Jutta Gustafsberg huomasi jo lapsena saavansa yhteyden henkimaailmaan. Kuva: Sanoma arkisto
Jutta Gustafsberg huomasi jo lapsena saavansa yhteyden henkimaailmaan. Kuva: Sanoma arkisto

Pikkutyttönä Jutta Gustafsberg kuvitteli itselleen kaikkea kivaa, nyt hän visualisoi mielessään miljoonien retriittihanketta keskelle metsää.

Hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg on saanut vasta vähän kommenttia maanantaina ilmestyvästä kirjastaan, mutta yhdestä palautteesta hän on erityisen mielissään. Mielen päällä käsittelee Jutan ja meedio Harriet Piekkolan oppeja henkistymisestä sekä kokemuksia henkimaailman parissa.

– Palaute tuli raavaalta, uskoisko tässä nyt mihinkään -mieheltä, jossa kirjan luettuaan heräsi ajatus ’josko sittenkin’. En tuputa oppejani enkä elämänkatsomusta, vaan nimenomaan herättää ajatuksia ja kiinnostusta henkisyyttä kohtaan.

Jutta alkoi käydä Harrietin vastaanotolla vuonna 2004 aviomiehensä Petteri Jussilan menehdyttyä yllättäen. Jutta kertoo keskustelleensa henkimaailmassa juurikin Petterin sekä isoäitinsä ja äitinsä kanssa.

”Toisinaan henkimaailmasta tulija odottaa jo linjalla.”

Kun käyt Harrietin vastaanotolla, mitä meedion istunnolla oikein tapahtuu?

– Ennen istuntoa meedio on jo hiljentynyt valmiiksi, ja yritän itsekin tulla paikalle rauhallisin mielin. Ainakaan en kälätä stressaavaa työpuhelua juuri matkallani istuntoon. Istahdamme pienen pöydän ääreen ja saatamme juoda teet tai lasin vettä ennen kuin aloitamme. Meedio ei katso kortteja tai tähystä kristallipallosta, eikä hänellä ole mitään käsissään vaan hän saa yhteyden energioiden kautta. Toisinaan henkimaailmasta tulija odottaa jo ”linjalla” ja idea onkin kuulla niitä, joilla on minulle asiaa.

– Vain harvoin henkimaailmasta tulija saattaa ilmoittaa nimensä, useimmin Harriet kuvailee hänelle välitettyjä kuvia. Kun hänelle ilmestyi kuva junasta ja rataristeyksestä, tiesin, että minulle puhuu ihminen, joka oli ollut ammatiltaan junankuljettaja. Tulija on yhteydenotossa se aktiivinen osapuoli, ja minun tehtäväni on kuunnella. Voin myös esittää kysymyksiä tulijalle, mutta ei se mikään puhelinrupattelu ole. Meedio on tilanteessa välittäjä, vähän kuin yrittäisi kuvailla elokuvan tapahtumia kaverille.

Voiko yhteyden saada keneen tahansa henkimaailmassa?

– Yhteyden saa niihin tulijoihin, joilla on minulle asiaa. Istunnolle ei mennä ja valita yhteyttä kuin puhelinmuistiosta. Saan henkimaailmasta ohjeita ja neuvoja elämään ja bisnekseen. Elämän varrella henkimaailmasta voi ilmestyä uusiakin oppaita, mutta toivon, että voin vielä vanhanakin keskustella vaikkapa Petterin ja äitini kanssa. Petteri tuntuu olevan henkimaailmassakin aktiivinen tyyppi.

”Mitä väliä, jos ääni onkin sisäinen ääneni.”

Oletko koskaan epäillyt henkimaailmatouhun aitoutta?

– En ole koskaan kyseenalaistanut henkimaailman olemassaoloa, mutta oli vaihe, jolloin mietin, oliko tunne vain mielikuvitukseni tuotetta. Epäilin, oliko minulla oikeasti kyky saada yhteys henkioppaisiini ja vähättelin, että en kai minä sitä nyt osaa. Mutta päätin, että mitä sitten! Jos saan neuvoja ja iloa, mitä väliä, jos ääni onkin sisäinen ääneni. Myöhemmin totesin, että kyllä yhteys oli totta: niin viisaat neuvot, joita olin saanut, eivät voineet olla minun keksimiäni.

Miten istuntosi ovat muuttuneet vuosien mittaan, onko homma erilaista nyt kuin 12 vuotta sitten?

– Ensimmäisillä kerroilla olin juuri jäänyt leskeksi ja surusta sokaistunut. Alkuun istunnot toivat lohtua, nykyään iloa ja neuvoja. Olen eri tyyppi ja eri elämäntilanteessa, mikä vaikuttaa keskustelujen sisältöön. Silti istunto pysäyttää ja vaikuttaa joka kerta.

Miten arjessasi näkyy se, että uskot kuoleman jälkeiseen elämään?

– Uskon karmaan ja yritän elää niin, etten tee pahaa kenellekään. Usko siitä, että hyvä ja paha palaavat minulle seuraavassa elämässä, ohjaa käytöstäni tässä elämässä. Olen onnellinen suurimman osan ajastani, hymyilen ja tervehdin muita. Haluan, että minusta virtaava energia on positiivista. Ja tulee niitä huonojakin hetkiä: eilen toimistolla tunsin, että nyt iskee stressi ja huusin työkavereita halaamaan.

– Kohtelen kaikkia samalla tavoin, heidän asemastaan tai elämäntilanteestaan riippumatta. Olen huomannut, että moni menestystä saavuttanut viihtyy seurassani, koska en pokkuroi tai mielistele heitä. Samoin se, jolla on heikompi vaihe elämässään meneillään, rohkaistuu, kun joku ei vaihteeksi ylenkatso.

Miten elämäsi on muuttunut, kun aloit luottaa henkimaailmaan?

– Eniten se näkyy suhtautumisessani muita kohtaan. Kiukkuisuus, mustasukkaisuus, kostonhalu – sellaiset fiilikset ovat jääneet elämästäni. Huomaan kyllä, että eteeni heitetään haasteita ja suunnilleen kerran vuodessa menetän hermoni niin, että voin huutaa raivosta. Mutta onhan se mahtava fiilis, kun voi tyynesti ja kiukkuuntumatta ohittaa tilanteen, jossa koen tulleeni väärin kohdelluksi.

Oletko koskaan pelännyt meedion istunnossa?

– En! Puhtaasta henkimaailmasta tulee valoa ja rakkautta. Ihmisten kauhujutut ovat mielikuvituksen tuotetta. Koko touhussa pelottavinta ovat erisorttiset henkiset hoitajat, joilla ei ole oikeaa osaamista ja joita ohjaa rahanhimo. Henkistymisestä on selvästi tulossa trendi, ja se houkuttelee alalle kaikentasoisia toimijoita. Pahimmillaan hoidoista ja istunnoista voi seurata tyhjä kukkaro ja sekaisin oleva mieli. Puhdas henkimaailma ei koskaan halua aiheuttaa ahdistusta.

Kerrot kirjassasi kuuntelevasi intuitiota ja harrastavasi visualisointia. Millaisissa asioissa luotat intuitioon?

– Varsinkin uusien ihmisten tapaamisessa, siinä voi olla kyse niin ystävystymisestä kuin työsuhteesta tai rekrytoinnista. Vaisto kertoo parhaiten, onko toinen liikkeellä aidosti tai onko hänen kuorensa alla jotain sellaista, mikä ei heti päälle näy.
Pahiten olen mennyt pieleen silloin, kun en ole luottanut intuitiooni vaan kuunnellut vain järkeä. Johan kohta eteen lätkäistään ongelma.

”Minulla ei ole vielä muuta kuin metsää, järvi ja suuret suunnitelmat.”

Miten visualisointi on toiminut omassa elämässäsi?

– Aloin tietämättäni käyttää sitä jo lapsena. Äiti patisti minua lukemaan enemmän, mutta halusin vain kömpiä sängylle ja rakennella kuvia haavemaailmasta. Vasta aikuisena tajusin, että siinähän oli kyse visualisoinnista: näin mielessäni asioita, joita halusin saavuttaa.
Fitnessuralla taidosta oli paljon apua, kun pystyin kuvittelemaan itseni lavalle, esiintymään upeasti ja näkemään, miltä näyttäisin voittaessani. Silloin usein pärjäsinkin. Jos olisin murehtinut, että peppuni näyttää roikkuvan tai kaatuvani korkkareissa, olisin varmasti vetänyt rähmälleni.

– Juuri nyt käytän visualisointia, kun suunnittelemme retriittikeskusta Ylöjärvelle Kuruun. Valtava rakennushanke on vasta käynnistymässä, eikä minulla ole vielä muuta kuin metsää, järvi ja suuret suunnitelmat. Homma on paisunut kuin pullataikina. Ajatus vaatimattomista majoista on kasvanut hahmotelmaksi tolppien päälle rakennetuista mökeistä. Mielessäni näen jo, millainen luksusresortti metsään rakentuu.

Jutta Gustafsbergin ja Harriet Piekkolan kirja Mielen päällä – työkaluja henkiselle polulle julkaistaan maanantaina 6.2.
Jutta rakennuttaa Juha Rouvisen kanssa hyvinvointi- ja meditaatiokeskusta Ylöjärvelle Kuruun, mistä hän on ostanut 34 hehtaaria maata.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...