Kuva Sampo Korhonen
Kuva Sampo Korhonen

Vallilan Irma -blogin kirjoittaja Paula Ojanen, 35, etsii onnea ja kehittelee teorioita miehistä.

Alat pitää Vallilan Irma -blogia Me Naisten nettisivuilla. Mistä kirjoitat?
Kirjoitan rakkauden ja onnen etsimi­sestä itseni ja minulle tapahtuneiden hullujen sattumusten kautta. Rakkauttahan me kaikki haluamme, vaikka ­tarvettaan ei kai saisi sanoa ääneen. ­Se kun on heikkouden merkki. 

Kirjoitan myös sinkkuudesta, lapsettomuudesta, tunteista ja seksistä – jos koskaan saan sitä. Voi olla, että tulen kirjoittamaan myös sen puutteesta. Tietysti kirjoitan myös miehistä: minulla on paljon teorioita vastakkaisesta sukupuolesta, tosin en ole varma ­yhdenkään paikkansapitävyydestä.

Mitä hullua olet tehnyt rakkauden takia?
Olen esimerkiksi muuttanut rakkauden perässä Italiaan. Viime aikoina olen lähinnä juossut ympäri keittiönpöytää ja pohtinut, mitä oikein olen ­tekemässä.

Mitä muuta puuhailet?
Viime vuodet elämäni on ollut aika hajanaista mutta mukavaa. Ennen tein uraa tapahtumatuottajana ja sain muutama vuosi sitten pahan burn outin. Sitten päätin alkaa elää omaa elämääni ja etsiä onnellisuutta. Talvet olen matkustanut surffaamassa. Suomessa olen elättänyt itseni hanttihommilla: teen opettajansijaisuuksia ja hain juuri joulu­pukin ­sihteeriksi. ­Seuraava suuri oma juttuni on yritys, ­joka lisäisi suomalaisten työhyvin­vointia luovuuden avulla.

Jos olisin jatkanut entistä elämääni, olisin varmaan naimisissa jonkun ­espoolaisen insinöörin kanssa ja minulla olisi lapsia. Nyt elän sinkkuna enkä ole valmis madaltamaan kriteereitäni.

Miten päädyit harrastamaan surffausta?
Olin Balilla, minulla oli maailman kauhein kankkunen ja törmäsin maailman kauneimpaan espanjalaismieheen. ­Puhuimme buddhismista ja lemmimme koko yön. Hän tutustutti minut myös surffaukseen. Surffauksessa ­minua kiehtovat palmurannat ja tyyneys, joka tulee sen jälkeen kun on reuhtonut ­merellä kolme tuntia. Niin, ­ja puolialastomat komeat miehet.

Mikä on suurin oivalluksesi rakkaudesta?
Yksi buddhismin opetuksista on, että ihmisellä on tiettyjä käsityksiä elämästään ja hän käyttäytyy niiden mukaisesti. Silloin ei näe totuutta. Niin vai­keaa kuin se onkin, rakkaus tulisi nähdä ja hyväksyä sellaisena kuin se on. Oma helmasyntini on jo valmiiksi epäonnistuneiden suhteiden hankkiminen.

Mikä yhdistää Irmaa ja Paulaa?
Irman ajatukset, tunteet ja elämän ­tapahtumat ovat tuskastuttavan aitoja. Välillä toivon, että ne olisivat sattuneet vain Irmalle.

Paula Ojanen

  • Elämän vapaapujottelija, Me Naisten uusi bloggaaja Vallilan Irma.
  • Harrastaa surffausta, skeittausta, lukemista ja puutarhapalstaa. Paula pitää myös Aallon viemää -surffiblogia.
  • Syntyi 22.9.1977.
  • Asuu Helsingissä. On viettänyt kolme viime talvea ulkomailla.

Irman blogi

Tästä lukemaan.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.