Minea Blomqvist ja Roope Kakko sanovat, että välimatka on opettanut antamaan toiselle tilaa ja tukea.
Minea Blomqvist ja Roope Kakko sanovat, että välimatka on opettanut antamaan toiselle tilaa ja tukea.

Huippugolfarit kiitävät kisoissa pitkin maailmaa. Kihlapari ei ole koskaan elänyt yhteistä arkea, mutta ensi kesänä on häiden aika.

Harva kihlapari elää yhtä kaukana toisistaan kuin Minea Blomqvist, 24, ja Roope Kakko, 27. Atlantti ja 8000 kilometriä erottavat huippugolfarit kahdeksan kuukautta vuodesta. Minean tukikohta on Floridan Orlandossa, Roope pysyttelee tällä hetkellä Euroopan kentillä.

Vaikka yhteistä arkea ei juuri ole, kahdeksan seurusteluvuoden aikana syntynyt luottamus on syvä. Etäsuhde kestää nyt pitkätkin poissaolot. Eroamistakin on kokeiltu: pariskunta otti suhteessaan aikalisän kesällä 2007.

– Olimme olleet yhdessä jo pitkään, ja halusin tietää, miltä tuntuu olla erossa: tuleeko ikävä, onko tämä suhteemme suunta oikea, Minea muistelee.

Irtiottoa kesti pari kuukautta. Elokuun lopussa Minea palasi golfkentille kihlasormus nimettömässään.

Ikävä on tuttu tunne välillä nykyäänkin, mutta molemmat golflesket tietävät, mikä nyt on tärkeintä. Kolopallo määrää elämisen tahdin.

– Sitä paitsi juttelemme päivittäin nettipuhelimessa tai tekstaamme toisillemme heti aamulla ja viimeiseksi illalla. Menimme kihloihinkin tekstiviestillä, Roope nauraa.

Ikävä kainaloon

Pari tapasi toisensa maajoukkueleirillä.

– Oli alusta asti ihan selvää, että sähköä oli puolin ja toisin, Minea muistelee.

Sekä Minea että Roope ottivat uransa jo nuorena tosissaan, eikä nuoripari ehtinyt elää yhteistä arkea edes suhteen alkuvaiheessa. Työ erottaa, mutta myös yhdistää. Vain toinen huippu-urheilija voi tietää, mitä tarkoittaa määrätietoisuus, itsekuri ja voitontahto.

Ikävä iskee silti pitkien välimatkojen ja aikaa vievien kilpailujen keskellä. Parissa kuukaudessa alkaa väkisinkin vieraantua toisen arjesta, vaikka kuinka tekstailisi ja puhuisi puhelimessa. Myös pieni mustasukkaisuus kuuluu asiaan.

– Soitan kotiin ja kuulen, mitä iltasuunnitelmia Roopella on. Sitten saatan sanoa vähän happamasti että ’ai, sä meet sitten grillaamaan, pidä vaan hauskaa’. Hänellä on oma arkensa ja elämänsä. Joskus ajattelen, että voi kun saisin olla Roopen kainalossa 365 päivää vuodessa, pohtii Minea.

Kotona on kivointa

Yhteistä aikaa järjestyy parhaiten talvella. Joulukuussa saattaa olla lomaa kolmisen viikkoa. Silloin pariskunta suuntaa Lappiin, Ruka-tunturin maisemiin.

– Siinäkin on tarpeeksi iloa, että vietämme aikaa toistemme kanssa. Mikään ei ole niin kivaa kuin olla kotona, kun ei tarvitse mennä mihinkään illalla, Roope sanoo.

Vaikka yhteistä arkea on vähän, siihen mahtuu kiivaitakin hetkiä. Pientä sanomista tulee etenkin Roopen huolettomasta asenteesta: hommat kun hoituvat usein vasta viime tingassa.

– Minä taas suutun Minnille välillä hänen ajattelemattomuudestaan. Hän ei juuri ota huomioon toisten aikatauluja, vaan elää omaa ajanlaskuaan.

Välimatka on totuttanut parin antamaan toiselle tilaa ja tukea. Eivätkä pikkukinat tätä suhdetta kaada.

– Meillä on takanamme jo pitkä taival. En voisi edes kuvitella elämää ilman Roopea, Minea sanoo.

Häät ensi kesänä

Ensi kesänä Minea ja Roope ottavat suhteessaan seuraavan askeleen, kun pari viettää häitään.

– Vielä emme ole voineet päättää päivästä. Jos eteen tulee arvokas turnaus, se menee edelle, tunnustaa Minea.

Perheen perustaminen askarruttaa molempia. Ammattilaisvuosia on edessä hyvinkin kymmenen, mutta lapset olisivat tulevaisuudessa tervetulleita.

– Tietenkin haluamme perheen. Mutta olemme nuoria ja pelissä kehittyminen jatkuu. Ihan vielä ei ole lasten aika, Roope miettii.

– Haluaisin kuitenkin tulla äidiksi alle kolmekymppisenä. Ja toivoisin, että lapsia ei olisi vain yksi vaan mieluummin vaikka kolme, haaveilee Minea.

– Raskaus ei estä pelaamista. Muistan eräänkin ruotsalaispelaajan, joka oli turneella ison mahansa kanssa vielä seitsemännellä kuulla ja hyvin meni! Minullahan on kisoissa aina mukana joku läheinen. Siinä voisi ojentaa vauvan hoitajalle ja sanoa, että pidäpäs tätä hetki, minä lyön nyt palloa.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla