Merja ja Sarina tapaavat säännöllisesti, mutta kokonainen kesä yhdessä on luksusta. "Voi tehdä spontaaneja asioita, jotka välimatka yleensä estää." Kuva Liisa Valonen
Merja ja Sarina tapaavat säännöllisesti, mutta kokonainen kesä yhdessä on luksusta. "Voi tehdä spontaaneja asioita, jotka välimatka yleensä estää." Kuva Liisa Valonen

Ura vei Hyvät herrat -sarjasta tutun Sarina Röhrin Espanjaan asti ja Merja Larivaaran suomalaiskatsomoiden kestosuosikiksi. Ystävyys on kestänyt jo kolme vuosikymmentä, sillä naiset jakavat niin surut kuin menestyksenkin.

 Merja Larivaara, 49, ja Sarina Röhr, 53, ovat kilpailleet keskenään vain kerran elämässään: teatterikoulun kuntotestissä 1500 metrin juoksumatkalla.

– Liimauduin Merjan takapuoleen ja päätin, että tästähän en tipu. Lopulta Merja tuli minuutin edellä maaliin. Se oli aika kova paikka! Sarina muistelee hymyillen.

Ystävyys on kestänyt jo kolme vuosikymmentä. Naiset aloittivat Teatterikorkeakoulun vuonna 1984, jossa heidät lähetettiin yhdessä kuntokouluun. Lenkkipolulla kaksikosta tuli nopeasti läheisiä.

– Mukavia muistoja, jotka ovat jatkuneet. Ajat vain ovat muuttuneet: silloin juoksimme, nyt istumme terassilla, Merja nauraa.

Valmistumisen jälkeen Merjasta tuli nopeasti television ja teatterin kiintotähti, kun taas Sarinan elämä on ollut parikymmentä vuotta Espanjassa. Onnekkaan sattuman takia molemmat viettävät nyt kesän Turussa. Sarina oli juuri buukattu Linnateatterin lännenkomediaan Vetämättömiin, kun hän sai kuulla, että Merja esittää naispääosan saman teatterin Miniässä.

– Ulkomailla minulla ei ole ystävää, joka Merjan lailla tietäisi minusta kaiken pienimpiä juttuja myöten. Olemme toisillemme ystäviä hädässä, mutta jaamme myös ilot, Sarina kertoo.

Siksi ystävyyskin on säilynyt vuosien yli:

20-vuotiaana

Merja: "Teatterikorkeakoulun alussa kaikki oli minulle uutta. Olin viettänyt elämäni Oulussa, eikä minulla ollut Helsingissä asuntoa, sukulaisia eikä tuttuja. Olin hieman varautunut ja arka.

Sarinan nähdessäni ihastelin heti, kuinka upea kaunotar hän oli, tumma ja ruskettunut.Ja ne ihanat vaaleanpunaiset verkkarit! Olimme intohimoisia urheilijoita: arkisin lyhyempiä ja viikonloppuisin parituntisia lenkkejä, joiden aikana juttelimme. Tärkein meitä yhdistävä tekijä oli toista kunnioittava asenne, se on kantanut aina tähän päivään.

Olen tyytyväinen, että aloin jo parikymppisenä luoda uralleni kivijalkaa ja haastaa itseäni. Myöhemmin olen voinut hyödyntää osaamistani ilman suurempia ponnisteluja, koska perustyö on tehty hyvin."

Sarina: "Näyttelin barcelonalaisessa katuteatterissa, kun yhteisen ystävän kautta tapasin mieheni, italialaisohjaaja Piero Steinerin. Muistan, kuinka Piero lohkaisi: 'Tyttöparat, ettekö tulisi luokseni asumaan?' Ystäväni kanssa hihittelimme, että tullaanhan me! Siitä suhteemme alkoi. Vaikka sitten pääsin Teatterikorkeakouluun ja työskentelin Suomessa, yhteys Pieroon säilyi.

En muista Merjaa varovaisena tai arkana. Hän oli jo opiskeluaikoina vahva, omanlaisensa nainen, jonka mielipiteitä on ihana kuunnella. Meitä yhdisti kiihkeys ja voimakastahtoisuus, meidän oli luontevaa olla yhdessä. Merja ymmärtää minua heti, sillä hänellä on samanlainen temperamentti." 

30-40-vuotiaana

Merja: "Olin nuori ja kokematon, kun 28-vuotiaana sain Jussi-palkinnon elokuvasta Kaivo. Saavutus nostetaan yhä esille, ja onhan se hieno tunnustus. Mutta en ole koskaan osannut enkä halunnut listata roolejani ja kehuskella niillä.

Eniten elämääni muutti Kari-Pekan (Toivonen) tapaaminen, kun olin 29. Sanoimme töissä käsipäivää, ja siitä kaikki lähti. Kaikkien ystävien kanssa ei voi tehdä töitä, mutta Kari-Pekka ja minä olemme saumaton, sopuisa työpari. Se on ollut valtava rikkaus.

Kolmen- ja neljänkympin korvilla olin pitkiä aikoja poissa teatterista hoitamassa lapsia. Silloin musiikki nousi tärkeämmäksi. Se on aina ollut minulle henkireikä ja aikuisena myös taloudellinen apu: olen pystynyt hoitamaan lapsia kotona lapsia ja tekemään samalla laulu- ja haitarikeikkaa."

Sarina: "Kolmekymppisenä näyttelin enimmäkseen Espanjassa, välillä myös Suomessa. Olin vasta muuttanut etelään, kun esitin tietäjänoidan roolin Barcelonan olympialaisissa. Iän myötä riemu näyttelijän työstä on vain kasvanut. Jos yksinomaan menestys painaa, on väärillä vesillä.

Sain pian kaksi lasta, ja se sitoi minut entistä tiukemmin Espanjaan. Asettelin arvoni uudella tavalla. En ole äiti, joka lähtisi neljäksi kuukaudeksi töihin ulkomaille ja jättäisi lapset hoitoon.

Kun esikoiseni Alma oli vain viikon ikäinen, asuimme Pieron kanssa vielä Helsingissä. Merja tuli katsomaan lasta. Juuri silloin saimme tietää, että meille olisi tarjolla asunto Pikku-Huopalahdesta. Merja totesi, että lähtekää heti katsomaan, minä jään tänne hoitamaan Almaa. Sellaista tekee vain tosiystävä."


Viidenkympin kynnyksellä Merja tuntee olevansa työssään paremmassa vedossa kuin koskaan. Ikä on tuonut molemmille naisille rentoutta ja armeliaisuutta. Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 27/2013.

Merja Larivaara

Näyttelijä ja muusikko on syntynyt 4.7.1964 Haukiputaalla.

Asuu Porvoossa miehensä, ohjaaja Kari-Pekka Toivosen kanssa. Pariskunnalla on neljä lasta.

Merja on kiinnitettynä Helsingin kaupunginteatteriin. Näyttelijä muistetaan muun muassa tv-sarjoista Seitsemän ja Sydänjää sekä elokuvasta Vares – kaidan tien kulkijat.

Sarina Röhr

Syntynyt 11.1.1960 Helsingissä.

Näytteli baarimikkoa Hyvät herrat -televisiosarjassa. Tehnyt sen jälkeen pääasiassa rooleja Espanjassa.

Tekee näyttelijän töitä ja ohjaa pilatesta Barcelonassa.

Naimisissa italialaisen näyttelijä-ohjaaja Piero Steinerin kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla