Seinäjoki hullaantuu. "Koitetaan arvostaa tätä hetkeä, sillä maailma on tehty meitä varten!" julistaa Elli. Kuvat Panu Pälviä
Seinäjoki hullaantuu. "Koitetaan arvostaa tätä hetkeä, sillä maailma on tehty meitä varten!" julistaa Elli. Kuvat Panu Pälviä
"Kaverit ovat sanoneet, etten ole bändivuosina muuttunut. Ja niinhän se menee. Tietyt luonteenpiirteet säilyvät", Elli arvelee.
"Kaverit ovat sanoneet, etten ole bändivuosina muuttunut. Ja niinhän se menee. Tietyt luonteenpiirteet säilyvät", Elli arvelee.
Makaronilaatikkoa ennen keikkaa. Jere Marttila (vas.) ja Leo Hakanen (oik.) ovat bändin organisaattoreita. "Me ollaan Ellin kanssa sellaisia haahuilijoita", rumpali Jukka Soldan luonnehtii.
Makaronilaatikkoa ennen keikkaa. Jere Marttila (vas.) ja Leo Hakanen (oik.) ovat bändin organisaattoreita. "Me ollaan Ellin kanssa sellaisia haahuilijoita", rumpali Jukka Soldan luonnehtii.
Tiiviiden kiertueiden aikana yksin­olontarve korostuu. Elli keskittyy omassa hotellihuoneessa.
Tiiviiden kiertueiden aikana yksin­olontarve korostuu. Elli keskittyy omassa hotellihuoneessa.
"En mieti huomista pidemmälle. Jos haluan joskus sen omakotitalon ja perheen, niin tapahtukoon sitten niin. Mutta se ei saa olla itseisarvo", Elli miettii.
"En mieti huomista pidemmälle. Jos haluan joskus sen omakotitalon ja perheen, niin tapahtukoon sitten niin. Mutta se ei saa olla itseisarvo", Elli miettii.

Haloo Helsingin Elli haluaa yllyttää muitakin tekemään niin kuin sydän sanoo.

Kun Haloo Helsingin matka alkoi vuonna 2006, sen jäsenet olivat alaikäisiä. 15-vuotiaat Helsingin Suutarilan koulun musiikkiluokkalaiset Leo Hakanen ja Jere Marttila löysivät kovan etsinnän jälkeen bändiinsä lukiolaisen Ellin ja 14-vuotiaan Jukka Soldanin.

– Jukan tunsimme jo ennestään. Hän on sellainen hiljainen nero: ei pidä melua itsestään mutta on pirun taitava. Ellissä taas oli etsimäämme boheemia rock­asennetta, Leo kehuu.

Haloo Helsinki hioi taitojaan treenaamalla suosikkibändejään Apu­lantaa, Guns N' Rosesia ja Nirvanaa. Äidit ja isät olivat haljeta ylpeydestä ensimmäisellä keikalla Suutarilan koulussa syksyllä 2006.

– Sen lisäksi, että olemme viettäneet nuoruutemme tässä bändissä, myös vanhempamme ovat ystävystyneet keskenään. Olemme kuin yhtä suurta perhettä, Elli kertoo.

Enää Haloo Helsingin ei tarvitse veivata cover-biisejä. Kaikki bändin neljä albumia ovat ampaisseet soittolistojen kärkeen ja poikineet radiohittejä, jotka yleisö osaa ulkoa. Viime vuonna yhtye oli ehdolla Emma-pystin saajaksi kolmessa eri kategoriassa. Uusin albumi, Maailma on tehty meitä varten, on kokonaan Haloo Helsingin säveltämä ja sanoittama.

Huuda vapaudesta

Vihdoin perillä. Keikkabussi, joka tunnetaan myös nimellä Samuli, yskäisee ja lipuu Seinäjoen Rytmikorjaamon pihaan. Moottori hurisee vielä, kun roudarit käyvät vahvistin- ja soitinlaatikoiden kimppuun. Elli venyttelee jäseniään bussin oviaukossa ja haukottelee makeasti.

Kello on varttia yli seitsemän perjantaina, ja suomalaiset valmistautuvat kahden päivän irtiottoon. Viisisataa heistä haluaa tulla tänään laulamaan Haloo Helsingin kanssa "Huuda, huuda ilosta! Huuda, huuda vapaudesta…"

– Minusta on surullista, miten usein ihmiset suorittavat ennalta suunniteltua kaavaa ja päätyvät johonkin ratkaisuun vain sen vuoksi, että niin muka kuuluu tehdä. Tärkeintä pitäisi olla seurata sydäntään ja unelmiaan ja toimia sen mukaan, Elli huomauttaa.

Elli tuntee monia ikäisiään, jotka ovat valinneet opiskelupaikan summamutikassa ja pettyneet sitten, kun ala ei ole tuntunutkaan oikealta.

– Nuorilla on hirveät paineet. Yhtäkkiä pitäisi löytää oma paikka maailmassa ja hyvä ammatti. Arvostan kyllä sitä, että jengi jaksaa opiskella, mutta toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat etsiä sitä omaa alaa. Minä olen seurannut suurinta intohimoani, musiikkia, enkä välitä, mitä muut ajattelevat. Haluan ottaa tästä kaiken irti, sillä minulla on vain yksi elämä.

Ellin tapauksessa intohimon varjoon on jäänyt lukio, joka on yhä kesken. Ylioppilasaineiden sijaan hän on rustaillut laulujen sanoituksia ja viilettänyt pitkin Suomea 120 keikan vuosivauhtia.

– Välillä on käväissyt mielessä, että milloin oikein ehdin suorittaa koulun loppuun, mutta olen päättänyt, etten murehdi sitä nyt. Tiedän, että kirjoitan vielä ylioppilaaksi mutta toistaiseksi nautin keikkaelämästä. Olen vielä niin nuori, että ehdin vaikka mitä!

Yksi kiinnostuksen kohteista on filosofia, jota Elli lukee harrastuksenaan.

– Tosin filosofia on kiinnostavaa juuri siksi, että voin opiskella sitä omaehtoisesti. Ehkä motivaatio ei kestäisikään, jos siitä tulisi pääaineeni yliopistossa.

Elli sanoo olevansa kiitollinen, että vanhemmat eivät ole koskaan painostaneet häntä opiskeluasioissa.

– Äiti ja isä ovat suvaitsevaisia tyyppejä. He ovat antaneet minun tehdä omat valintani. Siinä on varmaan myös syy, miksi välimme ovat yhä niin läheiset. Pystymme puhumaan kaikesta.

Blondivitseihin tottuu

Ellin lapsuudenkodissa levysoittimessa pyörivät usein Juice Leskisen ja Junnu Vainion levyt, mutta myös klassinen musiikki.

– Äiti ja isä opettivat kiinnittämään huomiota laulujen teksteihin. Juicesta tuli minulle niin tärkeä, että tein hänen biiseistään yläasteella tutkielman. Olisi ollut siistiä päästä näyttämään se Juicelle.

Kahdeksanvuotiaana Ellille hankittiin käytetty syntetisaattori, jolla hän harjoitteli Pakilan musiikkiluokan pääsy­kokeisiin. Samalla syntikalla Elli säveltää biisejä yhä.

Musiikkiluokalla alkoi bändiharrastus, jossa Elli lauloi ja opetteli soittamaan bassokitaraa.

– Olen kuullut aika monta basisti- ja blondivitsiä. Niiden kertojia olen lohduttanut sillä, että onneksi en sentään ole ruotsalainen blondi basisti, Elli nauraa.

Elliltä on usein kysytty, miltä tuntuu olla bändin ainoa nainen. Eikö ole rankkaa kuunnella aina äijien juttuja?

– Ei, koska pojat ovat huipputyyppejä. Kemiamme ovat aina pelanneet yhteen, vaikka pojat ovat minua nuorempia.

Yksi tärkeä juttu on se, ettemme koskaan riitele. Puhumme asiat selviksi heti.

Keikkareissuilla miehet jakavat hotellihuoneet toistensa kanssa. Elli majoittuu tänäänkin omaan huoneeseen.

– Tarvitsen omaa tilaa ja haluan olla välillä yksin. Mutta se on kiva, että meidän mukana kiertää nyt t-paitamyyjänä ihana Roosa. Puhumme Roosan kanssa naisten juttuja ja jaamme huoltoasemilla pizzat puoliksi, Elli sanoo.

Keikkaileva kukkakauppias

Ellille ja pojille tulee pian täyteen neljäsataa keikkaa. Esiintyminen ei ole vielä alkanut puuduttaa, mutta pitkien kiertueiden jälkeen on kiva palata kotiin. Pestä pyykkiä, käydä kaupassa, tavata kavereita.

– Jatkamme niin kauan kuin touhu tuntuu hauskalta, biisejä syntyy ja yleisöä riittää. Väkisin ei musiikkia voi tehdä, Elli tunnustaa.

Vapaapäivinään Elli käy syömässä kavereiden kanssa ja sisustaa uutta, Helsingin keskustassa sijaitsevaa kotiaan. Uusi hankinta on pinkki samettisohva.

– Rakastan vanhoja huonekaluja ja esineitä. Haluan, että koti on näköiseni, ei mikään sisustuslehden esittelyasunto.

Joutohetkinään Elli maalaa tauluja ja askartelee koruja. Käsillä tekeminen on verissä: Ellin kaulassa roikkuu lukkoriipus, johon isä on kaivertanut hänen lapsuudenkuvansa.

Joskus Elli on haaveillut kukkakauppiaan ammatista.

– Oi, se olisi niin hienoa. Saisin olla kauneuden keskellä joka päivä ja tehdä asetelmia. Syntyisi varmaan hyviä biisejäkin, hän visioi.

Mutta nyt on pidettävä kiirettä, sillä keikan alkuun on enää puolitoista tuntia. Elli valitsee matkalaukustaan mustan mekon, jonka päälle hän pukee hapsunahkatakkinsa. Suuret silmät korostuvat tummalla luomivärillä, ja huulet Ellin suosikkivärillä, kirkkaanpunaisella.

Leon hierontapalvelu

Pojat ovat jo valmiina Rytmikorjaamon backstagella. Jere napittaa paitaansa, Jukka teippaa korvamonitorijohtoa selkään. Leo nostaa sykettä haarahypyillä.

– Testasin kerran keikalla sykemittaria. Kaloreita paloi tuhat ja syke huiteli 170–180 tietämissä. Se on rankan urheilu­suorituksen verran, Jere muistaa.

Elli kaivaa laukustaan lakkapullon ja tupeeraa hiukset rock-pörröön.

– Joskus mietin, että mitä järkeä tätä tukkaa on laittaa, kun loppuillasta olen kuin uitettu koira. En voi käsittää, miten joku Chisu ja Jenni Vartiainen voivat näyttää keikan jälkeen niin hyviltä.

Istumatyöläisiä Elli lohduttaa tiedolla, että soittajatkin kärsivät niska-hartiaseudun vaivoista. Kitaran hihna painaa niin, että tiiviin keikkakiertueen jälkeen lihakset ovat jäykät, ja päätä jomottaa. Leo antaa ensiapuhieronnan.

– Meillähän on aina näin hyvä palvelu. Pidetään Elliä kuin kukkaa kämmenellä.

– No kyllä te just yks päivä nauroitte näille mun kengille, Elli kuittaa.

Mustissa tossuissa on punaiset kimalle­rusetit. Korkokenkiä Elli ei pukisi jalkaansa mistään hinnasta. Myös pojilla on tyylikoodinsa: esiintymisasuksi kelpaa vain laadukas miesten puku.

Ennen keikkaa bändi syö hedelmiä ja juo vettä. Perinteistä soittajan soppaa, jaloviinaakin olisi tarjolla, mutta korkki jää narskauttamatta. Huomenna on keikka Harjavallassa.

– Huh, että jännittää.

Tässä vaiheessa käy aina mielessä, että onko paikalle tullut ketään, Elli myöntää.

Viesti pojille

Turha pelko. Yhdeltätoista pohjalaiset ovat valmiina. Rytmikorjaamon halli on jaettu aidoilla kahtia: toinen puoli alaikäisille, toinen tuopit kädessä horjuville aikuisille. Yleisön ikäkirjo ulottuu kolmevuotiaasta kuusikymppiseen.

Kansanhurmion laukaisi vuonna 2011 julkaistu Maailman toisella puolen -laulu, jonka kertosäettä "äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen" hoilottivat niin päiväkotilapset, äidit kuin vaaritkin.

Muistelut sikseen, nyt mennään. Elli, Jukka, Leo ja Jere juoksevat lavalle ja käynnistävät keikan uransa ensimmäisellä laululla Haloo Helsinki, josta bändi sai nimensä. Jännitys on tiessään, biisit tulevat lihasmuistista. Lavalla ajatukset ehtivät matkustaa syvistä virroista hetken huomioihin. Elli vilkuttaa tutulle perheelle mutta panee merkille, että hänen suojelupariskunnaksi ristimänsä fanikaksikko on poissa. Heidän läsnäolonsa luo aina merkillistä turvaa, josta Elli on käynyt kerran pariskuntaa kiittämässäkin.

Haloo Helsingin energia tarttuu yleisöön. Jere pomppii ympäri lavaa, Jukka takoo kattiloitaan, ja Elli yllyttää ihmisiä hyppimään. Odotetut hitit, Huuda ja Vapaus käteen jää sulattavat jopa takarivin jurottajat.

– Pitäkää huolta toisistanne, tämä on arvaamaton pallo! Elli spiikkaa ja riisuu nahkatakin. Ilma on paksu ja kostea.

Kun keikka on ohi, takahuoneeseen saapuu euforinen mutta väsynyt bändi.

– Tämä tuntuu vieläkin niin siistiltä. Parasta on nähdä yleisön joukossa tuttuja faneja, jotka ovat kiertäneet keikoilla vuosia. Vaikka en tiedä heistä juuri mitään, minulla on sellainen fiilis, että olemme hyviä kavereita, Elli huokaa.

Yksi uskollisista ystävistä odottaa ulkona. Samulin tuulilasi on yökuuran jäädyttämä, mutta moottori jyrähtää käyntiin ensipolkaisusta. Fanit ovat kirjoittaneet likaisen bussin kylkeen viestejä. Useimmat ovat soittopyyntöjä Ellille, mutta pitää joku sentään Leon, Jeren ja Jukankin puolta: Pesää pojille, lukee etumaskissa.

– Itse olette kuitenkin käyneet tuon kirjoittamassa, Elli lohkaisee.

Haloo Helsinki esiintyy Helsinki Fashion Weekend -muotitapahtumassa perjantaina 30.8 osana Me Naisten Trend Fashion Day -päivää.

Haloo Helsinki

Koulukaverit ja kitaristit Jere Marttila, 22, ja Leo Hakanen, 21, perustivat bändin vuonna 2006. Mukaan liittyivät myös rumpali Jukka Soldan, 19, ja laulaja-basisti Elli Haloo, 22. 

Elli ei ole halunnut kertoa oikeaa sukunimeään julkisuuteen. 

Haloo Helsinki on julkaissut neljä albumia, joista viimeisin Maailma on tehty meitä varten helmi­kuussa.

Vuonna 2012 kriitikoiden ylistämä yhtye oli ehdolla Emma-gaalassa kolmessa eri kategoriassa. 

Tulevat keikat: haloohelsinki.fi

Suomalaiset miehet kunniaan!

Räppäri Jare Tiihonen ja Star Wars -elokuvien Chewbaccaa esittävä näyttelijä Joonas Suotamo ovat saaneet viime päivinä ylistävää huomiota kansainvälisissä medioissa.

Viikonloppuna huippusuosittu Bright Side -verkkosivusto listasi jutussaan maita, joissa miehiä on enemmän kuin naisia. Jutun tilastoja väritettiin kuvilla kunkin maan ”unelmamiehistä”. Suomen kohdassa havainnollistavaksi esimerkiksi oli nostettu kuka muu muka kuin Cheek!

Joonas Suotamo saa hehkutusta sen sijaan Hello Giggles -sivustolta, jonka mukaan ”meidän on aika puhua siitä faktasta, että Chewbaccaa näyttelee hyvin viehättävä mies.” Eli siis ihana Joonas!

Me suomalaiset naiset olemme tietenkin jo pitkään tienneet, että kyllä Suomessa riittää upeita miehiä – jotka ovat kaiken lisäksi paljon muutakin kuin pelkkää silmänruokaa. Kysyimme naisilta, ketkä suomalaiset julkisuudesta tutut miehet pitäisi seuraavaksi noteerata ulkomaisissa medioissa.

Kokosimme vastaukset listaksi perusteluiden kera:

1. Näyttelijä Pekka Strang

”Hän on uskomattoman karismaattinen.”

2. Poliitikko Erkki Tuomioja

”Hänellä on hyvin viehättävä olemus. Jotenkin sympaattinen – ja tietenkin älykäs.”

3. Näyttelijä Eero Ritala

”Hyväntuulinen, rauhallinen ja aina mainio Eero on juuri sellainen tyyppi, jonka kanssa haluaisi herätä samasta sängystä. Ihan vaikka vain kavereina.”

4. Koripalloilija Lauri Markkanen

”Hän on niin pitkä ja arvostaa äidin lihapullia.”

5. Poliitikko Jani Toivola

”Hän näkee maailman niin avarakatseisesti ja jaksaa perustella asioita pitkäjänteisesti. Lisäksi hän puhuu omista haastaistaan avoimesti niin, että se kannustaa muitakin avautumaan. Ja onhan hän aina pirun tyylikäs.”

6. Näyttelijä Martti Suosalo

”Ihana! Haluaisin, että Martti ja Virpi Suutari adoptoisivat minut.”

7. Kirjailija Tuomas Kyrö

”Niin rehellinen ja hauska tyyppi, että huh huh.”

8. Tennistähti Jarkko Nieminen

”Älykkään ja sympaattisen oloinen tyyppi, joka vaikuttaa siltä, että hän jaksaa aina kuunnella ja keskustella.”

9. Liikemies Jari Sarasvuo

”No onhan hän nyt kovin ihana, kun hän haluaa aina keskustella kaikesta.”

10. Näyttelijä Lauri Tilkanen

”Perinteisellä tavalla viehättävä. Sellainen sympaattinen nappisilmä.”

11. Laulaja Pete Parkkonen

”Perusteluksi riittänee: Kohta sataa.”

12. Kirjailija ja psykiatri Claes Andersson

”Hän on niin viisas, että oksat pois.”

13. Näyttelijä Tommi Korpela

”The one and only! Tommilla on lempeä, kiva ja rauhallinen rytmi olla ja puhua. Hän ei nöyristele, mutta ei kuitenkaan ole myöskään koppava.”

14. Koomikko Antti Holma

”Absoluuttisesti maailman hauskin mies.”

15. Jääkiekkoilija Patrik Laine

”Niin suoraselkäinen, peritamperelainen mies, että häntä ei voi kuin rakastaa.”

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.