Näyttelijä Jessica Grabowsky, 31, haaveilee omasta pullapuodista.

Kuva Jouni Harala

Jessica Grabowsky, 31, on vielä tuntematon tähti, mutta pian hänen kasvonsa ovat varmasti jo tutummat. Hänellä on päärooli Kjell Westön Finlandia-palkittuun romaaniin perustuvassa elokuvassa Missä kuljimme kerran. Elokuvan lisäksi kirjan pohjalta kuvattiin myös tv-sarja. Molempien oikeudet on myyty useaan maahan. Jessica esittää itsenäistä ja vapaamielistä Lucieta, joka ei sovi yläluokan naisten kapeaan muottiin. Tv-sarja kattaa romaanin laajemmin, kun taas elokuva kietoutuu Jessican roolihahmon Lucien ympärille.

Jessican isoäiti syntyi Venäjällä, mutta pakeni vallankumousta Suomeen äitinsä kanssa. Muutoin Jessican kotona puhuttiin ruotsia, sillä äiti oli Pohjanmaan suomenruotsalaisia. Sukunimi Grabowsky taas tulee alun perin Puolasta.

– Olen huolestunut nykyisestä ilmapiiristä. Suvaitsemattomuus järkyttää minua syvästi, sillä minua tai perhettäni ei olisi olemassa, jos isoisoäitiäni lapsineen ei olisi aikoinaan otettu Suomeen. Olen itse sekarotuinen ja olen kokenut sen aina rikkautena. Matkustaminen on vain avartanut maailmankuvaani, Jessica miettii.

Aika ei riittänyt yrittäjyyteen

Jessica ei varsinaisesti haaveillut näyttelijän ammatista mutta oli kuitenkin koulun juhlissa aina se, joka luki runon tai lauloi. 16-vuotiaana Jessica muutti yksin Helsinkiin ruotsinkieliseen lukioon. Se jäi kuitenkin kesken.

Jessica elätti itsensä työskentelemällä tarjoilijana. Hän kokeili myös mallintöitä. Teatterikorkeakouluun Jessica pääsi toisella yrittämällä.

– Keväällä 2007 sain sitten maisterin paperit, vaikka en ole edes ylioppilas! Mutta en vieläkään tiedä, haluanko olla vain näyttelijä. Haluaisin tehdä myös kaikkea muuta: laulaa ja kirjoittaa runokirjan, laatia koreografian ja ohjata eläindokumentteja. Perustaa pullapuodin tai kahvilan, Jessica listaa.

Yrittämisestä Jessicalla on jo kokemusta. Muutama vuosi sitten hän avasi vintage-kaupan yhdessä ystäviensä kanssa. Aika ei kuitenkaan riittänyt, ja liike piti sulkea.

– Minulle kävi kuten niin monelle nuorelle freelancerille: en osannut sanoa ei ennen kuin tuli totaalinen uupumus. Työ määrittelee minua välillä jopa huolestuttavan paljon, mutta en silti ole kovin kunnianhimoinen. Minulla on välillä ikävä takaisin tarjoilijan hommiin. Tein ihmiset iloisiksi vain tuomalla ruokaa, eikä työasioita tarvinnut miettiä koskaan päivän jälkeen.

Lue myös arvostelu elokuvasta:

Missä kuljimme kerran näyttää Helsingin maagisena

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla