Vuonna 2010 elokuvaa opiskeleva Paola Suhonen oli muuttamassa New Yorkista Los Angelesiin ja haaveili suuresta rakkaudesta.

Mihin on kadonnut se saunanraikas maitotyttö, jona Paola Suhonen tuli tunnetuksi? Ivana Helsingin toimistolla Arabianrannassa kopsuttelee Chanelin korkokengissä dekadentti rokkimisu, jolla on pandasilmät, seksikkäät pitsitrikoot ja superlyhyt minihame. Asun kruunaa strassein koristeltu huopahattu – löytö New Yorkin vintage-liikkeistä – jollaisesta Andy McCoy olisi innoissaan.

Vielä joitakin vuosia sitten Paola kertoi lehtihaastattelussa, että meikiksi riittävät ripsari ja purkki vaseliinia.

Jutun kuvissa hän poseerasi puuvillasukkahousuissa ja itse suunnittelemassaan Nanson kukkamekossa.

– Aika harva nainen pysyy samannäköisenä 13 vuotta, Paola sanoo.

Niin kauan Paola on ollut julkisuudessa oman vaatemerkkinsä kanssa. Jos tyyli on muuttunut sinä aikana, niin on myös hänen elämänsä.

Suomen suosituimpiin suunnittelijoihin kuuluva Paola on asunut jo kaksi vuotta New Yorkissa opiskelemassa elokuvaa. Syksyllä edessä on muutto Los Angelesiin: Paola on hyväksytty Amerikan arvostetuimpaan elokuvakouluun American Film Instituteen, jossa on opiskellut muun muassa David Lynch. Paolan linjalle valittiin neljätoista opiskelijaa parintuhannen hakijan joukosta.
Paola sanoo, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Siskonsa tarmokkaan asenteen vahvistaa yhtiökumppani Pirjo Suhonen, joka myös häärii Arabianrannan mallilaboratoriossa.

– Paola jättää puhumisen muille. Hän on tekijä. Paolan toimeliaisuus tuli esiin jo lapsena, kun hän organisoi isoja partiokilpailuja Helsingin eräkavereille, Pirjo kertoo.

Suomessa ilman kotia

Syysmalliston vaatteet heiluvat hiljalleen rekeissä, kun toimiston avoimesta ikkunasta puhaltaa alkukesän tuuli. Sitä Paola on kaivannut New Yorkissa. Hän on lentänyt Suomeen Affe-koiransa kanssa edellisenä päivänä.

– Täällä on niin kaunista ja puhdasta. Ilma tuoksuu raikkaalta, ja jopa lentokentällä kuuli linnunlaulun, Paola huokaa.

Paola manaa kipeitä reisiään. Ensitöikseen Suomessa hän hyppäsi äitinsä vanhan mummopyörän selkään ja polki Marjaniemestä Pirjon, perheen kesken Piken, luo Jollakseen syömään.

Vahvan meikin alta löytyy siis edelleen se Suhosen Pate, joka pitää retkeilystä ja pesee mattoja mökkilaiturilla. Korkkaritkin vaihtuvat kumppareihin heti, kun Paola pääsee perheensä landelle Vääksyyn, jossa hän aikoo viettää suurimman osan Suomen-vierailustaan.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun tulen Suomeen eikä minulla ole enää omaa kotia täällä.

Äänessä on aavistus haikeutta. Itse asiassa Paolalla ei ole enää kotia New Yorkissakaan, jossa hänellä vielä hetki sitten oli uusi, kiehtova elämä: boheemi kaveripiiri ja rouhea loft-asunto Manhattanilla. Sitten Paola sai kuulla, että häntä odottaa unelmien opiskelupaikka Hollywoodissa.

– Olin varautunut siihen, että saan hakea kouluun monta kertaa, mutta pääsinkin eka kerralla, Paola sanoo.

Hän ei vaikuta silti hämmästyneeltä. Miksi vaikuttaisikaan: hänellä on ollut tapana onnistua kaikessa, mihin ryhtyy.

Kaurismäkien jäljillä

Paolan kahden vuoden poissaoloa Suomesta ei ole huomannut, sillä hänen tunnistettava kädenjälkensä on näkynyt täällä entiseen tapaan. Jopa siinä määrin, että mielessä on käynyt, löytyykö Suomessa muille suunnittelijoille lainkaan töitä. Paolan printtejä on painettu viinitonkkiin, lautasliinoihin, vuodevaatteisiin ja muistikirjoihin.

Lapsena Paola käsikirjoitti ja ohjasi Pyystudiota, parodiaa A-Studiosta. Vielä silloin hän ei kuitenkaan ajatellut, että hänestä tulisi ohjaaja, saati sitten vaatesuunnittelija.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Paola luki lääketieteelliseen pääsykokeisiin mutta haki huvikseen Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan vaatesuunnittelua – ja tuli valituksi ensi yrittämällä.

”Entisessä elämässään” Paola on myös lumilautailun Suomen mestari vuodelta 1994. Itse asiassa lautailuharrastuksen ansiosta Paolasta tuli suunnittelija. Tytöille oli hankala löytää lautailu- tai skeittivaatteita 90-luvun Suomesta, joten Paola kavereineen ompeli niitä itse.

– En ajattele, että olen nyt luomassa uutta uraa elokuvaohjaajana. Filmi ja elokuvakamera ovat minulle vain työvälineitä siinä missä kangas ja ompelukone.

Paolaa ärsyttää suomalainen ajattelutapa, että jos on yhdessä jutussa hyvä, sitä ei voisi olla toisessa.

– Jokaisella luovalla ihmisellä pitää olla oma, vapaa väline, jolla voi toteuttaa itseään täysin, ilman kompromisseja.

Kaupallisten suunnittelutöiden jälkeen elokuva on Paolalle juuri sellainen väline. Ja vaikka Paola aloittaakin opinnot Hollywoodissa, hän haluaa tehdä taide-elokuvia, sellaisia kuten Kaurismäen veljekset, Jim Jarmusch tai Terrence Malick.

– Pidän visuaalisesti voimakkaista, elämänmakuisista elokuvista. Rakkaustarinat ja road moviet ovat minun juttuni.

Toistaiseksi Paola on ohjannut muun muassa lyhytelokuvia, mainoselokuvan Helsingin Sanomille ja musiikkivideon ystävälleen, laulaja Janitalle. Ensimmäisen pitkän elokuvansa hän kuvasi viime kesänä Teksasissa, mutta editointi on vielä kesken. Paola haluaa tehdä kaiken itse aina käsikirjoituksesta kuvaamiseen.

– Ahdistaa, kun kaikki kysyvät, milloin elokuva tulee. Kyllä se valmistuu, olen ollut vain vähän hidas.

Episodielokuva kertoo seitsemän erilaista tarinaa rakkaudesta, joissa yhdistävänä tekijänä on yksi ja sama motellihuone.

– Elämä itse on ihmeellisempää kuin tarinat. Aiheita löytää, kun elää itsekin väkevästi, tarkkailee, seikkailee ja uskaltaa heittäytyä.

Rakkauden fani

Tarinankertoja Paola on ollut aina. Esimerkiksi kaikilla hänen mallistoillaan on ollut oma teemansa. Aluksi Paola ammensi lapsuutensa kesistä 70-luvulla, viimeisimpiä mallistoja on inspiroinut rakkaus. Syksyn vaatemalliston nimi on Copper Chain. Sen innoittaja oli vanha pariskunta, joiden ranteisiin oli tatuoitu kupariketju merkiksi ikuisesta rakkaudenkahleesta.
 
– Olen aina ollut aivan superromantikko. Rakkaus on maailman tärkein aihe, Paola sanoo.

Rakkausfanista tuli keväällä myös Love Contemporary -lehden päätoimittaja. Paola perusti ulkoasultaan 70-luvun seksilehtiä muistuttavan aviisin suomalaisen Ville Ailion kanssa.

– On uskomatonta, ettei pelkkään rakkauteen keskittyvää lehteä ollut olemassa aiemmin. Ajastamme on kadonnut usko kaiken voittavaan rakkauteen.

Paola teki lehteen jutun ”legendaarisesta” pornotähdestä Nina Hartleysta. Lehden kautta voi myös tilata design-seksileluja, ja kesällä lehti järjestää helsinkiläisellä Jenny Woo -klubilla teemailtoja seksikouluineen. Onko seksibisnes Paolan seuraava aluevaltaus?

– Porno nyt ei ainakaan ole minua varten, Paola hymähtää.

– Mutta Nina Hartley on kiinnostava nainen, joka on tehnyt rohkeasti omia juttujaan välittämättä muiden mielipiteistä.

Peruskallion tyttö

Paola elää yksin. Hän odottaa jalat alta vievää rakkautta, jonka uskoo jossain odottavan.

– Olen ollut kolme kertaa elämässäni rakastunut. En pysty ihmissuhteissa kompromisseihin. Kun on nähnyt auringon, ei enää halua tyytyä kuuhun.

Paolalla on kuuden kohdan lista ihannekumppanilleen. Siinä lukevat sanat luottamus, tukeminen, yhdessä tekeminen, luominen ja nauraminen sekä molemminpuolinen ihailu. Paolan mukaan hänellä on pakottava tarve luoda ja myös jakaa luovuutensa kumppaninsa kanssa.

– Suhteessa täytyy myös olla vatsan ympäri kääntävää iloa. Yhteisille jutuille nauramisessa on jotain hyvin seksikästä. Kummankin täytyy ajatella: miten joku noin ihana voi olla ihastunut muhun? Siitä syntyy intohimo, joka ei tyhjene, Paola luettelee.

Ei pidä ymmärtää väärin – Paolan elämä on hyvin täyttä ja onnellista, mutta siitä tekisi vielä hienompaa ihminen, jonka kanssa arkikin olisi ihmeellistä. Paola täyttää tänä vuonna 36. Se on ikä, jossa moni nainen kuulee vain biologisen kellonsa tikityksen.

– Minulla ei ole tullut tähän ikään mennessä pakottavaa tarvetta saada lapsia. Ajattelen, että jos joskus saan lapsia, ne ovat suuren rakkauden hedelmiä.

Paola haluaa suomalaisen miehen.

– Olen niin suomalaisen peruskallion tyttö, että minusta jäisi sävyjä näkemättä ulkomaalaisen rinnalla. Haluan ihmisen, joka ymmärtää synkkien metsien pohjavirettä minussa.

Paola ihailee vanhempiaan, jotka ovat edelleen yhdessä. Kun Paola esitteli jokunen vuosi sitten Rouva-mallistonsa, näytöksessä mannekiinina oli oma äiti.

– Näin verhon takaa isän ilmeen, kun äiti purjehti lavalle. Vaikka ympärillä pyöri superkauniita mallityttöjä, isäni näki vain äitini. Se oli suloista.

Road trip uuteen

Senja-äiti on aina rohkaissut tytärtään toteuttamaan unelmiaan, vaikka ne pelottaisivatkin.

– Äidillä on aina erotessamme tapana piirtää siivet selkääni ja lähettää minut matkaan suojelus enkeli mukanani.

Niin äiti teki silloinkin, kun Paola 15-vuotiaana lähti vaihto-oppilaaksi Jamaikalle, ja niin hän teki, kun Paola muutti New Yorkiin. Suojelusenkelille oli hiljattain käyttöäkin, kun IvanaHelsingin väliaikaiseen pop up -liikkeeseen murtauduttiin. Paola ryntäsi tunkeutujien perään, ja toinen nuorista miehistä viskoi häntä pitkin katuja. Paolan vasempaan ranteeseen tatuoidun enkelin alla on arpi muistona kahakasta.

– Pojat eivät saaneet saalikseen mitään, ja poliisi löysi heidän hallustaan paljon muualta varastettua tavaraa.

New Yorkissa Paola on ollut ensimmäistä kertaa elämässään oikeasti yksin. Paolalla on tiivis suhde kaikkiin perheenjäseniinsä, ja hän on tottunut siihen, että apua on aina saatavilla. Ulkomailla turvana on ollut Affe-koira, josta on kyllä henkivartijaksi, mutta tietokoneita se ei osaa korjata eikä käyttää porakonetta.

– Nyt oli viimeinen hetkeni lähteä ulkomaille. Vanhempani ikääntyvät, ja haluan olla paikalla, kun he vuorostaan tarvitsevat apua.

Heinäkuun lopussa siskokset vuokraavat auton ja ajavat Paolan tavarat Nykistä Los Angelesiin.

– Siitä tulee yhteinen road tripimme halki mantereen. En voisi vain lentää Losiin, tarvitsen pitkän ajomatkan kaltaisen siirtymäriitin.

Paola aikoo hakea Hollywoodista vain koulutuksen ja palata reppu täynnä työkaluja.

– Suomi on minun maani ja estetiikkani.

Niin, ja se Suuri rakkauskin pitäisi etsiä. Paolan asenteella sen löytyminen on vain ajan kysymys.

– Haaveilu tekee minut rauhattomaksi. Saan rauhan vasta kun tiedän, että minulla on kaikki, mitä voin toivoa.