Hanna-Riikka Siitonen ja Janne Virtanen rakastavat hyvää ruokaa ja huonoja tv-ohjelmia. Riitaa taiteilijaparille tulee sormenjäljistä jääkaapin ovessa.

"En mä huuda, mä vaan ehdotan, sanoo Hanna-Riikka Siitonen, 37, ja komentaa miehensä Janne Virtasen, 41, kauppaan ennen ruokaa.

– Muuten siellä menee taas tunti, näyttelijä hymähtää, kun mies on poistunut kulman taakse.

Hanna-Riikalla, Jannella ja pariskunnan tyttärellä Vienolla, 2, on takanaan poikkeuksellinen kesä. Näyttelijän, tuottajan, ohjaajan ja juontajan töitä tekevä Janne on pitänyt ensimmäistä kertaa vuosiin kesälomaa, ja koko perhe on viihtynyt Turussa. Hanna-Riikka on näytellyt siellä Samppalinnan kesäteatterin musikaalissa Hääkeikka.

– Janne on selvästi muutosvaiheessa. Aiemmin kesät ovat menneet töissä, mutta nyt pelkän työnteon mielekkyys on alkanut epäilyttää. Ehkä elämässä on muitakin asioita, joille omistautua.

– Vanhemmuus oli pitkään yhteisen elämämme ainoa unelma. Nyt kun se on toteutunut, siitä pitäisi osata pysähtyä nauttimaan, Janne myöntää.

Syksyllä pariskuntaa viedään taas työstä toiseen, mutta vuodenvaihteen jälkeen luvassa on koko perheen yhteinen loma Egyptissä.

– Lapsi tuo silmitöntä iloa arkeen. Toki on myös asioita, joihin haluamme muutosta. Esimerkiksi omasta kunnosta pitäisi huolehtia paremmin. Sellaiset ovat kuitenkin hyviä murheita, koska ne ovat vain omasta laiskuudesta kiinni, Hanna-Riikka tuumii.

Miten tapasitte?
Janne: Olimme jo tavanneet ohimennen, mutta varsinaisesti tutustuimme Vartiovuoren kesäteatterissa Turussa 2001. Minä näyttelin Zorroa ja Hanna-Riikka Donna Esmeraldaa, johon Zorro rakastuu. Niin kävi sitten muutenkin…
Hanna-Riikka: Tapasimme kesäteatterissa Turussa, mutta olimme jo ennestään tuttuja. Meillä oli yhteisiä ystäviä, mutta ennen Turkua emme olleet kunnolla puhuneet.

Mihin ihastuit hänessä?
Janne: Minulla oli jo hyvä käsitys Hanna-Riikasta. Pidin häntä energisenä ja hyvällä tavalla suurpiirteisenä, mutta silti vastuuntuntoisena. Tiesin, että Hanna-Riikka oli edellisenä vuonna toipunut vaikeasta sairaudesta, joka ei tietysti vieläkään ole täysin ohi. Viehätyin erityisesti hänen positiivisuudestaan ja epäitsekkäästä kaikki mukaan -ajattelutavastaan.
Hanna-Riikka: Janne on innokas ja touhukas. Hän suunnittelee kaikkea ja hänen tempauksiinsa on helppo lähteä mukaan. Sillä kertaa Janne tempaisi minut mukaansa yhteiseen elämään…

Missä olette samanlaisia?
Janne: Rakastamme eläimiä ja lapsia ja erityisesti tietysti Vienoa. Olemme molemmat tyypillisiä Bambin äidin kuoleman itkijöitä. Usein olisi helpompi hyväksyä, että pahaa tapahtuu ihmiselle kuin puolustuskyvyttömälle eläimelle. Olemme myös auttamattomia romantikkoja, rakkauselokuvat kolahtavat kovaa. Minuun ainakin!
Hanna-Riikka: Hirveän monessa. Emme ole turhan tarkkoja ja pidämme ex tempore -jutuista. Meillä on samanlainen suhde työhön: hoidamme hommamme, mutta emme mieti imagokysymyksiä. Välillä eteen tulee töitä, joiden toivoo olevan nopeasti ohi, mutta nekin hoituvat huumorilla. Olemme eläinrakkaita, vaikka mitään luonnonsuojeludramaatikkoja meistä ei saa. Ja tietty olemme oman lapsemme lumoissa kuten kaikki vanhemmat!

Kiireisiä nautintoihmisiä

Millaista arkenne on?
Janne: Aika kiireistä. Elämme ammatillisesti aikaa, jolloin pitäisi tehdä töitä ja lunastaa oma paikkansa. Olen melkein joka päivä töissä ja samalla yritän olla apuna ja läsnä kotona. Yhtälö ei aina toimi, mutta onneksi vielä ei mennä ihan punaisella. Syksyllä arkeen tulee taas muutos, kun Vieno aloittaa kokeillen päiväkodissa.
Hanna-Riikka: Olemme nautintoihmisiä. Rakastamme hyvää ruokaa ja huonoja tv-ohjelmia. Katsomme kaiken, mitä telkkarista tulee. Verkkarisohvaelämästä tykkääminen ei kai ole kovin trendikästä, mutta ei se meitä haittaa. Osaamme ottaa ilon irti arjesta, vaikka välillä pitäisikin potkia itseään lenkille tai muita hyviä tavoitteita toteuttamaan.

Missä asioissa olette erilaisia?
Janne: Taidan olla vähän Hanna-Riikkaa sosiaalisempi. Olen myös insinöörimäisempi. Pyrin loogisuuteen ja tarkkoihin etukäteissuunnitelmiin, kun taas Hanna-Riikka ottaisi helposti vastaan, mitä milloinkin tulee eteen.
Hanna-Riikka: Janne tykkää tehdä hienoja suunnitelmia, joita hän olettaa meidän myös noudattavan. Elämme eri aikavyöhykkeillä, koska ilkeästi sanottuna Janne ei ole koskaan oppinut kelloa. Hänen lähestymistapansa asioihin on vähän sellainen jamaikalaistyyppinen, minun taas saksalaisjapanilaisen täsmällinen.

Mikä toisessa on parasta?
Janne: Se, että Hanna-Riikka on erittäin huolehtiva äiti. On hienoa, ettei koskaan tarvitse miettiä, jääkö lapsi hunningolle.
Hanna-Riikka: Janne on sanansa mittainen mies, vaikka aikataulut eivät aina pidäkään. Mutta aina hän lopulta tulee, jos on niin luvannut. Janne ajattelee enemmän perhettä kuin omaa napaansa, välillä liikaakin. Myös itsestään pitäisi pitää huolta.

Millaisia olette vanhempina?
Janne: Vähän ylisuojelevia. Emme haluaisi pienelle lapselle vastoinkäymisiä, vaikka ymmärrämme, ettei sekään ole hyväksi. Onneksi meillä on ystäviä, joilla jo on Vienoa vanhempia lapsia. Heiltä olemme kuulleet pahimmista sudenkuopista. Tärkeintä olisi kai olla läsnä ja asettaa yhteiset rajat.
Hanna-Riikka: Yritämme olla maailman parhaat vanhemmat, vaikka vasta opettelemme rooliamme. Meillä on aika selvät yhteiset näkemykset ja yritämme jo nyt opettaa Vienolle rehellisyyttä ja toisten huomioon ottamista.

Neuvoja joka asiaan

Miten hemmottelet häntä?
Janne: Hemmottelen Hanna-Riikkaa aika arkisilla asioilla. Ostan pieniä lahjoja, laitan ruokaa tai järjestän aikaa olla yksin. Edellinen isompi yllätys oli viimekeväinen New Yorkin -matkamme.
Hanna-Riikka: Janne on meistä se hemmottelija. Hän aina soittaa ja kysyy, voiko tuoda jotain. Janne muistaa merkkipäivätkin paremmin kuin minä.

Mitä paheita teillä on?
Janne: Minulla ei ole huumeriippuvuutta eikä uhkapeliongelmaa. Ainoa paheeni taitaa olla kansanedustajien tavoin kova karkinsyönti. Karkkilakkoon en silti ryhdy.
Hanna-Riikka: Olemme herkkusuita, Janne vielä minuakin pahempi. Kotona on noin 80 puolilleen syötyä karkkipussia. Tilanteen on pian muututtava: emme voi opettaa lapselle, ettei karkkia saa syödä joka päivä, jos omat kaappimme pursuavat makeisia.

Mikä toisessa ärsyttää?
Janne: Pienet asiat, joista väsyneenä kasvaa maailmanloppuja. Eniten ärsyttää erilainen suhtautuminen. Harmistun, jos olen suunnitellut kaiken valmiiksi, ja sitten Hanna-Riikka onkin eri mieltä.
Hanna-Riikka: Kutsun Jannea kaikkien aineiden maisteriksi. Hänellä on aina selitys valmiina, vaikka oikeasti hänellä ei olisi hajuakaan aiheesta. Yleensä hän on juuri lukenut jonkin tutkimuksen aiheesta. Ihmettelen vain, mistä kaikki tieto on peräisin: ei hän kotona mitään tiedelehtiä selaile.

Miten teillä riidellään?
Janne: Räiskähdämme ja räjähdämme ja sitten se on ohi. Emme ole pitkävihaisia, mutta riitaa tulee yllättävän pienistä asioista.
Hanna-Riikka: Riitelemme aika rajusti, mutta emme harrasta mykkäkouluja. Aina emme edes tiedä, miksi riitelemme – kunhan huudamme. Molempien mielestä toinen on aina syypää riitaan.

Kumpi päättää kaapin paikan?
Janne: Minä mielestäni. Hanna-Riikka joustaa monessa asiassa, koska tietää, miten kovasti haluan olla oikeassa. Olen sillä tavalla perinteinen, että olisin mielelläni perheen pää. Aina se ei toteudu.
Hanna-Riikka: Olemme molemmat kovia päättämään. Yleensä pääsemme kuitenkin yhteisymmärrykseen eikä kummankaan tarvitse tehdä vasten tahtoaan. Vienollekin yritämme aina korostaa neuvottelemisen merkitystä, vaikka haaste onkin kova hermonsa menettäneelle kaksivuotiaalle.

Missä asioissa neuvot toista?
Janne: Minussa on besserwisserin vikaa. Yritän neuvoa Hanna-Riikkaa kaikessa mahdollisessa aina perunoiden keittämisestä lähtien. Yleensä hän ei kuuntele vinkkejäni. Taidan tulla isääni, joka omasta mielestään osaa kaiken muita paremmin.
Hanna-Riikka: Neuvon Jannea ruoanlaitossa, koska olen siinä enemmän kartalla, mutta kaikessa muussa Janne sitten neuvookin minua. Janne varmaan epäilee, etten ota hänen neuvojaan vakavasti, mutta kyllä minä niitä mietin ja yritän jopa toteuttaa, jos niissä on yhtään pointtia.

Annatteko palautetta toistenne esityksistä?
Janne: Käymme katsomassa toistemme esitykset, mutta kumpikaan ei neuvo toista työasioissa. Mestari-oppilas -asenne ei oikein sovi parisuhteeseen. Olen ylpeä kaikista Hanna-Riikan töistä.
Hanna-Riikka: Janne on oppinut, ettei minulle kannata antaa negatiivista palautetta, olen aika herkkä. Mielestäni toisen esityksen ruotiminen on turhaa: kyllä sen itsekin tietää, jos on epäonnistunut. Jannea minun ei ole koskaan tarvinnut hävetä, minusta hän on mahtava näyttelijä ja juontaja. Janne kyllä häpeää minua, kun olen laulukeikalla Nina Tapion kanssa. Kukaan ei kuulemma ole niin huono spiikkaaja kuin me!

Kiistaa sormenjäljistä

Miten jaatte kotityöt?
Janne: Meillä ei ole selvää jakoa naisten ja miesten töihin, vaikka minä vaihdan renkaat, pilkon polttopuut ja metsästän ruoan pöytään. Siivoamisen näemme hyvin eri tavoin. Minusta tavarat pitää noukkia pois lattioilta ja kodin olla yleissiisti, Hanna-Riikka voi fiksautua pyyhkimään sormenjälkiä jääkaapin ovesta ja jättää kaiken muun huomiotta.
Hanna-Riikka: Jaamme kotityöt välillä hyvin, välillä huonosti. Siivousvimma iskee meihin eri aikaan. Olemme stereotyyppiset mies ja nainen siinä, että pidämme eri kotitöitä tärkeinä. Jannen mielestä olennaisinta ovat suuret linjat, minusta myös pienten pitää olla kunnossa. Yksin ollessaan Janne ei esimerkiksi pyyhi sormenjälkiä ovista, minä taas huomaan ne jo eteisestä.

Mikä toisessa on seksikkäintä?
Janne: Hanna-Riikka on viettelevimmillään laulaessaan, varmana siitä mitä tekee. Hänessä on sensuelliutta ja naisellisuutta, joka vetoaa minuun. Ja luonnollisuutta: Hanna-Riikka ei koskaan pyri tietoisesti olemaan seksikäs ja se on hyvä.
Hanna-Riikka: En tiedä, onko se seksikästä, mutta ainakin hauskaa, kun Janne tulee kotiin roolivaatteissa. On helppo nähdä tutussa ihmisessä uusia puolia, kun hän yhtäkkiä onkin joku muu.

Oletteko mustasukkaisia?
Janne: Terveellä tavalla kyllä, se on myös merkki välittämisestä. Emme silti tutki toistemme puhelimia tai sähköposteja. Joskus huomaan, kuinka joku mies on kiinnostunut Hanna-Riikasta. Saatan huomauttaa asiasta, mutta en laita koko päivää palasiksi sen takia. Pitää ymmärtää, että toinen on tehnyt valinnan ottaessaan minut ja arvostaa sitä valintaa. Ja luottaa, että toinen päättää jatkossakin olla lähtemättä muiden kelkkaan.
Hanna-Riikka: Emme. Seitsemän vuoden aikana olen tainnut kerran olla mustasukkainen. Siihen ei oikein ole aikaa, mustasukkaisuus veisi liikaa energiaa.

Mitä et antaisi toiselle anteeksi?
Janne: En ole niin sinisilmäinen ja hyvä ihminen, että voisin sanoa antavani anteeksi mitä vain. Silti kaikella on taustatekijänsä, ja haluan ensin miettiä, olenko itse ollut edesauttamassa asiaa.
Hanna-Riikka: Anteeksianto kuuluu parisuhteeseen. Tietysti on asioita, jotka ovat myös laittomia, mutta niihin puuttuu jo yhteiskuntakin. Pienet töppäykset ovat vain elämää.

Mikä on ollut vaikeinta aikaa suhteessanne?
Janne: Aika ennen Vienoa. Yritimme pitkään saada lasta ja jouduimme pettymään monesti. Sitten kun tuuri lopulta kävi ja kolikko kääntyi, tuntui, että kaikella on tarkoituksensa. Vienon syntymä oli valtava lahja.
Hanna-Riikka: Tuntuu, että on olemassa hyviä ja huonoja vuosia. Meilläkin on ollut vuosia, joihin on kasaantunut vaikka minkälaista murhetta ja kaikki on kaatunut päälle. Ja kun musta pyörä sitten on kerran lähtenyt pyörimään, sitä ei ole ollut helppo pysäyttää.

Mitä haluaisit sanoa puolisollesi juuri nyt?
Janne: Minä rakastan sinua.
Hanna-Riikka: Kiitos, että olet juuri sinä.

Hanna-Riikka Siitonen

  • Laulaja ja näyttelijä. Asuu Helsingin Töölössä miehensä Janne Virtasen ja kaksivuotiaan Vieno-tyttären kanssa. Kotoisin Helsingistä.
  • Perusti 1990-luvulla Taikapeili-yhtyeen lapsuudenystävänsä Nina Tapion kanssa. Valmistui Teatterikorkeakoulusta 1998.
  • Syksyllä keikkoja Nina Tapion kanssa ja lauluyhtye AiAssa. Mukana Idolsin tuotannossa sekä teatteriesitys Smokkijätkissä.
  • On nopea lähtijä. ”Selviydyn aamulla ovesta ulos kolmessa minuutissa, jos on pakko. Ja vartti riittää, vaikkei olisi niin kiirekään.”

Janne Virtanen

  • Näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. Kasvanut Turussa. Tuttu mm. elokuvista Paha maa, FC Venus, Koti-ikävä ja Valkoinen kaupunki. Syksyllä mukana Kaisa Rastimon elokuvassa Myrsky, Aku Louhimiehen Käskyssä ja Hannu Kahakorven Päätalossa. Jatkaa tv-sarjassa Kotikatu.
  • Tykkää hyvin tehdystä huumorista. ”Tekisi mieli sanoa älykkäästä huumorista, mutta se antaisi kuvan, että pitäisin itseäni jotenkin erityisen älykkäänä. Myös pissakakkahuumori voi olla oivaltavaa ja hyvin tehtyä.”

Parisuhteellista-sarjassa pariskunta vastaa samoihin kysymyksiin kuulematta toistensa vastauksia.

Marja Hintikka nähdään syksyllä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. – Aloitan työt askel kerrallaan, kun lapset ovat vielä niin pieniä, Marja kertoo.

Juontaja Marja Hintikka palaa syksyllä televisioon, kun hänet nähdään kilpailijana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Marjan ja juontaja-puoliso Ile Uusivuoren kolmesta lapsista nuorin aloittaa samalla päivähoidon.

– Aloitan työt askel kerrallaan, kun lapset ovat vielä niin pieniä. Teen päätökset perhe edellä. Ajattelen tasapainoa, jossa jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi on vaakakupissa.

– Olen pyrkinyt välttämään nykyään ääripäitä. Maailma ei katoa ympäriltä, mutta lasten lapsuus ei saa kadota työkiireisiin, Marja kertoi ohjelman lehdistöpäivässä.

Marja palaa äitiyslomalta käytännössä alkuun treenisalille, sillä ohjelmaa varten tanssia harjoitellaan 4–5 tuntia päivässä. Nuorin lapsi on alkuun suunnilleen saman ajan päivähoidossa.

” Viime yö oli taas todella pirstaleinen. Näin on aina, kun on joku tärkeä työjuttu, kuten ohjelman lanseeraus. Silloin lapset heräilevät vuorotellen tunnin välein.”

– Käyt päivätansseissa, Marjan valmentaja Matti Puro vitsaili.

Marjan kaikki lapset ovat olleet huonoja nukkujia, joten juontajaa jännittää päivittäisen fyysisen treenin yhdistämisen vähäisiin yöuniin.

– Viime yö oli taas todella pirstaleinen. Näin on aina, kun on joku tärkeä työjuttu, kuten ohjelman lanseeraus. Silloin lapset heräilevät vuorotellen tunnin välein.

Perheen 5-, 3- ja 1,5 -vuotiaat lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla. Marja laskeskelee, että hän on viiiden vuoden aikana nukkunut koko yön katkeamatonta unta parikymmentä kertaa.

– Käytännössä meillä on ollut  koko ajan vauva. Kun keskimmäinen alkoi nukkua kaksivuotiaana täydet yöunet, kuopus synty. Ihmeesti sitä vain jaksaa, mutta fantasiani on, että saisin nukkua kaksi yötä kahdeksan tuntia putkeen.

Marita Taavitsaisen valmentajana toimii Sami Helenius. ”Olen aina katsonut lavalta vähän kateellisena, että voi kun minäkin osaisin tanssia noin. Tai että olisi rohkeus mennä sinne riviin haettavaksi. Olen kerran ollut ja se oli erikoinen tunne. Sami on varma nakki, sillä hänelle maksetaan minun kanssa tanssimisesta”, Marita vitsaili. Kuva: Jonna Öhrnberg
Marita Taavitsaisen valmentajana toimii Sami Helenius. ”Olen aina katsonut lavalta vähän kateellisena, että voi kun minäkin osaisin tanssia noin. Tai että olisi rohkeus mennä sinne riviin haettavaksi. Olen kerran ollut ja se oli erikoinen tunne. Sami on varma nakki, sillä hänelle maksetaan minun kanssa tanssimisesta”, Marita vitsaili. Kuva: Jonna Öhrnberg

Laulaja Marita Taavitsainen on yksi syksyllä alkavan Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kymmenestä kilpailijasta.

Marita Taavitsainen on mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Kilpailu tulee laulajan mukaan hyvään saumaan, sillä Marita toipuu avioerosta. Laulajan entinen puoliso Tomi Natri muutti kesällä pois parin yhteisestä asunnosta Lapualle.

– Minulla on tällainen korkokenkäsyndrooma. Kun minulla on korkkarit yllä, tuntuu että kaikki on hyvin. Kun kotona vaihdan villasukkameininkiin, niin tuntuu, että jaksanko edes näitä perunoita keittää. Yöt itken kotona.

– Olen vähän on-off -tilassa. Odotan syksyä ja että saadaan uusi rytmi elämään, kun kuopuskin aloitti koulussa. Täytyy vain luovia ja löytää oma tapa elää tätä lasten kanssa tätä arkea. Ja eikö ne sano, että kuntoilu auttaa myös henkiseen vireyteen? Marita totesi ohjelman lehdistötilaisuudessa.

Marita ja Tomi erosivat lopullisesti talvella, mutta he ovat hoitaneet taloon ja kahteen kouluikäiseen tyttäreen liittyviä asioita vielä saman katon alla.

”Minulla on tällainen korkokenkäsyndrooma. Kun minulla on korkkarit yllä, tuntuu että kaikki on hyvin.”

Ex-miehen muutto entisille kotikonnuille Pohjanmaalle oli Maritalle pieni yllätys.

– Tyttöjen osalta se tulee olemaan aika iso haaste. On hän aina siitä puhunut, että haluaa sinne muuttaa. Ehkä se on hänelle unelmien täyttymys.

Marita uskoo, että asiat järjestyvät.

– Luotan tukiverkkooni. Äitini on suureksi avuksi tässäkin, että pääsen keikoille ja sunnuntain suoriin lähetyksiin. Padit ja puhelimet on keksitty, niin voin hätätapauksessa ottaa tytöt mukaan harjoituksiin.

Ex-parin Nurmijärvellä sijaitseva talo on yhä myynnissä. Marita asuu siinä tyttöjen kanssa niin kauan, kunnes se on myyty.

– Onneksi on kesä. Nurmikon leikkauksen sain juuri ulkoistettua yhdelle kaverille. Ja on siinä niitä naapurin ukkoja, joiden tukat olen leikannut monta vuotta, niin minulla on siellä palveluksia varastossa.