Vuonna 2007 Niina Heralan vauhdikas suhde Wallu Valpioon oli ohi ja juontaja-malli nautti tasapainoisesta arjesta Lorenz Backmanin kanssa. – Olen tehnyt paljon töitä selviytyäkseni edellisen suhteeni jättämistä jäljistä, Niina kertoi.

Niina Herala, 24, on ikäänsä nähden ehtinyt paljon. Taiteilijasuvun vesa on työskennellyt mallina, perustanut perheen, eronnut ja vaihtanut lähes kymmenvuotisen
mallinuransa televisiotöihin.

– Olen tyytyväinen jokaiseen elinvuoteeni iloineen ja suruineen: jokaisesta niistä olen oppinut ja jokainen
niistä on puskenut minua eteenpäin. Tunnen oikeastaan vasta nyt löytäneeni itseni ja oman tieni. Tuntuu, että juuri tämä on se hetki, johon olen tähdännytkin kaikki nämä vuodet.

Elämä hymyilee nyt kotona ja työssä. Neljä vuotta kestänyt vauhdikas suhde mediapersoona Wallu Valpioon, 34, on vaihtunut tasapainoiseen liittoon näyttelijä-juontaja Lorenz Backmannin, 34, kanssa. Samaan aikaan Niina on sanonut itsensä irti mallitoimiston listoilta ja siirtynyt lauantai-illan tv-katsojamagneetin Huuman juontajasta myös Huuman taustatoimittajaksi.

– Pidän työskentelystä niin kameran edessä kuin takanakin. Huumaa tehdessäni pääsen koko ajan kehittymään, pelkissä mallintöissä olisin alkanut turhautua.

Tärkeintä elämässä on kuitenkin 3-vuotias tytär Peppi. Niinan mukaan äidiksi tuleminen oli hänen elämänsä rohkein teko.

– Äitiys merkitsee suurta vastuuta, ja sen vastuun haluan kantaa mahdollisimman hyvin. Kaikki äidit tekevät varmasti virheitä, mutta ainakin yritän parhaani. Sain
Pepin 20-vuotiaana. En ehkä koskaan ajatellut tulevani äidiksi niin nuorena, mutta sillä hetkellä ajatus äitiydestä tuntui hyvältä, vaikka suhde Wallun kanssa ei lopulta
kestänytkään. Peppi on silmäteräni, ja lisääkin lapsia saa tulla.

Kiusaaminen jätti arvet

Vantaalla syntynyt, mutta Naantalissa pääosan lapsuudestaan viettänyt Niina oli lapsena tottunut
muuttaja. Perheen isä Turo oli ilmaisutaidon kouluttaja, jonka työn perässä koko perhe muutti kaupungista ja talosta toiseen. Äiti Eija oli pitkään kotona ensin Niinan, sitten seitsemän vuotta nuoremman Marin takia.

– Meidän perheessämme ei pelätty tunteiden näyttämistä. Huusimme ja riitelimme paljon, mutta
osasimme myös pyytää anteeksi. Vihaa ja rakkautta ei peitelty, kaikki olivat jollain tavalla räiskyviä persoonia ja kovia menemään.

Ennen kouluikää Niina oli ollut yltiösosiaalinen tehopakkaus, joka ei turhia ujostellut. Koulussa häntä
alettiin kuitenkin kiusata. Murrosiässä kiusaaminen eristi sosiaalisen tytön muista ja Niinasta tuli erittäin ujo. Lopulta hän alkoi lintsata, ja seitsemännellä luokalla
keskiarvo romahti totaalisesti.

– Sukunimeni ja taustani vuoksi olin vuoroin suosiossa, vuoroin kasan alimmaisena. Valitettavan usein aikuiset siirsivät oman kateutensa lapsiinsa, ja minä sain kärsiä. Sanat eivät ehkä ole suuria, mutta oikeaan paikkaan osuessaan ne jättävät vuosien arvet.

Niinan onneksi koitui lopulta muutto Naantalista Helsinkiin. Se merkitsi Niinalle uutta alkua. Uudella
yläasteella Niinan luokkakavereiksi tuli vain hyviä oppilaita, joten omaakin keskiarvoa oli helppo lähteä korottamaan.

– Silti henkisen väkivallan jäljet näkyvät vieläkin. Vaikka esiinnyn työkseni, saatan jännittää joitakin sosiaalisia tilanteita aivan luonnottoman paljon. Joudun tekemään
itseni ja itseluottamukseni kanssa vielä paljon töitä. Uskon kyllä, että elämänkokemuksen ja sosiaalisten
taitojen karttuessa tilanne paranee, ja kymmenen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen.

Teatterisuvusta mallia

Kotoaan Niina on saanut kovan työn tekemisen mallin: asiat eivät tapahdu vain sormia napsauttamalla, vaan niiden eteen pitää olla valmis tekemään töitä. Saman periaatteen Niina haluaa juurruttaa myös tyttäreensä Peppiin.

–Saimme siskoni kanssa tosi rennon ja modernin kasvatuksen. Rajat olivat väljät, ja saimme mennä ja tulla vapaasti. Sen kuitenkin opimme, että vain työtä tekemällä voi saavuttaa haluamansa.

Vanhempien perua ovat myös monet Niinaa itseään ärsyttävät luonteenpiirteet.

– Miten monta kertaa olisinkaan toivonut vanhempieni ottavan rennommin, ja nyt huomaan olevani itse samanlainen. Olen yhtä yliherkkä kuin äitini ja yhtä äkkipikainen kuin isäni, eli tunnelatausta löytyy. Tosin nyt kun olen asian tiedostanut, yritän olla siirtämättä noita
samoja piirteitä enää Peppiin. Silti suku on aina ollut Niinalle erittäin tärkeä ja rakas. Varsinkin isän puolen suku on pitänyt tiiviisti yhteyttä: pitkän näyttelijänuran
tehneet isovanhemmat Helge Herala ja Marja Korhonen sekä täti Heidi Herala.

– Olen ylpeä sukuni jokaisesta jäsenestä. Kaikissa heistä on jotain, mitä ihailen. Lapsena etenkin tätini Heidi oli suuri idolini. Hän oli mielestäni maailman kaunein ja pisin. Oli aivan onnessani, kun muutaman kerran vuodessa pääsin hänen luokseen yökylään ja hän vei minut tutustumaan Helsingin Kaupunginteatterin kulissien
takaiseen elämään.

Niina kasvoi niin lähellä teatterimaailmaa, ettei muille lapsuuden haaveammateille jäänyt sijaa. Näyttelijän työ tuntui luontevalta valinnalta, ja koulun näytelmäkerhon
innostamana Niina pyrki 17-vuotiaana Teatterikorkeakouluun.

– Olin pitkään täynnä näyttelemisen paloa, mutta mitä lähemmäksi hakupäivä tuli, sitä enemmän intoni hiipui. Jatkoin haaveeni toitottamista maailmalle, vaikka jo pääsykokeisiin mennessäni tiesin, ettei näytteleminen ole minun juttuni. Olin vain niin tottunut siihen, että lähipiirini oli täynnä näyttelijöitä, ja siksi luulin haluavani sitä itsekin. Pääsykoeaamuna olin niin paniikissa, että minulle nousi kuume. Reputin komeasti, mutta hyvä niin: ei se olisi ollut minun paikkani. Voin olla esillä, mutta näyttelemisestä en nauti. Yksi näyttelijä riittää tässä
parisuhteessa.

Yleisurheilukentiltä malliksi

Mallintöitä Niina oli tehnyt lukion ensimmäiseltä luokalta lähtien, mutta huippumalli olisi voinut pärjätä myös yleisurheilukentillä.

– Yleisurheilu alkoi ala-asteella kevyenä pikku harrastuksena, mutta nopeasti huomasin olevani aika hyvä etenkin korkeushypyssä. Laji vei mukanaan. Muutaman vuoden jälkeen touhusta tuli liian vakavaa: minulla oli oma yksityisvalmentaja ja paineet alkoivat olla
kovat. Tiesin, etten haluaisi yleisurheilusta itselleni ammattia, joten valitsin ystävät ja lopetin koko homman kerralla.

Kun urheilu jäi, mallintöille riitti enemmän aikaa. Niinan isä oli kannustanut tytärtään mallikurssille jo yläasteiässä, ja pian harrastuksesta tuli ammatti. Lukiokin sai jäädä, kun poikatytöstä kasvoi catwalkien vakiokasvo ja työt Milanossa kutsuivat.

– Äiti ei tykännyt mallintöistäni yhtään. Hän oli itsekin nähnyt mallimaailman kovuuden ja olisi toivonut minun valitsevan toisin. Silti hän antoi minun tehdä omat
ratkaisuni.

Hyppy mallimaailmaan itsenäisti nopeasti. Teini-iän kapinavaihe jäi väliin, kun ystäväpiiri vanheni kerralla kymmenen vuotta ja vastuu omasta elämästä oli pakko ottaa itselle. Kotiin ei voinut joka rahapulassa soittaa, kun oli itse tehnyt päätöksen lähtemisestä. Niinalla ei ole tapana katua asioita, mutta lukion kesken jäämistä
hän on harmitellut. Mallintyöt ovat tuoneet paljon uusia ystäviä ja avanneet ovia, mutta Niinasta ne eivät korvaa koulutusta.

– Sanoin joskus, ettei koulunpenkillä tarvitse istua, jos ei halua, mutta nyt olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää lukion käyminen loppuun olisi ollut. Totta kai pystyn vieläkin täydentämään opintojani, mutta helpommalla olisin päässyt silloin. Se ei olisi paljon lisäponnisteluja vaatinut.

Terveesti itsekkäämpi

Tällä hetkellä Niinan elämän täyttävät perhe ja työ. Onnellisimpia ovat hetket, jolloin koko perhe saa kaikessa rauhassa puuhastella kotona.

– Kotielämä – mitä sitten Loren ja Pepin kanssa kotona teemmekin – on minulle tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Näen Pepissä jo nyt paljon itseäni ja haluan, että hän muistaa minut aikuisena ennen kaikkea hyvänä kasvattajana: turvallisena vanhempana, joka on antanut selvät mutta joustavat säännöt, ja näyttänyt esimerkillään
suuntaa.

Vielä muutama vuosi sitten kaikki oli toisin. Niina oli 18-vuotias tavatessaan Wallun, jonka kanssa elämä oli täynnä seurapiirikekkereitä ja festareita. Tasaisen tylsä arki ei kiinnostanut kumpaakaan.

– Olin niin nuori, että kaikenlainen rämäpäisyys oli vielä tosi kova juttu. Minkäänlaista itsesuojeluvaistoa minulla ei ollut. Otin parisuhteessakin monet asiat annettuina
enkä osannut kyseenalaistaa niitä. Lopulta ymmärsin,
ettei minun tarvitse tyytyä huonoon suhteeseen. Kun suhde ei kanna, ero on ainoa vaihtoehto.

Eron jälkeen Niina oppi uskomaan enemmän itseensä ja omiin vaistoihinsa. Omien pelkojen kohtaaminen ja ihmissuhteisiin luottaminen uudelleen vei silti aikaa.

– Olen tehnyt paljon töitä selviytyäkseni edellisen suhteeni jättämistä jäljistä. Olen opetellut ajattelemaan itsekkäämmin ja arvostamaan itseäni. Rakastuneena
unohtaa helposti itsensä, mutta enää en halua elää elämääni vain toisen ihmisen kautta: ansaitsen parempaa. Jokainen tekee omat valintansa ja kantaa niistä myös vastuun. Molemmilla pitää parisuhteessakin
olla oma elämänsä sen yhteisen elämän lisäksi.

Edellisen parisuhteen tavat olisi helppo siirtää uuteen parisuhteeseen, mutta sitä Niina on päättänyt välttää viimeiseen asti. Tärkeintä nykyisessä suhteessa Loren
kanssa on molempien hyvä ja turvallinen olo.

– Olen ylpeä siitä, miten paljon olen kasvanut henkisesti, vaikka työtä riittää varmasti vielä hautaan asti. Uskon, että olen nyt paljon vahvempi ja olen viimein löytänyt
parisuhteen, jolla on mahdollisuus onnistua ja kestää loppuun asti.

Totta kai tulevaisuus pienen lapsen äitinä välillä myös pelottaa: mitä jos jään taas yksin, mitä jos en osaakaan kasvattaa tytärtäni oikein?

– Silti tunnen vahvasti, että tämä on nyt se parisuhde, josta haluamme molemmat pitää huolta ja jota haluamme vahvistaa ja rakentaa tulevaisuudessakin. Isoäitini Marja tosin aikoinaan varoitti, että mitä tahansa muuta teetkin, älä koskaan ota itsellesi näyttelijämiestä
– ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Näin kuitenkin tein, enkä ole kuullut kyllä vielä häneltäkään vastalauseita!

Radiopersoona Kimmo Vehviläinen poseerasi Instagram-kuvassaan ilman vihkisormusta jo huhtikussa. Nyt hän on vahvistanut, että avioliitto Johannan kanssa on päättynyt eroon. 

Kimmo Vehviläisen avioliitto vaimonsa Johanna Vehviläisen kanssa on päättynyt eroon. Pari oli yhdessä 10 vuotta. Naimisiin he menivät vuonna 2016. Jo ennen naimisiinmenoa pari erosi kahdesti. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Seiska

Kimmo vahvistaa Me Naisille tiedon pitävän paikkansa. 

– Kyllä tieto erosta pitää paikkansa. Olen jo sanonut kaiken sanottavan, minulla ei ole enempää tästä aiheesta, Kimmo kommentoi Me Naisille. 

Seiskalle Kimmo paljasti, että pariskunta oli eronnut jo kevättalvella.

– Nyt alkukesän aikana asioita laitetaan käytäntöön, Kimmo kertoi Seiskalle. 

Kimmo oli yksi suosikeista tuoreessa Selviytyjät Suomi -julkkisversioissa. Kimmo pääsi kilpailussa finaaliin. Kun Selviytyjissä kilpailijat saivat kirjeet kotoa, Kimmo ei pystynyt tunteidensa vallassa lukemaan rakkaudentäyteistä kirjettä Johannalta.

Kimmo kertoi Seiskalle kokeneensa itsensä yksinäiseksi Selviytyjien kuvauksissa. Hän kävi kuvausten aikana puhumassa pahasta olostaan psykologi Laura Stenroosin kanssa. 

Johanna-vaimon Selviytyjät-ohjelman kuvauksiin lähetetystä kirjeestä välittyi rakkaus ja ikävä aviomiestään kohtaan.

Päivitetty 10:39 Oikea naimisiinmenoaika 

Maarit Feldt-Ranta on sairastanut mahasyövän kahteen otteeseen. Nuorempana hyvin kilpailuhenkinen nainen liikkuu nyt ennen kaikkea pysyäkseen terveenä.

Joka aamu kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta, 50, astuu vaa’alle. Sitten hän katsoo alastonta peilikuvaansa ja toteaa itselleen: Olenpa aika simpsakka viisikymppinen!

– Tykkään itsestäni ja olen onnellinen ihan siitä, että olen kasassa, mahasyövän kaksi kertaa sairastanut Maarit sanoo.

Oman painon tarkkailu ei ole ulkonäkökeskeisyyttä. Painon heittely on yksi ensimmäisistä oireista, jos syöpä olisi uusinut taas. Siksi se on Maaritille välttämättömyys.

– Se on ihan hyvä rutiini eikä ahdista, koska tunnen oloni kotoisaksi kropassani. Voin oikein hyvin, Maarit sanoo.

Maarit painaa 30 kiloa vähemmän kuin ennen sairastumistaan. Painon putoamiseen vaikuttivat vaikeat syöpähoidot ja se, että ensimmäisessä leikkauksessa ruoansulatuskanavasta otettiin osa pois. Maarit pystyi syömään aluksi vain lusikallisia soppaa.

Toipumista nopeutti Maaritin hyvä peruskunto. Lääkäri totesi, että jos kävelet sairaalan käytäviä, pääset vielä nopeammin kotiin.

– Ja minähän kävelin. Kun pääsin kotiin, laahustin ulkona potkukelkan kanssa, jotta pääsin liikkeelle. Siitä se lähti.

Viime kesänä Maarit juoksi Jukolan viestissä reilun kymmenen kilometrin matkan.

– Se meni melko helposti. Se kertoo siitä, että minulla on edelleen hyvä kunto, vaikka sisuskaluja on lähtenyt.

”Minun on liikutettava kehoani väkisin, jotta se pysyy kunnossa tässä iässä.”

Maarit on ollut aina hyvin liikunnallinen. Nuorempana hän oli hyvin kilpailuhenkinen ja harrasti tosissaan muun muassa uintia ja myöhemmin käsipalloa.

Nykyään Maarit vannoo arkiliikunnan nimeen: hän polkee kaupunkifillarilla kokouksesta toiseen tai jää kaksi pysäkkiä liian aikaisin pois bussista, koska joukkueurheilu tai jumppatunnit ovat nykytilanteessa mahdottomia.

Myös syy liikkua on muuttunut. Jos ennen liikkeeseen ajoi voitontahto, nykyään Maarit liikkuu, jotta pysyisi terveenä.

– Minulla ei ole mitään suurta liikunnanhimoa, vaan olen rationaalinen ja ymmärrän, että minun on pakko liikkua. Istuminen tutkitusti tappaa, ja minun on liikutettava kehoani väkisin, jotta se pysyy kunnossa tässä iässä.

Maaritilta on syöpähoitojen yhteydessä poistettu kokonaan vatsalaukku. Miten se on vaikuttanut syömiseen? Entä mitkä ovat Maaritin Top 3 -liikuntalajia? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 21/18. Digilehden voit lukea täältä.