Laulaja Jippu on halihullu, joka vihaa valheita ja rakastaa rikkinäisiä fanejaan.

Kuva: Katja Tähjä

Milloin viimeksi nauroit?
Pari päivää sitten, kun näin elokuvan Naimalupa. Olen suuri kirkollisen huumorin ystävä, ja Robin Williamsin esittämä pastori nauratti sairaasti.
Itkit?
Katsottuani dokumentin Matti Nykäsestä. Hän paljastui ihmiseksi, joka on kärsinyt paljon. Samastun helposti niihin,
joilla on traaginen suhde itseensä. Olen rikkinäisrakas.
Suutuit?
Suutun vähän päivittäin. Eniten ärsyynnyn liiallisesta liberalismista, itsekkyydestä ja vapaan kasvatuksen tuotteista.
Lapset pitäisi laittaa mahdollisimman varhain kuriin. En liioin jaksa erikoisuuden tavoittelijoita. Monelle rokkarille tekisi mieli sanoa, että nyt ne aurinkolasit pois, puuro lautaselle ja töihin.
Halasit jotakuta?
Äsken kampaajaani ja sitä ennen miestäni. Olen halihullu, minusta on ihana osoittaa rakkautta halien ja suukoin.
Valehtelit?
Vihaan valhetta. Asioiden suurentelua kyllä harrastan, viimeksi taisin suurennella syömieni banaanien määrää. Valheellisia
ihmissuhteita minulla ei ole, sillä sanon asiat suoraan. Jos inhoan jotakuta, hän kyllä tietää sen.
Sait uuden ystävän?
Minulla on ollut sama kaveripiiri jo kymmenen vuotta. En ole sosiaalisesti lahjakas ystävystyjä, olen siihen liian kompleksinen. Suojamuurini ovat korkeat, ja välillä välttelen uusia ihmisiä.
Tapasit yli-innokkaan fanin?
Minulla ei ole kovin innokkaita faneja, yleisöni on enemmän itkevää kuin nauravaa. Fanini ovat usein sylinkipeitä ja sisäänpäin kääntyneitä, rikkinäisiä ja väsyneitä. Musiikkini uppoaa jollain tavalla särkyneisiin ihmisiin: linnakundeihin
ja alkoholisteihin, kehitysvammaisiin ja vaikean eron kokeneisiin.
Shoppailit?
Juuri äsken, olen shoppailuriippuvainen. Ostan joka päivä jotain. Kylppäristäni löytyy 30 erilaista vartalovoidetta.
Venytit penniä?
En laske rahojani, tuhlaan aina kaiken. Junttiamerikkalaisen kasvatukseni ansiosta olen kerskakuluttaja. En ole kierrättäjä,
vaikka kuulunkin Greenpeaceen ja Maailman luonnonsuojeluliittoon. Ilmastonmuutos on ollut järkytys: on
pitänyt katsoa peiliin, kun lunta ei ole tullut koko talvena.
Myöhästyit?
En myöhästele, olen mieluummin etuajassa. Siinä on kyse kunnioituksesta, myöhässä oleva ei kunnioita muita.
Mokasit?
Minulla on paha kiroiluhäiriö ja mokasin päästämällä voimasanoja väärässä tilanteessa. Mokailen päivittäin. Olen läväyttäjä, sanon jotain ajattelematonta ja ennen kuin huomaankaan, toinen jo itkee. Pyydän kuitenkin heti anteeksi.
Söit epäterveellisesti?
Syön jatkuvasti roskaruokaa ja kotona jääkaappini on täynnä pullaa, jäätelöä ja muita herkkuja. Seitsemästä  kuolemansynnistä syyllistyn eniten mässäilyyn.
Teit jotain lapsellista?
Jos lapsellisuus viittaa blondiuteen, toimin lapsellisesti koko ajan. Välillä tunnen olevani älykkyydeltäni vajaa, kun en tajua
edes blondivitsejä. Olen silti ylpeä bimboudestani, ei aina jaksa olla aikuinen.
Kärsit krapulasta?
Alkoholikrapulasta kärsin viimeksi teininä, nyt se kiintiö on täynnä. Vietin ihanan villin juppinuoruuden Kauniaisissa, mutta nyt olen liian vanha sammumaan minne sattuu. Mieluummin käyn hienosti syömässä tai järjestän kotona pariskuntailtoja ja iltapukujuhlia. Henkisestä elämänkrapulasta kärsin usein. Siihen ei tarvita alkoholia, suurimmat virheeni olen tehnyt selvin päin.
Lupasit jotain ja pidit lupauksesi?
En lupaile. Lupaus merkitsee vastuuta, ja olen huono vastuunkantaja. Olen luvannut vain, etten hylkää itseäni ja se on pitänyt. Suojelen itseäni väärintekijöiltä enkä suostu kenenkään yrjöastiaksi.
Loukkaannuit jostakin asiasta?
Loukkaantuminen on itsekeskeistä nössötystä, turhaa ruikuttamista. Olen luonteeltani enemmän loukkaaja kuin loukattu. Toki ihmiset sanovat välillä väärin, mutta ei loukkaantuminen auta. Paras sanoa päin naamaa takaisin.
Teit jotain ensimmäistä kertaa?
Olin lapsena hyvä hiihtäjä. Pääsiäisen mökkireissulla en yhtäkkiä osannutkaan hiihtää ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
kaaduin ladulle. Tuntui kuin olisin menettänyt balanssin muuhunkin elämään. Hiihdossa on jotain perussuomalaista ja viehättävää. Mieheni sanoo minua Marja-Liisa Kirvesniemeksi,
meissä on kuulemma samaa näköä.
Teit jotain rakkauden tähden?
Päivittäin. Laitan ruokaa, katan pöydän, pesen pyykit. Olen sellainen nöyrimmin sinun -ihminen, palvelen rakastani. En ole feministi vaan minusta naisen pitää tehdä enemmän. Miehet eivät pärjäisi ilman meidän ruokiamme tai sitä, että niiden tiukkaa peppua kehutaan.
Kaduit jotakin?
Uskon katumuksen voimaan, kadun syntejäni joka aamu. Olen tehnyt niin paljon virheitä, että en voisi elää ilman katumuksen mahdollisuutta. Kun kadun vääriä tekojani ja pyydän anteeksi,
voin jatkaa elämässä eteenpäin.
Mietit elämäntarkoitusta?
Elämäntarkoituksen miettiminen on pakkomielteeni ja pääharrastukseni. Minulla on jatkuva tarve yrittää ymmärtää,
mistä tässä kaikessa on kyse. Joskus olisi kiva pitää vapaapäivä syiden ja seurausten pohtimisesta.

Jippu

  • 22-vuotias laulaja-lauluntekijä. Oikealta nimeltään Meri-Tuuli Elorinne. Oopperalaulaja Jorma Elorinteen tytär.
  • Debyyttialbumi Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan julkaistiin syyskuussa 2006. Uusi levy Kuka teki minusta tän naisen on juuri ilmestynyt. Osallistui euroviisujen Suomen karsintaan kappaleella Kanna minut. Seuraavan kerran keikalla Tampere-talossa 15.4.
  • Asuu Espoon Tapiolassa yhdessä salibandyä pelaavan kihlattunsa Markus Bollströmin kanssa. ”Elän seesteistä elämää, mutta levylleni halusin purkaa kaiken sen pahan, joka oli kertynyt sisälleni ennen viime vuotta. Nyt on onnen aika, mutta se ei ole tullut ilman kärsimystä.”
  • Harrastaa saunomista. Inhoaa uraihmisiä, kuten itseään. ”Kyllä ihmisellä pitäisi olla aikaa myös sielulleen.”
  • Haaveilee tekevänsä jatkossa yhä enemmän keikkoja hoitokodeissa ja vankiloissa. ”Musiikkini toimii siellä parhaiten. Golfklubeille on turha mennä.”

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kesää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Ainoa iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä esimieheen muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39.

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.