Hanna-Riikka Siitonen ja Janne Virtanen rakastavat hyvää ruokaa ja huonoja tv-ohjelmia. Riitaa taiteilijaparille tulee sormenjäljistä jääkaapin ovessa.

"En mä huuda, mä vaan ehdotan, sanoo Hanna-Riikka Siitonen, 37, ja komentaa miehensä Janne Virtasen, 41, kauppaan ennen ruokaa.

– Muuten siellä menee taas tunti, näyttelijä hymähtää, kun mies on poistunut kulman taakse.

Hanna-Riikalla, Jannella ja pariskunnan tyttärellä Vienolla, 2, on takanaan poikkeuksellinen kesä. Näyttelijän, tuottajan, ohjaajan ja juontajan töitä tekevä Janne on pitänyt ensimmäistä kertaa vuosiin kesälomaa, ja koko perhe on viihtynyt Turussa. Hanna-Riikka on näytellyt siellä Samppalinnan kesäteatterin musikaalissa Hääkeikka.

– Janne on selvästi muutosvaiheessa. Aiemmin kesät ovat menneet töissä, mutta nyt pelkän työnteon mielekkyys on alkanut epäilyttää. Ehkä elämässä on muitakin asioita, joille omistautua.

– Vanhemmuus oli pitkään yhteisen elämämme ainoa unelma. Nyt kun se on toteutunut, siitä pitäisi osata pysähtyä nauttimaan, Janne myöntää.

Syksyllä pariskuntaa viedään taas työstä toiseen, mutta vuodenvaihteen jälkeen luvassa on koko perheen yhteinen loma Egyptissä.

– Lapsi tuo silmitöntä iloa arkeen. Toki on myös asioita, joihin haluamme muutosta. Esimerkiksi omasta kunnosta pitäisi huolehtia paremmin. Sellaiset ovat kuitenkin hyviä murheita, koska ne ovat vain omasta laiskuudesta kiinni, Hanna-Riikka tuumii.

Miten tapasitte?
Janne: Olimme jo tavanneet ohimennen, mutta varsinaisesti tutustuimme Vartiovuoren kesäteatterissa Turussa 2001. Minä näyttelin Zorroa ja Hanna-Riikka Donna Esmeraldaa, johon Zorro rakastuu. Niin kävi sitten muutenkin…
Hanna-Riikka: Tapasimme kesäteatterissa Turussa, mutta olimme jo ennestään tuttuja. Meillä oli yhteisiä ystäviä, mutta ennen Turkua emme olleet kunnolla puhuneet.

Mihin ihastuit hänessä?
Janne: Minulla oli jo hyvä käsitys Hanna-Riikasta. Pidin häntä energisenä ja hyvällä tavalla suurpiirteisenä, mutta silti vastuuntuntoisena. Tiesin, että Hanna-Riikka oli edellisenä vuonna toipunut vaikeasta sairaudesta, joka ei tietysti vieläkään ole täysin ohi. Viehätyin erityisesti hänen positiivisuudestaan ja epäitsekkäästä kaikki mukaan -ajattelutavastaan.
Hanna-Riikka: Janne on innokas ja touhukas. Hän suunnittelee kaikkea ja hänen tempauksiinsa on helppo lähteä mukaan. Sillä kertaa Janne tempaisi minut mukaansa yhteiseen elämään…

Missä olette samanlaisia?
Janne: Rakastamme eläimiä ja lapsia ja erityisesti tietysti Vienoa. Olemme molemmat tyypillisiä Bambin äidin kuoleman itkijöitä. Usein olisi helpompi hyväksyä, että pahaa tapahtuu ihmiselle kuin puolustuskyvyttömälle eläimelle. Olemme myös auttamattomia romantikkoja, rakkauselokuvat kolahtavat kovaa. Minuun ainakin!
Hanna-Riikka: Hirveän monessa. Emme ole turhan tarkkoja ja pidämme ex tempore -jutuista. Meillä on samanlainen suhde työhön: hoidamme hommamme, mutta emme mieti imagokysymyksiä. Välillä eteen tulee töitä, joiden toivoo olevan nopeasti ohi, mutta nekin hoituvat huumorilla. Olemme eläinrakkaita, vaikka mitään luonnonsuojeludramaatikkoja meistä ei saa. Ja tietty olemme oman lapsemme lumoissa kuten kaikki vanhemmat!

Kiireisiä nautintoihmisiä

Millaista arkenne on?
Janne: Aika kiireistä. Elämme ammatillisesti aikaa, jolloin pitäisi tehdä töitä ja lunastaa oma paikkansa. Olen melkein joka päivä töissä ja samalla yritän olla apuna ja läsnä kotona. Yhtälö ei aina toimi, mutta onneksi vielä ei mennä ihan punaisella. Syksyllä arkeen tulee taas muutos, kun Vieno aloittaa kokeillen päiväkodissa.
Hanna-Riikka: Olemme nautintoihmisiä. Rakastamme hyvää ruokaa ja huonoja tv-ohjelmia. Katsomme kaiken, mitä telkkarista tulee. Verkkarisohvaelämästä tykkääminen ei kai ole kovin trendikästä, mutta ei se meitä haittaa. Osaamme ottaa ilon irti arjesta, vaikka välillä pitäisikin potkia itseään lenkille tai muita hyviä tavoitteita toteuttamaan.

Missä asioissa olette erilaisia?
Janne: Taidan olla vähän Hanna-Riikkaa sosiaalisempi. Olen myös insinöörimäisempi. Pyrin loogisuuteen ja tarkkoihin etukäteissuunnitelmiin, kun taas Hanna-Riikka ottaisi helposti vastaan, mitä milloinkin tulee eteen.
Hanna-Riikka: Janne tykkää tehdä hienoja suunnitelmia, joita hän olettaa meidän myös noudattavan. Elämme eri aikavyöhykkeillä, koska ilkeästi sanottuna Janne ei ole koskaan oppinut kelloa. Hänen lähestymistapansa asioihin on vähän sellainen jamaikalaistyyppinen, minun taas saksalaisjapanilaisen täsmällinen.

Mikä toisessa on parasta?
Janne: Se, että Hanna-Riikka on erittäin huolehtiva äiti. On hienoa, ettei koskaan tarvitse miettiä, jääkö lapsi hunningolle.
Hanna-Riikka: Janne on sanansa mittainen mies, vaikka aikataulut eivät aina pidäkään. Mutta aina hän lopulta tulee, jos on niin luvannut. Janne ajattelee enemmän perhettä kuin omaa napaansa, välillä liikaakin. Myös itsestään pitäisi pitää huolta.

Millaisia olette vanhempina?
Janne: Vähän ylisuojelevia. Emme haluaisi pienelle lapselle vastoinkäymisiä, vaikka ymmärrämme, ettei sekään ole hyväksi. Onneksi meillä on ystäviä, joilla jo on Vienoa vanhempia lapsia. Heiltä olemme kuulleet pahimmista sudenkuopista. Tärkeintä olisi kai olla läsnä ja asettaa yhteiset rajat.
Hanna-Riikka: Yritämme olla maailman parhaat vanhemmat, vaikka vasta opettelemme rooliamme. Meillä on aika selvät yhteiset näkemykset ja yritämme jo nyt opettaa Vienolle rehellisyyttä ja toisten huomioon ottamista.

Neuvoja joka asiaan

Miten hemmottelet häntä?
Janne: Hemmottelen Hanna-Riikkaa aika arkisilla asioilla. Ostan pieniä lahjoja, laitan ruokaa tai järjestän aikaa olla yksin. Edellinen isompi yllätys oli viimekeväinen New Yorkin -matkamme.
Hanna-Riikka: Janne on meistä se hemmottelija. Hän aina soittaa ja kysyy, voiko tuoda jotain. Janne muistaa merkkipäivätkin paremmin kuin minä.

Mitä paheita teillä on?
Janne: Minulla ei ole huumeriippuvuutta eikä uhkapeliongelmaa. Ainoa paheeni taitaa olla kansanedustajien tavoin kova karkinsyönti. Karkkilakkoon en silti ryhdy.
Hanna-Riikka: Olemme herkkusuita, Janne vielä minuakin pahempi. Kotona on noin 80 puolilleen syötyä karkkipussia. Tilanteen on pian muututtava: emme voi opettaa lapselle, ettei karkkia saa syödä joka päivä, jos omat kaappimme pursuavat makeisia.

Mikä toisessa ärsyttää?
Janne: Pienet asiat, joista väsyneenä kasvaa maailmanloppuja. Eniten ärsyttää erilainen suhtautuminen. Harmistun, jos olen suunnitellut kaiken valmiiksi, ja sitten Hanna-Riikka onkin eri mieltä.
Hanna-Riikka: Kutsun Jannea kaikkien aineiden maisteriksi. Hänellä on aina selitys valmiina, vaikka oikeasti hänellä ei olisi hajuakaan aiheesta. Yleensä hän on juuri lukenut jonkin tutkimuksen aiheesta. Ihmettelen vain, mistä kaikki tieto on peräisin: ei hän kotona mitään tiedelehtiä selaile.

Miten teillä riidellään?
Janne: Räiskähdämme ja räjähdämme ja sitten se on ohi. Emme ole pitkävihaisia, mutta riitaa tulee yllättävän pienistä asioista.
Hanna-Riikka: Riitelemme aika rajusti, mutta emme harrasta mykkäkouluja. Aina emme edes tiedä, miksi riitelemme – kunhan huudamme. Molempien mielestä toinen on aina syypää riitaan.

Kumpi päättää kaapin paikan?
Janne: Minä mielestäni. Hanna-Riikka joustaa monessa asiassa, koska tietää, miten kovasti haluan olla oikeassa. Olen sillä tavalla perinteinen, että olisin mielelläni perheen pää. Aina se ei toteudu.
Hanna-Riikka: Olemme molemmat kovia päättämään. Yleensä pääsemme kuitenkin yhteisymmärrykseen eikä kummankaan tarvitse tehdä vasten tahtoaan. Vienollekin yritämme aina korostaa neuvottelemisen merkitystä, vaikka haaste onkin kova hermonsa menettäneelle kaksivuotiaalle.

Missä asioissa neuvot toista?
Janne: Minussa on besserwisserin vikaa. Yritän neuvoa Hanna-Riikkaa kaikessa mahdollisessa aina perunoiden keittämisestä lähtien. Yleensä hän ei kuuntele vinkkejäni. Taidan tulla isääni, joka omasta mielestään osaa kaiken muita paremmin.
Hanna-Riikka: Neuvon Jannea ruoanlaitossa, koska olen siinä enemmän kartalla, mutta kaikessa muussa Janne sitten neuvookin minua. Janne varmaan epäilee, etten ota hänen neuvojaan vakavasti, mutta kyllä minä niitä mietin ja yritän jopa toteuttaa, jos niissä on yhtään pointtia.

Annatteko palautetta toistenne esityksistä?
Janne: Käymme katsomassa toistemme esitykset, mutta kumpikaan ei neuvo toista työasioissa. Mestari-oppilas -asenne ei oikein sovi parisuhteeseen. Olen ylpeä kaikista Hanna-Riikan töistä.
Hanna-Riikka: Janne on oppinut, ettei minulle kannata antaa negatiivista palautetta, olen aika herkkä. Mielestäni toisen esityksen ruotiminen on turhaa: kyllä sen itsekin tietää, jos on epäonnistunut. Jannea minun ei ole koskaan tarvinnut hävetä, minusta hän on mahtava näyttelijä ja juontaja. Janne kyllä häpeää minua, kun olen laulukeikalla Nina Tapion kanssa. Kukaan ei kuulemma ole niin huono spiikkaaja kuin me!

Kiistaa sormenjäljistä

Miten jaatte kotityöt?
Janne: Meillä ei ole selvää jakoa naisten ja miesten töihin, vaikka minä vaihdan renkaat, pilkon polttopuut ja metsästän ruoan pöytään. Siivoamisen näemme hyvin eri tavoin. Minusta tavarat pitää noukkia pois lattioilta ja kodin olla yleissiisti, Hanna-Riikka voi fiksautua pyyhkimään sormenjälkiä jääkaapin ovesta ja jättää kaiken muun huomiotta.
Hanna-Riikka: Jaamme kotityöt välillä hyvin, välillä huonosti. Siivousvimma iskee meihin eri aikaan. Olemme stereotyyppiset mies ja nainen siinä, että pidämme eri kotitöitä tärkeinä. Jannen mielestä olennaisinta ovat suuret linjat, minusta myös pienten pitää olla kunnossa. Yksin ollessaan Janne ei esimerkiksi pyyhi sormenjälkiä ovista, minä taas huomaan ne jo eteisestä.

Mikä toisessa on seksikkäintä?
Janne: Hanna-Riikka on viettelevimmillään laulaessaan, varmana siitä mitä tekee. Hänessä on sensuelliutta ja naisellisuutta, joka vetoaa minuun. Ja luonnollisuutta: Hanna-Riikka ei koskaan pyri tietoisesti olemaan seksikäs ja se on hyvä.
Hanna-Riikka: En tiedä, onko se seksikästä, mutta ainakin hauskaa, kun Janne tulee kotiin roolivaatteissa. On helppo nähdä tutussa ihmisessä uusia puolia, kun hän yhtäkkiä onkin joku muu.

Oletteko mustasukkaisia?
Janne: Terveellä tavalla kyllä, se on myös merkki välittämisestä. Emme silti tutki toistemme puhelimia tai sähköposteja. Joskus huomaan, kuinka joku mies on kiinnostunut Hanna-Riikasta. Saatan huomauttaa asiasta, mutta en laita koko päivää palasiksi sen takia. Pitää ymmärtää, että toinen on tehnyt valinnan ottaessaan minut ja arvostaa sitä valintaa. Ja luottaa, että toinen päättää jatkossakin olla lähtemättä muiden kelkkaan.
Hanna-Riikka: Emme. Seitsemän vuoden aikana olen tainnut kerran olla mustasukkainen. Siihen ei oikein ole aikaa, mustasukkaisuus veisi liikaa energiaa.

Mitä et antaisi toiselle anteeksi?
Janne: En ole niin sinisilmäinen ja hyvä ihminen, että voisin sanoa antavani anteeksi mitä vain. Silti kaikella on taustatekijänsä, ja haluan ensin miettiä, olenko itse ollut edesauttamassa asiaa.
Hanna-Riikka: Anteeksianto kuuluu parisuhteeseen. Tietysti on asioita, jotka ovat myös laittomia, mutta niihin puuttuu jo yhteiskuntakin. Pienet töppäykset ovat vain elämää.

Mikä on ollut vaikeinta aikaa suhteessanne?
Janne: Aika ennen Vienoa. Yritimme pitkään saada lasta ja jouduimme pettymään monesti. Sitten kun tuuri lopulta kävi ja kolikko kääntyi, tuntui, että kaikella on tarkoituksensa. Vienon syntymä oli valtava lahja.
Hanna-Riikka: Tuntuu, että on olemassa hyviä ja huonoja vuosia. Meilläkin on ollut vuosia, joihin on kasaantunut vaikka minkälaista murhetta ja kaikki on kaatunut päälle. Ja kun musta pyörä sitten on kerran lähtenyt pyörimään, sitä ei ole ollut helppo pysäyttää.

Mitä haluaisit sanoa puolisollesi juuri nyt?
Janne: Minä rakastan sinua.
Hanna-Riikka: Kiitos, että olet juuri sinä.

Hanna-Riikka Siitonen

  • Laulaja ja näyttelijä. Asuu Helsingin Töölössä miehensä Janne Virtasen ja kaksivuotiaan Vieno-tyttären kanssa. Kotoisin Helsingistä.
  • Perusti 1990-luvulla Taikapeili-yhtyeen lapsuudenystävänsä Nina Tapion kanssa. Valmistui Teatterikorkeakoulusta 1998.
  • Syksyllä keikkoja Nina Tapion kanssa ja lauluyhtye AiAssa. Mukana Idolsin tuotannossa sekä teatteriesitys Smokkijätkissä.
  • On nopea lähtijä. ”Selviydyn aamulla ovesta ulos kolmessa minuutissa, jos on pakko. Ja vartti riittää, vaikkei olisi niin kiirekään.”

Janne Virtanen

  • Näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. Kasvanut Turussa. Tuttu mm. elokuvista Paha maa, FC Venus, Koti-ikävä ja Valkoinen kaupunki. Syksyllä mukana Kaisa Rastimon elokuvassa Myrsky, Aku Louhimiehen Käskyssä ja Hannu Kahakorven Päätalossa. Jatkaa tv-sarjassa Kotikatu.
  • Tykkää hyvin tehdystä huumorista. ”Tekisi mieli sanoa älykkäästä huumorista, mutta se antaisi kuvan, että pitäisin itseäni jotenkin erityisen älykkäänä. Myös pissakakkahuumori voi olla oivaltavaa ja hyvin tehtyä.”

Parisuhteellista-sarjassa pariskunta vastaa samoihin kysymyksiin kuulematta toistensa vastauksia.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.