Minna on onnellinen uudesta elämänvaiheesta ja uudesta työstään. ”Itsensä kaupitteleminen sponsoreille oli haastavaa ja joskus kiusallistakin.” Kuvat: Jouni Harala
Minna on onnellinen uudesta elämänvaiheesta ja uudesta työstään. ”Itsensä kaupitteleminen sponsoreille oli haastavaa ja joskus kiusallistakin.” Kuvat: Jouni Harala

Lopettamispäätöksen jälkeen Minna Kauppi nauttii uudesta elämästään: työstä, perheestään sekä parisuhteesta muusikko Sipe Santapukin kanssa. – Harva tässä iässä aloittaa urallaan ihan alusta.

Heinolassa lumi on laskeutunut kimaltelevaksi vaipaksi jäätyneen Ruotsalainen-järven pinnalle. Naapureita ei ole, eivätkä liikenteen äänet kanna tänne asti.

Mökki on rakennettu luontoa mukaillen: kiveä, puuta eikä yhtään suoraa kulmaa. Sisällä tuvassa Minna Kauppi, 33, napsauttaa yhdestä katkaisijasta päälle lattialämmityksen, toisesta kahvinkeittimen ja pysähtyy tarkkailemaan järveä ylittäviä hiihtäjiä.

– Kun Simo toi minut tänne ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tämä on minun paikkani, Minna sanoo.

– Tämä vastaa minun sielunmaisemaani jopa paremmin kuin hänen. Kesäisin hän porhaltaa täältä torikahveille ja ihmisten ilmoille, kun minua ei saa lähtemään kirveelläkään.

Persoonallinen talo on Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin sydämen projekti, jonka piirsi todeksi amerikkalainen arkkitehti Eric Lloyd Wright.

Vaikka Minna puhuu mökistä, talo on oikeasti täysin toimiva yhden makuuhuoneen koti. Täällä Minna ja Simo asuivat ensimmäisen yhteisen talvensa kolme vuotta sitten. Tontille johtava tie aurataan talvisin vain tilauksesta. Minna ja Simo ovat käyneet lähikaupassa hiihtäen.

Tontille on jo suunniteltu varsinainen päärakennus, pariskunnan tulevaisuuden koti. Siihen asti kotina palvelee Lahteen remontoitu kerrostalohuoneisto, jonka Minna ja Sipe riisuivat vuosien tapettikerroksista ja jonka vanhat lautalattiat he kaivoivat esiin.

Ronski touhukkuus oli tyypillistä Minnaa: harvan asian edessä hän hyytyy toteamaan, ettei pysty tai osaa.

Oman naaman kaupittelua

Samalla asenteella Minna tarttui uuteen työhönsä markkinointipäällikkönä Novasolissa, Euroopan suurimmassa mökkivuokrausyrityksessä. Firma on rantautumassa Suomeen, ja Minna on toinen sen vasta kahdesta palkollisesta täällä. Se tarkoittaa, että Minna jalkautuu myös ruohonjuurityöhön; hän esimerkiksi jakaa esitteitä matkamessuilla ja etsii sopivia vuokrakohteita.

– Pestini ei ole vain korkokengissä juoksentelua bisnespalaverista toiseen – vaikka sitäkin on tullut jo tehtyä, Minna sanoo.

Ensimmäiset viikot Minna istui firman koulutuksissa, jotka käytiin ruotsiksi. Viimeksi kokoustettiin Kööpenhaminassa, jossa palaverikieli oli tanska.

– Eteen tulee nyt tilanteita, joissa minäkin olen kerrankin hiljaa, Minna naurahtaa.

Oikeasti Minna on vähintäänkin täpinöissään. Uusi työ on kuin hänelle tehty. Minnalla on kielipäätä ja kieltenopettajan koulutus, opintoja markkinoinnissa ja viestinnässä, matkustuskokemusta sekä kuluttajan tuntemusta Euroopan mökkitarjonnasta.

– Suomessa ei ole montaa lampea, jonka rannalla en olisi yöpynyt tai vähintäänkin juossut rastilla, entinen ammattisuunnistaja naurahtaa.

"Itseni kaupittelu sponsoreille oli paljon haastavampaa ja joskus kiusallistakin."

Minna-pakettiin kuuluu myös taito tulla juttuun ihmisten kanssa.

– En jännitä isojenkaan pomojen kohtaamista. Urheilu-urallani hoidin itse manageroinnin ja sponsorineuvottelut. Olen tottunut istumaan samoissa pöydissä isosalkkuisten äijien ja rouvien kanssa, hän aloittaa.

– Tällä kertaa myyminen tuntuu helpommalta, kun hintalapun saa laittaa olemassa olevaan tuotteeseen eikä omaan naamaan. Itseni kaupittelu sponsoreille oli paljon haastavampaa ja joskus kiusallistakin.

Juuri tästä Minna uudessa asemassaan iloitseekin. Enää kaikki ei koko ajan keskity vain omaan suoritukseen.

– Huippu-urheilijana tein kuin naparetkeä oman napani ympärillä. Kaikki peilautui minun, suoritukseni ja urheilun kautta. Tuntuu todella hyvältä tarkastella maailmaa muuta kautta. On tervettä vaihteeksi hypätä omasta navasta ulos.


Urheilijana Minna ei tuntenut luopuvansa mistään uransa takia. "Nyt vasta huomaan, miten paljon urheilu määritteli elämääni. Syksyllä otin oikein asiakseni käydä tapahtumissa ja konserteissa."
Urheilijana Minna ei tuntenut luopuvansa mistään uransa takia. "Nyt vasta huomaan, miten paljon urheilu määritteli elämääni. Syksyllä otin oikein asiakseni käydä tapahtumissa ja konserteissa."

Neljän euron eläke

Kun Minna joulukuussa allekirjoitti paperit Novasolin kanssa, se oli hänen ensimmäinen työsopimuksensa. Minna oli 33-vuotias.

Aikaisemmin hän oli ollut palkkatöissä lapsena mansikkamaalla. Koko aikuis­ikänsä hän oli ollut urheilija ja opiskelija, joka ennen urheilumenestystään ja tukijoitaan eleli opinto- ja asuintuella.

"Olin tottunut olemaan kärjessä ja paras, eikä mikään muu riittänyt."

– Vaikka urheilu ei ole millään tasolla leikkiä, nyt tuntuu, että olen vihdoin siirtymässä aikuisten maailmaan. Harva tässä iässä aloittaa urallaan ihan alusta, Minna miettii.

– Jos olisin valinnut jonkin toisen ammatin urheilun sijaan, olisin varmasti jo pitkällä siinä. Urheilija jää väkisin jälkeen muussa urakehityksessä. Sain äskettäin eläkeotteeni, joka lupaa eläkettä neljä euroa kuussa. Kyllä se vähän pisti miettimään.

Huippu-urheilijan kokemuksellaan Minna on haluttua ainesta työmaailmassa: tavoitteellinen, omistautuva ja kova tekemään töitä.

– Tuskin voitontahdostani on tässäkään haittaa. Jos firmalla on tälle vuodelle viralliset tavoitteet, haluan ehdottomasti ylittää ne.

Tinkimätön voitontahto oli yksi syy siihen, että Minna viime vuoden lopulla lopetti suunnistusuransa, vaikka edessä olisi vielä ollut kelpo vuosia.

Parin vuoden ajan loukkaantumiset ja terveysongelmat olivat jarruttaneet tahtia, eikä Minna yltänyt häntä itseään tyydyttäviin tuloksiin.

Tyydyttävä olisi tarkoittanut jatkoa yhdeksälle MM-kullalle ja kahdelle EM-kullalle, viidelle MM- ja kolmelle EM-hopealle, kolmelle MM- ja viidelle EM-pronssille sekä älyttömälle kasalle SM-mitaleja.

– En halunnut uraa, jossa pääsisin juuri ja juuri mitaleille. En ole koskaan ollut hyvä häviäjä. Olin tottunut olemaan kärjessä ja paras, eikä mikään muu riittänyt. Minua motivoi voittaminen, Minna sanoo.

Tukijoita olisi kyllä riittänyt. Minnan pitkäaikaisimmat sponsorisopimukset ovat 15 vuoden takaa, eivätkä Voglian tai Nonamen kaltaiset sponsorit olleet aikeissa jättää tähteään. Minna sai hyvää palkkaa työstään, ja taloudellisessa mielessä lopettaminen oli mielipuolinen loikka tyhjän päälle.

– Olen yltiörehellinen tyyppi. Jatkamalla räpiköintiä olisin vain huijannut itseäni enkä olisi ollut palkkani arvoinen. Siksikään en halunnut jatkaa.

Minna oli hautonut lopetuspäätöstään pitkään ja väläytellyt ajatusta läheisilleen ja maajoukkuekavereilleen. Omassa mielessä päätös varmistui elokuussa Skotlannissa, jossa Minna juoksi 13. MM-kisoissaan.

– Viimeinen pitkä matkakin meni päin persettä, ja koko homma tuntui tyhmältä. Kun olin alarinteessä ihan väärässä paikassa, tajusin juoksevani siinä urani kunniakierrosta, Minna kertaa.

– Ajatuksillani varmasti torppasin viimeisetkin mahdollisuudet onnistua. Sen sijaan, että olisin keskittynyt suoritukseen, mietinkin vain lopettamista.

Omat hautajaiset

Lokakuussa Minna ilmoitti julkisesti lopetuspäätöksestään nettisivuillaan. Samoihin aikoihin hän järjesti suunnistajanuransa hautajaiset, jotka oli tarkoitettu myös kiitosjuhlaksi tukijoille ja yhteistyökumppaneille. Minna vertaa järjestelyurakkaa häiden organisointiin: emäntä stressasikin niin, että sai silmätulehduksen viikko ennen juhlia.

90 mustiin pukeutunutta kutsuvierasta kokoontui Lahden Upseerikerholla. Minna esiintyi hänelle mittatilauksena tehdyssä hapsumekossa – samassa, jossa edusti tammikuun Urheilugaalassa. Jousikvartetti soitti klassista musiikkia, kaikki halukkaat saivat pitää puheen ja sponsorit yllättivät Minnan koomikko Mikko Vaismaan esityksellä. Juhlien jatkot vietettiin Apulannan keikalla ja tunnelmaa jatkettiin seuraavana aamuna brunssilla.

"Minä tunnen saaneeni enemmän kuin olen uskaltanut haaveilla."

– Ilmassa oli iloista haikeutta, enkä takuulla ollut ainoa, joka itki. Mutta ne olivat positiivisia kyyneleitä.

Juhlissa kaikki Minnan palkinnot aseteltiin esille kaikkien nähtäväksi.

– Urheilijana en pysähtynyt katsomaan saavutuksiani, sillä tavoite oli aina seuraavassa kilpailussa. Kun vihdoin näin mitalit, totesin, että vitsit, on tässä jotain saatu aikaiseksi. Vaikka harva tuskin saavuttaa kaikkea mitä haluaa, minä tunnen saaneeni enemmän kuin olen uskaltanut haaveilla.

Minnan mieli oli heilahdellut lopettamisen lopullisuuden kanssa. Mitä jos keväällä metsän tuoksu ja kisakausi houkutteleekin palaamaan rasteille? Mutta mitä jos hän ei sitten voittaisi kevyemmissäkään sarjoissa?

– Juhlien jälkeen epävarmuus hälveni, ne sinetöivät päätökseni, Minna sanoo nyt.

– Hautajaiset olivat viimeinen naula arkkuun. Ei yhtään hullumpi tapa lopettaa.


Minna ja Sipe tapasivat kolme vuotta sitten Apulannan keikalla. ”Olin ajatellut olla villi ja vapaa, mutta siitä se sitten lähti”, Minna muistelee.

Loppu kurittamiselle

Hautajaistensa jälkeen Minna on totutellut erilaiseen arkeen. Sellaiseen, jossa kylmää aamua voi käyttää hyvänä tekosyynä jättää menemättä lenkille ja vain kääntää kylkeä, jos nukuttaa. Tai siihen, ettei treenejä tarvitse sovittaa kyläilijöiden aikatauluun: ennen piti laskea, ehtiikö treenit vetää ennen vai jälkeen vieraiden käynnin. Sporttisimmat vieraat houkuteltiin lenkille mukaan.

– Treenaamisesta oli tosi helppo luopua. En kaipaa kehoni kurittamista yhtään. Välillä tuli sellainenkin kausi, että minun piti oikein käskyttää itseni liikkumaan.

Silloin homma oli lähteä lapasesta: Minna söi kuin urheilija ja veteli päälle herkkuja.

– Olemme Simon kanssa herkuttelijoita. Yhtenäkin viikkona söin tuoreen korvapuustin joka päivä. Kyllä sellainen alkaa näkyä, Minna taputtelee reisiään.

Nyt Minna ja Simo ovat herkkulakossa. Aamukahvilla Minna poimii lautaselleen täysjyväcroissantin ja asettelee sen väliin salaattia sekä ilmakuivattua kinkkua.

– Täytyy myöntää, että häkellyin, kun näin kehossani ensimmäisen vatsamakkaran, Minna sanoo.

– Mutta olisi hullua yrittää näyttää kuivalta ja rasvattomalta huippu-urheilijalta, kun en enää ole sellainen. En pyri siihen enkä halua olla sellainen esikuva.

Näistäkin asioista Minna puhui muun muassa Marja-Liisa Kirvesniemen ja Hanna-Maria Seppälän kanssa Mertaranta ja legendat -ohjelman kuvauksissa. Niitä tehtiin syksyllä samaan aikaan, kun Minna pyöritteli omaa lopetuspäätöstään.

"Mitä pidempään jatkaisin uraa ja rääkkäisin kehoani, olisiko lapsen saaminen enää ylipäätään mahdollista?"

– Muistan, miten Marja-Liisa kertoi saaneensa rytmihäiriöitä lopetettuaan hiihtämisen. Onneksi en ole kokenut vastaavaa.

Minna kuvailee tv-ohjelman tekoa Vierumäellä henkisesti rankaksi mutta rikastuttavaksi kokemukseksi.

– Minä olin tietysti ensimmäinen, jolta pääsi itku. Voin luvata, että ohjelmassa vollotetaan enemmän kuin yhdelläkään Vain elämää -kaudella.

Urheilijat puhuivat henkisistä ongelmistaan, naiset kokemuksistaan naisurheilijoina sekä paineista, joita vuosikausien rääkki keholle asettaa.

– Esimerkiksi perheen perustaminen on isompi juttu naisen uralle, Minna sanoo.

– Kello tikittää, mutta voiko uralta lähteä vähintään vuodeksi? Tai mitä pidempään jatkaisin uraa ja rääkkäisin kehoani, olisiko lapsen saaminen enää ylipäätään mahdollista?

Ansaittua nautiskelua

Simonsa kanssa Minna on ollut yhdessä kolme vuotta. Pari tapasi Apulannan keikalla, jota Minna oli tullut seuraamaan kaverinsa kanssa.

Vasta viikkoa aikaisemmin Minna oli eronnut suunnistaja Pasi Ikosesta ja 12 vuotta kestäneestä suhteesta, eikä hänellä todellakaan ollut haku päällä. Lisäksi Minna oli lähdössä kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin.

– Olin ajatellut olla villi ja vapaa, mutta keikan jälkeen tuli yksi pörröpää jututtamaan minua. Siitä se sitten lähti, Minna naurahtaa.

– Olen aina ollut seikkailija. Varmasti jotkut salaa jupisivat nurkissa, että olisi nyt vähän odottanut. Elämä vain ei aina mene niin kuin klassisissa säännöissä sanotaan.

"Minulla on hyvä parisuhde, perusasiat kunnossa ja läheiset välit sisaruksiini."

Minna kokee, että omapäiset valinnat ovat vieneet häntä kohti hyvää elämää.

– Olen onnellinen tässä elämäntilanteessa ja superonnekas, kun olen saanut toteuttaa itseäni. En haikaile ihmeitä: minulla on hyvä parisuhde, perusasiat kunnossa ja läheiset välit sisaruksiini, Minna hymyilee.

– Eilenkin kävimme veljen lasten kanssa Apulannan toimistolla soittamassa vähän rumpuja. Sellaiset hetket ovat tärkeitä.

Kun Minna nykyään laittaa juoksutossut jalkaansa, hän lähtee ulos ja lenkille – ei treenaamaan.

– Voin vaikka istahtaa kivelle ja ihailla maisemaa. Opettelen katsomaan ympärilleni uudella tavalla. Yhtenä päivänä otin kuvia lenkin varrella. Ennen sellaiseen ei olisi ollut aikaa, hän sanoo.

– Minulla on nyt kaikki oikeus nauttia elämästä.

Eilen Minna teki puolentoista tunnin hiihtolenkin Simon ja isänsä kanssa. Tahti oli hänen makuunsa turhan verkkainen.

– Minulla oli kaksi jarrumiestä mukana, Minna virnistää.

Minna Kauppi

  • Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.
  • Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Simo ”Sipe” Santapukin kanssa.
  • Myös sisko Riina Liuha suunnistaa kilpaa.
  • Aloitti Novasol-yrityksen markkinointipäällikkönä joulukuussa.
  • Mertaranta ja legendat alkaa TV5:llä 10.2. Minnan jakso nähdään 23.3. Mukana Hanna-Maria Seppälä, Marja-Liisa Kirvesniemi, Toni Nieminen, Jari isometsä, Tommi Evilä, Timo Jutila sekä Jani Sievinen.
Työstä karttuu eläke

Minna Kaupin uusi elämä kilpauran jälkeen: ”Neljän euron eläke pani miettimään”

Niin, työeläke karttuu tehdystä työstä, siitä saaduista ansioista ja maksetuista eläkevakuutusmaksuista. Jos maksuja ei ole maksettu, ei voi olettaa eläkkeenkään karttuvan. Onhan Minna noista palkkioistaan ja sponsorisopimuksistaan varmaan korvauksen saanut, eli onhan sitä ollut mahdollista laittaa säästöön eläkepäiviä varten niin halutessaan...
Lue kommentti

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.