Kirjailija Reijo Mäki näkee naisen mielellään pääministerinä muttei shoppailemassa. Sovituskopin käydessä mies on jo kotisohvalla.

Mies sen kun paranee vanhetessaan.

Ei ihan pidä paikkaansa. Ohimolahdekkeeni ovat kohta kuin Norjan vuonot, ja vasenta kirjoitusolkapäätäni kolottaa. Siihen pitää ottaa kiinalaisia neuloja. Järki sentään vaan terävöityy.

Mies ei osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.

Meikäläinen sohii liiankin monta asiaa kerrallaan. Eikä jälki ole aina priimaa. Palaute perhepiirissä on joskus viiltävää. Näpertely ei istu luonteelleni. Olen mieluummin aita- kuin ikonimaalari.

Jokainen mies tykkää makkarasta ja oluesta.

Ei. Aina on näitä, jotka tykkää tofusta, yrttiteestä ja uusista verhoista. Minä
pidän makkarasta ja oluesta, joskus liiankin paljon.

Armeija tekee pojista miehiä.

Menin armeijaan vasta 24-vuotiaana. En siis ollut ihan poika. Mutta portista ulos kävellyt vänskä oli eri tyyppi kuin alokas, joka luimi sisään. Esiintymis¬varmuutta tuli, kun joutui käskemään sadan edessä. Ennen armeijaa jännitin esiintymistä paljon.

Nainen ei osaa ajaa autoa.

Lähinnä kyse on siitä, että äijät eivät laske vaimoja rattiin. Osaamattomuus on vain ajamisen puutetta. Usein on fiksumpaa, että ei mielestään osaa hyvin kuin se, että luottaa liikaa ajamiseensa. Näistä miehisistä mestarikuskeista saa lukea surullisia juttuja lehdistä.

Miehen on vaikea kestää, jos vaimolla on parempi palkka.

Meikäläiselle kelpaisi vaimon parempi liksa. Auto olisi uudempi, vene pidempi ja grillimakkarassa enemmän lihaa.

Mies ei koskaan saa kylliksi seksiä.

30 vuotta sitten se oli mielessä 30 kertaa päivässä. Nyt onneksi jo helpottaa.

Mies katsoo ensin naisen rintoja ja vasta sitten silmiä.

Minä katson aina ensin naisen sääriä, sitten silmiä. Naisen jalat, niissä on magiaa. Talvella naiset kulkevat pilkkihaalareissa, se haittaa harrastusta. Kyllä rinnatkin ovat ihan hyvä keksintö. Kaikki tietävät, mikä niissä vetää. Mutta olennaisinta on se, mitä alkaa tapahtua, kun nainen avaa suunsa.

Naisen paikka on kotona.

Naisen patistus kotiin on suurinta haaskausta – niin yksilötasolla kuin koko maan kannalta. Naisen paikka on toimitusjohtajana tai pääministerinä mutta ei välttämättä piispana. Uskonto on niin suurta pelleilyä, että sen voisi ihan hyvin jättää miekkosille.

Miehen mielestä naista saa aina odottaa.

Kyllä. Kyllä. Kyllä. Odottaminen on miehen osa, mutta onneksi on tietokonepasianssi. Olen ovella kahdessa minuutissa siitä, kun on sovittu lähdöstä.

Miestä ei saa kirveelläkään shoppailemaan.

Shoppailu ahdistaa ihan oikeasti. Tiedän jamesteni koon ja mallin ja tarkan hyllyn Prismassa. Kolmessa minuutissa olen kotimatkalla. Meillä shoppailusta kiinnostunut jää rättihelvetteihin, ja toinen ajaa kotisohvalle lukemaan iltapäivälehtiä.

Mies ei vaatteilla koreile.

En ymmärrä käsitettä muoti. Että ensi syksynä pitää kaikilla olla sammalenvihreät tereet. Olen pukeutunut 30 vuotta mustaan t-paitaan, pikkutakkiin ja jameksiin. Enkä aio uudistua.

Mies ei siivoa oma-aloitteisesti.

Minusta ei ole siihen. Se on luonnevika, olen nuhju. Jos siivoan, se on sutaisu, jälki ei riitä. Vaimo saa siivota perästä. Osallistun ruuanlaittoon ja täytän astian¬pesukonetta, vaimo siivoaa.

Miehet eivät juoruile eivätkä puhu pahaa kavereidensa selän takana.

Kaikki juoruilevat. Paskaa touhua mutta inhimillistä. Yritän välttää, mutta viihteellä usein ruvetaan kertomaan tuttujen ja puolituttujen asioita. Arki-Reijo ei juorua.

Jari Sillanpää. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jarin mukaan ainoa liikunnaksi kutsuttava asia hänen elämässään on esiintymislavalla oleminen ja seksi.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo pudottaneensa viime aikoina 6–7 kiloa painoa.

Miten hän siinä onnistui? Varsin yksinkertaisilla muutoksilla.

– Olen vähentänyt limsan juontia. Nuorena harrastin kilpauintia, mutta nykyään en urheile mitenkään. En ole käynyt uimassa, koska on ollut niin paljon muuta mukavaa. Mun on pakko mennä joku kerta! Jari kertoo.

Jari kertoo saavansa liikuntaa ainoastaan esiintymislavalla – ja kumppanin kanssa.

– Harrastan seksiä, Jari nauraa.

– En usko, että liikunnalla laihdutetaan. Jos puolen tunnin kävelyllä kuluttaa sata kaloria, sen syö tosta noin vaan, hän pohtii. 

Elämä huumekohun jälkeen

Jari kertoi kuulumisiaan tilaisuudessa, jossa julkistettiin hänen elämästä kertovan Rakkaudella merkitty -musikaalin esiintyjät. Musikaalia esitetään ensi kesänä Suomen kesäteatterissa Valkeakosken Apianniemessä.

Itse Jaria musikaalissa ei nähdä, mutta hän on käsikirjoittaja-ohjaajan apuna tekoprosessissa. Musikaalissa kuullaan kirjo Jarin levyttämiä lauluja.

”Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla.”

– Kaikki voidaan kertoa ja näyttää, mutta sen pitää olla tyylikäs. Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla. Toivonkin, että siitä tulee moninainen, Jari kertoo.

– Minulla ei ole mitään rajoituksia, kaikki aiheet käyvät. Ja tässä viimeaikoina on tullut vielä lisää, Jari sanoo, ja viitannee syyskuussa tapahtuneeseen kohuun, missä Sillanpään uutisoitiin ajaneen huumausaineen vaikutuksen alla.

Lehdistötilaisuudessa Jarilta kysyttiin, miten hän on selviytynyt kohusta.

– Päivä kerrallaan, Jari vastaa.

Heikki Paavilaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa musikaalissa eri ikäisiä Jareja esittävät näyttelijät Martti Manninen ja Jari Ahola. Muina esiintyjinä nähdään muiden muassa Ushma Karnani sekä muusikko Olli Herman, joka esittää musikaalissa Jarin rakkauden kohdetta.

Jatkuvaa ideointia

Jari on parhaillaan konserttikiertueella, ja hän julkaisi äskettäin uuden sinkun, Mä elän taas. Uuden levyn julkaisua ei ole päätetty, mutta pari uutta biisiä on valmiina. Jari kertoo, että hänen mielensä pulppuaa jatkuvasti uusia ideoita ja unelmia.

– Haluaisin kirjoittaa sen tyyppisen tarinan kuin The Producers -musikaali on. Tarina ei kertoisi minusta, mutta käyttäisin siinä omia biisejäni. 

– The Producers on onnistunut ja monipuolinen tarina, jossa on ollut hyvä kynä. En pystyisi sitä kokonaan kirjoittamaan, mutta voisin olla takapiruna. Siinä olisi huumoria, tragediaa ja koko elämän kirjo. Olen konserteissakin tunteiden ja sielujen nuohooja musiikin kautta, Jari kertoo.

Vierailija

Hoikistunut Jari Sillanpää kertoo, miten onnistui painonpudotuksessa: ”En urheile mitenkään”

Media on kohdellut kuin silkkihansikkain kovista huumeista kärähtäneitä Nordinia sekä Sillanpäätä, kyseiset artistit ovat suorastaan asetettu uhrien asemaan vaikka kummallakaan on tuskin ollut mistään yksittäisestä kokeilusta kyse kun käry on käynyt. Toista on ollut kyyti Metsäkedon kohdalla, artisti ei ole mihinkään lain tuntemaan rikokseen syyllistynyt mutta olemassaoleva sekä tuleva ura on järjestelmällisesti tuhottu kaikissa mahdollisissa "vastuullisissa" medioissa.
Lue kommentti
Anna Härön liike on Helsingin Vanhassa kauppahallissa. Kuva: Lasse Lecklin

Lihakauppaa pitävä Anna Härö pisti firman pystyyn neljä vuotta sitten. – Kukaan ei tuntunut kaipaavan perinteistä lihamestariäijää.

Anna Härö on 30-vuotias lihakauppias, jolla on viisi osa-aikaista työntekijää ja liike suositussa Helsingin Vanhassa kauppahallissa.

– En edes kehtaa kertoa, kuinka vähän teen töitä nykyään, Anna Härö nauraa.

Aina tilanne ei ole kuitenkaan ollut sama.

– Aluksi tein hirveästi töitä. Nykyään olen hiljaiset päivät kokonaan pois myymälästä. Loppuviikosta halli vilkastuu. Täytän viikkoloppuaamuisin tiskit itse. Parasta on, kun saan laittaa perjantaina tai lauantaina aamulla tiskin täyteen upeita tuotteita ennen kiireistä päivää.

Kun Vanhaa kauppahallia oltiin avaamassa uudestaan ison remontin jälkeen vuonna 2014, hallissa oli yhden lihakaupan ammottava aukko. Anna oli jo aiemmin työskennellyt hallissa, ja kun liiketila vapautui, Anna tarttui mahdollisuuteen.

– Minä vain tein sen. Näin jälkeenpäin ajatellen aika vähän ehdin sitä miettiä. Lainasin pienen summan rahaa kylmälaitteisiin ja soitin lihatilalle, jossa olin ollut harjoittelussa. Pyysin heitä myymään minulle lihaa.

Pian Anna huomasi tarvitsevansa apua liikkeessä. Nyt tiskin takana työskentelee vaihtelevasti osa-aikaisia myyjiä, toiset opiskelijoita, ja toiset eläkeläisiä.

– Palkkasin ensin Annelin. Hän on myynyt hallissa lihaa yli 40 vuotta ja hän kannusti minua aloittamaan oman liikkeen. Anneli on ilmiömäisen hyvä myyjä. Siitä on koko tiimille tarttunut hyvä myymisen meininki.

”Olin tiskin takana sinä päivänä, kun synnytys alkoi.”

Kirjanpitoa Anna inhoaa, mutta onneksi aviomies ja kirjanpitäjä hoitavat sen.

Ennen lapsen syntymää Anna teki töitä minkä pystyi. Seisomatyö on kuitenkin fyysisesti raskasta. Lapsen syntymän jälkeen Anna päätti jäädä maanantaisin kotiin hoitamaan lasta.

– Olin tiskin takana sinä päivänä, kun synnytys alkoi. Olin myymässä jollekin turistille porosalamia, kun äkkäsin, että nämä taitavat olla niitä supistuksia.

Liike on erikoistunut sesonkituotteisiin ja riistaan. Tiskissä on hirveä, peuraa ja riistalintuja. Firman nimeksikin valiutui Annan Villiliha.

– Kun avasin liikkeen, ihmiset olivat aika viehättyneitä tähän. Kukaan ei tuntunut kaipaavan perinteistä lihamestariäijää.

”Ehkäpä sen hypen takia alku oli helppo, ja kaikki meni niin hyvin. Nyt joutuisin varmasti tekemään enemmän töitä tullakseni tunnetuksi.”

Asiakkaat löysivät Villilihan nopeasti. Tietenkin jotkut pettyivät, kun vanha tuttu lihakauppa ei ollutkaan enää siinä, missä Annan uunituore yritys oli. Suurin osa kuitenkin tykästyi uuteen, asiantuntevaan kauppiaaseen. Sana kulki ja vasta avattu kauppahalli oli muutenkin paljon esillä.

– Ehkäpä sen hypen takia alku oli helppo, ja kaikki meni niin hyvin. Nyt joutuisin varmasti tekemään enemmän töitä tullakseni tunnetuksi.

Anna nauttii siitä, kun saa itse päättä ja tehdä asiat omalla tavallaan.

– Tärkeintä yrittäjyydessä on arvostaa omia työntekijöitä. Heidän pitää olla sydämellään mukana. Jos he eivät työskentele sen eteen, että kauppa menestyy, se ei voi menestyä. Pelkkä hyvä tuote ei riitä.

Villiliha täyttää kesällä neljä vuotta.

– Haaveilen myös siitä, että yritys voisi periytyä tyttärellemme. Jotain muutakin tästä kuitenkin varmaan tulee kuin pelkkä tämä yksi lihakauppa.

#metoo

Anna, 30, perusti oman lihakaupan: “En edes kehtaa kertoa, kuinka vähän teen töitä nykyään”

Ulkomaille muuttava kirjoitti: Kukaan ei kaipaa äijiä tai miehiä mihinkään. Suominaiset on niin ylivertaisia että äijät on ihan perseestä. Toisaalta on hyvä että äijät kuitenkin vielä painaa duunia. Heidän panoksensa verotuksen kautta on edelleen merkittävä. Kommentti jonka olisit voinut pitää omanasi, lepakko tai muuten vaan natsi-feministi
Lue kommentti