Me Naisten verkkosivuilla blogia pitävä Veera Korhonen käyttää wifi-kaukolaukaisua ottaessaan tyylikuvia itsestään. Kuva: Veera Korhonen
Me Naisten verkkosivuilla blogia pitävä Veera Korhonen käyttää wifi-kaukolaukaisua ottaessaan tyylikuvia itsestään. Kuva: Veera Korhonen

Onko mielessäsi blogin aloittaminen? Me Naisten suositun lifestyle- ja tyyliblogin kirjoittaja Veera Korhonen tietää, mistä aineksista menestysblogi syntyy.

1. Veera, olet kirjoittanut kohta 10 vuotta Tyyliä metsästämässä -blogia. Miksi?

Olin leikkauksen jälkeen pitkällä sairauslomalla, ja silloin oli luonnollisesti vähän tylsää. Törmäsin tuolloin ensimmäistä kertaa tyyliblogeihin ja hetken mielijohteesta päädyin aloittamaan blogia itsekin. Oman kokoni vuoksi blogini keskittyy pluskokoisten pukeutumiseen.

Lue myös! Näin perustat blogin Me Naisten sivuille

2. Miten ryhdytään bloggaajaksi?

Ihan vain kirjoittamalla. Itselleen ei kannata kehittää korkeaa rimaa. Hommassa kehittyy sitä mukaa kuin sitä tekee.
Bloggaaminen on kiva ja monipuolinen harrastus, jossa saa toteuttaa itseään vapaasti.  Bloggaamalla on mahdollista saada mielipiteitään kuuluviin, tutustua uusiin ihmisiin, ja harrastuksesta on mahdollista kehittyä jopa työ.

Blogia aloittaessa on tietenkin päätettävä sille nimi ja valittava julkaisualusta.  Myös blogin ulkoasulla on väliä, joten sen suunnitteluun kannattaa uhrata aikaa. Hyväkin sisältö voi jäädä täysin ilman lukijoita, jos blogin ulkoasu on huono tai teksti hankala lukea.

3. Miten blogin aihe kannattaa valita?

Aiheen täytyy olla itselle läheinen ja tärkeä. Sellainen josta on luontevaa kertoa. Mistä asiasta olet innostunut ja tiedät paljon? Missä asiassa voisit inspiroida muita?

Suosittelen kuitenkin jo alussa miettimään rajoja sen suhteen, kuinka henkilökohtaisia asioita blogissa on valmis jakamaan.

4. Miten blogille saa uusia lukijoita ja kommentoijia?

Blogille kannattaa ainakin luoda erilaisia sometilejä, kuten Twitter- ja Instagram-tilit, joissa sisältöä pystyy jakamaan. Myös muiden blogeja ahkerasti kommentoimalla on mahdollista kiinnittää uusien lukijoiden huomio ja saada sitä kautta kävijöitä omaan blogiin. On tärkeää vastata itse aktiivisesti oman blogin kommentteihin.

Julkaisujen säännöllisyys on tärkeää. Pitkät tauot tekevät hallaa lukijamäärille. Olipa tahti sitten päivittäin tai pari kertaa viikossa, säännöllisyydestä kannattaa pitää kiinni jo lukijoiden vuoksi.

Kannattaa myös tutustua hakukoneoptimointiin, jonka avulla omia blogipostauksiaan saa nousemaan hakukonetuloksissa.

5. Millainen on hyvä bloggaustyyli?

Yhteen postaukseen ei kannata ympätä liikaa asioita. En tarkoita, etteivätkö postaukset voisi olla pitkiäkin, mutta kannattaa miettiä kullekin julkaisulle selvä pääaihe. Esimerkiksi ulkomaanmatkasta postatessa on selkeämpää, kun tekee vaikka erikseen postauksen hyvistä ravintoloista ja toisen postauksen shoppailuvinkeistä sen sijaan, että kirjoittaisi hillittömän pitkän päiväkirjamaisen sepustuksen.

Panosta napakkaan ja kertovaan otsikkoon ja rytmitä tekstiä hyvillä kuvilla.

”Omalla esimerkillä voi saada aikaan paljon positiivisia asioita.”

6. Mitkä ovat parhaat oivalluksesi bloggaajana?

Olen huomannut, kuinka paljon positiivisia asioita omalla esimerkillä voi saada aikaan. Saan paljon palautetta muun muassa siitä, kuinka olen blogini avulla rohkaissut muita plussakokoisia pukeutumisessa. Toki olen itse muuttunut ja varmaan jokunen mielipidekin muuttunut, mutta en silti kadu tai häpeä mitään julkaisemaani, vaan pystyn seisomaan kaiken takana.

Veera kirjoitti blogiinsa aiemmin syksyllä kevätmuodin 2017 trendeistä. Yksi suosikkijutuista on sinisen eri sävyt. Kuva: Veera Korhonen
Veera kirjoitti blogiinsa aiemmin syksyllä kevätmuodin 2017 trendeistä. Yksi suosikkijutuista on sinisen eri sävyt. Kuva: Veera Korhonen

7. Mikä on ollut yllättävintä?

Olen aloittanut blogin aikana, jolloin niiden kaupallisesta potentiaalista ei ollut vielä aavistustakaan, joten ehkä se oli aikoinaan melkoinen yllätys, että harrastuksesta alkoikin tienata.

8. Millaiset valokuvat toimivat blogissa?

Riippuu toki vähän blogin aiheesta, mutta sanoisin, että pääasiallisesti postauksessa kannattaa aina olla jokin kuva. On toki aiheita, joista voi kirjoittaa ilman kuviakin, mutta kuva toimii usein hyvänä huomion herättäjänä. Ja esimerkiksi jakaessa postausta vaikka somessa, jää postaus ilman nostokuvaa kyllä huomiotta.

9. Millaiset valokuvausvälineet bloggaajalla on syytä olla?

Välineillä ei ole niin väliä. Kännykkäkuvillakin pääsee hyvin ainakin alkuun. Mutta jos blogin aihe on sellainen, että kuvat ovat tärkeässä osassa, voi nälkä kasvaa syödessä, ja saatatkin huomata pian haluavasi panostaa kuvauskalustoon.

Itse  kuvaan blogikuvat Olympuksen pienellä järjestelmäkameralla, joka kulkee kokonsa ansiosta näppärästi mukana lähes koko ajan. Sen wifi-kaukolaukaisutoiminto mahdollistaa näppärästi itse itseni kuvaamisen. En siis tarvitse kuvaustaitoista poikaystävää saadakseni asukuvia.

”Niin hölmöltä kuin se minusta joskus tuntuukin, parhaiten toimivat postaukset, joissa on kuvia itsestäni.”

10. Kuinka paljon kuvissa on hyvä näkyä bloggaajaa itseään?

Itse olen huomannut – niin hölmöltä kuin se minusta joskus tuntuukin – niin parhaiten toimivat postaukset, joissa on nimenomaan kuvia itsestäni. Henkilökohtaisuus myy lähes aiheessa kuin aiheessa, ja tokihan sitä omaa naamaa näyttämällä tulee ihmisille tutummaksi sekä lähemmäksi kuin jos käyttäisi kuvituksena pelkkiä maisemakuvia.

Lue Veeran Tyyliä metsästämässä -blogia täällä.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...