Kiroileva siili -sarjakuvan piirtäjän lempipaikkoja ovat oma koti, kotieläintila ja karaokebaari.

Helsinkiläisen Sarjakuvakeskuksen aula vilisee paksusankaisia silmä­laseja, syvälle päähän vedettyjä pipoja ja kirjavia vaatekappaleita. Siellä täällä pöydillä lojuu piirroskansioita ja alan intoilijat vaihtavat ajatuksia teekupit kädessä.

Boheemin sarjakuvakansan sekaan sulautuu myös graafikko-piirtäjä Milla Paloniemi, 28, joka tunnetaan parhaiten Kiroileva siili -sarjakuvistaan. Suorasukainen siili syntyi aikoinaan luennolla ruutupaperin kulmaan piirretystä kuvasta. Sittemmin se kasvoi niin suureksi menestykseksi, että se palkittiin vuonna 2008 kaikkien aikojen ensimmäisellä Sarjakuva-Finlandialla.

Milla myöntää olevansa edelleen häkeltynyt siilin saavuttamasta suosiosta. Faniposti ja myönteinen huomio imartelevat, mutta julkisuus on osannut myös pelästyttää.

– Finlandia-palkinnon myötä kohtasin ensimmäistä kertaa kritiikkiä, johon en ollut osannut varautua. Oli rankkaa kuulla yhtäkkiä arvostelua, joka suuntautui minuun ihmisenä. Tuli olo, että anteeksi kun voitin tämän palkinnon. Sittemmin olen oppinut, että ainakaan keskustelupalstoilta en itsestäni enää lue, Milla kertoo.

Sarjakuvakeskuksessa Millaa ei kritisoida. Täällä hän tuntee lähes jokaisen vastaantulijan, sillä hän käy keskuksessa sekä oppitunneilla että opettamassa. Milla onkin käytännössä melkein henkilökuntaa; hän auttaa työntekijöitä aina tarvittaessa. Suomen sarjakuvaseuran perustama keskus järjestää tapahtumia kursseista näyttelyihin ja kirpputoreihin.

Milla viettää Sarjakuvakeskuksessa viikoittain aikaa myös poikaystävänsä, sarjakuvaopettaja Antti Hintsan kanssa. He tunsivat toisensa vuosikaudet ollessaan saman pienkustantamon listoilla, mutta suhteeksi välit kehittyivät vuosi sitten. Nyt Antti on valmistumassa kuvaamataidon opettajaksi.

– Sarjakuvapiireissä on paljon pariskuntia. Ennen halusin pitää työn ja parisuhteen erillään, mutta nykyisin tuntuu oikein hyvältä. Tarkistutankin Antilla usein juttujani, sillä luotan hänen arvostelukykyynsä, Milla kehaisee.

Lapsuuden maalaismaisemat

”Kasvoin aikuiseksi pienessä eteläpohjalaisessa kylässä Jalasjärvellä. Asuin vanhempieni ja kuusi vuotta vanhemman isoveljeni kanssa omakotitalossa keskellä peltoja. Isäni on sähkömies ja äitini kirjanpitäjä, ja he erosivat ollessani yhdeksän. Äiti ja me lapset jäimme asumaan kotikylille, isä muutti töiden perässä Tuusulaan.

Pohjanmaa on vaikuttanut oleellisesti luovuuteni kehittymiseen. Koska siellä ei ollut mitään, kaikki piti keksiä itse. Olen aina ollut ujohko, luova ja herkkä tyyppi. Mutta jos keksin jotain hauskaa, en kätkenyt ideoitani vaan esittelin niitä ylpeänä.

Olen piirtänyt niin kauan kuin muistan. Kaikki mitä näen ja koen inspiroi minua ja siirtyy sarjakuviini. Piirtäminen on minulle enemmän elämäntapa kuin työ, eikä se katso aikaa tai paikkaa. On öitä, jolloin makaan silmät auki sängyssä ja kiroan, että pakko kai se on mennä piirtämään.

Jo ala-asteella olin se tyyppi, joka osasi piirtää. Kyläkoulussamme kilpailua ei tosin juurikaan ollut, sillä oppilaita oli kuudella luokalla yhteensä noin 30.

Piirroksieni teemoina toistuvat luonto ja tunteet. Luonnon kunnioittaminen johtuu varmaan taustastani. Miellän silti itseni enemmän maalaiseksi kuin pohjanmaalaiseksi.

Myös poikaystäväni on kotoisin Pohjanmaalta. Minä olen kasvanut Jalasjärvellä, hän Lehtimäellä. Pakko myöntää, että sekin on tosi kiva paikka. Jos joskus muutamme Helsingistä jonnekin, todennäköisesti menemme Antin synnyinseudulle.”

Helsingin yksinäisyys

”Muutin pääkaupunkiseudulle vuonna 2003, kun pääsin opiskelemaan Vantaalle ammattikorkeakouluun graafiseksi suunnittelijaksi. Kesti pitkään tottua Helsingin vilkkaaseen elämänmenoon, enkä tiedä olenko vieläkään täysin sopeutunut.

Onneksi isäni oli asunut Etelä-Suomessa pitkään, joten hän pystyi auttamaan minua kädestä pitäen niin kodin hankinnassa kuin junalla matkustamisessakin.

Helsingissä minua hämmensi ihmispaljous ja se, etteivät edes naapurit moikanneet toisiaan. Kaikki vain kulkivat sulkeutuneina toistensa ohi. Olin päättänyt hommata paljon kavereita, mutta uusiin ihmisiin oli tosi vaikea tutustua. Opiskelukavereillanikin oli jo omat -piirinsä. Yksinäisyys oli isku vasten kasvoja.

Sarjikset ovat monella tapaa pelastaneet minut. Kun löysin sarjakuvapiirit, löysin oman juttuni. Oli terapeuttista tehdä sarjakuvia kaiken angstaamisen keskellä. Kannankin piirustusvälineitä aina mukanani. Kun jokin oleellinen avainsana pomppaa mieleeni, kirjoitan sen yleensä käteeni.

Nykyään asun omakotitalossa Helsingin Malmilla, joka on minulle kovin rakas paikka. Ympärillä on luontoa ja omaa rauhaa. Asunnossani asuvat myös Antti, sekarotuinen koirani Veera ja yläkerrassa vuokralainen.

En mielelläni piirrä yksin kotona, sillä pystyn keskittymään paremmin porukan keskellä. Kutsun usein kavereita kylään ja pidämme yhdessä piirustuspäiviä. Hyvän ystäväni, Mummo-sarjakuvien tekijän Anni Nykäsen kanssa tulee piirreltyä paljon yhdessä, materiaali ei tosin ole aina ihan julkaisukelpoista.”

Veera pakottaa lenkille

”Parin kilometrin päässä kodistani on Fallkullan kotieläintila. Käyn siellä Antin ja Veeran kanssa sunnuntaikävelyillä. Olen aina ollut eläinrakas, joten menemme Fallkullaan katsomaan lehmiä ja hevosia. Jos ne sattuvat tulemaan laitumelta tien varteen, rapsuttelen niitä mielelläni.

Oma koira on yrittäjälle hyvää seuraa, sillä se pakottaa pois näyttöpäätteeltä. Veera onkin äärimmäisen inspiroiva ja vahva perheenjäsen.

Vaikka minulla on lähes aina ollut kissoja ja koiria, suhtaudun lemmikkien pitämiseen kriittisesti. Ihmiset ottavat niitä liian heppoisin perustein – tyyliin siksi, että ne ovat söpöjä.

Mietin tarkkaan lemmikkeihin liittyviä eettisiä puolia. Olen esimerkiksi suunnitellut opettelevani metsästämään, jotta tietäisin mitä koiralleni syötän. Toistaiseksi minulla on käynyt tuuri, sillä yläkerran vuokralaiseni metsästää ja lahjoittaa ylijäämät Veeralle. Minulle on tärkeää tietää, mistä sekä oma että koirani ruoka tulee.”

Vegaanihippi

”Malmille tuli hiljattain erilaisia pähkinöitä, siemeniä ja linssejä myyvä kauppa Punnitse & Säästä. Käyn siellä usein ostoksilla, sillä olen kasvissyöjä, ja pavut sun muut palkokasvit kuuluvat oleellisesti ruokavaliooni.

En mielelläni sano itseäni vegaaniksi, vaikka sellainen tavallaan olenkin. Kunnioitan aatetta, mutta en haluaisi lokeroida itseäni yhteen muottiin. Voin syödä kalaa tai vaikka pääsiäisenä luomukaritsaa, jos siltä tuntuu.

Kasvissyöjä minusta tuli vähitellen. Alun perin suhtauduin kasvissyöntiin naiivisti, sillä tausta-ajatukseni oli, etten voi syödä ystäviäni. Pikkuhiljaa heräsin kuitenkin tajuamaan, etten halua tukea lihansyöntiin liittyvää tehotuotantoa. Aiemmin kritisoin lihansyönnin yleisyydestä muun muassa markkinointikoneistoa, mutta mainostoimistossa työskennellessäni ymmärsin, ettei vastuu valinnoista ole mainostajalla vaan kuluttajalla.”

Karaokebaarin kantis

"Kaisaniemessä sijaitseva Jones on vakiopaikkani. Olen ollut siellä vaihtelevien porukoiden ja jopa äitini kanssa. Yleensä karaokeravintolassa vierailuun liittyy ilonpito, mutta olen kyllä laulanut siellä myös selvin päin. Aikoinaan aloin käydä karaokessa sarjakuvapiirien kanssa, koska pakotin muut mukaan.

Käyn laulamassa toisinaan kerran kuussa, joskus jopa kolme kertaa viikossa. Bravuureitani ovat Rekkamies, Juodaan viinaa ja Harva meistä on rautaa. Meininkini lavalla on aika teatraalista. Karaokessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse ottaa vakavissaan.

Alkuun ajattelin, etten millään uskalla mennä lavalle, mutta ensimmäisen esityksen jälkeen iski hillitön euforia. Sittemmin olen esiintynyt kitarankin kanssa. Vaikka osaan soittaa vain kaksi sointua, kompensoin kömpelyyttäni laulamalla todella kovaa ja korkealta. Voin suositella karaokea kaikille, sillä se antaa avaimet itsensä ylittämiseen.”

Apocalyptica-yhtyeen Eicca Toppinen ja vaimo Kirsi Ylijoki viihtyvät hyvin yhdessä. Toisaalta myös itsenäinen aika tekee kummallekin hyvää.

Muusikko Eicca Toppinen suuntaa ensi viikolla yhtyeensä Apocalyptican kanssa Amerikan-kiertueelle. Yli 20 vuotta keikoilla kiertänyt Eicca on tottunut olemaan tien päällä. Nykyisellä, vuoden kestäneellä kiertueella keikkoja on ollut 130 eri puolilla maailmaa.

– Kyllä ikä välillä alkaa tuntua. Kiertueella jaksan painaa, mutta kotona palautuminen kestää pitempään. Juuri tulin Venäjältä, ja palautumiseen meni neljä viikkoa.

Eicca on ollut vaimonsa, näyttelijä Kirsi Ylijoen kanssa yhdessä 21 vuotta. Eican kiertue-elämä on ollut aina parin arkea.

– On toista aina ollut kauhea ikävä. Olemme ja viihdymme tosi paljon yhdessä. Vapaallakin lähdemme mielellämme ulos juuri yhdessä. Meillä on niin vahva symbioosi, joten on ihan hyvä, että meillä on myös nämä itsenäiset ajat. Homma on toiminut hyvin ja toimii edelleen.

”On toista aina ollut kauhea ikävä.”

Parilla on 16- ja 19-vuotiaat pojat. Joitakin vuosia sitten kiertue-elämä oli haastavampaa.

– Kun pojat olivat pienempiä, piti tehdä töitä, että sain oman paikkani takaisin. Pienille kuukausi on elämän pituinen aika.

– Tunnen yhä palatessani olevani vähän velvollinen korvaamaan menetettyä aikaa. Jos jet lag on tulossa, pusken vastaan. Kun tulen himaan, en oleta, että minua kohdellaan mitenkään eri lailla. Päinvastoin. Kun tulen kotiin, yritän olla häiritsemättä heidän arkeaan. Alan tehdä ruokaa ja kuskata lapsia ihan normaalisti.

Laatuaikaa kotona

Muusikko on pitänyt myös reissuvapaan vuoden. Sen aikana hän huomasi, että viihtyy hyvin kotona.

– Ei minulle tullut silloin oloa, että on pakko päästä kiertämään. Onneksi Kirsikään ei sanonut, että lähde siitä jo hemmettiin.

Eicalla on läheiset välit poikiensa kanssa.

– En ajattele niinkään, että miten usein näemme, vaan sitä, miten ja millä tasolla kohtaamme, Eicca kertoi tiistaina Red Carpet -elokuvafestivaalin tiedotustilaisuudessa. Apocalyptica yksi elo-syyskuun vaihteessa Hyvinkäällä pidettävän tapahtuman esiintyjistä.

Tuomas Enbusken naisystävä Sarian Antila kehuu rakastaan Instagramissa.

Toimittaja Tuomas Enbusken, 40, naisystävä Sarian Antila kertoo julkisella Instagram-tilillään, mihin ihastui Tuomaksessa. Sarian on julkaissut kuvan viikko sitten ja kertoo kuvatekstissä myös, miten parin suhde sai alkunsa. Tuomas on kertonut aikaisemmin tv:ssä, että pari on seurustellut vuoden. 

”Maailman ihanin ja ihmeellisin friikki.”

– Vuosi sitten tapasin Tavastialla tyypin, joka hilautui koko ajan viereen ja kertoi rakastavansa Itä-Pasilaa ja monia muita asioita, joita minäkin. Tyypistä paljastui maailman ihanin ja ihmeellisin friikki, joka saa mut nauramaan pelkällä olemassaolollaan ja jonka kanssa kaikki on mahdollista. Onnea elämäsi parhaasta vuodesta @tuomasenbuske, Sarian on kirjoittanut. Häshtageiksi hän on lisännyt #loveu #anniversary #stockholmsyndrome.

Sarian on työskennellyt muun muassa Autismisäätiön tiedottajana. Twitterissä hän esittelee itsensä termeillä egoisti, marttyyri ja Itä-Pasilan Äiti Amma. Tuomas ja Sarian ovat molemmat mukana uudessa poliittisessa liikkeessa Liike Nyt. Heidän lisäkseen liikkeessä ovat mukana kansanedustaja ja yrittäjä Hjallis Harkimo, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner, yrittäjä Alex Nieminen, väitöskirjatutkija Karoliina Kähönen ja kasvuyritystapahtuma Slushin perustajiin lukeutuva Helene Auramo.

Tuomaksella on kaksi lasta suhteestaan Hannah Norrenan kanssa.

 

@sall1a pääsi myös fanikuvaan Uniikin kanssa. #keppuligaala

Henkilön TuomasEnbuske (@tuomasenbuske) jakama julkaisu

Myös Tuomas on julkaissut Instagram-tilillään useita yhteiskuvia Sarianin kanssa. Tämä kuva on julkaistu tämän viikon maanantaina.