Vuonna 2007 Niina Heralan vauhdikas suhde Wallu Valpioon oli ohi ja juontaja-malli nautti tasapainoisesta arjesta Lorenz Backmanin kanssa. – Olen tehnyt paljon töitä selviytyäkseni edellisen suhteeni jättämistä jäljistä, Niina kertoi.

Niina Herala, 24, on ikäänsä nähden ehtinyt paljon. Taiteilijasuvun vesa on työskennellyt mallina, perustanut perheen, eronnut ja vaihtanut lähes kymmenvuotisen
mallinuransa televisiotöihin.

– Olen tyytyväinen jokaiseen elinvuoteeni iloineen ja suruineen: jokaisesta niistä olen oppinut ja jokainen
niistä on puskenut minua eteenpäin. Tunnen oikeastaan vasta nyt löytäneeni itseni ja oman tieni. Tuntuu, että juuri tämä on se hetki, johon olen tähdännytkin kaikki nämä vuodet.

Elämä hymyilee nyt kotona ja työssä. Neljä vuotta kestänyt vauhdikas suhde mediapersoona Wallu Valpioon, 34, on vaihtunut tasapainoiseen liittoon näyttelijä-juontaja Lorenz Backmannin, 34, kanssa. Samaan aikaan Niina on sanonut itsensä irti mallitoimiston listoilta ja siirtynyt lauantai-illan tv-katsojamagneetin Huuman juontajasta myös Huuman taustatoimittajaksi.

– Pidän työskentelystä niin kameran edessä kuin takanakin. Huumaa tehdessäni pääsen koko ajan kehittymään, pelkissä mallintöissä olisin alkanut turhautua.

Tärkeintä elämässä on kuitenkin 3-vuotias tytär Peppi. Niinan mukaan äidiksi tuleminen oli hänen elämänsä rohkein teko.

– Äitiys merkitsee suurta vastuuta, ja sen vastuun haluan kantaa mahdollisimman hyvin. Kaikki äidit tekevät varmasti virheitä, mutta ainakin yritän parhaani. Sain
Pepin 20-vuotiaana. En ehkä koskaan ajatellut tulevani äidiksi niin nuorena, mutta sillä hetkellä ajatus äitiydestä tuntui hyvältä, vaikka suhde Wallun kanssa ei lopulta
kestänytkään. Peppi on silmäteräni, ja lisääkin lapsia saa tulla.

Kiusaaminen jätti arvet

Vantaalla syntynyt, mutta Naantalissa pääosan lapsuudestaan viettänyt Niina oli lapsena tottunut
muuttaja. Perheen isä Turo oli ilmaisutaidon kouluttaja, jonka työn perässä koko perhe muutti kaupungista ja talosta toiseen. Äiti Eija oli pitkään kotona ensin Niinan, sitten seitsemän vuotta nuoremman Marin takia.

– Meidän perheessämme ei pelätty tunteiden näyttämistä. Huusimme ja riitelimme paljon, mutta
osasimme myös pyytää anteeksi. Vihaa ja rakkautta ei peitelty, kaikki olivat jollain tavalla räiskyviä persoonia ja kovia menemään.

Ennen kouluikää Niina oli ollut yltiösosiaalinen tehopakkaus, joka ei turhia ujostellut. Koulussa häntä
alettiin kuitenkin kiusata. Murrosiässä kiusaaminen eristi sosiaalisen tytön muista ja Niinasta tuli erittäin ujo. Lopulta hän alkoi lintsata, ja seitsemännellä luokalla
keskiarvo romahti totaalisesti.

– Sukunimeni ja taustani vuoksi olin vuoroin suosiossa, vuoroin kasan alimmaisena. Valitettavan usein aikuiset siirsivät oman kateutensa lapsiinsa, ja minä sain kärsiä. Sanat eivät ehkä ole suuria, mutta oikeaan paikkaan osuessaan ne jättävät vuosien arvet.

Niinan onneksi koitui lopulta muutto Naantalista Helsinkiin. Se merkitsi Niinalle uutta alkua. Uudella
yläasteella Niinan luokkakavereiksi tuli vain hyviä oppilaita, joten omaakin keskiarvoa oli helppo lähteä korottamaan.

– Silti henkisen väkivallan jäljet näkyvät vieläkin. Vaikka esiinnyn työkseni, saatan jännittää joitakin sosiaalisia tilanteita aivan luonnottoman paljon. Joudun tekemään
itseni ja itseluottamukseni kanssa vielä paljon töitä. Uskon kyllä, että elämänkokemuksen ja sosiaalisten
taitojen karttuessa tilanne paranee, ja kymmenen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen.

Teatterisuvusta mallia

Kotoaan Niina on saanut kovan työn tekemisen mallin: asiat eivät tapahdu vain sormia napsauttamalla, vaan niiden eteen pitää olla valmis tekemään töitä. Saman periaatteen Niina haluaa juurruttaa myös tyttäreensä Peppiin.

–Saimme siskoni kanssa tosi rennon ja modernin kasvatuksen. Rajat olivat väljät, ja saimme mennä ja tulla vapaasti. Sen kuitenkin opimme, että vain työtä tekemällä voi saavuttaa haluamansa.

Vanhempien perua ovat myös monet Niinaa itseään ärsyttävät luonteenpiirteet.

– Miten monta kertaa olisinkaan toivonut vanhempieni ottavan rennommin, ja nyt huomaan olevani itse samanlainen. Olen yhtä yliherkkä kuin äitini ja yhtä äkkipikainen kuin isäni, eli tunnelatausta löytyy. Tosin nyt kun olen asian tiedostanut, yritän olla siirtämättä noita
samoja piirteitä enää Peppiin. Silti suku on aina ollut Niinalle erittäin tärkeä ja rakas. Varsinkin isän puolen suku on pitänyt tiiviisti yhteyttä: pitkän näyttelijänuran
tehneet isovanhemmat Helge Herala ja Marja Korhonen sekä täti Heidi Herala.

– Olen ylpeä sukuni jokaisesta jäsenestä. Kaikissa heistä on jotain, mitä ihailen. Lapsena etenkin tätini Heidi oli suuri idolini. Hän oli mielestäni maailman kaunein ja pisin. Oli aivan onnessani, kun muutaman kerran vuodessa pääsin hänen luokseen yökylään ja hän vei minut tutustumaan Helsingin Kaupunginteatterin kulissien
takaiseen elämään.

Niina kasvoi niin lähellä teatterimaailmaa, ettei muille lapsuuden haaveammateille jäänyt sijaa. Näyttelijän työ tuntui luontevalta valinnalta, ja koulun näytelmäkerhon
innostamana Niina pyrki 17-vuotiaana Teatterikorkeakouluun.

– Olin pitkään täynnä näyttelemisen paloa, mutta mitä lähemmäksi hakupäivä tuli, sitä enemmän intoni hiipui. Jatkoin haaveeni toitottamista maailmalle, vaikka jo pääsykokeisiin mennessäni tiesin, ettei näytteleminen ole minun juttuni. Olin vain niin tottunut siihen, että lähipiirini oli täynnä näyttelijöitä, ja siksi luulin haluavani sitä itsekin. Pääsykoeaamuna olin niin paniikissa, että minulle nousi kuume. Reputin komeasti, mutta hyvä niin: ei se olisi ollut minun paikkani. Voin olla esillä, mutta näyttelemisestä en nauti. Yksi näyttelijä riittää tässä
parisuhteessa.

Yleisurheilukentiltä malliksi

Mallintöitä Niina oli tehnyt lukion ensimmäiseltä luokalta lähtien, mutta huippumalli olisi voinut pärjätä myös yleisurheilukentillä.

– Yleisurheilu alkoi ala-asteella kevyenä pikku harrastuksena, mutta nopeasti huomasin olevani aika hyvä etenkin korkeushypyssä. Laji vei mukanaan. Muutaman vuoden jälkeen touhusta tuli liian vakavaa: minulla oli oma yksityisvalmentaja ja paineet alkoivat olla
kovat. Tiesin, etten haluaisi yleisurheilusta itselleni ammattia, joten valitsin ystävät ja lopetin koko homman kerralla.

Kun urheilu jäi, mallintöille riitti enemmän aikaa. Niinan isä oli kannustanut tytärtään mallikurssille jo yläasteiässä, ja pian harrastuksesta tuli ammatti. Lukiokin sai jäädä, kun poikatytöstä kasvoi catwalkien vakiokasvo ja työt Milanossa kutsuivat.

– Äiti ei tykännyt mallintöistäni yhtään. Hän oli itsekin nähnyt mallimaailman kovuuden ja olisi toivonut minun valitsevan toisin. Silti hän antoi minun tehdä omat
ratkaisuni.

Hyppy mallimaailmaan itsenäisti nopeasti. Teini-iän kapinavaihe jäi väliin, kun ystäväpiiri vanheni kerralla kymmenen vuotta ja vastuu omasta elämästä oli pakko ottaa itselle. Kotiin ei voinut joka rahapulassa soittaa, kun oli itse tehnyt päätöksen lähtemisestä. Niinalla ei ole tapana katua asioita, mutta lukion kesken jäämistä
hän on harmitellut. Mallintyöt ovat tuoneet paljon uusia ystäviä ja avanneet ovia, mutta Niinasta ne eivät korvaa koulutusta.

– Sanoin joskus, ettei koulunpenkillä tarvitse istua, jos ei halua, mutta nyt olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää lukion käyminen loppuun olisi ollut. Totta kai pystyn vieläkin täydentämään opintojani, mutta helpommalla olisin päässyt silloin. Se ei olisi paljon lisäponnisteluja vaatinut.

Terveesti itsekkäämpi

Tällä hetkellä Niinan elämän täyttävät perhe ja työ. Onnellisimpia ovat hetket, jolloin koko perhe saa kaikessa rauhassa puuhastella kotona.

– Kotielämä – mitä sitten Loren ja Pepin kanssa kotona teemmekin – on minulle tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Näen Pepissä jo nyt paljon itseäni ja haluan, että hän muistaa minut aikuisena ennen kaikkea hyvänä kasvattajana: turvallisena vanhempana, joka on antanut selvät mutta joustavat säännöt, ja näyttänyt esimerkillään
suuntaa.

Vielä muutama vuosi sitten kaikki oli toisin. Niina oli 18-vuotias tavatessaan Wallun, jonka kanssa elämä oli täynnä seurapiirikekkereitä ja festareita. Tasaisen tylsä arki ei kiinnostanut kumpaakaan.

– Olin niin nuori, että kaikenlainen rämäpäisyys oli vielä tosi kova juttu. Minkäänlaista itsesuojeluvaistoa minulla ei ollut. Otin parisuhteessakin monet asiat annettuina
enkä osannut kyseenalaistaa niitä. Lopulta ymmärsin,
ettei minun tarvitse tyytyä huonoon suhteeseen. Kun suhde ei kanna, ero on ainoa vaihtoehto.

Eron jälkeen Niina oppi uskomaan enemmän itseensä ja omiin vaistoihinsa. Omien pelkojen kohtaaminen ja ihmissuhteisiin luottaminen uudelleen vei silti aikaa.

– Olen tehnyt paljon töitä selviytyäkseni edellisen suhteeni jättämistä jäljistä. Olen opetellut ajattelemaan itsekkäämmin ja arvostamaan itseäni. Rakastuneena
unohtaa helposti itsensä, mutta enää en halua elää elämääni vain toisen ihmisen kautta: ansaitsen parempaa. Jokainen tekee omat valintansa ja kantaa niistä myös vastuun. Molemmilla pitää parisuhteessakin
olla oma elämänsä sen yhteisen elämän lisäksi.

Edellisen parisuhteen tavat olisi helppo siirtää uuteen parisuhteeseen, mutta sitä Niina on päättänyt välttää viimeiseen asti. Tärkeintä nykyisessä suhteessa Loren
kanssa on molempien hyvä ja turvallinen olo.

– Olen ylpeä siitä, miten paljon olen kasvanut henkisesti, vaikka työtä riittää varmasti vielä hautaan asti. Uskon, että olen nyt paljon vahvempi ja olen viimein löytänyt
parisuhteen, jolla on mahdollisuus onnistua ja kestää loppuun asti.

Totta kai tulevaisuus pienen lapsen äitinä välillä myös pelottaa: mitä jos jään taas yksin, mitä jos en osaakaan kasvattaa tytärtäni oikein?

– Silti tunnen vahvasti, että tämä on nyt se parisuhde, josta haluamme molemmat pitää huolta ja jota haluamme vahvistaa ja rakentaa tulevaisuudessakin. Isoäitini Marja tosin aikoinaan varoitti, että mitä tahansa muuta teetkin, älä koskaan ota itsellesi näyttelijämiestä
– ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Näin kuitenkin tein, enkä ole kuullut kyllä vielä häneltäkään vastalauseita!

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.