”Minulla on ollut kaksi vakavaa suhdetta ja olen oppinut itsestäni paljon niiden avulla”, James Nikander kertoo. Kuva: Juha Salminen
”Minulla on ollut kaksi vakavaa suhdetta ja olen oppinut itsestäni paljon niiden avulla”, James Nikander kertoo. Kuva: Juha Salminen

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kilpaillut rap-artisti James Nikander on vahvan naisen kasvattama. – Isäni ei ole ikinä soittanut, vaikka tietää, että olen olemassa.

Viikin nuorisotalon ikkunoiden takana hämärtyvässä torstai-illassa voi juuri ja juuri erottaa muutaman sisään kurkkivan pienen pojan pään. James Nikanderin eli Mustan Barbaarin, 26, päivystysvuoro talolla on juuri alkanut, mutta rap-artisti kipaisee nopeasti ulkona ottamassa muutaman selfien nuorten faniensa kanssa.

– Se nyt on vähintä, mitä voin tehdä, sanoo James, joka itse hengasi nuorena paljon Vuosaaren nuorisotalolla.

Viikin nuorisotalo on kodin lisäksi melkein ainoa paikka, missä James on tänä kevättalvena ehtinyt käydä. Kaikki muu vapaa-aika on kulunut treenisalilla Tanssii tähtien kanssa -kilpailun kuvioita harjoitellen.

– Ennen ohjelman alkua ajattelin, että kyllähän minä nyt jorata osaan. Mutta paritanssit ovat ihan eri asia kuin se, että joraa muutaman bissen jälkeen JVG:n biisejä tanssilattialla, James sanoo.

James ja hänen tanssinopettajansa Katri Mäkinen ovat kisassa esittäneet niin kuumia paritansseja, että moni katsoja on nähnyt heidän välillään muutakin kuin pelkän valmennussuhteen.

"Katri on mun tähteni ja kuuni."

– Meillä ei ole romanssia Katrin kanssa. Mutta Katri on mun tähteni ja kuuni. Hänestä on tullut minulle niin hyvä ystävä, että kutsun häntä isosiskoksi.

Uusi, avoimempi asenne

”Minusta tuntuu, että elän juuri nyt elämäni käännekohdassa. Lomailin talvella pari viikkoa Puerto Ricossa, ja lomasta tuli tutkimusmatka itseen. Olin vähän aikaisemmin menettänyt elämästäni tärkeän henkilön ja pystyin monen vuoden jälkeen vihdoin taas itkemään.

Matkalla aukesi moni asia. Tajusin, että kun palaan Suomeen, minun on pakko muuttaa asennettani. Olen aloittanut monta uutta juttua. Otin vastaan duunin nuorisotalolla, jotta pystyn olemaan nuorten kanssa. Koulussa tykkäsin aina kuviksesta ja nyt olen alkanut maalata. Haluan pitää itsestäni parempaa huolta, joten olen aloittanut kehonhallintatreenit. Tanssiminen on sopinut hyvin uuteen elämäntapaani.

"Puolitoista vuotta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi."

Puolitoista vuotta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi. Päätökseeni vaikuttivat eettiset syyt. Olin syönyt hirveän määrän lihaa rakentaessani lihaksiani, vaikka olin aina rakastanut eläimiä. Nyt syön neljä lämmintä ateriaa päivässä eikä kasvisruoan laittaminen ole mitenkään vaivalloista.

Lempipaikkani on oma koti. Parasta on, kun kaikki kaverini tulevat luokseni katsomaan futista ja otamme vähän olutta. Hyvässä seurassa kaikki ovat sujut itsensä kanssa.”

Kapinallinen ja kunnon poika

”15-vuotiaana jäin näpistelystä kiinni. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun äiti tuli hakemaan minua putkasta. Mutsi ei sanonut mulle sanaakaan. En pystynyt katsomaan häntä, koska tiesin, miten pettynyt hän oli minuun. Pariin päivään äiti ei puhunut minulle mitään, eikä mikään fyysinen kuritus olisi pystynyt tuottamaan yhtä suurta tuskaa.

Yläasteella minussa eli rinnan kapinallinen ja tottelevainen puoli. Olin se poika, joka halusi pelata hyvin futista ja toisaalta se poika, joka löysi itsensä vaikeuksien keskeltä.

"Yläasteella minussa eli rinnan kapinallinen ja tottelevainen puoli."

Tunteet kuumenivat nopeasti, olimme vihaisia ja jouduimme usein tappeluihin. Olen nähnyt kaikenlaista. Niissä tappeluissa tuli nyrkkiä naamaan ja potkuja päähän.

Meitä varmaan yhdisti se, että olimme kaikki vaikeista lähtökohdista. Johtajan roolin otti aina vähän vanhempi henkilö, jota me muut katsoimme ylöspäin. Voi olla, että minä kaipasin myös jonkinlaista miesroolimallia elämääni.”

Värikäs lapsuus

”Sain kotona afrikkalaisen kasvatuksen, mikä näkyi monessa asiassa. Afrikkalaisessa kulttuurissa perhe ei ole vain oma perhe, vaan siihen kuuluu koko suku. Pienenä menin joka päivä koulun jälkeen kilometrin päässä asuvan tätini luo ja leikin siellä serkkuni kanssa.

Kotimme ovet olivat 24/7 auki äidin ystäville. Meillä pidettiin paljon juhlia ja koko ajan tanssittiin. Meininki oli tosi värikästä ja ruoka fuusiokeittiötä: suomalaista makkaraa syötiin sekaisin afrikkalaisen kanan ja keittojen kanssa.

Tansanialainen äitini puhui meille lapsille kuitenkin aina suomea ja englantia, koska ajatteli sillä tavalla antavansa meille hyvät avaimet rakentaa elämää Suomessa. Tosiasiassa siitä, että maahanmuuttajanainen alkoi heikolla kielitaidollaan opettaa lapsiaan, oli enemmän haittaa.

Äidinkieltään swahilia äiti puhui vain vihaisena, mistä tiesimme, että nyt tuli kiire. Kolmen vilkkaan pojan perheessä sattui ja tapahtui. Olimme veljieni kanssa jatkuvasti ongelmissa.

"Lyöntejä annettiin ikävuosien mukaan."

Paitsi yhteisöllisyytenä tansanialainen kulttuuri näkyi nimittäin kurinpidossa. Jos mokasi, rangaistukseen kuului, että joutui itse hakemaan ulkoa kepin. Lyöntejä annettiin ikävuosien mukaan.”

Vahvan äidin kova kuri

”Äitini pyöritti Turussa maustekauppaa ja ravintolaa ja teki pitkää päivää. Muistan, että meillä oli mukavia lastenvahteja, joiden kanssa tykkäsin askarrella. Kun äiti illalla tuli kotiin, hän piti huolen, että meillä oli vatsat täynnä ja kaikki hyvin.

Äiti teki kaikkensa meidän lasten puolesta; saimme harrastaa juuri niitä asioita, joita halusimme. Hän osti meille kaikki pihapallopelit, kanavat televisioon ja tietokonepelit. Olimme hänelle intohimo.

Ei ole mitään epäilystä, etteikö äiti olisi mun elämäni nainen. Roolimme ovat kääntyneet niin, että nykyään minä yritän pitää huolen, että äidillä on kaikki hyvin ja hän olisi onnensa kukkuloilla.

"Ei ole mitään epäilystä, etteikö äiti olisi mun elämäni nainen."

Viimeksi äiti pyysi, että kävisin ostamassa hänelle Stockmannilta kaksi meikkijuttua. Ajattelin, että mikäs siinä; menin kassalle kahden pienen purkin kanssa ja maksoin niistä 120 euroa! Sanoinkin äidille, että tein vuoksesi juuri maailman tyhmimmän ostoksen, hyvää synttäriä ja joulua, en ikinä enää osta näitä asioita uudestaan.

Äiti asuu nykyään Tansaniassa ja käy Suomessa vain kesäisin, sillä hän ei kestä kylmää ja pimeää. Haluaisin itsekin tulevaisuudessa järjestää elämäni niin, että voisin asua puolet vuodesta Tansaniassa.

Isän kaipuu

”Vähän aikaa sitten näin elokuvan Crazy Heart, jossa isän velvollisuuksiaan kartellut päähenkilö ottaa vuosien hiljaisuuden jälkeen yhteyttä poikaansa. Kohtaus oli niin surullinen ja koskettava, etten voinut kuin itkeä sitä katsoessani.

Oma isäni ei ole ikinä soittanut, hän ei ole ikinä nähnyt vaivaa ottaakseen yhteyttä minuun, vaikka tietää, että olen olemassa. Tiedän, että isäni on suomalainen, mutten tunne häntä, sillä hän ei koskaan asunut meidän kanssamme.

"Oma isäni ei ole ikinä soittanut."

Ihan pienenä isättömyys ei vaikuttanut elämääni, koska äitini oli vahva ja rakastava, ja myös pikkuveljeni isä oli jonkin aikaa mukana kasvattamassa minua.

Nyt aikuisena haluaisin ymmärtää, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Minulla on geenejä sekä äidiltä että isältä, ja haluaisin tietää millainen ihminen isäni on.

Vastausten saaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä perheemme menneisyydestä paljastuu koko ajan uusia juttuja. Äidillä ei ole ollut voimia avautua kaikesta ja hän yrittää suojella meitä eikä tajua, että siitä vaan enemmän harmia.

Vaikka minulla ja sisaruksillani on eri isät, en ikinä ajattele heitä veli- tai siskopuolina. Olemme kasvaneet täysin yhdessä ja olemme kaikki äitimme lapsia.”

Rasistista huutelua

”Olen elämäni aikana kokenut rasismia ihan älyttömästi.

Olin niin pieni, että kuljin vielä pitäen kiinni pikkuveljeni rattaista, kun vastaan kävellyt mummo yhtäkkiä sylki äitiäni ja meitä kohti.

"Kun äitini pyöritti Turussa ravintolaa, sen seinät töhrittiin ja ikkunat rikottiin monta kertaa."

Koti- ja koulunpihalla sain kuulla neekeri-huutelua, mutta minä ja veljeni tappelimme vastaan; joskus otimme turpaan, joskus annoimme.

Kun äitini pyöritti Turussa ravintolaa, sen seinät töhrittiin ja ikkunat rikottiin monta kertaa.

En ole koskaan pelännyt rasisteja, sillä olen nähnyt äitini kamppailun ja asenteen. Hän oli oikea leijonaemo. Äiti ampaisi vihaisena rehtorin kansliaan ja uhkasi haastaa koko koulun oikeuteen, kun veljeni aiottiin siirtää mamu-luokalle. Kun äitini kuuli, että pikkuveljeäni oli uhkailtu kotipihalla, hän nakkasi pyörän olalleen ja lähti kohti kiusaajaa, jolloin tämä sai nopeasti jalat alleen.

Nykyään ajattelen, että rasisti on ihminen, joka ei ole osannut käsitellä tuskaansa. Luultavasti hän ei ole elämässään saanut tarpeeksi rakkautta. On vaikea kuvitella, että ihminen, jota on lapsesta asti rakastettu, pystyisi olemaan rasisti.”

Syvissä vesissä

”Olen vasta vähän aikaa sitten tajunnut, että alle parikymppisenä masennuin moneksi vuodeksi.

Luulen, että kaikki alkoi, kun loukkasin treeneissä polveni ja jouduin lopettamaan jalkapallon pelaamisen, johon olin panostanut. Sen jälkeen en pystynyt keskittymään kouluun. Koska en osannut kertoa koulussa pahasta olostani, sain potkut.

"Koska en osannut kertoa koulussa pahasta olostani, sain potkut."

Kaikki tuntui raskaalta ja vaikealta. Varsinkin talous ahdisti. Menin töihin varastoon ja tein 10–12 tuntisia vuoroja, koska minun oli pakko tienata rahaa. Silti olin jatkuvasti velkaa ja tiesin, etten pysty maksamaan rahoja takaisin. Olin koko ajan väsynyt, mutta kärsin unettomuudesta.

Juoksin koko ajan velvollisuuksiani karkuun. Tiesin, että minun pitäisi opiskella ja hakea parempaa duunia, mutten vaan pystynyt. Jossain vaiheessa päätin, ettei elämäni voi jatkua näin.

Keksin pestautua ystävieni Ruudolfin ja Karri Koiran keikoille paitamyyjäksi. Sain pientä palkkaa, mutta tärkeämpää oli se, että oli mukana positiivisessa porukassa ja pääsi kuplastaan pois.

Toipuminen oli hidasta, mutta palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja elämänilo palasi. Halusin viettää aikaa paremmassa seurassa, löytää ratkaisuja enkä vaan olla siellä kuopassa koko ajan.

"Itkin, istuin kalliolla, katsoin hetken luontoa ja taivasta."

Olin tullut uskoon 18-vuotiaana, ja masennuksen keskelläkin usko antoi voimaa ja toivoa. Usko on läsnä arjessani koko ajan. Kun sunnuntaina ennen Tanssii tähtien kanssa -lähetystä olin levoton, tiesin, että pääsen stressistä vaan yhdellä tavalla: kävelin ulos studiotalolta vastapäiseen metsään, laitoin rauhallista musiikkia soimaan ja puhuin hetken Jumalan kanssa. Itkin, istuin kalliolla, katsoin hetken luontoa ja taivasta. Kun lähdin takaisin, minulla oli rauha.

Haussa hellä nainen

”Olen sinkku ja viihdyn yksin, vaikka tietenkin kaipaan välillä lähelleni toista ihmistä. Olisi hienoa, jos olisi joku ihana nainen, jota rakastaa.

Tykkään vahvoista naisista. Unelmieni naisella on omat mielipiteet ja hän myös esittää ne. Lisäksi naisen pitää olla erittäin hellä, läsnä ja rakastava. Tarvitsen haleja, silitystä ja kosketusta, ja tykkään myös helliä toista.

"Unelmieni nainen saa minusta parhaat puolet esiin."

Varmaan tämä on klisee, mutta unelmieni nainen saa minusta parhaat puolet esiin. Hän ajattelee syvällisesti ja pistää minut kelaamaan asioita.

Haluan lapsia, monikossa, ja kohta perheen perustamisella alkaa olla kiire. Haluan olla hyvässä kunnossa enkä viisikymppinen, kun tulen isäksi. Ajattelen, että vanhemmuudessa kaikkein siisteintä olisi, jos saisi istutettua lapsiinsa luovuuden siemenen ja nähdä, mihin se vie. Kun lapset alkaisivat olla visionäärejä, ei tarvitsisi enää ikinä katsoa telkkaria, katsoisi vaan niitä.”

 

 

James
Nikander

 

Taiteilijanimellä Musta Barbaari tunnettu rap-artisti syntyi 11.10.1990 Turussa.

Asuu Itä-Helsingissä.

Tuli tunnetuksi kappaleellaan Salil eka, salil vika.

Voitti hopeaa kehonrakennuksen SM-kisoissa vuonna 2014.

Mukana television Tanssii tähtien kanssa -kisassa.

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka hän ei enää ehdikään liikkua entiseen malliin.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Arttu Wiskarin mukaan pienet arjen muutokset ovat tärkeimpiä. 

Laulaja Arttu Wiskari on tehnyt vuoden ajan muutoksia hyvinvointiinsa.

– Aloitin pienten muutosten tekemisen viime vuoden alussa. Aloin liikkua ja katsoa ruokavaliossa pieniä juttuja. Kesän söin ja join miten halusin ja olin ihan puhki.

Syksyn alussa laulaja aloitti tipattoman ja aloitti treenaamaan personal trainerin kanssa.

– Neljän kuukauden tipaton oli iso muutos, ja sen aikana tein lisää pieniä muutoksia. Kun ne olivat hallussa, päätin tipattoman häämatkamme ajaksi, viime kesänä lastensa äidin kanssa avioitunut Arttu kertoo.

”Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikea säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on.”

Arkisin Arttu tekee musiikkia ja hoitaa 2- ja 4-vuotiata lapsia kotona. Viikonloput hän keikkailee.

– En ole oikein ikinä lomalla. Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikeaa säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on. Joskus pitää mennä salille aamulla, joskus illalla. Saatan usein mennä salille vasta yhdeksältä. Se, että jaksaa raahautua sinne, on pääjuttu. En aseta itselleni mitään älyttömiä tavoitteita, jotka saavutettuani repsahdan.

Arttu ei seuraa tarkasti kilojen tippumista, vaan yrittää vaalia pieniä muutoksia arjessaan.

– Eilen tehtiin kotona taas terveellistä safkaa. Paistoimme kasviksia, pinaattia ja lihaa.

Keikkalavojen lisäksi Wiskari nähdään Supermarsu-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa ensi viikolla. Laulaja pitää päähenkilö Emilian isäpuolen Pertin roolia lähes luonneroolina.

– Pertissä on noin puolet Arttu Wiskaria. Vähän hömelömpi versio meikäläisestä se on.