Vuonna 2010 elokuvaa opiskeleva Paola Suhonen oli muuttamassa New Yorkista Los Angelesiin ja haaveili suuresta rakkaudesta.

Mihin on kadonnut se saunanraikas maitotyttö, jona Paola Suhonen tuli tunnetuksi? Ivana Helsingin toimistolla Arabianrannassa kopsuttelee Chanelin korkokengissä dekadentti rokkimisu, jolla on pandasilmät, seksikkäät pitsitrikoot ja superlyhyt minihame. Asun kruunaa strassein koristeltu huopahattu – löytö New Yorkin vintage-liikkeistä – jollaisesta Andy McCoy olisi innoissaan.

Vielä joitakin vuosia sitten Paola kertoi lehtihaastattelussa, että meikiksi riittävät ripsari ja purkki vaseliinia.

Jutun kuvissa hän poseerasi puuvillasukkahousuissa ja itse suunnittelemassaan Nanson kukkamekossa.

– Aika harva nainen pysyy samannäköisenä 13 vuotta, Paola sanoo.

Niin kauan Paola on ollut julkisuudessa oman vaatemerkkinsä kanssa. Jos tyyli on muuttunut sinä aikana, niin on myös hänen elämänsä.

Suomen suosituimpiin suunnittelijoihin kuuluva Paola on asunut jo kaksi vuotta New Yorkissa opiskelemassa elokuvaa. Syksyllä edessä on muutto Los Angelesiin: Paola on hyväksytty Amerikan arvostetuimpaan elokuvakouluun American Film Instituteen, jossa on opiskellut muun muassa David Lynch. Paolan linjalle valittiin neljätoista opiskelijaa parintuhannen hakijan joukosta.
Paola sanoo, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Siskonsa tarmokkaan asenteen vahvistaa yhtiökumppani Pirjo Suhonen, joka myös häärii Arabianrannan mallilaboratoriossa.

– Paola jättää puhumisen muille. Hän on tekijä. Paolan toimeliaisuus tuli esiin jo lapsena, kun hän organisoi isoja partiokilpailuja Helsingin eräkavereille, Pirjo kertoo.

Suomessa ilman kotia

Syysmalliston vaatteet heiluvat hiljalleen rekeissä, kun toimiston avoimesta ikkunasta puhaltaa alkukesän tuuli. Sitä Paola on kaivannut New Yorkissa. Hän on lentänyt Suomeen Affe-koiransa kanssa edellisenä päivänä.

– Täällä on niin kaunista ja puhdasta. Ilma tuoksuu raikkaalta, ja jopa lentokentällä kuuli linnunlaulun, Paola huokaa.

Paola manaa kipeitä reisiään. Ensitöikseen Suomessa hän hyppäsi äitinsä vanhan mummopyörän selkään ja polki Marjaniemestä Pirjon, perheen kesken Piken, luo Jollakseen syömään.

Vahvan meikin alta löytyy siis edelleen se Suhosen Pate, joka pitää retkeilystä ja pesee mattoja mökkilaiturilla. Korkkaritkin vaihtuvat kumppareihin heti, kun Paola pääsee perheensä landelle Vääksyyn, jossa hän aikoo viettää suurimman osan Suomen-vierailustaan.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun tulen Suomeen eikä minulla ole enää omaa kotia täällä.

Äänessä on aavistus haikeutta. Itse asiassa Paolalla ei ole enää kotia New Yorkissakaan, jossa hänellä vielä hetki sitten oli uusi, kiehtova elämä: boheemi kaveripiiri ja rouhea loft-asunto Manhattanilla. Sitten Paola sai kuulla, että häntä odottaa unelmien opiskelupaikka Hollywoodissa.

– Olin varautunut siihen, että saan hakea kouluun monta kertaa, mutta pääsinkin eka kerralla, Paola sanoo.

Hän ei vaikuta silti hämmästyneeltä. Miksi vaikuttaisikaan: hänellä on ollut tapana onnistua kaikessa, mihin ryhtyy.

Kaurismäkien jäljillä

Paolan kahden vuoden poissaoloa Suomesta ei ole huomannut, sillä hänen tunnistettava kädenjälkensä on näkynyt täällä entiseen tapaan. Jopa siinä määrin, että mielessä on käynyt, löytyykö Suomessa muille suunnittelijoille lainkaan töitä. Paolan printtejä on painettu viinitonkkiin, lautasliinoihin, vuodevaatteisiin ja muistikirjoihin.

Lapsena Paola käsikirjoitti ja ohjasi Pyystudiota, parodiaa A-Studiosta. Vielä silloin hän ei kuitenkaan ajatellut, että hänestä tulisi ohjaaja, saati sitten vaatesuunnittelija.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Paola luki lääketieteelliseen pääsykokeisiin mutta haki huvikseen Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan vaatesuunnittelua – ja tuli valituksi ensi yrittämällä.

”Entisessä elämässään” Paola on myös lumilautailun Suomen mestari vuodelta 1994. Itse asiassa lautailuharrastuksen ansiosta Paolasta tuli suunnittelija. Tytöille oli hankala löytää lautailu- tai skeittivaatteita 90-luvun Suomesta, joten Paola kavereineen ompeli niitä itse.

– En ajattele, että olen nyt luomassa uutta uraa elokuvaohjaajana. Filmi ja elokuvakamera ovat minulle vain työvälineitä siinä missä kangas ja ompelukone.

Paolaa ärsyttää suomalainen ajattelutapa, että jos on yhdessä jutussa hyvä, sitä ei voisi olla toisessa.

– Jokaisella luovalla ihmisellä pitää olla oma, vapaa väline, jolla voi toteuttaa itseään täysin, ilman kompromisseja.

Kaupallisten suunnittelutöiden jälkeen elokuva on Paolalle juuri sellainen väline. Ja vaikka Paola aloittaakin opinnot Hollywoodissa, hän haluaa tehdä taide-elokuvia, sellaisia kuten Kaurismäen veljekset, Jim Jarmusch tai Terrence Malick.

– Pidän visuaalisesti voimakkaista, elämänmakuisista elokuvista. Rakkaustarinat ja road moviet ovat minun juttuni.

Toistaiseksi Paola on ohjannut muun muassa lyhytelokuvia, mainoselokuvan Helsingin Sanomille ja musiikkivideon ystävälleen, laulaja Janitalle. Ensimmäisen pitkän elokuvansa hän kuvasi viime kesänä Teksasissa, mutta editointi on vielä kesken. Paola haluaa tehdä kaiken itse aina käsikirjoituksesta kuvaamiseen.

– Ahdistaa, kun kaikki kysyvät, milloin elokuva tulee. Kyllä se valmistuu, olen ollut vain vähän hidas.

Episodielokuva kertoo seitsemän erilaista tarinaa rakkaudesta, joissa yhdistävänä tekijänä on yksi ja sama motellihuone.

– Elämä itse on ihmeellisempää kuin tarinat. Aiheita löytää, kun elää itsekin väkevästi, tarkkailee, seikkailee ja uskaltaa heittäytyä.

Rakkauden fani

Tarinankertoja Paola on ollut aina. Esimerkiksi kaikilla hänen mallistoillaan on ollut oma teemansa. Aluksi Paola ammensi lapsuutensa kesistä 70-luvulla, viimeisimpiä mallistoja on inspiroinut rakkaus. Syksyn vaatemalliston nimi on Copper Chain. Sen innoittaja oli vanha pariskunta, joiden ranteisiin oli tatuoitu kupariketju merkiksi ikuisesta rakkaudenkahleesta.
 
– Olen aina ollut aivan superromantikko. Rakkaus on maailman tärkein aihe, Paola sanoo.

Rakkausfanista tuli keväällä myös Love Contemporary -lehden päätoimittaja. Paola perusti ulkoasultaan 70-luvun seksilehtiä muistuttavan aviisin suomalaisen Ville Ailion kanssa.

– On uskomatonta, ettei pelkkään rakkauteen keskittyvää lehteä ollut olemassa aiemmin. Ajastamme on kadonnut usko kaiken voittavaan rakkauteen.

Paola teki lehteen jutun ”legendaarisesta” pornotähdestä Nina Hartleysta. Lehden kautta voi myös tilata design-seksileluja, ja kesällä lehti järjestää helsinkiläisellä Jenny Woo -klubilla teemailtoja seksikouluineen. Onko seksibisnes Paolan seuraava aluevaltaus?

– Porno nyt ei ainakaan ole minua varten, Paola hymähtää.

– Mutta Nina Hartley on kiinnostava nainen, joka on tehnyt rohkeasti omia juttujaan välittämättä muiden mielipiteistä.

Peruskallion tyttö

Paola elää yksin. Hän odottaa jalat alta vievää rakkautta, jonka uskoo jossain odottavan.

– Olen ollut kolme kertaa elämässäni rakastunut. En pysty ihmissuhteissa kompromisseihin. Kun on nähnyt auringon, ei enää halua tyytyä kuuhun.

Paolalla on kuuden kohdan lista ihannekumppanilleen. Siinä lukevat sanat luottamus, tukeminen, yhdessä tekeminen, luominen ja nauraminen sekä molemminpuolinen ihailu. Paolan mukaan hänellä on pakottava tarve luoda ja myös jakaa luovuutensa kumppaninsa kanssa.

– Suhteessa täytyy myös olla vatsan ympäri kääntävää iloa. Yhteisille jutuille nauramisessa on jotain hyvin seksikästä. Kummankin täytyy ajatella: miten joku noin ihana voi olla ihastunut muhun? Siitä syntyy intohimo, joka ei tyhjene, Paola luettelee.

Ei pidä ymmärtää väärin – Paolan elämä on hyvin täyttä ja onnellista, mutta siitä tekisi vielä hienompaa ihminen, jonka kanssa arkikin olisi ihmeellistä. Paola täyttää tänä vuonna 36. Se on ikä, jossa moni nainen kuulee vain biologisen kellonsa tikityksen.

– Minulla ei ole tullut tähän ikään mennessä pakottavaa tarvetta saada lapsia. Ajattelen, että jos joskus saan lapsia, ne ovat suuren rakkauden hedelmiä.

Paola haluaa suomalaisen miehen.

– Olen niin suomalaisen peruskallion tyttö, että minusta jäisi sävyjä näkemättä ulkomaalaisen rinnalla. Haluan ihmisen, joka ymmärtää synkkien metsien pohjavirettä minussa.

Paola ihailee vanhempiaan, jotka ovat edelleen yhdessä. Kun Paola esitteli jokunen vuosi sitten Rouva-mallistonsa, näytöksessä mannekiinina oli oma äiti.

– Näin verhon takaa isän ilmeen, kun äiti purjehti lavalle. Vaikka ympärillä pyöri superkauniita mallityttöjä, isäni näki vain äitini. Se oli suloista.

Road trip uuteen

Senja-äiti on aina rohkaissut tytärtään toteuttamaan unelmiaan, vaikka ne pelottaisivatkin.

– Äidillä on aina erotessamme tapana piirtää siivet selkääni ja lähettää minut matkaan suojelus enkeli mukanani.

Niin äiti teki silloinkin, kun Paola 15-vuotiaana lähti vaihto-oppilaaksi Jamaikalle, ja niin hän teki, kun Paola muutti New Yorkiin. Suojelusenkelille oli hiljattain käyttöäkin, kun IvanaHelsingin väliaikaiseen pop up -liikkeeseen murtauduttiin. Paola ryntäsi tunkeutujien perään, ja toinen nuorista miehistä viskoi häntä pitkin katuja. Paolan vasempaan ranteeseen tatuoidun enkelin alla on arpi muistona kahakasta.

– Pojat eivät saaneet saalikseen mitään, ja poliisi löysi heidän hallustaan paljon muualta varastettua tavaraa.

New Yorkissa Paola on ollut ensimmäistä kertaa elämässään oikeasti yksin. Paolalla on tiivis suhde kaikkiin perheenjäseniinsä, ja hän on tottunut siihen, että apua on aina saatavilla. Ulkomailla turvana on ollut Affe-koira, josta on kyllä henkivartijaksi, mutta tietokoneita se ei osaa korjata eikä käyttää porakonetta.

– Nyt oli viimeinen hetkeni lähteä ulkomaille. Vanhempani ikääntyvät, ja haluan olla paikalla, kun he vuorostaan tarvitsevat apua.

Heinäkuun lopussa siskokset vuokraavat auton ja ajavat Paolan tavarat Nykistä Los Angelesiin.

– Siitä tulee yhteinen road tripimme halki mantereen. En voisi vain lentää Losiin, tarvitsen pitkän ajomatkan kaltaisen siirtymäriitin.

Paola aikoo hakea Hollywoodista vain koulutuksen ja palata reppu täynnä työkaluja.

– Suomi on minun maani ja estetiikkani.

Niin, ja se Suuri rakkauskin pitäisi etsiä. Paolan asenteella sen löytyminen on vain ajan kysymys.

– Haaveilu tekee minut rauhattomaksi. Saan rauhan vasta kun tiedän, että minulla on kaikki, mitä voin toivoa.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.