”Pari vuotta parhaista lastentekovuosistani meni täydellisessä usvassa”, Milana Misic kertoo. Kuva: Jouni Harala
”Pari vuotta parhaista lastentekovuosistani meni täydellisessä usvassa”, Milana Misic kertoo. Kuva: Jouni Harala

Laulaja Milana Misic päätti lähteä 23 vuotta kestäneestä suhteestaan, sillä lapsettomuuden aiheuttama tuska muuttui liian suureksi kestää. – Olen koko elämäni kokenut olevani erilainen, ja lapsettomuus on vahvistanut sitä tunnetta, hän sanoo.

It’s so funny we don’t talk anymore.

Kertosäe on Sir Cliff Richardsin kappaleesta We Don’t Talk Anymore, joka on yksi laulaja Milana Misicin, 44, varhaisnuoruuden lempibiiseistä.

Kappale alkoi pyöriä hänen päässään, kun hän pohti parisuhteensa tilaa. Kuten yleensä alitajunnasta nousevilla biiseillä, oli tälläkin Milanalle viesti.

– Ajattelin aina, miten on edes mahdollista, että pariskunta lopettaa toisilleen puhumisen. Nyt tiedän omasta kokemuksestani, että niin voi tosiaan käydä.

Milana ja konserttituottaja Vesa Puukari, 49, ehtivät olla yhdessä Milanan sanoin ”miljoona” eli 23 vuotta, joista 20 vuotta he olivat naimisissa. Se on yli puolet hänen elämästään.

Viime elokuun lopussa Milana muutti pois parin yhteisestä kodista omaan pieneen asuntoonsa Helsingin ydinkeskustaan. Avioeron harkinta-aika on umpeutumassa kesällä.

– Oli minun valintani lähteä. Suurin syy oli se, että lapsettomuuden aiheuttama epätoivo valtasi koko elämän. Alkoi tuntua siltä, että mistään ei tule mitään eikä parisuhteemme ole enää pelastettavissa.

Puhumattomuus hiipi suhteeseen vaivihkaa. Milana kypsytteli eropäätöstään vuoden ajan. Hän toteaa, että vastoinkäymiset voivat lähentää parisuhteen osapuolia. Kun tilanne jatkuu riittävän pitkään, ongelmat alkavat etäännyttää.

– Tarkkailin, mitä meille tapahtuu. Myönnän tehneeni virheen siinä, että minun olisi kannattanut kertoa selkeämmin miehelleni, mitä käyn läpi. Olisi vain pitänyt nostaa se kissa pöydälle.

Milanan puoliso käsitteli lapsettomuutta omalla tavallaan.

– Koen, että mieheni hukutti tunteensa työn tekemiseen, eikä kenties siksi tajunnut, mitä välillämme tapahtuu.

Milana ja Vesa ovat kaikesta huolimatta hyvissä väleissä.

– Emme riidelleet tai ole toisillemme vihaisia tai katkeria. Saatan olla paha suustani kun suutun, mutta koen, että negatiivisuus kuluttaa suuttunutta itseäänkin. Siksi on parasta tähdätä siihen, että asiat selvitetään.

Milana kokee eron prosessoinnin olevan monella tapaa kesken. Ajateltavaa ja käsiteltävää on kertynyt paljon, liki elämän mitalta.

Hidas kypsyminen hoitoihin

Milana puhuu lapsettomuudestaan rehellisesti ja suoraan. Pohdinnasta huomaa, että hän on joutunut työstämään aihetta jo kymmenen vuoden ajan.

– Rikkinäisestä lapsuudestani johtuen en voinut nuorempana moniin vuosiin kuvitellakaan äidiksi tulemista. Pelkäsin, ettei minusta ole siihen.

Hänen äitinsä, yhtenä suurimmista suomalaisista iskelmälaulajista pidetty Laila Kinnunen, menehtyi Milanan ollessa 30-vuotias. Aikansa supertähti oli kärsinyt alkoholiongelmasta, ja hänen vointinsa oli huonontunut entisestään viimeisten elinvuosien ajan. Pian äitinsä kuoleman jälkeen Milana menetti myös isoäitinsä Kertun, Lailan äidin, jonka hoivissa hän oli kasvanut.

– Pari vuotta parhaista lastentekovuosistani meni täydellisessä usvassa. Minun oli kasattava itseni uudelleen.

34-vuotiaana hän sai tietää odottavansa lasta. Suru oli suuri, kun raskaus päättyi keskenmenoon.

– Kaksi sisarpuoltani olivat raskaana samaan aikaan, ja minä olin meistä se, joka epäonnistui. Olen koko elämäni kokenut olevani jotenkin muista ihmisistä poikkeava, erilainen, ja lapsettomuus on vahvistanut sitä tunnetta.

Milanaa kaduttaa, ettei hän kokenut olevansa valmis lapsettomuushoitojen aloittamiseen kuin vasta 39-vuotiaana. Niihin on kulunut yksityisellä puolella paljon sekä aikaa että rahaa. Kokemus epäonnistumisesta uudestaan ja uudestaan jätti jälkensä, vaikka virallisesti Milanasta tai Vesasta ei ole löytynyt syytä lapsettomuuteen.

Vuosien varrelle on mahtunut monia lapsettomille tuttuja kokemuksia.

– Kun olin päälle kolmekymppinen, monella läheisellä ihmiselläni oli pieniä lapsia, ja koin välillä oloni yksinäiseksi. Lapsetonta paria ei välttämättä kutsuta esimerkiksi perhejuhliin. Nyt lähipiirin lapset ovat jo varttuneet, enkä joudu enää niin usein osalliseksi vaippamerkkikeskusteluihin.

Myös ulkopuolisten hyvää tarkoittavat lastenhankintaan liittyvät kyselyt ovat laantuneet ajan myötä.

– Olen vyötäröltäni sen mallinen, että olen joutunut 20-vuotiaasta saakka kuuntelemaan raskausuteluita. Tässä iässä ihmiset jo olettavat, että minulla on lapsia, ja kun totean, ettei ole, aihe jää siihen. Kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei toivon mukaan kysy enää mitään.

Lapsettomuus on pakottanut Milanan pohtimaan omaa naiseutta, ihmisyyttä, uskomuksia ja elämän tarkoitusta.

– Synkimmilläni ajattelen, ovatko geenini niin huonot, ettei minun kannata lisääntyä. Ettei kehoni kelpaa lapsen kasvualustaksi. Että tässä käy nyt niin, ettei ole ketään, joka toisi haudalleni kukkia. Olen miettinyt jopa, että olen ollut edellisessä elämässäni itsekeskeinen ihminen, joka on saanut aina kaiken haluamansa, ja nyt joudun tasaamaan tilit.

Ahdistavat ajatukset tyyntyvät siihen toteamukseen, ettei kaikkeen ole löydettävissä syytä, ja on parasta hyväksyä, että nyt vain on näin.

– Olin orientoitunut siihen, että elämäntehtäväni olisi olla jonkun äiti. Nyt mietin, kuka oikein olen ja mikä on tarkoitukseni tässä maailmassa. Voi kuulostaa karulta, mutta olen saanut lohdullista perspektiiviä myös keskustellessani niiden ihmisten kanssa, joilla on uskallusta sanoa, ettei vanhemmuus ole pelkkää onnea.

Pitkää adoptioprosessia läheltä seuranneena Milana toteaa, ettei sekään ole helppo ratkaisu. Myös adoptiovanhemmuuden yläikärajat vaikuttivat siihen, että pari sivuutti sen vaihtoehdon.

Tinderin ihmeellinen maailma

Milanan kauniisti lakattu etusormen kynsi liikkuu älypuhelimen kosketusnäytöllä.

– Katso, tuollakin tyypillä on gin-pullon etiketti profiilikuvanaan! Skippaan hänet saman tien.

Vaikka eroprosessi on käynnissä, pieniä pilkahduksia tulevaan suuntautumisesta on näkyvissä. Kuten vaikkapa se, että Milana on tutustunut ystäviensä kannustamana deittailusovellus Tinderin ihmeelliseen maailmaan.

– Olen kovasti kysellyt heiltä, onko jotain deittailusääntöjä, että pitääkö esimerkiksi kolmansilla treffeillä tehdä jotain erityistä. Tämä on ihan tällaista Sinkkuelämää-sarjasta tuttua ihmettelyä!

Milana oli Vesan tavatessaan 20-vuotias, ja hän kokee jollain tasolla taantuneensa jälleen parikymppiseksi, siltä ajalta kun jäi kokematta sinkkuna olo.

– Tosin olen törmännyt mummoikäisiinkin, joiden parisuhdejutut ovat kuin teineillä. Itselleni oli pienoinen järkytys, ettei ole itsestään selvää, että ikä tekisi ihmisestä viisaamman. Toisaalta sekin on hyvä, että säilyttää elämänilonsa eikä muutu liian vakavaksi ja aikuiseksi.

Tunnustelut treffimaailmassa ovat johtaneet kahvilla käynteihin ja kiinnostaviin keskusteluihin.

– Kuva ei kerro paljon, vaan vasta tavatessa huomaa, onko kemiaa.

Milana ei ole liikkeellä tositarkoituksella, vaan deittailussa on ennemmin kysymys pienestä piristyksestä.

– Sydämeni ei ole vielä valmis mihinkään vakavampaan. Enkä edes voisi kuvitella asuvani kenenkään kaksilahkeisen kanssa! Nautin sen verran paljon olla itsekseni omassa pienessä kodissani.

Kyyneliä ja kävelyretkiä

Juuri tällä hetkellä Milana näyttää voivan hyvin, kiitos hyvien yöunien ja ystävältä lahjaksi saadun kasvohoidon.

Silti huonoja päiviä tulee, niitä, jolloin toivottomuuden hallitsematon aalto lyö ylitse, kyyneleet eivät meinaa loppua ja surullisen biisin soidessa radiosta on vaihdettava kanavaa. Tyynyjen ja äidiltä lapsena saadun Ressu-halinallen rutistaminen auttaa, samoin käveleminen niin tuiskussa kuin tuulessakin.

– Löysin kävelemisen terapeuttisen vaikutuksen, kun äitini ja isoäitini kuolivat. Pyrin kävelemään pitkin Helsingin rantoja noin tunnin säällä kuin säällä. Happi ja liikunta auttavat selkeyttämään päätä. Sitten vasta hyvä olo tuleekin, kun pääsee sisään.

Ero on ollut varsinainen tutkimusretki omiin tunteisiin. Milana kuvailee kokevansa niiden koko skaalan eri tavalla kuin ennen, niin ilot kuin surut.

– Tiedostan surevani samalla muitakin elämässäni tapahtuneita asioita. Aikaisempien menetysteni takia ymmärrän paremmin mieleni liikkeitä ja tiedän, että psyyke seuraa vähän jäljessä. Se selittää, miksi paha olo voi yllättää voimakkuudellaan pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta.

Herkillä olon ansiosta hän kiinnittää huomionsa myös pieniin, hyviin asioihin. Niitä ovat herkullinen ruoka, se, ettei selkää särje tai että hän on saanut tavata viikonlopun aikana uusia tuttavuuksia. Erityisen kiitollinen hän on ympärillään olevista hyvistä ihmisistä, perheenjäsenistään, isästään, sisarpuolistaan sekä ystävistään, jotka auttavat, tukevat ja saavat liikkeelle – vaikka sitten pyytämällä kahville ja juttelemalla niitä näitä.

– Suhteellistan tapahtunutta siihen, että on niitä, joiden elämäntilanne on vaikeampi. Perusasiani ovat hyvin, ja tiedän, että voin päästä kaikesta yli. Ehkä se, että minulle on käynyt näin, on parempi kuin se, että elämä olisi vain harmaata putkea.

Ilman kulisseja

Siitä, ettei arjesta tule liian tasaista, pitävät huolta myös Milanan kaksi työtä. Päivätöikseen hän on tehnyt optikon töitä 17 vuotta.

– Välillä minulta kysytään, vieläkö olen optikkona. Se, että saa keskittyä kokonaan asiakkaisiin, antaa kuitenkin hyvän tasapainon musiikin tekemiselle ja vie ajatukset muualle.

Laulajana Milana on paraikaa mukana kolmessa eri projektissa. Teatterikärpänen puraisi häntä vuonna 2008, kun hän oli mukana äidistään kertovassa Laulumme-musiikkiteatteriesityksessä.

– Löysin silloin itsestäni uusia puolia, ja olen siitä lähtien imenyt itseeni kaikki mahdolliset vaikutteet.

Erityisesti vatsanpohjaa kutittaa työn alla oleva Kuopion uuden kesäteatterin musikaali Solistina Olavi Virta.

– Musiikkibisnes on nykyään sen verran vaativaa, että on oltava koko ajan aktiivinen ja työkykyinen, muuten tippuu kelkasta. Olen opetellut esimerkiksi sulkemaan negatiiviset ajatukset pois ennen kuin nousen lavalle.

Hän toteaa, että eletty ja koettu tuo lisää hänen kapasiteettiinsa ilmaista itseään laulajana. Laulaminen myös rentouttaa samaan tapaan kuin itkeminen.

Se, että elämässä tapahtuu paljon, toki ilahduttaa. Toisaalta Milanaa huolestuttaa oma jaksaminen.

– Alan todellakin olla loman tarpeessa. Ihminen tarvitsee myös lepoa. Ero laittoi henkilökohtaisen talouteni uusiksi, eikä minulla ole ollut tilaisuutta pitää kunnolla vapaata.

Milana haluaa puhua elämäntilanteestaan ja asioistaan avoimesti, silläkin riskillä, että joku käyttäisi sitä häntä vastaan.

– On oma valintani, että uskallan tunnustaa heikkouteni ja kertoa vaikeuksistani. Kulissien pystyssä pitäminen käy ihmiselle liian raskaaksi.

Lue lisää:

Laulaja Milana Misic: ”Saa nähdä, mikä hermoraunio olen loppuvuodesta

Ministeri Marja Kyllönen: ”Lapsettomuus ei määrittele minua ihmisenä”

Anna-Kaisan tarina: lapsettomuushoidot johtivat pettymykseen

Milana Misic

Laulaja, tekee myös optikon töitä.

Syntynyt 23.10.1970.

Iskelmätähti Laila Kinnusen ja kroatialaissyntyisen muusikon Milan ”Miso” ­Misicin tytär.

On julkaissut seitsemän albumia, joista viimeisin Linnun kokoinen ilmestyi kesällä 2014.

On mukana muun muassa Kuopion uuden kesäteatterin musikaalissa Solistina Olavi Virta ja Suomea kiertävässä Mikko Alatalon musiikkiin perustuvassa esityksessä Ihmisen ikävä toisen luo.