Kari Hotakainen on huomannut, että iän myötä itku on herkemmässä.
Kari Hotakainen on huomannut, että iän myötä itku on herkemmässä.

Kirjailija ei halaa vieraita eikä puhu tuntemattomille. Nauru taas on hänelle näkökulmakysymys.

Milloin viimeksi nauroit?

Puoli minuuttia sitten. On vähän ihme, jos ei päivittäin jokin asia naurata. Nauruhan on näkökulmakysymys. Jos on hirveän väsynyt, ei näe näkökulmia missään. Virkeänä taas katsoo asioita ihan toisesta kulmasta kuin mistä on tarkoitus ja sehän alkaa naurattaa.

Itkit?

Kolme viikkoa sitten, kun kuulin hyvän ystäväni kuolleen tapaturmaisesti. Se on ollut kova pala meille kaikille hänen ystävilleen.

Itken aika harvoin, mutta olen huomannut, että itkeminen lisääntyy iän mukana. Itku ei välttämättä liity aiheen suuruuteen. Sitä voi herkistyä katsoessaan väsyneenä sunnuntaina lasten kanssa telkkarista Urheaa Possu Babea.

Halasit jotakuta?

Aamuisin ja iltaisin. Mutta en halaa vieraita ihmisiä enkä puita. En ole mikään pakilalainen yleishalaaja.

Valehtelit?

Varmaan olen keksinyt hätävalheen, kun on työasioissa pyydetty jonnekin, minne ei ole huvittanut mennä. Ja – anteeksi vain, Roosa ja Kaisa – olen myös käyttänyt niin kutsuttua lasten korvatulehdus -valehtelua monesti.

Tapasit lukijan?

Siitä on kauan. Lukijat ehkä ajattelevat, ettei tuota pysty lähestymään. Ymmärrän sen hyvin, en itsekään mene juttelemaan vieraille. Pakilan Teboililla puoli vuotta sitten eräs eläkkeellä oleva poliisi tuli kertomaan lukukokemuksistaan ja meillä oli asiallinen keskustelu, jossa kumpikaan ei tuntenut myötähäpeää.

Itse uin suoraan liiveihin törmätessäni Veijo Mereen Akateemisessa Kirjakaupassa 20 vuotta sitten. Ja Linnan juhlissa menin juttelemaan Kari Tapiolle, kun olin ensin juonut riittävästi boolia.

Soitit äidille?

Viikko sitten. Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme siitä, pääsevätkö vanhempani näytelmäni ensi-iltaan. Perusperheemme on valtava, ja varmasti joku soittaa kotiin joka päivä. Viisi siskoani ja minä asumme eri paikkakunnilla, mutta olemme paljon tekemisissä.

Kärsit krapulasta?

Lievä kankkunen oli kuukausi sitten. En pidä lukua juomisistani ja yritän pitää suhteen juomiseeni spontaanina. Olen ehdottomasti humalahakuinen, en maistele viinoja tai viinejä enkä juo oluita iltaisin kotona. Keskityn niin sanottuihin lärveihin. Juominen on minulle tapahtuma, ja suhde siihen iloisen myönteinen.

Tunsit onnistuneesi?

Tulevaa romaania tehdessäni onnistuin kirjoittamaan yhden lauseen. Alun perin olin kirjoittanut ”mä vihaan sua”, mutta pyyhin sen yli ja laitoin saman henkilön sanomaan: ”otatsä kahvia?”. Se oli siihen kohtaan helvetin hyvä lause.

Kari Hotakainen

- Vuonna 1957 syntynyt kirjailija. Asuu Helsingissä vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. Harrastaa sulkapalloa.

- Kirjoittanut runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, aikuisten proosaa sekä kuunnelmia ja näytelmiä. Palkittu Finlandialla romaanista Juoksuhaudantie.

- Helmikuussa saa ensi-iltansa Hotakaisen ja Juha Lehtolan näytelmä Kuka kukin on.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.