Näyttelijäpari Miina Maasola ja Antti Mikkola ovat tulinen pari sekä arjessa että työpaikalla.

Kun näyttelijä Miina Maasola tarkistaa seuraavan ensi-iltansa ajankohdan, hän kaivaa laukustaan värikkään kalenterin. Sen kannessa lukee ”Rohkeus”, ja se sisältää kirjailija Paulo Coelhon mietelauseita.

Miina sai kalenterin noin vuosi sitten lahjaksi näyttelijämieheltään Antti Mikkolalta, joka halusi toivottaa puolisolleen rohkeutta töihinpaluuseen. Äitiyslomalla Miinan kaiken huomion oli saanut esikoistytär Wilhelmiina, ja vuorosanat olivat jääneet taka-alalle.

– Olin ollut vuoden verran pois teatterista, ja töihinpaluu jännitti. Silloin oli tärkeää, että sai toiselta tukea.

Antin apu ja joustaminen olivat noihin aikoihin muutenkin tarpeen, sillä teatteri­töiden lisäksi Miinaa työllistivät tänä syksynä alkavan Vastaparit-draama­sarjan kuvaukset. Miina otti kotoa Tampereelta mukaan Helsinkiin paitsi matkalaukkunsa myös koko perheensä.

– Olen onnellinen, että minulla on mies, joka haluaa hoitaa lapsia ja osallistua arkeen. Ei siitä ole montakaan sukupolvea, kun miehet olivat sodassa ja pellolla.

Vastavuoroisesti Miina tukee miestään tämän työssä. Näyttelijöinä molemmat tietävät, että toisen on saatava välillä toteuttaa itseään, välillä levätä. Antti pitää itsestään selvänä, että molemmat osallistuvat tasavertaisesti arjen askareisiin.

– Nykyään kysymys ”osallistutko kotitöihin?” kuulostaa jo melkein naurettavalta.

Nyt kotiaskareet tuntuvat Miinasta ja Antista mukavilta, sillä pariskunta muutti vastikään uuteen kotiin Tampereen Pyynikille. 1920-luvulla rakennetun puutalon pihamaalla on jo grillailtu ja nikkaroitu hiekkalaatikkoa. Miina on istuttanut elämänsä ensimmäiset ikkunakukat, pelargoniat.

Marraskuussa koti saa myös uuden asukin, kun Miinalle ja Antille syntyy toinen lapsi.

– Hulinaa tulee lisää, mikä tuntuu mukavalta, kun itsellänikin on sisaruksia. Toivoisin vain, että minulla olisi yhä parikymppisen keho, jotta yövalvomiset jaksaisi paremmin, 32-vuotias Miina naurahtaa.

Sama elämäntapa

Miina ja Antti työskentelevät paitsi samalla alalla myös samassa
teatterissa. Vaasan kaupungin­teatterissa kiinnityksellä ollut kaksikko jäi freelancereiksi vuonna 2006, kun he perustivat muutaman muun näyttelijän kanssa tamperelaisen ryhmäteatterin, Teatteri Siperian.

Seuraavaksi heidät nähdään samalla lavalla näytelmässä Meille jäävät salaisuudet. Antin mukaan yhdessä työskenteleminen on sekä rikastuttavaa että kuluttavaa.

– Yhdestä kulmakarvan nostosta voi nähdä, jos toinen ei yhtään tykkää siitä, mitä teen. Toisaalta on rikkaus, että toinen ymmärtää niin hyvin tämän ammatin, joka on melkeinpä elämäntapa, Antti pohtii.

Freelancereina Miina ja Antti ovat joutuneet totuttelemaan myös taloudelliseen epävarmuuteen. Kun pariskunta alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, Antti buukkasi kalenterinsa täyteen töitä. Nyt hän osaa jo ottaa rennommin.

– Pienen lapsen kanssa eläminen tulee oikeastaan paljon halvemmaksi, kun elämä muuttuu rauhallisemmaksi ja omat rilluttelut loppuvat, Antti toteaa.

Vaikka Miinan ja Antin huomio kiinnittyy nyt etupäässä lasten­hoitoon, he pitävät tärkeänä myös parisuhteen hoitamista.

– Kerran eräs sairaanhoitaja sanoi minulle, että hyvä parisuhde on lapsen koti, vaalikaa sitä. Yhteisen ajan ei tarvitse olla mitään vuorikiipeilyä vaan sellaista pientä huomioon ottamista, Miina sanoo.