Näyttelijä-ohjaaja Maria Sid, 44, juhlii aina, kun keho käskee.

Sinut voi nähdä lähes jokaisella televisiokanavalla. Lisäksi ohjaat Svenska Teaternissa ja teet töitä Ruotsissa. Sanotko ikinä millekään työlle ei?
Viimeksi tänä aamuna. Jouduin myös hiljattain kieltäytymään roolista Wallanderissa, vaikka se olisi ollut ihana tehdä.

Harrastat ihmisten tarkkailua. Millainen ihminen on viimeksi
herättänyt mielenkiintosi?
Aamulla näin Kalasataman metroasemalla kolme ihmistä. He marssivat laiturilta metroon niin reippaasti ja määrätietoisesti, että luulin heidän olevan lipuntarkastajia. Liikkeet näyttivät hassuilta, aivan kuin he olisivat urheilleet. Hetken kuluttua tajusin, että kyse onkin perheestä.  Tykkään tarkkailla ihmisiä julkisissa kulkuneuvoissa, lentokentillä ja koululuokissa. Ehkä se on uteliaisuutta, mutta siitä on myös hyötyä työssäni. Apua, tekeeköhän tarkkailu minusta stalkkerin?

Olisiko sinusta voinut tulla mitään muuta kuin näyttelijä?
Minusta olisi voinut tulla opettaja tai valokuvaaja. Luulen, että päädyin lopulta näyttelijäksi sen vuoksi, että halusin eroon ujoudestani. Olen mennyt sitä kohti, mitä pelkään. Olen yhä aika ujo, vaikkeivät monet sitä uskokaan.

Vaikutat myönteiseltä ja energiseltä ihmiseltä. Mitä huonoja puolia sinussa on?
Shit! Niitä on yhtä paljon kuin hyviä puolia. Impulsiivisuuden kääntö­puolena olen kärsimätön. Olen myös vähän liian utelias, ja minulla on hirveän vilkas mielikuvitus. Se on aivan kamalaa, kun olen mökillä yksin. Kärsimättömyydestä yritän tietoisesti päästä eroon.

Tulit suurelle yleisölle tunnetuksi liki nelikymppisenä. Miltä se tuntui?
Olin jo äiti ja tehnyt työtäni yli kymmenen vuotta, joten se ei tuntunut ihmeelliseltä. Rakastan sitä, mitä teen, ja julkisuus on osa tätä ammattia. En missään nimessä koe sitä ahdistavana. On mukavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan.

Kuinka monta tuntia nukut vuorokaudessa?
Yritän nukkua vähintään kahdeksan tuntia. On vaatinut vuosia, että olen oppinut kuuntelemaan kehoani. Jos kroppa viestittää, että nyt pitää juhlia, juhlin. Ja jos se sanoo, että nyt pitää
levätä, menen metsään ja olen hiljaa.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.