Kuva Kaisu Jouppi
Kuva Kaisu Jouppi

Kirjailija Miina Supisen pian ilmestyvä romaani Säde sivuaa henkimaailman asioita. Miten käy skeptiselle kirjailijalle itselleen intuitiivisen parantajan käsittelyn ja trager-terapian jälkeen?

Onpa hämärää ja jännittävän näköistä. Pehmeävaloisia lamppuja, lasihelmiä hopeamaljassa, hiukan salaperäinen tunnelma. Kirjailija Miina Supinen, 37, on astunut juuri rohkeasti sisään energiahoitola Valosomaan, ja kohta intuitiivinen parantaja Satu Tuomainen kutsuu maailmankaikkeutta tuomaan viestiä Miinan sisimmästä.

Asiakkaan fyysinen keho näyttää tänään olevan ihan normaalissa olotilassa, mutta entä energiat? Ainakin on aistittavissa aimo annos skeptistä väreilyä, koska Miina ei yleensä ole vaihtoehtohoitoihin päin kallellaan. Mutta toisaalta, hänen uudessa kirjassaan päähenkilöä alkaa kutsua tuonpuoleinen maailma. Syyskuussa ilmestyvä romaani Säde on tarina kolmiodraamasta ja siitä, kuinka ateisti yrittää päästä kultin jäseneksi.

Joten mistäs sitä tietää, mitä kirjailijallekin vielä tapahtuu. Käykäämme
peremmälle, kohti Satun hoitohuonetta, Miinan sisintä ja herkkiä uskonasioita.

Auttaako energiahoito?

Aluksi Satu selittää ummikoille, mistä energiahoidossa on kysymys. Siinä Satun kautta muun muassa vahvistetaan ja kanavoidaan asiakkaan sisäistä valoa ja elämänenergiaa. Satu ei kosketa vaan ohjailee puheellaan tilannetta ja auttaa asiakasta kuuntelemaan itseään ja maailmankaikkeuden energiaa.

– Maailmankaikkeus antaa avun, mitä sen kuuluu – minä en pysty sen viestejä määrittelemään. Joskus tilanteeseen voi tulla enkeleitä tai muita henkiolentoja sekä eri energioita, värejä tai valoja.

Satu näki nuorena paljon henkiolentoja. Hän uskoo, että kaikilla on näkemisen kyky, toisilla ihmisillä on vain enemmän kiinnostusta ja halua ottaa yhteyttä henkimaailmaan. Satu on käynyt intuitiivisen parantajakurssin, joka vahvisti yhteyttä näkymättömään maailmaan.

Miina vaihtaa sohvalla parempaan asentoon. Hänestä Satun puhe kuulostaa rohkealta: että joku näkee henkiä ja kertoo siitä avoimesti.

– Mutta mihin se energiahoito oikein auttaa? Miina kysyy.

Satu ei lupaa, että kenenkään kipeä polvi heti parantuisi tai vaikkapa masennus helpottaisi. Maailmankaikkeus huomioi hoidettavan tarpeet, mutta hoitoon tarvitaan myös asiakkaan oma panos. Satun mukaan energioissa alkaa tapahtua usein muutoksia jo hoitoa edeltävinä päivinä.

– Ehkä olet huomannutkin jotain tuntemuksia?

– Ööh, no en oikeestaan.

 On aika käydä pötkölleen lakanan alle. Katsojat poistuvat, koska ylimääräisten ihmisten energiat häiritsevät Satun mukaan helposti tilannetta.

Vähän myöhemmin

No?

– Olihan se tosi miellyttävää. Minulle puhuttiin kauniilla äänellä, kauniita asioita. Sain totaalista hyväksyntää, energiani olivat värikkäitä ja kaikkea.
Miinan mielestä energiahoidossa oli samanlaista fiilistä kuin kauneushoidossa, mutta voimaannuttavampana. Kosmetologi korjaa virheitä ja huoltaa epäkohtia, Satu zoomasi suoraan sisäiseen kauneuteen.

– Mutta enhän mä nyt oikeesti mihinkään tuollaiseen usko.

Edesmenneet omaiset eivät tulleet juttelemaan energiahoidon aikana, eikä sen jälkeen tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Mutta ehkä sen pitikin mennä näin? Satun maailmankatsomuksessa kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitus.

Skeptikko Supinen

Miinan maailmankatsomuksen perusjuttuja ovat kyseenalaistaminen ja yksityisajattelu. Hänen lapsuudenkodissaan ei puhuttu uskonasioista. Kolmenkympin jälkeen Miina on huomannut, että monet samanlaisista taustoista tulevat ovat alkaneet pohtia hengellisiä asioita tai new agea. Miinaa taas on siunattu loputtomalla tiedonjanolla.

– Varsinkin nuorena olin ärsyttävä, kun tenttasin uskovaisia kavereita. Minua kiinnosti, miksi ihmiset uskovat. Mutta ateistisella patteristolla pystyy helposti ajamaan uskovaisen nurkkaan.

Miina meni opiskelemaan tiedotusoppia ja teki töitä sanomalehdissä, kunnes julkaisi 27-vuotiaana ensimmäisen novellinsa. Kirjailijan ura ei ollut tullut aikaisemmin mieleen – ne hommat on varattu neroille eikä tavallisille ihmisille, Miina ajatteli.

– Oli suuri, suuri yllätys, että minusta tuli kirjailija. En luottanut ennen itseeni. Nykyään ajattelen, että kaikki ovat luovia ja kaikki voisivat tehdä mitä haluaisivat, kun vain rohkenisivat.

Taide tuntuu yliluonnolliselta

Samoilla linjoilla oli parantaja-Satukin. Jokaisella on taipumuksensa, ja niitä kannattaa kuunnella. Miinasta ei silti ehkä olisi energiahoitajaksi, vaikka yksi aika yliluonnollinen kokemus hänellä on:

Kun muutin Helsingistä Tampereelle opiskelemaan, ensimmäisen oman kämppäni pihalla oli puukeinu. Istuin siinä yksi päivä, kun naapurissa asuva poika tuli juttelemaan. Hän kertoi nimensä: Mikko. Katsoin keinua ja huomasin, että joku oli kaivertanut siihen nimet Miina ja Mikko, ja sydämen väliin.

– Harmi kyllä, tarina loppuu siihen! Kiinnostusta puuttui puolin ja toisin.
Tarkemmin ajateltuna Miina on sitä mieltä, että taiteen tekeminen tuntuu joskus melkein yliluonnolliselta.

– Se tuntuu automaattikirjoitukselta, yllättää. En minä tiennyt, että minussa on kirjoja.

Uusi kirja syntyi katkonaisesti, koska samalla pitää kirjoittaa lehtijuttuja ja tehdä muita freelancerin töitä. Jotkut kysyvät, miksei Miina kirjoita kevyttä ja myyvää viihdettä elannokseen. Mutta kun ei sekään myy! Miinan mielestä on parempi tehdä sitä, mihin oikeasti uskoo. Jotkut kirjailijat luottavat apurahoihin, mutta Miina ei uskaltaisi jäädä niiden varaan vaan haluaa pysyä myös normityöelämässä mukana.

– Pelkäisin, saisinko mitään aikaan, jos minulla olisi kokonainen vuosi vain kirjoittamiseen. Tulisi hirveitä paineita.

Paineita tuntuu kyllä joskus nytkin. Esikoisromaani sai vain hyviä arvioita, ja sen jälkeen Miina on julkaissut novelleja ja kevyemmällä kynällä kirjoitettua proosaa. Mitähän syksyllä ilmestyvästä, toisesta romaanista tykätään? Miina ei harrasta oman nimensä googlettamista, koska kaikkea ei ole kiva tietää.

Trager-terapia: keinuvaa energiahoitoa

Maailmankaikkeus on niin täynnä energiaa, että emme vielä luovuta henkistymisasiassa. Miina saa seuraavaksi trager-terapiaa, jossa syvennetään läsnäoloa ja tietoisuutta hetkessä laittamalla keho keinuviin liikkeisiin. Jännittävää! Terapiaa antaa Eira Tahko, jolla on Helsingin Maunulassa hyvän olon palvelukeskus Onnentuuli. Eira on paitsi trager-terapeutti, myös reikihoitaja, elämäntaidon valmentaja ja feng shuihin perehtynyt sisustaja.

Onnentuulen hoitohuoneessa soi rentoutusmusiikki, ja kissajumala heiluttaa hiljalleen kättään ikkunalla. Nurkassa on pulputtava vesielementti. Luulisi, että hoitoja tekevä Eira olisi näin meditatiivisessa paikassa jo itsekin vaipunut puoliuneen, mutta hän vaikuttaa pirteältä. Lisäksi hänellä on aika maanläheinen tapa puhua henkisistäkin asioista.

– Trager on rentoutumishoito, siinä saat mennä unelmiin omaan paikkaasi, minä en kysy mitään. Hoidon jälkeen olet kevyempi ja pidempi ja sinulla on enemmän energiaa. Kaikkihan täällä on energiaa.

Eiran mielestä mikä tahansa hoito on ihana ja tekee hyvää. Kun mieli rentoutuu, kehokin rentoutuu.

– Oma suosikkini rentoutushoidoista on trager, mutta tykkään monesti ihan Thaimaan rantahierojistakin, vaikkei kaikilla varmasti mitään koulutusta ole.

Miina on taas päässyt lakanan alle ja sulkenut silmänsä, ja hänen kättään vatkataan parhaillaan aaltomaisesti. Eira keinuu mukana. Tragerissa kaikki liikkeet ovat keinuvan aaltomaisia, ihan kuin maapallolla liike nyt on.

Eira ei tykkää hirveästi sotkea henkistä polkua rentoutushoitoihin. Hänen mielestään monet tekevät sinänsä hyvästä reikihoidosta liiankin uskonnollisen. Mutta kyllä tässäkin huoneessa roikkuu katosta enkeleitä. Ja kun hoito on ohi ja pöllähtänyt Miina nousee peiton alta, puhutaan vähän tuonpuoleisista asioista.

– Minä uskon enkeleihin ja siihen, että elämä ei lopu kuolemaan, Eira sanoo.

Miina miettii ja myöntää, että meillähän on vain omat, rajalliset aistimme. Mistäs sitä varmoja todisteita saisi siitä, mitä tulee kuoleman jälkeen? Tai minkälaisia enkeleitä täällä pyörii.

– Sä oletkin jo selvästi hienolla matkalla omaan itseesi, Eira sanoo.

Mutta missä ovat enkelit?

Mitä Miinalle tapahtuu, kun hän kuolee?

– En tiedä, mutta luulen, että sammun kuin lamppu.

– Säde-romaanin kirjoittaminen oli tapa miettiä kuolemaa. Vaikka kirja on humoristinen, siinä pohditaan elämän rajallisuutta.

Rentoutushoito tuntui hyvältä, mutta enkeleitä ei tunnu liihottavan pään ympärillä. Ehkä niitä ei vain näy tai sitten niitä ei ole. Jos on, niitä on
ollut Miinankin turvana, koska hänen elämässään on tapahtunut kaikenlaista toivottua.

– Monet unelmani ovat toteutuneet, ja olen siitä kiitollinen. En kuitenkaan ajattele, että ihmisen onni tai epäonni johtuvat enkeleistä tai muista yliluonnollisista voimista. Erilaiset maailmankatsomukset kiinnostavat minua, ja yritän aina kunnioittaa toisten näkemyksiä, vaikka henkivoimat ovat minusta puppua.

Miinan mielestä vaihtoehtohoidot ja uskonnot eivät ole ainoita uskomuksiin perustuvia maailmankatsomuksia.

–  Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että globaali talous perustuu näkymättömiin henkivoimiin. Markkinavoimia seurataan ja palvotaan kuin jotain yliluonnollista henkeä, jolle emme voi mitään.

Miina Supinen

- Kirjailija ja toimittaja on syntynyt 6.1.1976 Helsingissä.
- Asuu aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa Herttoniemessä Helsingissä.
- Esikoisteos Liha tottelee kuria ilmestyi 2007, tänä keväänä julkaistiin radiokuunnelmiin perustuva Orvokki Leukaluun uraopas. Viides romaani
Säde (WSOY) julkaistaan syyskuussa.

Julkaistu Me Naisten numerossa 32/2013.

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.

 

Minttu Murphy-Kaulanen kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan, ettei Rianna-tyttären neuvolakäynti sujunut toivotusti.

Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen, 37, kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan siitä, miten suuri huoli voi lapsesta olla. Minttu huolestui, kun kävi tällä viikolla neuvolassa hänen ja tv:stä tutun kauppias Sampo Kaulasen, 38, Rianna-tyttären kanssa.

– Mun 4-vuotiaalla kuului sydämestä sivuääni. Ilmeisesti tavanomaista leikki-ikäisillä, mutta tutkia täytyy. Se mahan pohjasta kouriva tunne joka kerta, kun ajattelen asiaa saa mut voimaan fyysisesti niin pahoin. Tiedän järjellä, että olisi meillä kaiketi muitakin oireita, jos vakavasta sydänoireesta olisi kyse, mutta ei se minun tunnetta paranna,  Minttu kirjoittaa blogissaan.

”Rakastan lapsiani enemmän kuin elämää.”

Minttu kertoo kirjoituksessaan pohtineensa myös rokotuksia. Lisäksi hän miettii, että huoli lapsista helpottaa tuskin koskaan. Mintulla on kolme tytärtä ja yksi bonuslapsi, joka on Sampon edellisestä avioliitosta.

– Mä rakastan lapsiani enemmän kuin elämää. On kyse flunssaisesta 12-vuotiaasta tai vauvarokon kourissa olevasta pienestä tai 17-vuotiaasta, jolta poistetaan nielurisat, tämä mun huoli ja tunne lapsista on yhtälainen. 

Kokemusta kahdesta keskenmenosta

Tänä syksynä Minttu ja Sampo kertoivat Me Naisten haastattelussa, ettei yhteisen lapsen saaminen ollut itsestäänselvää. Ennen yhteisen Rianna-tyttären syntymää Minttu koki kaksi keskenmenoa. Molemmat olivat niin sanottuja tuulimunaraskauksia.

”Pohdin, haluanko tätä todella.”

– Pettymys ja suru oli suuri. Erityisesti siksi, että tiesin Sampon toivovan lasta kiihkeästi. Halusin suoda sen hänelle. Aloin väkisinkin miettiä, olenko jo liian vanha koko touhuun. Pohdin, haluanko tätä todella, Minttu kertoi haastattelussa tänä syksynä.