Mia Ehrnrooth odottaa esikoistaan ja yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti. Kuva: Päivi Anita Ristell
Mia Ehrnrooth odottaa esikoistaan ja yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti. Kuva: Päivi Anita Ristell

Näyttelijä Mia Ehrnrooth aloitti sijoittamisen parikymppisenä ja iloitsee nyt siitä, että voi palkita itsensä halutessaan merkkilaukulla.

– Meidän piti hankkia koiranpentu, mutta tulikin vauva! Salatut elämät -sarjasta tunnetuksi tullut näyttelijä Mia Ehrnrooth, 30, toteaa.

Mia ja hänen yrittäjä-puolisonsa Joel Roos, 40, asuvat nykyään kodissa, jonka he löysivät puoli vuotta sitten yhdeltä Helsingin arvostetuimmista merenranta-alueista. Asunnon remonttisuunnitelma muuttui, kun Mia huomasi olevansa raskaana. Nyt suuren kaksion isosta vaatehuoneesta tehdäänkin lastenhuone.

– Kuvittelimme, että lapsen saaminen olisi pidempi prosessi, mutta tämä tuntuu nyt luontevalta ja olen voinut hyvin.

Mia on raskausaikanakin jatkanut treenaamista yhdessä personal trainerinsa kanssa.

Salkkareiden jälkeen Mia on tehnyt töitä mallina, näyttelijänä ja sosiaalisen median konsulttina. Hän on myös perustanut muotiin keskittyvän start up -yrityksen. 

"Olen iloinen, etten sijoittanut nuorena rahojani pelkästään käsilaukkuihin ja kenkiin."

Mia ei koe olevansa tuhlailija, mutta kertoo olevansa heikkona muotiin ja design-huonekaluihin.

– Jos olen innostunut jostakin merkkilaukusta, vaatteesta tai huonekalusta, laadin niitä varten tavoitteen. Se voi olla vaikka varaston siivoaminen tai tietty määrä tehtyjä keikkoja. Kun olen päässyt tavoitteeseeni, palkitsen itseni.

Mia kertoo Me Naisten Viikko kukkarolla -sarjassa aloittaneensa sijoittamisen parikymppisenä.

– Kun aloitin Salatut elämät -sarjassa, ostin ensimmäiseksi silloisen puolisoni kanssa yhteisen asunnon. Tällä alalla vakituisia työpaikkoja ei juuri ole, joten näin ajankohdan olevan hyvä asunnon hankkimiselle. Ostimme ensimmäisen asunnon läheltä työpaikkaani hyvien liikenneyhteyksien varrelta. Olisin voinut vuokrata heti asunnon aivan keskustasta, mutta halusin säästää. Säästyneillä rahoilla ostin myöhemmin sijoitusasunnon ja osakkeita.

Mia kertoo, että hänellä oli aikaa tutkia osakkeita istuessaan Salkkareiden maskissa.

– Tuona aikana loin taloudelleni perustan, jonka turvin olen voinut elää vapaammin ja keskittyä urani luomiseen. Olen iloinen, että minulla oli nuorena järkeä päässä, enkä sijoittanut rahojani pelkästään käsilaukkuihin ja kenkiin.

Miten Mia käyttää rahaa nykyään? Paljonko hän käyttää rahaa ruokaan viikossa? Entä miten ihmiset suhtautuvat hänen aatelistaustaansa? Lue lisää Me Naisten numerosta 37/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Kun parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen kertoi erostaan, osa hänen seuraajistaan raivostui jätetyn vaimon puolesta. Osassa heräsi pelko: voiko meillekin käydä noin? – Saamani kritiikki on pistänyt miettimään, milloin sitten on sovelias aika erota.

Parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen, 41, kertoi erohalustaan vaimolleen, kun parin yhteinen vauva oli kaksikuinen. Tilannetta oli edeltänyt uudenlaisen itsetunnon löytäminen terapiassa sekä rakastuminen toiseen naiseen.

Uusi rakkaus oli tullut kohdalle odottamatta ja elämäntilanteessa, kun Samin vaimo oli vielä raskaana.

– Tilanne oli musertava. Meillä oli vahva yhteys, mutta olimme aivan mahdottomassa elämäntilanteessa, Sami kertoo ensikohtaamisestaan.

Samaan aikaan vaimo vauvavatsoineen oli kotona.

– Vielä silloin minulla ei ollut munaa mennä sanomaan, että minulle tapahtui tällainen asia. Totta helvetissä olen kantanut syyllisyyttä siitä, miten hoidin tilanteen, loukkasin toista ja olin epärehellinen niin vaimoa kuin itseäni kohtaan, Sami myöntää.

”Yritin taistella rakastumista vastaan ja tappaa tunteen.”

– Yritin taistella rakastumista vastaan ja tappaa tunteen. Päätimme lopettaa yhteydenpidon kokonaan, mutta en pystynyt. Tuntui, että kohtaamisellamme oli syvempi tarkoitus.

Sami lykkäsi kertomista hyvän aikaa, koska pelkäsi.

– Pelkäsin lähipiirini reaktioita ja sitä, miten satuttaisin läheisiäni. Pelkäsin muutosta ja vähän sitäkin, mitä ero tekisi orastavalle kirjoittajanuralleni.

Sami ei halua leimautua eroenkeliksi, mutta uskoo, että jokaisen kannattaisi selvittää tilit menneisyyden kanssa, kyseenalaistaa oppejaan ja saamiaan malleja.

Sami on antanut kenkää esimerkiksi vanhempiensa parisuhdemallille.

– Vanhempani erosivat kaksi päivää sen jälkeen, kun olin muuttanut pois lapsuudenkodistani. He ovat malli siitä, miten huono parisuhde voi tuhota kahden ihmisen elämän. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta he eivät olleet oikeat ihmiset toisilleen, Sami kertoo.

– Toisin kuin tyttäreni, minä sain kasvaa ydinperheessä. Jos olisi kysytty, enpä olisi halunnut. Vanhempani olisivat saaneet olla onnellisia paljon aiemmin, jos eivät olisi sinnitelleet ydinperheen takia.

Miten Sami kokee etäsuhteen nykyisen tyttöystävänsä kanssa? Mikä erossa oli kovinta Samille? Miten lähipiiri on reagoinut Samin ratkaisuun? Lue Samin koko tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 47/2017! Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Sami Minkkinen

  • 41-vuotias bloggaaja on kotoisin Tikkakoskelta, asuu Tampereella. Kahdesti avioeronnut kahden tyttären isä.
  • Uusi kirja Miesraskaus ilmestyy 27.11.
  • Julkaissut aiemmin bloginsa mukaan nimetyn kirjan Havaintoja parisuhteesta sekä Pannaan menemään, jonka teki seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kanssa.
Toni Toivanen on työskennellyt esimerkiksi Hans Välimäen Chez Dominique -ravintolassa ja kansainvälisesti arvostetussa kööpenhaminalaisessa Noma-ravintolassa. Kuva vuodelta 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Kokki Toni Toivasen mukaan ravintola-alalla seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat arkipäivää. ”Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.”

”Monien ravintoloiden keittiöt ovat poikien klubeja, joissa dominoidaan machoilulla ja veitsen nopeudella. Monet naiset joutuvat miellyttämään miespuolisia asiakkaitaan ja esimiehiään tippien ja parempien vuorojen toivossa.

Henkilöstöosastoa ei ole tai se ei puutu asioihin. Ravintoloiden henkilökunnat ovat villisti juhlivia joukkoja, joissa ammattimaisuuden rajat häipyvät olemattomiin.”

Näin kuvaili arvostettu The Washington Post -lehti amerikkalaisen ravintola-alan menoa. Viime perjantaina julkaistussa jutussa lukuisat kokkeina ja tarjoilijoina työskentelevät naiset kertoivat seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta, jota ovat joutuneet kokemaan työssään.

Onko ravintolamaailma todella niin hurja paikka työskennellä? Kööpenhaminassa asuvan suomalaisen kokin Toni Toivasen, 27, mukaan on. Hän jakoi artikkeli viikonloppuna Facebook-sivullaan sanoilla ”tämä on ihan totta”.

– Oman kokemukseni mukaan kuvailu ei ole ainoastaan maakohtainen, vaan se kuvaa koko ravintola-alaa, myös Suomessa, hän kertoo Me Naisille.

– Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat valitettavasti osa työtä. Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.

”Minullakin on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.”

Kuumenevia tunteita, hurttia huumoria ja liian pitkälle meneviä vitsejä. Sellaista ravintolassa työskentelevän arki yksinkertaisesti on, Toivanen kertoo.

– Jostain syystä ravintola-alalla pidetään normaalina sitä, että vitsaillaan ihan kaikesta ja kosketetaan toisia. Keittiössä läpsitään takapuolelle ja kysellään arkaluontoisia kysymyksiä, koska ajatellaan, että se on kaikille huumoria. Minulla on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.

– Mutta jos ei osaa ottaa kaikkea vitsinä – eikä kenenkään ole todellakaan pakko tehdä niin – käytös voi olla todella häiritsevää. Sellaista ei voisi kutsua esimerkiksi toimistoympäristössä millään tavalla hyväksyttäväksi. Normaalin käytöksen raja on alalla selkeästi hämärtynyt, se on osa kulttuuria.

Pitkiä päiviä poikien leikkikentällä

Toivasen mukaan häirintäkulttuurille on lukuisia syitä: pitkät työpäivät, alan miesvaltaisuus ja se, että keittiöihin hakeutuu tietynlaisia ihmisiä.

– Kokin paperit eivät paljoa vaadi, ja siksi keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse. Onneksi tilanne on muuttumassa, Toivanen kertoo.

Myös pitkät päivät vaativat veronsa. Moni ravintola-alalla työskentelevä saattaa tehdä töitä huomattavasti yli 10 tuntia päivässä, ja kiireessä pinna kiristyy helposti jokaisella.

– Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti ylilyöntejä. Tilannetta ei helpota se, että alkoholin käyttäminen kuuluu monen alalla pidempään työskennelleen elämään.

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miksi naisia ei näy huippukokkeina yhtä paljon kuin miehiä. Muutama viikko sitten huippukokki Kari Aihinen sai monet pudistelemaan päitään, kun hän sanoi, ettei naisia ole huippukokkeina, koska ”se on fysiikan laki”.

”Keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse.”

Toivasen mielestä on väärin sanoa, ettei naisia ole huippukokkeina. Hänen mielestään heitä kyllä löytyy, mutta usein miespuoliset kokit vain nousevat valokeilaan. Samaan aikaan hän toteaa, että alan miesvaltaisuus ja machokulttuuri voivat olla syitä siihen, miksi naiset eivät etene urallaan. Se on samalla yksi syy häiriköintikulttuuriin.

– Kyllä se on monessa mielessä poikien leikkikenttä. Moni saattaa ajatella, että pojat vain keskenään vitsailevat – vähän kuin lätkäpukkarissa. Sen ei tietenkään kuuluisi mennä niin.

Lisää puhetta, vähemmän pelkoa

Myös Palvelualojen ammattiliitto PAM on todennut, että seksuaalinen häirintä on ravintola-alalla arkipäivää. Siitä huolimatta aiheesta on vaikea puhua. 

Ravintolakokki Marko Pyy kertoi viikonloppuna Ylen haastattelussa saaneensa tietoonsa lukuisia häirintätapauksista kollegoiltaan, mutta virallisia ilmoituksia vain harva haluaa tehdä.

Miksi häirinnästä vaietaan alalla niin visusti?

Toivasen mukaan syy on yksinkertainen: ihmiset pelkäävät uransa puolesta. Toivasen mukaan vaikeista asioista suoraan puhuvaa aletaan pitää helposti ”hankalana tyyppinä”. Eikä se maine houkuta ketään.

”On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa häirinnästä suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. ”

– Erityisesti fine dining -maailmassa piirit ovat pienet. Tietty leima saattaa hankaloittaa uraa todella paljon, Toivanen kertoo.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteen pitäisi mennä niin. On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa asioista suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. Siitä syntyy oravanpyörä: kun ei uskalleta puhua, myös häiriköintiä on enemmän.

Jokaiselle pitäisi pystyä luottamaan siihen, ettei kosketa tai mennä henkilökohtaisuuksiin ilman lupaa, Toivanen painottaa. Hänen mielestään asiaan pitäisi saada ravintola-alalla pikainen muutos. Parhaiten se onnistuu hänen mielestään sillä, että jokainen alalla työskentelevä katsoo peiliin.

– Yksittäisten syyllisten etsiminen on turhaa, koska alalla epäasiallista käytöstä on niin paljon. Jokaisen pitäisi miettiä asiaa omalta kohdalta ja tajuta, että on todennäköisesti itsekin ollut mukana rakentamassa haitallista kulttuuria.

Toivanen toivoo myös entistä enemmän avointa puhetta aiheesta.

– Parhaimmillaan saamme nyt kerralla keskustelun siihen tilaan, ettei sitä tarvitse enää käydä samalla tavalla viiden vuoden päästä.

Työskenteletkö ravintola-alalla? Osallistu kyselyymme!

Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.