”Hyvä suhde on tasavertainen eikä mikään kompromissi”, näyttelijä Wanda Dubiel sanoo.
”Hyvä suhde on tasavertainen eikä mikään kompromissi”, näyttelijä Wanda Dubiel sanoo.

Näyttelijä Wanda Dubiel, 39, eli lavalla niin kiivaasti toisten elämää, että oma jäi melkein elämättä. Nyt hänellä olisi tilaa parisuhteelle ja perheelle. – Olen tarvinnut kaiken tämän ajan päästäkseni peloistani.

Tässäkö tämä elämä nyt on, näyttelijä Wanda Dubiel ihmetteli reilut viisi vuotta sitten. Vähän päälle kolmikymppinen nainen oli ehtinyt näytellä Kansallisteatterissa yli kymmenen vuotta ja tehdä rooleja, joista moni kollega olisi kateellinen. Hän oli unelmiensa työssä, mutta silti kaikki tuntui olevan pielessä.

Wanda lähti aamulla harjoituksiin ­ ja kävi iltapäivätauon aikana kaupassa ja kotona viemässä koiransa ulos. Teatterille maskiin hän palasi kuudeksi. Kotiin Vantaan Kartanonkoskelle­ näyttelijä ehti­ kymmenen jälkeen illalla. Siellä koirat odottivat iltapissille pääsyä eikä uni koskaan tullut heti. Wanda puuhasteli kotihommia, lueskeli­ tai katsoi telkkaria puoleen yöhön. Kiireisimpinä aikoina sama toistui kuutena päivänä viikossa. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan. 

– Olin saanut Kansallisesta ammatillisesti paljon, mutta oikeassa elämässäni en ollut kasvanut aikuiseksi. Olin käyttänyt kaikki paukut lavalla siihen, että elin jonkun toisen elämää. Mutta ei ole mitään­ järkeä olla hyvä näyttelijä, jos on keskenkasvuinen ihminen, Wanda, 39, kertoo nyt.

Töitä paiskiessa Wandalle ei jäänyt aikaa yksityiselämälle, kestävästä ihmissuhteesta puhumattakaan.

– Tilanne oli sietämätön. Ajattelin, etten halua elää tällaista elämää. Tarvitsen joskus myös ihmissuhteen, eikä tässä ole sille tilaa.

Tänä keväänä Wandan kasvot ovat tulleet tutuiksi sadoilletuhansille televisionkatsojille Mustat lesket -draamasarjasta, jossa hänen, Pihla Viitalan ja Malla Malmivaaran esittämä naiskolmikko on päästänyt päiviltä aviomiehiään ja peitellyt jälkiään.

Wandan esittämä Johanna Koskinen on kovia kokenut ja tiukka nainen, joka on valmis ottamaan suuria riskejä.

–  Johanna on mahtava mimmi. Lukiessani käsikirjoitusta koekuvauksia varten päätin, että tämä on mun rooli, Wanda­ kertoo.

Suuri tv-rooli oli ollut hänen salainen haaveensa. Aiemmin Wanda oli rakentanut itselleen näkymättömiä esteitä ja ajatellut, ettei hänen ikäisensä teatteritaustainen nainen voisi sellaista saada.

– Nykyään en suostu uskomaan, että 40 vuotta täyttäneiltä loppuvat roolit. Päälle nelikymppinen nainenhan on ihan supermielenkiintoinen, koska hänellä­ on kokemusta ja elämän jälkiä.

Wanda pystyi helposti samastumaan parisuhteessaan kovia kokeneeseen hahmoonsa.

– Olen ollut suhteissa, joissa minua on kohdeltu tökerösti ja loukattu tahallaan. Annoin sen jatkua, koska en uskaltanut suuttua. Läheisriippuvainen ei uskalla sanoa ei, Wanda sanoo.

Katse peiliin

Irtisanoutuminen Kansallisteatterista ei ollut mikään hetken mielijohde. Wanda oli jo pitkään tiennyt, ettei voi hyvin.

– En enää tuntenut itseäni. Ajattelin, että en halua olla tämä pahantuulinen, kireä ja syyttelevä ihminen. En pitänyt siitä murmuttavasta tyypistä, Wanda kertoo.

Työpaikalla valitettavaa riitti: milloin informaatio ei kulkenut, milloin asiat eivät muuten vain toimineet.

Työn lisäksi Wanda ryhtyi luottamusmieheksi ja hoiteli muiden asioita. Kun piti itsensä kiireisenä, ei tarvinnut pysähtyä­ miettimään omia ongelmiaan. 

– Juoksin itseäni karkuun niin paljon kuin kerkesin. On helppoa piiloutua kiireiden taakse ja huseerata muiden asioita, jotta välttää katsomasta itseään.

”Kun lähdin Kansallisesta, lopetin tekemästä suunnitelmia siitä, miten elämän pitäisi mennä. Irti päästäminen oli kauhean helpottavaa”, näyttelijä Wanda Dubiel sanoo.

Lopulta Wanda irtisanoutui. Sen jälkeen hänelle jäi aikaa olla omassa seurassaan.

– Minulla oli mahdollisuus yksityiselämäänkin, ja siellä tulivat vanhat asiat vastaan. Tajusin, miten paljon menneisyyden roinaa olin raahannut perässäni.

Wanda ymmärsi, että hän oli toistanut lyhyeksi jääneissä parisuhteissaan samaa kaavaa.

– Olin pelännyt hylätyksi tulemista ja sitä, etten osaa pitää puoliani. Yritin olla mahdollisimman rakastettava, kiltti ja ymmärtävä: täydellinen tyttöystävä. Mutta kun jatkuvasti joustaa, ylittää omat rajansa.

Läheisriippuvainen nainen ei uskaltanut sanoa ei, vaikka monta kertaa olisi pitänyt.

– Hyväksyin tökeröä käytöstä ja selittelin itselleni, että mies tekee ohareita, puhuu paskaa, loukkaa tahallaan ja vähättelee­, koska hänellä on ollut vaikea lapsuus tai mitä ikinä. Mutta täsmälleen sitä vetää puoleensa, mitä itse on. Olen ollut epävarma, ja minulla on ollut epävarmoja kumppaneita. Kun olen kohdellut itseäni huonosti, olen samalla opettanut toiselle, miten minua saa kohdella.

– Olin kuvitellut, että olen aikuinen ja viisas. Oli kauheaa tajuta, että olin aina miellyttänyt ihmisiä ja pitänyt yllä rooleja. Lopulta en enää itsekään tiennyt, kuka olen. Eteeni tuli se totuus, että minulta puuttuu aika tavalla tervettä omanarvontuntoa ja puhdasta itseni rakastamista.

Elämän vuoro

Wandalla on tarttuva nauru, joka tuntuu syntyvän jossain syvällä ja kuplivan ylös veikeisiin silmiin asti. Olemus on samaan­ aikaan niin levollinen ja aikuinen, että on vaikea kuvitella naisen vasta löytäneen itsensä.

Wanda kertoo, että hänen elämänsä kovimmat paikat ovat olleet viimeiset viisi vuotta, jolloin hän on joutunut tutustumaan itseensä.

Ennen kuin Wanda tajusi, että jonkin on muututtava, hänen piti ottaa vielä kerran kunnolla takkiinsa. Pitkään sinkkuna ollut nainen aloitti suhteen, johon latasi paljon odotuksia. Hän tuli kuitenkin yllättäen jätetyksi.

– Silloin kaikki nousi pintaan ja päätin, että näin ei voi jatkua. Minulla on vastuu elämästäni ja suhteistani, eikä se muutu itkemällä. Täytyy olla jokin keino päästä ulos. 

Wanda ymmärsi, ettei ehkä selviä muutoksesta yksin, sillä menneisyyden painolastia oli paljon. Hän kävi yhdeksän kuukautta terapiassa, jossa oppi viimein puhumaan tunteistaan. Monia lukkoja aukaisi myös kaksi vuotta kestänyt mentaalinen valmennus. Omat tarpeensa ohittaneelle Wandalle oli tärkeää oppia oikeanlaista myötäelämistä.

– Minun ei täydy lähteä mukaan toisen vahvoihin tunteisiin, vastustaa, pelätä­ tai ratkoa niitä. Riittää, että olen läsnä.

Aiemmin Wanda hyysäsi muita silloinkin, kun ei olisi halunnut, ja vaikeni vaikka koki tulleensa loukatuksi.

– Nyt en pelkää mennä toisen luo ja sanoa, että minua satutti.

Wanda uskoo, että jotkin käyttäytymismallit ovat lähtöisin lapsuudesta. Hän varttui metsien keskellä Otavassa, ja pikkupaikkakunnalla Wandan isän puolalainen sukunimi aiheutti ennakkoluuloja.  

– Välillä koulussa olin kaveri, välillä en kuulunut porukkaan. Ei se mahtunut minun lapsen oikeudentajuuni, mutta on varmasti vaikuttanut siihen, että minusta­ tuli näyttelijä. Aloin tarjota erilaisia vaihtoehtoja. Äkkiähän sitä oppii, mikä rooli menee läpi, mikä ei. 

– Olen aina ollut herkkä, ja jo lapsena tuli vastaan tilanteita, joissa täytyi näyttää vahvemmalta tai isommalta kuin on. Suomalaisessa kulttuurissahan ei hirveästi tunteista puhuta tai opeteta lapsia ilmaisemaan niitä. Olemme kaikki pitkässä vaikenemisen ketjussa.

Haaveissa perhe

Monen vuoden jälkeen Wandan sisältä on löytynyt uudenlainen, rento nainen. Wanda uskookin, että ihmisen on täysin mahdollista rakentaa itsensä uudelleen. 

– Olen lempeämpi elämää kohtaan ja luotan itseeni. Arjessani on enemmän huumoria ja keveyttä, enkä ota asioita niin henkilökohtaisesti.  En enää tunne häpeää tai syyllisyyttä, kun katson itseäni. Välillä olen ihan pöhkö ja tyhmä ja välillä ihan huippu, mutta olen ihminen ja saan kompastua.

Wanda täyttää tänä vuonna neljäkymmentä, mutta sanoo käyneensä läpi niin paljon asioita viime aikoina, ettei ikäkriisiä pukkaa. Nelikymppisen naisen täytyy kuitenkin hyväksyä, etteivät kaikki haaveet välttämättä ehdi enää toteutua. 

– Ei mulla paniikkia ole, mutta tietysti olen miettinyt, että näinköhän ne lapset sitten ovat minulta passé. Toisaalta eihän lapsensaanti välttämättä ole vielä myöhäistä.

Ensin pitäisi kuitenkin löytää puoliso, sillä vaikka Wanda on joskus kokenut vauvakuumetta, hän ei ole koskaan ajatellut hankkivansa lasta yksin.

–  Haluan koko perheen, hän sanoo.

– Utelut elämäntilanteestani ovat tuntuneet välillä pahalta, ja seuraava kysymys on ollut, olenko lesbo. Perheettömänä eläminen vaatii sisua, kun kaikilla pitäisi olla kaksi lasta, Volvo ja omakotitalo.  

Lapsirakas Wanda voisi hyvin kuvitella itsensä uusperheenkin äidiksi.

– Lapsia voi tulla monella tavalla, eikä minulla ole mitään vastaan ihmisiä, joilla on lapsia edellisistä suhteistaan.

On Wanda sitäkin miettinyt, mikä hänessä­ on vikana, kun ihmissuhdetta ei löydy. Nykyisin hän ajattelee, ettei olisi ollut valmis suhteeseen nuorempana.

– Aikaisemmin olisin hirveästi halunnut parisuhteen, mutta sabotoin kaikki mahdollisuudet, koska minua pelotti. Luulen, että olen tarvinnut kaiken tämän­ ajan päästäkseni peloistani eroon. Kun on hyvä olla itsensä kanssa, on hyvä elää myös toisen kanssa. En myöskään enää rakenna itselleni odotuksia koko elämän kestävästä suhteesta tai Sen Ainoan Oikean löytymisestä, Wanda sanoo.

Enimmäkseen sinkkuna elellyt Wanda ei ole koskaan aloittanut ihmissuhdetta pelkästään sen takia, että pitäisi olla joku.

– Hyvä suhde on tasavertainen eikä mikään kompromissi. Siihen tullaan vapaasta­ tahdosta eikä sen takia, että valitsin nyt sut, kun ei tässä oikein muitakaan ole. 

Wandalle on ihan sama, onko mies perusduunari vai Nokian johtaja.

– Tärkeintä on, että mies tietää kuka on ja mitä tarvitsee. Huumorintajua arvostan­ myös. Pidän miehisestä lämmöstä ja suoruudesta.

Yksin muttei yksinäinen

Wanda asuu kerrostalossa Kartanonkoskella kahden whippettinsä Kanelin ja Pippurin kanssa. Päivittäiseen ohjelmaan kuuluu pitkä lenkki Vantaan metsissä, missä kolmikko on nähnyt muun muassa pakoon juoksevia metsäkauriita. Muutaman kerran viikossa Wanda treenaa salilla ja meditoi, kun siltä tuntuu.

Ammatilliset haaveet kohdistuvat tv- ja leffatöihin, sillä kameratyöskentelyn ansiosta Wanda on löytänyt uuden vaihteen näyttelemiseen. Freelancerin elämäänsä Wanda ei vaihtaisi pois, vaikka toisinaan onkin talou­dellisesti tiukkaa. 

– Välillä tulen toimeen paremmin, välillä olen kusessa. En kuitenkaan haluaisi olla kuukausipalkalla niinäkään päivinä, kun mietin, että milläköhän seuraavan vuokrani maksan. Juuri nyt en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutten jaksa murehtia. Seuraava työ voi olla puhelinsoiton päässä.

– Minulla on myös yllättävän paljon puuhaa siinä, ettei ole mitään puuhaa. Voin katsella ikkunoista ulos ja seurata ampiaisia, istua ja hengittää ja vain olla tässä hetkessä, Wanda nauraa.

Hän muistuttaa, ettei yksin eläminen tarkoita sitä, että olisi yksinäinen. Wandalla on paljon läheisiä ystäviä, joiden kanssa hän jakaa asioita. Ainoana lapsena kasvaneelle serkut ovat kuin sisaruksia. Viimeksi viime viikolla Wanda kävi serkkujensa kanssa Robbie Williamsin keikalla ja kokkasi yhdelle serkulleen ankanrintaa­ rustiikkisten maalaisperunoiden kera.   

Jos takana on ollut huono päivä, Wanda laittaa soimaan Mamma Mia -elokuvan soundtrackin, joka saa takuu­varmasti hymyn huulille.  Kivointa kuitenkin olisi, jos kotona odottaisi joku, jonka kanssa voisi jakaa päivän tapahtumat.

– Vieressäni on tilaa, mihin tulla, ja otan rakkauden vastaan ilomielin. Olen elänyt tätä vapaaherrattaren elämää niin pitkään ja hartaasti, että se on koettu. En kuitenkaan ole tyytymässä johonkin tai varovasti pyytämässä murusia. Nyt tiedän, kuka olen ja mitä minulla on annettavana.­ Ymmärrän kuitenkin myös, etten ole ihan joka jannun nainen, Wanda sanoo.

Ja sitten on vielä auto ja tietokone, joiden kanssa häneltä menevät hermot.

– Kun temppuilen auton kanssa, antaisin­ mitä tahansa, että voisin kiikuttaa avaimet rakkaalleni, nojata hänen olkapäähänsä ja kysyä, voisitko hoitaa ensin minut ja sitten auton.

Lue myös:

Alex Anton on Mustat lesket -sarjan nuori hurmuri

Mikko Leppilampi: "Mustat lesket on maailmanluokan sarja

Wanda Dubiel

■ Näyttelijä syntyi 15.11.1974 Mikkelissä. Hän asuu Vantaan Kartanonkoskella koiriensa Kanelin ja Pippurin kanssa.
■ Työskenteli Kansallisteatterissa 1998–2011.
■ Teatterirooleja näytelmissä Niskavuoren nuori emäntä, Kultainen vasikka, Kuningatar K, Yksityisiä keskusteluja ja Hyvää yötä äiti.
■ Tuttu tv-sarjoista Harvoin tarjolla, Täysin työkykyinen ja Mustat lesket. Mustat lesket -sarjan voi katsoa Ruutu+-palvelussa.

Hanna-Maria ja Anssi ovat tehneet häiden jälkeen myös avioehdon.

Entinen MM-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 33, on avioitunut pitkäaikaisen kumppaninsa, liikemies Anssi Hintsan, 56, kanssa. Hanna-Maria vahvistaa asian Me Naisille puhelimitse.

– Pitää paikkansa, olemme menneet vuoden alussa naimisiin, Hanna-Maria kertoo.

Sen enempää yksityiskohtia häistä Hanna-Maria ei halua paljastaa. Hän haluaa pitää häiden kokoon ja järjestämispaikkaan liittyvät asiat vain lähipiirinsä tiedossa.

Hanna-Marian ja Anssin avioitumisesta kertoi ensimmäisenä Seiska. Lehden maistraatilta saamien tietojen mukaan pariskunta on tehnyt häiden jälkeen avioehdon, joka on rekisteröity maistraattiin elokuun lopulla. Asia vahvistetaan maistraatista myös Me Naisille. Sopimuksen mukaan pariskunta asteli avioon tammikuun 31. päivä.

Pariskunta kihlautui vuonna 2016 Havajilla. He asuvat yhdessä Helsingissä.

Hanna-Marialla ja Anssilla on 23 vuotta ikäeroa. Vuonna 2016 Hanna-Maria kertoi Eeva-lehdelle, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria kertoi haastattelussa.

Anssilla on viisi lasta edellisestä liitostaan. Hän on viime vuonna menehtyneen urheilu- ja F1-lääkäri Aki Hintsan veli.

Anneliga

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Mitä ihmeellistä tässä on. Jos naisella sattuu olemaan nuorenpi mies, pidetään sitä kummajaisena naista puumana, mutta kun miehellä on puolet nuorenpi vaimo, niin sehän onkin hyväksyttävää. Treffisivustot on täynnä ukonrahjuksia, joiden mielestä heillä on velvollisuus hakea nuorta, vaikka omat edelletykset ei ole edes itseä vanhenpaan.
Lue kommentti
Käyttäjä4631
Seuraa 
Liittynyt31.8.2016

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Itselläni 25 vuotta nuorempi mies. Olen 57-vuotias nuorekas nainen. Olen ollut myös 10 vuotta itseäni 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tuolloin 27 ja mies 45 kun tutustuimme. Oli mies parhaassa iässä ja tietysti hänen itsevarmuutensa iski. Valitettavasti vuosien saatossa hänestä tuli vanha ukko. Itse olin nainen parhaassa iässä. Ero tuli!
Lue kommentti

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, ahdistuu tilanteissa, joissa ympärillä on paljon vieraita ihmisiä, joiden kanssa pitäisi small talkata.

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, oli varsinkin uransa alussa niin sisäänpäinkääntynyt, että räppäsi lavalla selkä yleisöön päin.

– Vaimokin on sanonut, että olen haastavin hänen tuntemistaan ihmisistä, mutta toisaalta minun kanssani ei ole kuulemma koskaan tylsää.

Mikko on yksi tämän syksyn Vain elämää -tähdistä. Ennen kuvausten alkamista uran alkuajoilta tutut tuntemukset ja jännitys nousivat pintaan.

– Ahdistus tai jännitys eivät liity enää esiintymiseen, vaan ennemmin uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Minulle isot tilaisuudet, joissa pitää moikkailla puolituntemattomia ihmisiä ja käyttäytyä tiettyjen sosiaalisten normien mukaisesti ovat ahdistavia, päivätyönään levy-yhtiön tuotantopäällikkönä työskentelevä Mikko selvittää.

Nuoruudessa ahdistuskohtaukset tuntuivat fyysisinä. Pahimmillaan Mikko pelkäsi saavansa sydänkohtauksen.

– Yritin rauhoittaa mieltä, mutta en saanut fyysisiä oireita kuriin.

Myöhemmin kivikasvoisuudesta ja introverttiydestä on tullut Pyhimyksen tavaramerkkejä. Mikko on pystynyt pysymään tinkimättömänä siinä, että hän pyrkii aina olemaan oma itsensä, vaikka ympäristö asettaisi paineita olla sosiaalinen ja hymyilevä.

– En ole lähtenyt tekemään kaupallista menestyäkseni, enkä esittelemään lavalla itseäni. Kerron tarinoita.

Mies arvelee, että introverttiydestä ei ole ollut läheisimmissä ihmissuhteissa haittaa.

– Olen hyvä ihmistuntija, ja tunnistan kyllä ihmiset, joiden kanssa voin olla oma itseni.

Millainen oli Mikon lapsuus helsinkiläisessä lähiössä? Miten Mikko selätti ahdistuksensa ja miten hän hallitsee sitä nykyään? Mitä Mikko ajattelee isyydestä? Lue Mikon haastattelu kokonaisuudessaan tämän linkin kautta. Voit lukea jutun myös Me Naisten uusimmasta numerosta 38/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.