Mira Luoti ihastui nykyiseen mieheensä jo teininä. Tiet veivät vuosiksi erilleen, kunnes aikuiset muusikot yllättäen kohtasivat uudelleen. — Rakkaus on iso voima.

Ei ihme, että aamukymmenen tapaaminen tekee laulaja Mira Luodille, 36, vähän tiukkaa.

Varhaisella Mira on ensin paimentanut kaksi koululaista kohti bussipysäkkiä ja valmistanut sitten aamu­palan perheen pienimmille. Jossain ­välissä hän on kipaissut lähimetsässä pissittämässä uusperheensä tuoreimman tulokkaan, monirotuisen Peppi-koiran, pakannut sitten 6- ja 4-vuotiaansa autoon ja kuskannut lapset Vantaalta päiväkotiinsa Helsingin keskustaan.

Kun Mira lopulta astuu helsinkiläiseen kahvilaan, hänen hyväntuulisessa olemuksessaan ei aisti jälkeäkään kiireestä tai stressistä.

– Olen nykyään ihan zen.

Maltti on ollut tarpeen käänteissä, joihin laulaja on lähiaikoina joutunut.

Vajaa vuosi sitten Mira ja Paula Vesala kertoivat lopettavansa suositun ­yhtyeensä PMMP:n, ja viime syksyn bändi kiersi jättämässä jäähyväisiä faneilleen. Tämän vuoden puolella kiirettä ovat tuoneet tähtivalmentajan hommat The Voice of Finlandissa, jonka suorat ­lähetykset nähdään nyt televisiossa.

Myös Miran yksityiselämässä on riittänyt vauhtia.

Avioero lasten isästä ­tapahtui vuosi sitten. Sen jälkeen Mira on muuttanut yhteiseen taloon uuden miehensä, Happoradio-kitaristi Mika AH Haapasalon kanssa.

Tai ei Mika uusi tuttavuus ole. Mira oli rakastunut tähän jo nuorena tyttönä, mutta silloin jutusta ei voinut tulla ­mitään. Tiet kohtasivat uudestaan aikuisina, kun molemmat olivat jo perustaneet perheet tahoillaan. Kesällä uusperhe kasvaa, kun parin yhteinen lapsi syntyy.

– Olen jaksanut hyvin, vaikka toki huomaan, että edellisten raskauksien jälkeen ikää on tullut, hyväkuntoisen oloinen Mira kommentoi odotustaan.
Vanhemmat sisarukset ovat tulevasta vauvasta innoissaan. Lastentarvikeliikkeisiin Mira ei ole vielä ehtinyt.

– Olen kierrättänyt vauvatavaroita paljon kavereitteni kanssa, eiköhän sieltä tule jotain takaisinkin.

Vaikka järjestämistä vielä riittää, ­oikeastaan vain yksi hankinta on ihan välttämätön.

– Minun ei ole pakko saada uutta bändiä tai mitään muutakaan, mutta uuden auton tarvitsemme. Sen määrää jo lakikin. Vauvan synnyttyä meitä on seitsemän plus koira, Mira ynnää.

Puolikkaita ja biologisia

”Uusperheen äidiksi ryhtyminen ei pelottanut. Minulla on tiivis ystäväverkosto, jolta saa vinkkejä. Ajattelen, että iloisista asioista ei kannata ottaa paniikkia.

En ole haaveillut suurperheestä, mutta ehkä alitajunta tai tähdet ovat kuljettaneet minut tähän pisteeseen. Kesällä syntyvä vauva on suunniteltu ja toivottu, ja ajoituskin meni nappiin.

Yhteisen biologisen lapsen saaminen ei sinänsä ollut tärkeää. Omat puolisisareni ovat olleet minulle yhtä läheisiä kuin biologinen isoveljeni. Mielestäni on sama, vaikka vauvat ja koirat löydettäisiin kadulta. Rakkautta ei voi tuhlata liikaa.

Vaikka elän uusperheessä, en tunne olevani äitipuoli. Olen äiti ja sitten olen Mira. Varmasti huolehtiva ja sosiaalinen luonteeni auttaa uudessa elämäntilanteessa. Kun on ikänsä notkunut bändeissä, on tottunut siihen, että porukkaa ja huolenpitoa ympärillä riittää.

Perhe on minulle hirveän tärkeä ja haluan pitää sen koko ajan mukanani. Otan vastaan töitä, jos tiedän, että lapset voivat tarvittaessa hengata matkassa.

Tällä hetkellä haluan ennen kaikkea nauttia elämästäni. Totta kai jokaisen on tehtävä töitä, mutta juuri nyt en olisi valmis vuorotöihin kauppaan tai ravintolaan. Haluan viettää aikaa kotona. Parin vuoden päästä tilanne voi taas olla toinen.

Äitinä olen tiukka. Näin eläväisten lasten kanssa pitää olla kuri ja rajat. Meillä on säännölliset ruoka-ajat, kokkaan terveellistä luomua, liikumme, leikimme ja laulamme paljon. Lapset osallistuvat ruoanlaittoon ja pyykinpesuun.

Parisuhteessa auttaa, että työskentelemme samalla alalla. Olen silti tyytyväinen, ettemme sentään soita samassa ­orkassa.

Musisoimme paljon kotona: ­minä laulan, Mika soittaa kitaraa ja lapset pyörivät siinä mukana. Meiltä löytyvät sähkörummut ja piano ja kaikki, mutta soittotunneille emme lapsia patista.

Pihaleikeistä löytyi perhe

Minua ei koskaan pakotettu harrastuksiin. Pikemminkin luulen, että vanhempani olisivat olleet tyytyväisiä, jos olisin vähän karsinut niitä.

Turussa musiikkiluokalla kuuluin porukkaan, joka jatkuvasti värkkäsi esiintymisiä. Kahdesti voitimme Radio Sadan ja Radio Auran Aaltojen Tiernapoikamestaruuden.

Soitin klarinettia, kävin puhallin­orkesterissa ja harrastin telinevoimistelua.

PMMP-uran jälkeen Miralla on ollut aikaa keskittyä perhearkeen uudella tapaa. ”Bändivuosina en voinut harkitakaan koiran ottamista”, monirotuisen ­Pepin tuore emäntä sanoo.

Koska äitini oli pitkään yksinhuoltaja, hain stipendejä tanssiin ja opin, että konservatoriossa soittaminen on halvempaa kuin yksityistunneilla. Kaikkialle olen itse itseni kammennut.

Teini-iän rohkeissa vedoissa klarinetti sai jäädä pölyttymään. Soittotunnit vaihtuivat bändikuvioihin ja voimistelu showtanssiin. Sanotaan, että kaikesta on hyötyä, mutta klarinetista käteeni jäi vain nuotinlukutaito.

Isäni kuoli, kun minä olin vauva ja veljeni 10-vuotias. Vuosia myöhemmin löysin itselleni siskon pihaleikeistä Pääsky­vuoren lähiöstä. Kaverini kanssa yökyläilimme toistemme luona ja joskus kinasimme niin, että välejä piti selvitellä vanhempien voimin.

Äitini oli sanonut, että jos uusi mies tulee hänen elämäänsä, hän saa luvan soittaa ovikelloa. Niin tapahtui, kun ­kaverini isä taas kerran tuli selvittämään kolttosiamme.

Sisarlukumme tuplaantui kahdesta neljään. Siskopuoleni ovat aina olleet ­minulle yhtä tärkeitä kuin biologinen veljeni. Tutuilla ei ollut samanlaisia perhe­kuvioita, ja usein saimme vastata ihmetteleviin kysymyksiin. Kun kerroimme olevamme samanikäisiä siskoja ja juhlivamme syntymäpäiviämme kuukauden välein, ihmiset puistelivat päätään, että eihän se ole mahdollista. Me vain kohautimme olkapäitämme: ai ei vai?

Vaikea sanoa, miten isättömyys vaikutti minuun. En ollut mikään herkkislapsi. Kun koulussa askarreltiin isänpäiväkortteja, me isättömät teimme tervehdykset isovanhemmillemme. Kun äidin uusi mies tuli elämäämme, päätin, että hän on iskäni ja huolehtii minusta ja katsoo ­minun perääni. Nykyään hän on lapsilleni pappa.

Tanssiva kokki

Haaveammattejani olivat kokki tai siivooja, ja peruskoulusta menin ammattikouluun suurtalouskokkilinjalle. Äitini oli työskennellyt keittiössä, isoveljeni on kokki ja isäni oli ollut ravintolapäällikkö. Halusin reissata paljon ja ymmärsin, että ravintola-alalla töitä riittäisi aina. Koulu­valintaani perustelin myös sillä, että osaisin myöhemmin elämässä tehdä lapsilleni hyvää ruokaa.

Ja niin olen osannutkin, tosin koulussa oppimiani ruokia en heille laita. Silloin kaikki perustui riisiin ja perunaan, nykyään on kvinoat ja muut. Rakastan sekoittaa eri makuja. Bravuureitani ovat sosekeitot, joita keitän kaikesta mitä kaapista löydän. En itsekään tajua, ­miten niistä syntyy niin hyvää.

Olen hurahtanut luomuun, mikä varmaan juontaa lapsuudenkodistani. Kun muutimme Turusta Kaarinaan omaan taloon, vanhempani perustivat puutarhan, missä kasvattavat kaikkea kukista kasviksiin.

12-vuotiaana pääsin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani lakaisemaan lattioita ja sekalaisiin hommiin. Olen työskennellyt ravintola Haraldissa, Naantalin Kylpylässä kerrossiivoojana ja ekstrana ­ravintola-alalla. Pidän fyysisestä työstä.

Vuosia sitten olin myyjänä vaate­kaupassa, missä kaikki vaatteet roikkuivat henkareissa eikä ollut mitään viikattavaa. Meinasin turhautua, kunnes äkkäsin ottaa kassan taakse stepperin, jota sitten tallasin kaikki päivät.

17-vuotiaana oli iso käänne päästä Super Trouper -yhtyeen taustalaulajaksi ja tanssijaksi. Hassunkurisissa vaatteissa ja peruukeissa esitimme 70-luvun show’ta ympäri Suomea. Lauloin myös yhtyeessä Marky, jolla esiinnyimme ­Euroviisukarsinnoissa ja Elämä lapselle -konsertissa.

Kun osallistuin Popstars-ohjelmaan vuonna 2002, alusta lähtien oli selvää, että olin liian kokenut päästäkseni voittajakokoonpanoon. Suostuin silti mukaan, koska halusin taustarivistä etualalle, ja ohjelmasta voisi seurata jotain uutta.

Kun tutustuimme Paulan kanssa, PMMP loksahti nopeasti kohdalleen. ­Tähän päivään mennessä emme ole juhlineet menestystämme, siihen ei oikein ole ollut aikaa. Tunnen onnellisuutta ja kiitollisuutta, että olen päässyt tekemään töitä, joihin olen itseäni valmistanut.

Alkuja, loppuja ja muistoja

En säikähdä, jos jokin asia kaatuu tai bändi loppuu. Olen aina tykännyt tehdä töitä ja tullut ihmisten kanssa toimeen ja uskon, että töitä riittää niin paljon kuin haluan tehdä.

Kun musiikki on ­vetänyt puoleensa lapsuudesta asti, ei se nyt yhteen bändiin lopu. Teinivuosien coverbändi on ihan yhtä tärkeä kuin PMMP. Sekin oli merkittävää, silmiä avaavaa ja opettavaista aikaa.

Ehkä loppu onkin PMMP:n kohdalla väärä sana. Ehkä tämä aika on monen muun asian alku.

Bändin loppumista voisi verrata parisuhteen päättymiseen tai siihen, kun paras ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle. Arkea ei enää eletä samalla porukalla. Kun tapaamme kanssa, vaihdamme kuulumiset ja puhumme eri asioista kuin aikoinaan keikkabussissa.

Haihattelemaan en jää. Kun on tehnyt kaikkea, ei tarvitse mummona miettiä, mitä jäi tekemättä. Kaikki ratkaisut vievät eteenpäin, ja muistot säilyvät ­aina.

Ero lasteni isästäkään ei ollut ­mikään hetken mielijohde. On turha kaataa itselleen syyllisyyttä, jos on mielestään toiminut rakentavasti.

Koiramme Peppi on minulle konkreettisin esimerkki uudesta elämänvaiheesta. Aiemmin keikkaelämässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin ottanut lemmikin. Peppi on meidän kaikkien koira, mutta vanhempana kannan vastuun ja kuskaan koiran ulos vähintään viidesti päivässä. Mielelläni minä sitä ulkoilutan.

Peppi kulkee mukana lähestulkoon joka paikassa. Se ei joudu olemaan yksin, studio ja hotellit ovat jo tulleet tutuiksi. Se on sama kuin lasten kanssa, kun pienestä tottuu kulkemaan mukana, ei ­mikään ole niin kummallista.

”Minulle on kehittynyt ihmissuhteissa tuntosarvet, tiedän nopeasti, kenen kanssa on helppo olla. Rakastuessa annan aina kaikkeni”, Mira Luoti sanoo.

Aika laskea nyrkit

Nykyinen mieheni ja tulevan lapseni isä on ensirakkauteni. Löysin hänet uudelleen aikuisena.

Lapsuudessani vietimme kesät mökillä Loimaalla. Iltaisin, kun vanhempamme olivat menneet nukkumaan, me ­siskojen kanssa otimme jopot alle ja pyöräilimme salaa kylille.

Yhtenä iltana ­torin laidalla pitkätukkainen poika lauloi mielettömän hienolla äänellä Ismo Alankoa. Aloin kulkea hänen perässään, ajauduimme samaan kaveriporukkaan ja kävin hänen bändinsä keikoilla.

Olin silloin vasta 15-vuotias, ja koska Mika oli muutaman vuoden vanhempi, oli selvää, ettei ihastuksesta seuraisi mitään. Silloin ikäero oli merkittävä, enhän alaikäisenä päässyt baareihinkaan.

Vaikka ihastus ehkä oli molemminpuolista, Mika suhtautui minuun torjuvasti ikäni takia. Asuimme myös eri kaupungeissa.

Vuosikausiin emme pitäneet yhteyttä, mutta tiemme kohtasivat yllättäen, kun PMMP:llä ja Happoradiolla oli sama keikkamyyjä ja levy-yhtiö. Oli hienoa huomata, että olimme molemmat päässeet pitkälle ja tehneet nuoruuden harrastuksesta oikean ammatin. Arvostus toista kohtaan oli heti suurta.

Rakkaus on iso voima, koska se perustuu luottamukseen. Kun perheessä on ihminen, joka on tukipilari, tuntuu kuin olisin koko ajan turvallisessa satamassa.

Olen tottunut painamaan yksin nyrkki pystyssä, ja on ihana fiilis, kun voin hellittää eikä minun tarvitse enää huolehtia.

Olen silti ennemmin realisti kuin ­romantikko. Jos saan kukkapaketin, mietin, että voi, kohta ne kuolevat.

Tai ehkä ajatteluni johtuu siitä, että 20:n keikkabussissa istutun vuoden aikana ei ole ollut kauheasti aikaa järjestellä kahdenkeskisiä kynttiläillallisia.”

Mira Luoti

■  Laulaja syntyi Porissa 28.2.1978 ja vietti lapsuutensa Turussa.
■  Tunnetaan PMMP-yhtyeestä. Tehnyt lukuisia musikaalitöitä muun muassa Peacock-teatterissa.
■  Parhaillaan tähtivalmentajana The Voice of Finlandissa.
■  Asuu Vantaalla. Uusperheeseen kuuluu avomies Mika Haapasalo, neljä lasta ja koira. Vauva syntyy ­kesällä.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!