Maryan Abdulkarim ja Lenita Airisto ovat eri sukupolvien feministejä. Kuvat: Sanoma-arkisto
Maryan Abdulkarim ja Lenita Airisto ovat eri sukupolvien feministejä. Kuvat: Sanoma-arkisto

– En tiedä, onko tyylikästä tapaa kommentoida jonkun pukeutumisvalintoja, sanoo muslimiaktivisti Maryan Abdulkarim, jonka huivinkäyttöä Lenita Airisto kritisoi viikonloppuna Tampereella.

Kaksi feministiä kohtasi viikonloppuna Tampereella Women of the World -festivaalilla: kirjoittaja ja aktivisti Maryan Abdulkarim ja liikenainen Lenita Airisto

Abdulkarim oli kuuntelemassa paneelikeskustelua, johon Lenita Airisto osallistui keskustelijana. Abdulkarim kertoo blogissaan menneensä paneelikeskustelun jälkeen kättelemään Airistoa ja kiittämään häntä. Airisto oli aivan paneelin lopuksi ottanut puheeksi maahanmuuttajanaisten asian ja vaatinut heille enemmän palstatilaa mediassa. 

Abdulkarim halusi kertoi Airistolle, ettei itse koe olevansa alistettu tai eristetty.

”Sanoin, että se on vain pala kangasta. Hän oli sitä mieltä, että ei, palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua, kyllä minunkin mieli vielä muuttuu.”

Abdulkarim kertoo Me Naisille, että Airisto vastasi olevansa eri mieltä huivin käytöstä. Abdulkarim oli itse pukeutunut hiukset peittävään huiviin tilaisuudessa.

– Sanoin hänelle (Airistolle), että se on vain pala kangasta. Hän oli sitä mieltä, että ei, palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua, kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu. 

Lenita Airisto täytti hiljattain 80 vuotta, Maryan Abdulkarim on 34-vuotias. 

– Olemme kuitenkin kaksi aikuista naista, joten se ei ollut ihan sellaista kanssasisaruutta, jota olisin odottanut.

Maanantaina Airisto kommentoi huivin käyttöä myös Iltalehdessä. 

– Joko tulijat hyväksyvät maan tavat tai lähtevät kotiin, Airisto toteaa haastattelussa.

Hän toteaa myös, ettei itse koskaan pue huivia edes matkustellessaan.

– En mene huivi päässä minnekään. En edes mene paikkaan, jossa moisia asuja pitäisi käyttää. 

Vain osa käyttää huivia

Abdulkarim kertoo kunnioittavansa Lenita Airistoa ja arvostavansa tämän elämäntyötä, vaikka Airisto on aikaisemminkin puuttunut musliminaisten pukeutumisvalintoihin. Vuonna 2015 Airisto ja Tuomas Enbuske suomivat huivin ja burkan käyttöä Enbuske360-lähetyksessä.

Abdulkarimin mielestä on hyvä, että Lenita Airiston kaltainen vaikuttajanainen pitää maahanmuuttajien asioita esillä. Hän kuitenkin pyytää, että Airisto perehtyisi ensin siihen, missä asioissa maahanmuuttajanaiset tarvitsevat Airiston apua ja missä eivät.

–Täytyy tukea niitä vaatimuksia, joita ihmisillä itsellään on eikä päättää, miten heidän pitää toimia, Abdulkarim sanoo. 

Hän toivoo, että maahanmuuttajanaisten ongelmista puhuttaessa ei juututtaisi pukeutumiseen. Maahanmuuttajanaisista vain osa on muslimeja, ja heistäkin vain pieni osa käyttää huivia. 

– On ihanaa, että Lenitaa kiinnostavat maahanmuuttajanaisten asiat. Tiedämme, että esimerkiksi työllisyys on maahanmuuttajanaisille ongelma. Mitä Lenita voisi tehdä kiinnittääkseen huomiota siihen, että kaikilla olisi mahdollisuus riippumattomaan toimeentuloon?

Huivi on ongelma vain julkisissa tiloissa

Maryan Abdulkarim kokee, että huivinkäyttö on jokaisen henkilökohtainen pukeutumisvalinta.

”Minulle huivinkäyttö ei ole ongelma, mutta muut ajattelevat joskus, että minua voi kohdella eri tavalla tai että olen muita tyhmempi, koska peitän hiukseni.”

– En tiedä, onko tyylikästä tapaa kommentoida jonkun pukeutumisvalintoja. Ei minulle tulisi mieleen alkaa kritisoida kenenkään kampausta tai vaatteita.

Abdulkarim kertoo, että hänelle huivista tulee ongelma vain, kun hän on julkisessa tilassa ja joku kommentoi huivia.

– Minulle huivinkäyttö ei ole ongelma, mutta muut ajattelevat joskus, että minua voi kohdella eri tavalla tai että olen muita tyhmempi, koska peitän hiukseni.

Huiviongelma

Muslimiaktivisti vastaa Lenita Airiston huivikritiikkiin: ”Ei tulisi mieleenkään kritisoida kenenkään kampausta”

Jutussa haastatellulla musliminaisella on ilmeisesti varaa valita haluaako hän käytää huivia ja on tehnyt valinnan sitä käyttää. Tämä on aivan ok. Täytyy vain muistaa, että suurin osa musliminaisista ympäri maailman eivät voi valita, käyttävätkö huivia vai ei, vaan sen käyttö on pakon sanelemaa. Mm. Iranissa ei-muslimeillekin naisille pakotetaan huivi päähän heti lentokentällä. Huivin ongelma on juuri se, että suurin osa ei voi vapaasti valita haluaako sitä käyttää vai ei.
Lue kommentti
aito vapaus

Muslimiaktivisti vastaa Lenita Airiston huivikritiikkiin: ”Ei tulisi mieleenkään kritisoida kenenkään kampausta”

Tällä kertaa piippu ei ole vain piippu, huivi ei ole vain huivi ja Maryan Abdulkarim tietää sen varsin hyvin, mutta joko ei itsekään halua kohdata totuutta tai haluaa vapauttaa huivin huiviudestaan. Toivon jälkimmäistä, mutta silti, niin kauan kuin huvilla on se symboliarvo mikä sillä on muslimeille itselleen, kun sen käyttö on merkki ja merkin takana kokonainen ideologia, niin kyse ei ole millään tavoin kampaukseen tai muotiin verrattavasta asiasta. Ja toistan: Maryan Abdulkarim älykkäänä...
Lue kommentti
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...