla niinäkään päivinä, kun mietin, että milläköhän seuraavan vuokrani maksan. Juuri nyt en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutten jaksa murehtia. Seuraava työ voi olla puhelinsoiton päässä.

– Minulla on myös yllättävän paljon puuhaa siinä, ettei ole mitään puuhaa. Voin katsella ikkunoista ulos ja seurata ampiaisia, istua ja hengittää ja vain olla tässä hetkessä, Wanda nauraa.

Hän muistuttaa, ettei yksin eläminen tarkoita sitä, että olisi yksinäinen. Wandalla on paljon läheisiä ystäviä, joiden kanssa hän jakaa asioita. Ainoana lapsena kasvaneelle serkut ovat kuin sisaruksia. Viimeksi viime viikolla Wanda kävi serkkujensa kanssa Robbie Williamsin keikalla ja kokkasi yhdelle serkulleen ankanrintaa­ rustiikkisten maalaisperunoiden kera.   

Jos takana on ollut huono päivä, Wanda laittaa soimaan Mamma Mia -elokuvan soundtrackin, joka saa takuu­varmasti hymyn huulille.  Kivointa kuitenkin olisi, jos kotona odottaisi joku, jonka kanssa voisi jakaa päivän tapahtumat.

– Vieressäni on tilaa, mihin tulla, ja otan rakkauden vastaan ilomielin. Olen elänyt tätä vapaaherrattaren elämää niin pitkään ja hartaasti, että se on koettu. En kuitenkaan ole tyytymässä johonkin tai varovasti pyytämässä murusia. Nyt tiedän, kuka olen ja mitä minulla on annettavana.­ Ymmärrän kuitenkin myös, etten ole ihan joka jannun nainen, Wanda sanoo.

Ja sitten on vielä auto ja tietokone, joiden kanssa häneltä menevät hermot.

– Kun temppuilen auton kanssa, antaisin­ mitä tahansa, että voisin kiikuttaa avaimet rakkaalleni, nojata hänen olkapäähänsä ja kysyä, voisitko hoitaa ensin minut ja sitten auton.

Lue myös:

Alex Anton on Mustat lesket -sarjan nuori hurmuri

Mikko Leppilampi: "Mustat lesket on maailmanluokan sarja

Wanda Dubiel

■ Näyttelijä syntyi 15.11.1974 Mikkelissä. Hän asuu Vantaan Kartanonkoskella koiriensa Kanelin ja Pippurin kanssa.
■ Työskenteli Kansallisteatterissa 1998–2011.
■ Teatterirooleja näytelmissä Niskavuoren nuori emäntä, Kultainen vasikka, Kuningatar K, Yksityisiä keskusteluja ja Hyvää yötä äiti.
■ Tuttu tv-sarjoista Harvoin tarjolla, Täysin työkykyinen ja Mustat lesket. Mustat lesket -sarjan voi katsoa Ruutu+-palvelussa.

Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajalla on monta muutakin rautaa tulessa. Kuva: Sanoma-arkisto
Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajalla on monta muutakin rautaa tulessa. Kuva: Sanoma-arkisto

Kun on aikaansaava, nuori ja menestynyt, ihmettelijöitä riittää.

Ronja Salmi, 25, on oman firmansa perustanut yrittäjä, joka on juontanut ja käsikirjoittanut lukuisia lasten- ja nuortenohjelmia sekä kirjoittanut viisi kirjaa. Hänet valittiin juuri Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Linnan juhliinkin Ronja on jo päässyt. Kaiken huipuksi Ronja sai juuri nimeään kantavan tv-ohjelman; sellaisesta haaveilee moni pidemmänkin uran tehnyt tv-kasvo.

Mitä mietit, Ronja Salmi? -ohjelman aiheet liikkuvat pillusta maailmanloppuun. Millaista palautetta olet saanut?

”Megapositiivista! Moni nuori nainen on tullut kiittämään sanoen, että on miettinyt samoja asioita. Joskus toki tulee ikävämpää palautetta vastaan. Hirvein palaute tulee vanhemmilta miehiltä. Heillä on joskus vähän vaikeaa. Ilmeisesti jo se, että olen nuori nainen, on epäammattimaisuuden merkki.”

Tosiaan, miten olet ehtinyt jo 25-vuotiaana niin monen alan menestyjäksi?

”Tämähän kaikkia tuntuu kiinnostavan: miten voin olla niin nuori. Itse en mieti ikääni. Mutta minulla on parin vuoden etumatka siksi, etten ole käynyt kouluja. Pääsin lukioikäisenä Ylen koululaistenohjelmien juontajaksi, ja olen oikeastaan sillä tiellä. Olen hoitanut aina työni tunnollisesti, ja sillä erottuu yllättävän usein joukosta. En ole missään Suomen paras, mutta olen aikaansaava ja ahkera.”

”En ole missään Suomen paras, mutta olen aikaansaava ja ahkera.”

Kerrot tekeväsi paljon ja intohimoisesti töitä; myös lomilla. Mitä mietit meistä tavallisista lössyköistä, jotka odottelemme tässä jo kesälomaamme?

”Jokainen käyttää aikansa miten parhaiten katsoo. En koe, että olisi minun oikeuteni ottaa kantaa muiden ajankäyttöön ja arvoihin.”

Olet Helsingin kirjamessujen uusi ohjelmajohtaja. Anna lukuvinkki!

”Vaikka Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma. Kuuntelin teoksen äänikirjana, ja se oli todella koskettava. Toivottavasti kirjoitan itsekin vielä yhtä hienon romaanin jonain päivänä.”

Mitä mietit, Ronja Salmi? TV1 maanantaisin klo 21.30

Kolmen firman pyörittäminen yhdistettynä lasten ja kodin hoitamiseen saivat Jenni Aholan uupumaan. – En tunnustanut itselleni, että olin haalinut ja hyväksynyt liikaa asioita kontolleni. 

Muotialan yrittäjä ja ex-malli Jenni Ahola, 42, kertoo, että ruuhkavuodet vaativat veronsa. Muutama vuosi sitten Jenni veti kolmea yritystä ja hoiti perheen lapsia Klaudiaa, 10, ja Kristiania, 6. Lisäksi aikaa kului Tampereen asuntomessualueella sijaitsevan 500-neliöisen omakotitalon hoitamiseen.

– Olin todella uupunut kaiken taakan alle. Jälkikäteen ajateltuna se oli liian iso paketti, Jenni kertoo.

– Olin silloin jopa anorektisen laiha. Olen nytkin hoikahko, mutta olin tästä seitsemän kiloa hoikempi. Pahimmassa vaiheessa ruoka ei vaan enää maistunut, mutta en luokittelisi tilannetta kuitenkaan anoreksiaksi. Sitä oli vain niin kierroksilla. Kun tulin töistä kotiin, tuntui kuin kotona olisi alkanut uusi työpäivä kodin- ja lastenhoidon parissa. Ei ollut sellaista hetkeä, että olisin istunut sohvalle ja lukenut lehteä tai katsonut telkkaria.

”Avioero sai minut havahtumaan, että minun on muutettava asioita.”

Jenni havahtui uupumukseen vasta, kun hän erosi aviomiehestään Ville Keskisestä 14 yhteisen vuoden jälkeen.

– Olen aina ollut sellainen persoona, joka haluaa tehdä asioita ja menestyä elämän eri osa-alueilla. En tunnustanut itselleni, että olin haalinut ja hyväksynyt liikaa asioita kontolleni. Avioero sai minut havahtumaan, Jenni kertoo.

Jenni johtaa nykyisin omaa mallitoimisto Promodelia ja Tommy Hilfigerin konseptimyymälää Lempäälän Ideaparkissa.

– Teen aika pitkää päivää yrittäjänä, mutta yrittäjyys tuo myös vapauksia. Kun lapset ovat luonani, teen lyhyempiä työviikkoja. Viikonloppuisin mennään lasten ehdoilla. Toteutamme viikonloppuisin yhden kivan jutun: menemme kylpylään tai vaikka pyöräretkelle, Jenni kertoo.

Lisäksi Jenni lähtee tyttärensä Klaudian kanssa pian kahdestaan Pariisiin.

– Hän sai päättää 10-vuotislahjaksi matkan johonkin Euroopan kohteeseen. Kesällä lähden koko perheen kanssa Kreikan Santorinille.

Liikunnan iloa

Avioeron jälkeen Jenni ja ex-mies myivät omakotitalon. Jenni muutti hetkeksi vuokralle, kun hän alkoi rakentaa omaa omakotitaloa. Samalla uusiksi menivät elämäntavat.

– Päätin, että rauhoitan elämäni ja panostan asioihin, jotka tuovat minulle iloa, hyvinvointia ja jaksamista, Jenni kertoo.

”Liikunta auttoi minut takaisin jaloilleni. Kaikki on nyt tasapainossa.”

Nuoresta asti liikunnallinen Jenni ohjasi parikymppisenä ryhmäliikuntatunteja, mutta ruuhkaisina vuosina liikunta jäi vähemmälle. Nyt liikunnan ilo on löytynyt uudestaan.

– Liikunta auttoi minut takaisin jaloilleni. Kaikki on nyt tasapainossa: olen treenannut sopivasti, syönyt äärettömän terveellisesti ja muistanut pitää riittävästi lomaa.

Jenni pyrkii liikkumaan kolmesti viikossa. Nyt Jenni tosin on kuukauden pakkolevolla.

– Juoksin talven nastalenkkareilla, enkä tajunnut, että akillesjänteet kipeytyivät. Olin juuri ortopedillä, joka laittoi kortisonipistokset akillesjänteisiin.

Oma unelmatalo

Jenni kertoo, että nyt elämässä on kaikki hyvin. Yksi iso ilonaihe on vuosi sitten valmistunut omakotitalo. Tampereen ja Lempäälän rajalla Vuoreksessa sijaitsevassa korkeakattoisessa talossa on lähes 200 neliötä.

– Talo on kauniilla tontilla. Olohuoneen ikkunat avautuvat metsämaisemaan. Iso eteinen on viiteen metriin auki, ja katossa on kultainen valaisin. Eteisen loppupuolella on lasikäytävä, jossa lattia ja kaiteet ovat kokonaan lasia, Jenni kertoo.

– Kohta funkkishenkinen talo rapataan valkoiseksi ja siihen tulee mustia kontrasteja. Pääpihalta puuttuu vielä mustat industrial-tyyliset kierreportaat, jotka nousevat lähes 30-neliöiselle aurinkoterassille. Kun itse saa aikaiseksi näin isoja asioita, talosta nauttii valtavasti.

”Kun taloudesta ei tarvitse huolehtia, voin keskittyä muuhunkin, kuten lapsiin ja liikuntaan.”

Jennillä ei ole alan koulutusta, mutta häntä pyydetään usein suunnittelemaan muidenkin asuntoja.

– Yrittäjänä pohdin koko ajan, missä jutuissa voisin olla mukana. Asunto- ja sisustusala on tulevaisuudessakin vahva vaihtoehto, Jenni kertoo.

– Yrittäjänä minun pitää tehdä nyt jo rahat, joilla elän eläkepäivinä. Vaateliikkeelläni menee hyvin, ja mietin parhaillaan, miten sijoittaisin järkevästi sieltä tulleita rahoja.

Jennille on tärkeää olla taloudellisesti itsenäinen.

– Kun taloudesta ei tarvitse huolehtia, voin keskittyä muuhunkin, kuten lapsiin ja liikuntaan.

Jennin seuraava projekti liittyy hyvinvointiin: hän lanseeraa pian oman naisille suunnatun terveysjuoman.

– Se on ikäisilleni ja minua vanhemmille liikunnallisille naisille suunnattu juoma, Jenni paljastaa Jussi 69:n Reburn-juoman lanseerausjuhlissa.