Me Naiset vuonna 2002: Kaksi voimakastahtoista naista samassa taloudessa ja puolisot maailmalla kiinni töissään. Tamara Lundin ja Maria-tyttären suhteessa on täydet ainekset räjähtelevään katastrofioperettiin.

Lundien kahden lahjakkaan naisen taloudessa välillä räiskyykin, mutta enimmäkseen Tamara ja Maria-tytär toimivat sulassa sovussa, eivät toistensa kilpailijoina vaan kannustajina. Tamara tukee tyttärensä kulkua unelmien perässä estradeille. He ovat eläneet erilaiset lapsuudet, mutta haaveet ja intohimot ovat yhteisiä. Äiti tuntee perin pohjin sen esiintymispalon ja taiteilijan vimman, jonka Maria on vasta hiljattain tunnistanut itsessään.

Tamara Lund, 61, on esiintynyt arvostetuilla näyttämöillä kaikkialla Euroopassa. Vakituisia kiinnityksiä hänellä on ollut mm. Turun Kaupunginteatterissa, Suomen Kansallisoopperassa sekä  Staatstheater am Gärtnerplatzin solistina Münchenissä ja Berliinin Komische Operin solistina. Tamara kunnostautui myös 1960- ja 70-lukujen kotimaisissa elokuvissa. Vuodesta 1980 Tamara on toiminut vapaana taiteilijana vieraillen Euroopan eri näyttämöillä ja konserttilavoilla. Kymmenen vuoden ajan hän on ohjannut lauluoppilaita sekä Suomessa että Saksassa.

Tamaran ja romanialaissyntyisen oopperalaulajan Alexandru Ionitzan tytär Maria, 19, kokeilee siipiään laulajana ja aloittelee parhaillaan myös mallinuraa turkulaisessa mallitoimistossa. Poiketen vanhempiensa musiikkirepertuaarista hän laulaa jatsia. Kaunisäänistä Mariaa voi kuulla muun muassa elokuun 12. päivänä Turun suuressa tori- ja katutapahtumassa, missä hän esiintyy kolmeen eri otteeseen.

Erilaisesta lapsuudesta

Oppia ikä kaikki

Tamara: Marian kanssa olemme eläneet erilaiset lapsuudet. Synnyin kahden sodan välillä, jolloin tarvikkeista ja ravinnosta oli pulaa. Vanhempani tekivät paljon töitä elämisen eteen ja olin itsenäinen avainlapsi, joka sai itse huolehtia itsestään ja oppia erehdysten kautta. Maria taas varttui suojatuissa oloissa. Meillä oli mahdollisuus pitää kotihengetärtä, joten hän oli aina ihmisten ympäröimä ja turvatussa asemassa, vaikka olinkin kiireinen töineni. Toisaalta Maria oli suurkaupungin lapsi ja kasvoi toisenlaisessa elämänvilskeessä.

Lapseni ovat menneet aina kaiken edelle, ei ole sellaista miestä eikä työtä, joka ajaisi tärkeysjärjestyksessä lasteni edelle.

Maria: Äidiltä olen oppinut ainakin sellaisen moton, että kaikki järjestyy, kun järjestää. Asioita ei kannata eikä tarvitse murehtia etukäteen, miksi järjestää itselleen suotta huolia? Aikataulut ja tekemiset ovat aina soviteltavissa, en hermostu myöhästymisistä tai muutoksista. Kihlattuni äiti valmistelee matkalle lähtöä viikon päivät, hänen matkalaukkunsa on pakattu jo paria päivää ennen lähtöä, se vasta on hassua!

Tamara: Kasvatuksessa olen vaalinut pienistä asioista iloitsemista ja vaatimattomuutta. Perhekeskeisyys ja yhdessäolo ovat aina voittaneet materian. En ole hankkinut merkkivaatteita tai harrastanut turhaa pröystäilyä, meillä elämänarvoja ei mitata rahassa ja tavarassa. Marialta olen oppinut maltillisuutta. Hän on erinomainen kuuntelija ja puhuu niin harkitsevasti, että on saanut minutkin vähän säästelemään sanoissani. Siinä kun minä olen impulsiivinen, Maria on rauhallinen ja vaiteliaampi.

Maria: Ensimmäiset muistikuvani äidistä sijoittuvat näyttämöiden taakse ja pukuhuoneisiin. Muistan puuterin ja meikkien tuoksut, korut ja röyhelöt. Äiti tupsahti pukuhuoneeseen kaikkensa antaneena ja henkäili siinä, että huh-huh. Näytösten jälkeen hän tuntui niin rauhalliselta, esityksen edellä kulisseissa on mieletön vilske ja kiire. Ensimmäisiä oppimiani asioita oli pysyä hiirenhiljaa ja poissa tieltä, kun esitys oli käynnissä. Kun kuiskaaja oli kysynyt halusinko juotavaa tai oliko kaikki hyvin, olin vain painanut sormen huulilleni ja sanonut hyss, nyt pitää olla hiljaa.

Tamara: Näytöksen alla on aina kauhea kuhina. Töitä tehdään kiireessä ja asioiden on luistettava tapahtui mitä tahansa. Kun lavalta juostaan puvun vaihtoon, siinä muiden on väistyttävä tieltä. Pienen lapsen silmissä on varmaan näyttänyt siltä, että kaikki piiloon kun primatoosa tulee!

Kulttuurien sekamelskasta

Naiset Suomessa, puolisot maailmalla

Maria: Olen saanut hyvin kansainvälisen kasvatuksen. Isäni on romanialainen, äitini suomalainen ja kihlattuni Thomas Meinders, 19, saksalainen. Saksassa kävin ranskalaisen koulun, jossa oppilaat edustivat 12 eri kansallisuutta. Taidan olla monikulttuuristen piirteiden sekamelska, mutta jos jotain suomalaista minusta löytyy, niin se on sisu. Äidiltäni olen saanut peräänantamattoman luonteeni. Itsepäisyyteni tuleekin isältä.

Äidin kanssa puhun suomea, isän kanssa romaniaa ja muutoin kotikulmilla saksaa. Koulussa käytettiin ranskaa. Vanhempani juttelevat keskenään saksaksi ja vaikka he puhuttelisivat minuakin saksaksi, vastaan heille aina kummankin omalla äidinkielellä. Se tuntuu luontevalta.

Oikea kotipaikkani on Saksassa, Düsseldorfissa, mutta Turun seutu on myös rakas. Joka kesä olen lomaillut mökillämme Hirvensalossa, suomalainen luonto on niin kaunis.

Tamara: Vaterstettenin kotiimme liittyvät seesteisimmät muistot. Siellä asuessani kohtasin Alexandrun, saimme Marian ja menimme naimisiin. Nyt kotini on taas Suomessa ja miehenikin valmistelee muuttoa tänne.

Maria: Kun päätän jatkaa opiskelujani, tahdon palata Saksaan, sillä kihlattuni asuu siellä. Olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta. Oli hyvä päätös mennä kihloihin, se antoi varmuutta ja turvaa suhteelle, vaikka nyt joudummekin olemaan paljon erossa. Puhelinlaskut ovat valtavia, Thomasin kanssa puhun päivittäin.

Äidin kanssa olemme yhden miehen naisia, vanhempanikin ovat olleet yhdessä niin pitkään. Tosin toistaiseksi olemme itsenäisiä naisia, kun miehemme asuvat maailmalla. Kakskerran kodissamme hoidamme omatoimisesti kaikki kotityöt sähköhommista puutarhanhoitoon.

Työn ilosta

Pitää tehdä mitä sydän sanoo

Maria: Olin suunnitellut aloittavani opiskelut heti ylioppilaaksi valmistumiseni jälkeen, mutta musiikki on vienyt voiton toistaiseksi. Uskon vielä jatkavani yliopistossa joko valtiotieteiden tai kaupallisten aineiden parissa, kunhan aika on oikea. Nyt rakkainta on laulaminen, tahdon esiintyä ja kaipaan yleisön eteen. Pärjätäkseni uralla, minun on kehityttävä vähintään yhtä hyväksi taiteilijaksi kuin vanhempani, vähempi ei riitä itselleni. Haluan myös pärjätä taloudellisesti, elää siinä mielessä huolettomasti. Taide on tärkeää ja sydäntäni lähellä, mutta en aio roikkua unelmien perässä kerjäläistyttönä. Jos en menesty musiikissa, jääköön se harrastuksekseni. Äiti on suurempi uhrautujatyyppi, valmis antamaan enemmän unelmiensa vuoksi. Mitä tahansa työkseni teenkin, tahdon menestyä siinä.

Tamara: Maria soitti kerran ja kysyi suuttuisinko, jos hän ottaisi taukoa opiskelusta ja lähtisi lavoille. Hän kaipasi yleisöä ja aplodeja, hänen oli päästävä näyttämölle. Ilahduin suunnattomasti ja olen ylpeä hänen puolestaan, tietysti tukisimme häntä kaikessa. Lopultakin pitsini, koruni, esiintymispukuni ja 60-luvulta asti säilytetyt kenkäni pääsisivät taas käyttöön. Kuinka odotankaan, että Mariasta tulisi pidetty artisti ja pääsisin kiertueille häntä auttamaan ja hoitamaan!

Maria oli jo lapsena kova tanssimaan ja laulamaan. Eikä hän ollut yksitoikkoinen hytkyjä, vaan tanssahteli oikein suuripiirteisesti. Itse olin samanlainen. Aina kun tulimme teatterista täynnä uusia elämyksiä, kiskaisin äidin vetimet ylle, pistin isän haitarin varteen ja sitten mentiin!

Ihmisen pitäisi saada tehdä sitä missä hänen sydämensä on, saada käyttää lahjojaan. Tunsin paloa esiintymiseen jo pienestä pitäen. Mieheni sen sijaan varttui konservatiivisessa kodissa, jossa vanhemmat halusivat pojalleen ”oikean ammatin”. Niinpä Alexandru luki kone- ja rakennusinsinööriksi, teki kolme vuotta töitä ja uskaltautui vihdoin haluamalleen tielle.

Maria: Olen löytänyt oman laulualani jatsista, erityisesti Billie Holidayn tuotanto teki suuren vaikutuksen. Yhden elokuvassa kuullun kappaleen löytämiseksi hankin lähes koko hänen tuotantonsa ja ihastuin hänen musiikkiinsa.

Äidin uraa seuratessa olen oppinut esiintyjän ammatista yhtä sun toista, tiedän miten toimitaan jos esiintymishame irtoaa tai muuta sellaista! Olen tosi kriittinen työtäni kohtaan. Saan palautetta myös vanhemmiltani, mutta he arvioivat laulamistani isinä ja äitinä, eivät musiikin ammattilaisina. Itse olen ankarin piiskurini.

Tamara: Iloitsen siitä, ettei Maria pidä meidän vanhempien ammattia rasitteena. Monille vanhempien jalanjälkien seuraaminen on ahdistavaa, mutta Maria oivalsi sen ikään kun ponnahduslautana. Hän on myös hyvin tottunut julkisuuteen, se on aina kuulunut hänen elämäänsä.

Kurinalaisesta kasvatuksesta

Verisukulaisia ja sydänystäviä

Tamara: Maria on paitsi rakas tytär myös läheinen ystävä. Hän on jumppakaverini ja lenkkitoverini, käymme yhdessä sauvakävelyillä. Teemme suunnittelutöitä tietokoneella ja katselemme elokuvia. Käsityöintoani hän ei kuitenkaan ole perinyt. Meillä kaapit ovat yhä täynnä kirjailemiani kapioita ja lakanoita. Ennen saatoin kutoa villapaidat vaikka pienelle kylälle, mutta Alexandrun ja Marian tultua elämääni, käsitöille ei ole löytynyt yhtä lailla aikaa.

Maria on perinyt minulta silmien muodon, kapeakasvoisuutensa ja huulet, mutta hyvin vähän luonteeni piirteitä. Vaan odotapas kun hän nousee lavalle, se esittämisen riemu ja palo yleisön eteen, niissä tunnistan itseni. Noissa tilanteissa näkee, ettei omena pudonnutkaan kauas puusta.

Maria: Äidin kanssa olemme hyvät ystävykset ja vietämme tosi paljon aikaa yhdessä. Muutkin sukulaiset ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta koska asumme eri maissa, heitä tulee nähtyä liian harvoin.

Meillä tunteet ilmaistaan suoraan ja räjähdelläänkin usein, mutta rauhoitutaan nopeasti. Kinasteluun ei liity suurempaa dramatiikkaa eikä välillämme ole ollut sellaisia riitoja, joita ei päivässä olisi selvitetty.

Olen kai ollut kiltti lapsi, en kauhukakara. Sain kurinalaisen kasvatuksen, vielä 16-vuotiaanakin vanhempani asettivat kotiintuloajat, joita noudatin. Heidän sääntönsä ärsyttivät tuolloin, mutta myöhemmin oivalsin, että he tekivät sen rakkaudesta.

Olen aina pyörinyt enimmäkseen aikuisten seurassa ja aikuistunut itsekin varhain. En muista kokeneeni suurta uhmaikää, en esimerkiksi koskaan kirmannut nakupellenä häiriköimään vanhempieni esityksiä, kuten monet taiteilijaperheiden muksut tapaavat tehdä. Pääsin aikuisten mukaan kaikkialle ja väsyttyäni otin torkut olimmepa sitten ravintolassa tai teatterilla.

Tamara: Marialla on hyvä ymmärrys ihmisten suhteen, meillä esimerkiksi ei ole ollut erimielisyyttä hänen ystävistään. Hän on aina löytänyt itselleen hyvää seuraa. Hänen kasvatuksensa on ollut luottavaa, mutta huolehtivaa. Vaikka minulla oli paljon työkiireitä Marian ollessa pieni, äiti oli hänelle rakkain. Hän saattoi hätistellä mummin ja isänsä pois päästäkseen syliini. Siinä oli sydän pakahtua, kun hän huusi rakastavansa minua.

Me puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta ihan kaikkia asioitaan Maria ei minulle kerro. Joskus koen itseni ulkopuoliseksi, mutta toki ymmärrän, että hänellä on oikeus omiin juttuihinsa, onhan hän jo aikuinen nainen. Toivon, että voisimme olla hyviä ystäviä ikuisesti. Että minä välttäisin vanhuusiän itsekkyyden ja olisin aina hänen ystävyytensä arvoinen.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla

Näyttelijä Elisabeth Moss on television uuden kultakauden ykkösnainen. – Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin tv-sarjoja lopun elämääni.

Kun Elisabeth Mossin, 35, tähdittämää The Handmaid’s Tale -sarjaa käsikirjoitettiin, Donald Trumpin tie presidentiksi näytti vielä melkein mahdottomalta. Mutta sitten lähes koko maailman yllätykseksi Trump valittiin Yhdysvaltain johtoon ja The Handmaid’s Talesta tuli äkkiä pelottavan ajankohtainen.

– Me halusimme vain tehdä mahdollisimman hienon sarjan. Tapa, jolla The Handmaid’s Tale koskettaa nyt katsojia, tuntuu karmaisevalta, näyttelijä Elisabeth Moss kertoo cannesilaisen hotellin patiolla.

Moss esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa sarjassa Offred-nimistä naista, joka on pakotettu synnytyskoneeksi. Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva tarina on lähes kauhuelokuvamainen. Kun Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyi ajamaan naisten oikeuksien rajoittamiseen tähtääviä lakeja, dystopia ei enää näyttänytkään etäiseltä.

Elisabeth Moss on sarjassa mukana myös tuottajana.

– Joskus taiteessa saavutetaan osin tiedostamattakin jotain olennaista tästä ajasta, hän sanoo.

Kahdeksan kuukauden avioliitto

Syyskuussa Moss valittiin arvostetussa New York Magazinessa television uuden kultakauden kuningattareksi. Mossin ansiolistalla ovat myös The Handmaid’s Talea edeltäneet Mad Men ja Top of the Lake, joiden naissankarit ovat monella tapaa edelläkävijöitä. Mad Menin Peggy Olsonin roolista Moss sai vuosien varrella peräti kuusi Emmy-palkintoa.

– Urallani ei ole ollut vaihetta, jolloin olisin joutunut todella taistelemaan ja torjumaan epätoivoa, Moss myöntää menestyksensä.

Mad Menin alkutaipaleella Moss näytti talkshow-esiintymisissään usein hieman hermostuneelta. Kiitosten ja palkintojen kertyessä varautuneisuus on kuitenkin vaihtunut lennokkuudeksi.

”Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut.”

Nytkin Moss hymähtelee usein haastattelun lomassa. Hän nauraa kertoessaan, kuinka vaikeaa on saada ylle Cannesin punaiselle matolle tarkoitettu iltapuku.

– Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut, Moss sanoo.

Top of the Lake -sarjan ohjannut Jane Campion on kuvaillut Mossia Mona Lisaa muistuttavaksi hahmoksi.

– Roolihahmoni Robin on ehkä monalisamainen. Hän kätkee tunteensa ja motivaationsa. Mutta en kai ole sellainen tosielämässä, Moss arvelee.

Yksityiselämästään Moss on ollut joka tapauksessa vähäsanainen. Viime vuonna hänen huhuttiin seurustelevan brittinäyttelijä Tom Hiddlestonin kanssa, mutta sitten Hiddleston alkoi tapailla laulaja Taylor Swiftiä. Syyskuussa Moss saapui Emmy-gaalaan seuralaisenaan oma äitinsä Linda.

Se tiedetään, että Moss meni vuonna 2010 naimisiin koomikko Fred Armisenin kanssa. Liitto kesti kahdeksan kuukautta. Myöhemmin Moss on kuvaillut suhdetta traumatisoivaksi ja itseään 15 vuotta vanhempaa Armisenia epänormaaliksi.

Mutta on Mosskin ristiriitainen hahmo. Hän kertoo olevansa feministi ja tekee hyväntekeväisyystyötä naisasia- ja perhesuunnittelujärjestöjen puolesta. Toisaalta hän kuuluu skientologiakirkkoon. Vaikka näyttelijä ei yleensä avaudu yksityisasioistaan, elokuussa hän yllättäen puolusti skientologiaa julkisesti. Taustalla oli Instagram-kommentissa esitetty kritiikki: miten autoritaarisesta maailmasta varoittavan The Handmaid’s Talen tähti voi kuulua lahkoon, joka kohtelee jäseniään kuin sarjan painajaismaailman hallinto? Moss vastasi lyhyesti ilmoittamalla, että uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänelle tärkeitä.

Kylpytakissa töllön ääressä

Suomessa odotetaan yhä Top of the Laken toista tuotantokautta, joka valmistui melkein vuosi sitten. Ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä, mutta toista kautta ei ole ostettu siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin kallis. Mossin nimestä voi nyt pyytää isoja rahoja.

Aikoinaan elokuvanäyttelijät olivat tähtiä, ja jos joku siirtyi televisioon, kyseessä oli askel alaspäin ja pysyvä arvonalennus. Moss on kiistatta tähti, mutta ei tee silti Hollywoodissa elokuvia oikeastaan lainkaan.

– Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin sarjoja lopun elämääni, hän kommentoi.

Mossilla on kuitenkin uusi työkenttä eurooppalaisissa elokuvissa. Näyteltyään parissa brittielokuvassa hän otti vastaan roolin ruotsalaisessa satiirissa. Ruben Östlundin ohjaama The Square voitti tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun.

”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.
”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.

Moss nauraa muistellessaan, millaista oli lukea käsikirjoitus ensimmäisen kerran.

– Se oli aivan hullu! Yhdysvalloissa elokuvat ovat yleensä sellaisia, että ne on mahdollisimman helppo selittää. Perusidean pitää olla näppärä, jotta leffa ylipäänsä rahoitetaan. Media selittääkin ne sitten puhki.

Mossin roolihahmoja yhdistää eräs seikka: he pistävät luun kurkkuun turhantärkeille miehille.

– Minua kiinnostaa kaksinaismoraalisuuden paljastaminen huumorin keinoin. Saarnaamisella tavoitat vain samanmieliset. Ajattelutapojen muuttamiseen sen sijaan tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Vapaa-ajan puutettaan Moss pahoittelee vasta päästessään mehustelemaan, miten hän sen käyttäisi.

– Luksusta on se, että saan olla vähän aikaa yksin. Joskus en halua nähdä ketään. Olen kylpytakissa ilman meikkiä ja katson televisiota. Sellainen on lomaa.

Näyttelijä syntyi 24.7.1982 Los Angelesissa Yhdysvalloissa.

Tunnetaan mm. rooleistaan tv-sarjoissa Mad Men, Top of the Lake ja The Handmaid’s Tale.

Saanut mm. parhaan naispääosan Golden Globen ja peräti kuusi Emmyä Mad Men -sarjan Peggy Olsonina.