Näyttelijä Minna Kivelä muuttuu riidellessään mököttäväksi marttyyriksi.

Kuva Karoliina Paatos

Naisella ei ikinä ole päällepantavaa.
Totta. Kun ostan vaatteen, ajattelen että käytän tätä jossakin tietyssä tilaisuudessa. Kun tilaisuus koittaa, en enää muista vaatteen olemassaoloa tai en löydä sitä. Ostan aina ihan samanlaisia vaatteita. Viimeksi kun siivosin vaatekomeroni, heitin roskiin 25 mustaa toppia ja silti minulle jäi yli 50 samanväristä toppia.

Nainen on ikuisella laihdutuskuurilla.
Ei suinkaan. Tammi- ja elokuu ovat ne laihdutuskuukaudet. Kun on kuukauden skarpannut, voi taas rauhassa repsahtaa.

Naisella on luontainen hoivavietti.
Jos naisella ei ole hoivaviettiä, hän voi joutua teeskentelemään, koska ominaisuus liitetään niin voimakkaasti naiseuteen. Mutta ei hoivaamisen tarvitse aina suuntautua lapsiin. Naisethan harrastavat paljon myös yhteiskunnallista, ruohonjuuritason hoivaamista: he perustavat järjestöjä ja pitävät kirpputoreja ja myyjäisiä jonkin asian hyväksi.

Timantit ovat naisen parhaita ystäviä.
Kyllä jokaisella naisella kannattaisi tiukan paikan tullen olla timantti kaapissa piilossa. Silloin kun menee oikein huonosti, auttaa kun pukee timantit ja glitterit päälle. Olin esimerkiksi hiljattain hautajaisissa glitteriä tukassa. Tiedän, että vainaja olisi arvostanut sitä.

Nainen tykkää nyyhkyleffoista.
Hiljan televisiosta tuli romanttinen Love Actually ja moni miespuolinen ystäväni hehkutti sitä Facebookissa. Mieskin on ihminen ja niilläkin on tunteet.

Nainen muuttuu vanhemmiten yhä enemmän äitinsä kaltaiseksi.
Järkyttävää mutta totta. Miehen kanssa riidellessäni muutun usein mököttäväksi marttyyriksi – kuten äitini. En tiedä, onko se opittua vai geeneissä. Mutta jos asian tiedostaa, sille voi yrittää tehdä jotakin.

Nainen ei löydä käsilaukustaan mitään.
Minultakin on jäänyt monet bonukset saamatta, kun en ole löytänyt oikeaa etukorttia laukun pohjalta. Jotenkin sitä ajattelee, että elämä pysyy hallinnassa, kun ottaa kassalta kuitit mukaan, mutta oikeastihan ne vain täyttävät ja sotkevat käsilaukun. Kerran luulin kadottaneeni korvakorut ja avaimet, mutta löysinkin ne kuukausien päästä käsilaukun vuorin sisältä.

Nainen ei lähde kauppaan ilman meikkiä.
Tämä nainen on mennyt kauppaan jopa ilman alusvaatteita. Minulla oli päälläni vain pitkä takki, jossa oli takana halkio. Ihmettelin, miksi ihmiset katsovat niin pitkään, kunnes tajusin, että takapuoleni näkyi aina, kun tuuli nosti takin helmaa.

Keittiö on naisen, autotalli miehen.
Kumpikin sopii kummallekin. Ruuanlaitto ja autojen korjaaminen ovat loppupeleissä ihan samanlaista räpläystä. Molemmissa paikoissa koneet hurisevat ja polttavat, on kuuma ja höyry nousee. Meillä sekä keittiö että talli ovat mieheni aluetta, meikkipöytä tai vessan peilin edusta ovat minun valtakuntaani.

Synnytys on naiseuden huipentuma.
Niinamikkosethan tätä huutavat, mutta olen eri mieltä. Jokainen nainen löytää itse oman huipentumansa. Rakastan muuttumisleikkijuttuja ja uskon, että monelle naiseuden huipentuma voi olla se, kun pääsee ensimmäistä kertaa ammattilaisen tökötettäväksi.
 
Nainen rakastuu renttuihin.
Kyllä naisen elämään on hyvä mahtua myös vaihe, jossa juodaan aamuseitsemältä Kallion baarissa kahden euron kaljaa jonkun rentun kanssa. Mutta renttu pitää kokea pohjamutia myöten, niin sitten niihin ei tarvitse enää rakastua.
 
Nainen käy teatterissa ja pakottaa miehenkin mukaan.
Mieheni näyttää motoristikarjulta, joten harva uskoisi, miten monia teatteriesityksiä hän on nähnyt. Teatteri kiinnostaa miehiäkin, mutta ei ehkä kannata aloittaa Tšehovin Kolmella sisarella, vaan jollain miesystävällisemmällä.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla